sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä


Cosplay antaa paljon, mutta se myös ottaa. Liian tiukat deadlinet, allnighterit, sekä sisältä ja ulkoa tulevat ulkonäkö- ja suorituspaineet ovat vain joitain harrastuksen stressitekijöitä. Nämä ovat tietenkin myös itse säädeltävissä; aikatauluttaminen ja paksunahkaiseksi opettelu ovat ihan hyviä taitoja hassujen pukujen ulkopuolellakin, mutta kumman harva sitä silti tekee.

Kummallisesta yhtälöstä huolimatta cosplaykuntaan mahtuu pitkä letka ahdistuneita nuoria ja aikuisia (ei, minulla ei ole tueksi tilastotietoa, kirjoitan sen perusteella mitä olen harrastajilta kuullut :'D). En lähde ruotimaan mistä tämä voisi johtua, koska se tai harrastuksen kamaluudesta valittaminen ei ole tässä pointtina.

Sain itse vuosi sitten masennusdiagnoosin, enkä nyt tarkoita sanoa että syy siihen olisi cosplay koska oireet olivat esiintyneet jo paljon ennen harrastuksen aloittamista, mutta tuskin pitkäaikainen stressi jostain näinkin triviaalista on hyvääkään tehnyt.
Sairaus on myös suuri tekijä siinä, miksi en jaksa aloittaa pukuja saati saada niitä valmiiksi, miksi en uskalla lähestyä ihmisiä coneissa, tai miksi ylipäätään conien suuret väkijoukot ahdistavat siinä määrin, etten hirveästi kiertele ympäri tapahtumarakennuksia.

Pituudeltaan määrittelemätön cosplayloma on tehnyt osin hyvää, osin pahaa. Toisaalta olen helpottunut että voin hyvällä omatunnolla unohtaa viimeisen yön paniikit, mutta toisaalta tekemättömyys vahvistaa saamattomuuden tunnetta - pukujen aloittaminen ja kesken jättäminen sitäkin enemmän. On helppoa sanoa "Nyt otan itseäni niskasta ja teen jotain valmiiksi", mutta paljon suurempi haaste oikeasti toimia sen mukaan.

Toisaalta koen käsityöt oikeasti rentouttavana (ajoittaisista turhautumisen puuskista huolimatta) ja jos jotain saa valmiiksi asti, se on minulle jo mieletön saavutus. Erityisesti, jos voin myös katsoa lopputulosta ja ajatella, että eipäs ole hassumpi.


Noin yleensä en kovin mielelläni ruodi henkilökohtaisia asioitani internetissä, mutta tämä on painanut minua jonkin aikaa ja olen tänään avautuvaisella tuulella. En ole perustamassa mitään ~henkisesti rikkinäisten cosplayaajien~ tukipiiriä, mutta tiedän etten paini tällaisten ongelmien kanssa yksin. Tiedän myös, että ongelmistaan olisi hyvä puhua, vaikka se välillä tuntuukin niin tavattoman vaikealta. Joten: jos samaistut, olet ahdistuneen cosplayaajan ahdistunut kaveri tai muuten vain koet, että sinulla on aiheeseen liittyvä mielipide, anna palaa. Anonyyminä tai nimimerkin kanssa.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Muutama sana Traconista

En muista, koska viimeksi olisin ollut yhtä innoissani conista sekä sitä ennen että sen jälkeen. Perjantai-lauantai-yön lyhyistä yöunista ja sunnuntain vatsasärystä huolimatta taidekujalla istuminen oli loistava kokemus, ja vaikka sen takia jouduinkin missaamaan kiinnostavaa ohjelmaa, ei minua pahemmin jaksa harmittaa.

Cosplay jäi sittenkin viime hetkellä väliin. Olimme aikoneet pukeutua turreteiksi sunnuntaina, mutta aamulla ei ollut yhtään sellainen fiilis, että olisi jaksanut pistää bodysuittia tai maalata naamaa, joten sekin nyt vähän jäi - mutta ei se mitään, en itse asiassa ole hirveän yllättynyt tästä lopputuloksesta. :'D

Poistuin taidekujalta oikeastaan vain kuvaamaan Bernerin assassin recruit -pukua, joten noin muuten en osaa sanoa conin järjestelyistä juuta enkä jaata, mutta ainakin meidän kohdallamme taidekujan järjestelyt sujuivat mallikkaasti. Saimme tällä kertaa aiempia vuosia paremman pöytäpaikan, ja reilu tila pöydän takana oli iso helpotus kuuden hengen tavarakombolle. Tykkäsin kovasti myös yllemme osuneesta lasikatosta.
Kiitos kaikille, jotka poikkesivat pöydälle katselemaan, juttelemaan ja ostoksille! Ja erikoisrutistushali pöytäkavereille, ootte ihania babut. <5783


torstai 6. syyskuuta 2012

Taidekujalle!

Ylihuominen jännättää jo kovasti hyvällä tavalla. Sain viimeisen tarran piirrettyä eilen, kirjanmerkit ja kortit tulivat postissa tiistaina, joten nyt pitää tehdä enää ihan pientä hienosäätöä Animal Kingiin ja siivota kämppä, sillä taidekujaporukkamme saapuu tänne huomenillalla. Oma tarjontani pöydässä näyttää kutakuinkin tältä:

Tarjolla ainakin Final Fantasya, Okamia, Journeyta, Mononokea,
Personaa, Portalia, Assassin's Creedia ja ripaus originaalituotoksia.

Vanhat Portal-tarrat sekä Nanaki ja Amaterasu -kortit (sekä tietysti paremmat kuvat muistakin tuotteista) löytyvät DeviantART-tililtäni. Uudet tarrat puuttuvat vielä kuvasta, sillä saan ne vasta huomenna. Tällaisia olen kuitenkin tehtaillut.




Tilasin ensimmäistä kertaa kirjanmerkit valmiiksi laminoituna, ja täytyy kyllä sanoa, että eron kotilaminointiin huomaa! Merkit ovat paljon taipuisampia, eikä niissä ole ikäviä ylimääräisiä reunoja. Lisäksi minulla oli mahdollisuus ottaa merkit kaksipuoleisina, joten totta ihmeessä otin! Näyttää kirjan välissä siistiltä nyt, kun kummaltakaan puolelta ei paista tylsän valkoinen tausta. : D


Lisäksi teen paikanpäällä avaimenperiä hintaan 8 e/kpl. Tuo minulle referenssikuva jostakin hahmosta tai kuvaile sellainen minulle sanallisesti (tosin kuvan kanssa minun on helpompi työskennellä), niin maalaan hahmostasi pienen kaksipuoleisen potretin. Avaimenperä on valmis todennäköisesti tunnissa tai parissa, ellei palvelu ruuhkaudu.

Esimerkkihahmoina Amaterasu, Viral, Altaïr ja Berneri.

Ja vielä muistinvirkistykseksi pöytien sijainti,
eli onnennumerot 2 & 3:


Toivottavasti nähdään conissa! Mitään ei tarvitse ostaa, mutta ihmisiä on aina kiva tavata. : D

lauantai 1. syyskuuta 2012

Leopardikuosia, punasilmiä ja Liebster-palkinto

Se pieni, mutta vähän järkevämpi osa minusta huutaa kurkku suorana, että nyt hei nainen, mitä hittoa olet tekemässä. Valitettavasti kierolla ja masokistisella osalla on kovempi ääni.

Saanko esitellä: Traconin cosplay-kohteeni

Kavereiden kanssa tuli ei-kovin-kauan-sitten puhetta Traconin puvuista. Sanoivat tekevänsä Turret-gijinkoja Portalista, joten tietysti piti heti kysyä, olisiko toinen heistä paikalla Animal Kingin viehettävässä leopardikuosissa. No, ei ollut, mutta jotenkin onnistuin puolivahingossa nakittamaan itseni kyseiseen rooliin.

En valita, tykkään kummastakin Portal-pelistä ihan simona ja olen pitkään halunnut cosplayata niistä jotakin, mutta hahmoja on niin vähän, etten ole oikein tienny, että ketä. Olen pitkään halunnut kokeilla myös jonkin simppelin gijinka-asun tekemistä tai kasaamista ja leipardikuosi/eläinprintit noin yleensä on niin ihanan kamala asia, ettei niille voi sanoa ei.

Gijinkoissa on se mukava puoli, että niiden kanssa saa vapaasti käyttää omaa mielikuvitustaan, kun virallisia referenssikuvia ei ole. Kaverit olivat jo katselleet inspiraatioksi muiden tekemiä versioita ja heillä oli ~visio~ puvuista, joten minun ei enää ihan hirveästi tarvinnut tehdä aivotyötä. Vielä pitäisi palaveerata turrettien maskeerauksesta, mutta muuten mennään turtleneck-bodysuiteilla, sukkahousuilla ja punaisilla ledeillä.

Tilasimme turreteille myös punaiset piilolinssit. Hain omani postista toissapäivänä ja tänään innostuin leikkimään meikkien kanssa, koska halusin kerrankin harjoitella etukäteen.

:---------------------------D

En ehkä kestä! Lopputulos oli niin ihanan jäätävä, etten tiedä, miten päin tässä pitäisi olla. Traconiin meikki on toivon mukaan vielä vähän dramaattisempi, mutta pitää tosiaan sopia jokin yhtenäinen linja kavereiden kanssa. Yritin ottaa piilolinsseistä lähikuvaa, mutta se ei valitettavasti tahtonut onnistua tällä ikivanhalla digipokkarilla. Mistä tulikin mieleen, että pitää oikeasti käydä ostamassa parempaan kameraan se uusi laturi ennen conia...

Bodysuit on tilattu eBaysta, mutta se yksi löytynyt leopardikuvioinen turtleneck-malli oli turhan hintava, joten ostin halvemman mallin ja päätin kierrättää sen alla toppia Envyn puvusta. Hyvin toimii. Kruunu, peruukki ja sukkahousut löytyivät jo omasta takaa, mutta odottelemme vielä, että turretit saisivat postista käsineet. Ja koska turreteilla pitää luonnollisesti olla jonkin sortin hakuvalo/lasertähtäin, askartelimme myös sellaiset. Omani on vielä vähän kesken (lähinnä pitää kehitellä kiinnityssysteemi alustoppiin), mutta näyttää pimeässä tällä hetkellä tältä:

Pohjalla polkupyörän varoitusvalo, päällä mustaa kontaktimuovia.
Eli kaiken kaikkiaan kyseessä on aika ghetto-cosplay - mutta ei se mitään, meillä on hauskaa. : D Jos tämä vaikka inspiroisi jatkamaan niitä vähän raskaampia projektejä pitkästä aikaa.


Ja lopuksi, sain Berneriltä Liebster-palkinnon! Kiitos kaunis, laitetaan vahinko kiertämään:

"Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa! Tässä ohjeet:

1. Kiitä antakaa, linkitä bloggaaja joka palkinnon antoi sinulle.
2. Valitse viisi blogia joilla on alle 200 seuraajaa, ja kerro se heille blogikommentilla.
3. Toivo että palkinnon saaneet ihmiset antavat sen eteenpäin omille vähemmän tiedetyille suosikkiblogeilleen!"

Tosin nämä piirit taitaa olla sen verran pienet, että koitin etsiä listalta ihmisiä, joilla on alle 50 seuraajaa. Ojennan palkinnon seuraaville:

Sumussa / Creativity Far From HomeToisinaan aika hajottavaa... / Craft-os / Outoa ompelua

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Traconiin valmistautumista

Skippasinpa hienosti lähes koko conikauden - Ropeconiin tulemista arvon vieläkin ja Assyt pitää jättää välistä perhetapahtuman takia, mutta syyskuun Traconiin tulen ihan varmasti, koska jatkan perinnettä ja istun taidekujalla. Teemme kavereiden kanssa pientä kokeilua ja varasimme isommalla porukalla kaksi pöytää, joten kokoonpano Patonki, Weenyah, Cottonberry, Berneri ja JENIAC (+ meikäläinen) löytyy pöytäryhmästä 2+3, eli heti tuosta portaiden vierestä.



Aiempina vuosina minulla on ollut paha tapa tehdä ehkä yksi kunnollinen "uusi juttu" ja muuten lähinnä kierrättää vanhaa tuotantoa, joten tällä kertaa olen ottanut itseäni niskasta ja jopa saanut jotain aikaan. 

Sain eilen valmiiksi Mononoke-aiheisen kirjanmerkin, jollaista olen halunnut tehdä kujalle jo useamman vuoden. En ole taustan väristä vielä ihan varma, joten sitä pitää hienosäätää. Jos ehdin, ajattelin jatkaa teemaa ja tehdä parista muustakin sarjasta vastaavanlaiset kirjanmerkit.

En piirtänyt tätä Journey-fanarttia taidekujaa ajatellen, mutta tavallaan pidän siitä ja alkuperäisen tiedoston resoluutio on tarpeeksi suuri, joten voisin ottaa siitä esimerkiksi postikorttipainoksen. En oikein osaa myydä printtejä. Tätäkin kyllä pitää korjailla vähän, jos aion laittaa sen myyntiin.



Pahoittelen kuvalaatua, piti ottaa webcamilla. :c
Piirustusjuttujen lisäksi olen innostunut taas huovuttamisesta. Olen neulahuovutellut kokeilumielessä Journey-aiheista punaviittaa ja haluaisin tehdä lisääkin erilaisia huovutettuja figuureja, mutta minun pitää vielä katsoa, kuinka kauan aikaa tällaisen tekemiseen menee ja onko niitä järkevää tehdä myyntiin. Lisäksi pitäisi päättää, jätänkö figuurit figuureiksi vai askartelenko niistä jotain muuta, esimerkiksi magneetteja tai avaimenperiä.


Fanartin lisäksi haluaisin tehdä ainakin yhden Mösö-aiheisen postikortin, että olisi jotain originaaliakin myytävää - mutta jos nyt käy niin, etten saakaan tehtyä niitä viittätuhatta muuta suunnittelemaani juttua, niin minulla on vielä jonkin verran Amaterasu- ja Red XIII-postikortteja sekä Portal-tarroja hätävarana.


No oho, nyt koko blogimerkintä meni myyntipuheeksi... cosplaytakin olen kyllä ajatellut pitkästä aikaa, mutta ei siitä sen enempää, koska en tiedä vielä tässä vaiheessa saanko pukua oikeasti tehtyä.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Vielä kerran huorista ja huomiosta


En aikonut kirjoittaa aiheesta mitään, koska tuntuu, että se on puitu läpi jo tuhat ja yksi kertaa. Mutta joka ikinen kerta kun aihetta käsitellään, tekstissä tai viimeistään kommenteissa vilahtaa monesti useampaankin otteeseen väite, että ” kaikki cosplayaajat huomiohuoraa kuitenkin.”

Mitä huomiohuoraus on? Itse käsitän määritelmän niin, että (cosplayn yhteydessä) cosplayaajan suurin tai ainoa kriteeri asuvalinnalleen on ollut se, kuinka paljon sillä saa huomiota. Rakkaus hahmoa ja/tai lähdeteosta kohtaan jätetään täysin pois, jolloin huomiosta tulee itseisarvo. Tähän ei minusta lasketa edes sitä, että valitsee pukunsa sen haastavuuden ja näyttävyyden perusteella, sillä usein tällaiset henkilöt kuitenkin ihastuvat vaatteeseen tai tahtovat haastaa itsensä, eikä huomio ole ensimmäisenä mielessä vaikka ulkopuoliselle siltä saattaakin näyttää. Esimerkiksi kisoissa sijoitusta havitteleville on täysin luonnollista valita jokin astetta näyttävämpi puku, mutta se ei sulje pois sitä, että cosplayaaja voisi silti rakastaa hahmoaan palavasti. Huomio itseisarvona ei kuitenkaan ole paha asia.

”No kun kaikki cosplayaajat kuitenkin haluavat päästä coneissa kuvattavaksi ja kehutuksi.” Eivät välttämättä. Itse lähinnä ahdistun käytäväsnapshoteista ja tiedän, etten ole tuntemuksen kanssa yksin. Myöskään palautteen haluaminen kättensä töistä ei minusta vielä riitä täyttämään huomiohuoraamisen kriteereitä.

Pystyn näkemään cosplayn ja cosplay-valokuvaamisen taidemuotona siinä, missä muunkin ompelun/puvustuksen ja valokuvauksen. Se, että kyseessä on fanitaidetta puhtaasti omien visioiden sijaan, ei tee siitä vähemmän taidetta. Tässä kohtaa joku huikkaa takarivistä, että kun kaikki taiteilijatkin ovat huomiohuoria kun tunkevat teoksiaan Internetiin. No, ei. Monelle ammattilaiselle tai ammattilaiseksi pyrkivälle taustalla on toki pyrkimys saada huomiota, mutta motiivina on usein tarve saada palautetta ja sen kautta kehittyä, mahdollisiin työnantajiin ja kollegoihin verkostoituminen, tai ihan vain halu inspiroida muuta maailmaa. Internet olisi aika tylsä paikka, jos jokainen ajattelisi, ettei kehtaa tai halua julkaista siellä töitään.

Cosplay on monelle myös henkireikä, joka on avannut mahdollisuuden ilmaista itseään ja kehittää kykyjään ja minä-kuvaansa. Ihan oikeasti, näissä piireissä liikkuu todella paljon sosiaalisia hylkiöitä, koulukiusattuja ja ihmisiä, joiden itsetunto on muista syistä voinut olla pirstaleina jo vuosia. Kuinka moni onkaan sanonut, että on ensimmäisen kerran elämässään jonkin cosplay-puvun tai -valokuvan ansiosta kokenut olevansa kaunis?

Saman tien voidaan väittää, että jokainen elävä olento on huomiohuora. Lapsi huomiohuoraa, seurustelukumppani huomiohuoraa, lemmikki huomiohuoraa - paitsi että näissäkään tilanteissa huomio ei välttämättä ole itseisarvo, vaan sillä pyritään saavuttamaan jotain muuta, olkoonkin niin primitiivisiä asioita kuin ruoka ja hellyys. Ja mistä minä tuntisin maailman kaikki elävät olennot, ihan hyvin jossain voi olla joku, joka ei tahdo minkäänlaista kontaktia yhtään mihinkään. Eri asia on, miten tervettä tällainen on.

Mitä tässä yritän sanoa on se, ettet ikinä pysty pääsemään toisen ihmisen pään sisään, etkä ikinä pysty tietämään tai tuntemaan toisen motiiveja täysin. Se, että jokin mielipide tuntuu olevan yleisesti hyväksytty, ei vielä tarkoita sitä, että joka ikinen ihminen olisi samaa mieltä. Joten pliis, mieti vähän seuraavan kerran kun olet leimaamassa koko harrastajakuntaa. Nimittely ei ole kivaa ja tässä skenessä on jo ihan tarpeeksi negatiivisuutta.

Jälkiviisas edit: Painotetaan nyt vielä kerran, että minua ei haittaa, jos itse haluat hakea asuillasi huomiota tai haluat huomiohuoritella itsestäsi. En halua, että käytät sanaa minusta tai muista harrastajista, jotka kokevat näin. Haen huomiota ihmisenä, mutta en cosplayharrastajana.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Korvasiivet

Taisin tuossa taannoin lupailla askartelupäivitystä. Tämä on kyllä jo vähän vanha juttu (etenkin niille jotka stalkkaavat minua deviantARTin tai tumblrin puolella), mutta raportoidaan nyt kuitenkin, että saadaan tänne blogiin vaihteeksi jotain pirteämpää tekstiä.

Puolisen vuotta sitten (*köh*) eli viime joulukuussa kerroin tekeväni korvaläppiä. Läpät ovat olleet itse asiassa valmiina viime huhtikuusta, mutten ole saanut aikaiseksi kirjoitella niistä.



Tai no, eipä niistä nyt pahemmin sanottavaa edes ole. Pohja on tehty vesihuovuttamalla, pintakerrokset neulahuovuttamalla. Alkuperäisenä suunnitelmana oli laittaa kerroksiin lisää yksityiskohtia harmaasta langasta tuon mustan kaveriksi, mutten pitänyt siitä miltä se näytti, joten purin harmaan pois. Panta on ostettu Seppälän poistolaarista. Tuntui kyllä hirveän hyvältä saada pitkästä aikaa jotain valmiiksi, joten pitänee jatkaa tällaisten pienten ja hiljaisten projektien tekoa.

Loppuun mainos, koska tässä on hyvä rako: Cosplay blog... with a brain! -blogissa on kevään mittaan julkaistu sarja cosplay-valokuvaukseen liittyviä artikkeleita, jotka kannattaa ehdottomasti lukaista läpi mikäli aihe kiinnostaa. Linkitän ne suoraan tähän, koska tekstejä on julkaistu pikkuhiljaa eikä niitä ole linkitetty toisiinsa.



torstai 7. kesäkuuta 2012

Niinpä niin.

Hahmot, joita haluaisin cosplayata JUST NYT HETI: 




Hahmot, joita oikeasti tulen cosplayaamaan joskus lähitulevaisuudessa:


Tämä summaa aika hyvin fiilikset parilta viime vuodelta. Eikä tässä edes ole kaikkia hahmoja...

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Tajunnanvirtaterapiaa

Olen aloittanut ja pyyhkinyt ja aloittanut seuraavan tekstin kirjoittamisen uudestaan ties miten monta kertaa, joten säädän sisäisen sensuurini minimille, vedän henkeä ja annan mennä.


Mua väsyttää. Musta tuntuu, että ollakseni hyvä harrastaja ja hyvä blogaaja mun pitää jatkuvasti olla todistelemassa motiivejani muille, ja musta se on naurettavaa koska ei mun pitäisi todistaa yhtään mitään kellekään muulle kuin itselleni. Mua ahdistaa, että cosplayaajat haukkuvat itseään ja toisia harrastajia huomiohuoriksi, ja mua ahdistaa että mua vähätellään sen takia, että tykkään enemmän askarrella hassuja pukuja kuin pohtia uusimman animekauden sarjatarjontaa. Kulunut vuosi on ollut mulle aikamoista emotionaalista vuoristorataa, joten en tarvitsisi elämääni nyt yhtään enempää stressaavia asioita.

Ani.mu mainostaa itseään parhaiden anime etc. -blogien listana, mutta en rehellisesti sanottuna koe kuuluvani millään laskentatavalla parhaimmistoon. Tiedän, että se on vaan sivuston slogan eikä sitä pitäisi ottaa liian vakavasti, mutta mulle tulee sieltä tulevasta liikenteestä joka tekstin julkaisemisen jälkeen vähän ahdistunut fiilis. Aloitin blogin, koska se oli hyvä tapa harjoitella kirjoittamista äidinkielen yo-koetta varten ja koska minusta tuntui, että omassa turvallisessa nurkassani minun ei tarvitsisi tuputtaa mielipiteitäni kenellekään luettavaksi (taisin joskus mainita, että tästä syystä en kauheasti tykkää kirjoitella esim. foorumeille), mutta blogilistalla oleminen vähän nollaa sitä ajatusta. Tunnetta vahvistaa se, että mitä enemmän yritän väkisin olla kiinnostunut uusimmista sarjoista ja skenen tapahtumista, sitä vähemmän mua oikeastaan kiinnostaa. Tällä hetkellä haluaisin keskittyä länsimaisiin peleihin ja henkilökohtaisiin käsityöprojekteihini, mutta musta tuntuu, että jos raportoin niistä tänne blogiin, spämmään Ani.mua saatanallisella epä-animella.

Lähinnä edellämainituista syistä pyysin jokunen päivä takaperin, että Kukkii se perunakin poistettaisiin listalta. En ole vielä saanut vastausta, mutta ajattelin ilmoittaa siltä varalta, että listan pääsivulta sattuisikin tulemaan joku, jota oikeasti kiinnostaa lukea näitä merkintöjä.

Enkä nyt tarkoita tällä etten pitäisi siitä, että blogiani luetaan, koska silloinhan voisin yhtä hyvin raapustaa näitä tekstejä johonkin henkilökohtaiseen word-dokumenttiin. Mulla on höpsö ja kliseinen unelma, että pystyisin inspiroimaan muita samalla tavalla kuin mua on inspiroitu, enkä sen takia haluaisi lopettaa julkista kirjoittamista kokonaan. 

ps. Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat, että otin itseäni vihdoin niskasta ja vaihdoin ulkoasua. Tagit ja lukijalista löytyvät jatkossa sivun alareunasta, linkeille tein kokonaan oman osion jonne pääsee ylävalikosta. Saatan vielä säätää jonkun verran värejä, mutta muuten tää alkaisi olla tässä. Toivottavasti toimii muillakin resoluutioilla jotenkin fiksusti, kun en just nyt pysty tarkastamaan sitä.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Synttärit + cosplay-portfolio

Katselin tuossa kalenteria ja ihmettelin, miksi tämä 21. päivä tuntuu soittavan päässäni kelloja kun tajusin, että tänään blogilla taitaa olla kaksivuotissynttärit. Suunnitelmia oli aiemmin ulkoasun uudistamisesta ja jostain muusta ~speshuulista~ kirjoituksen tekemisestä, mutta pääsi koko homma taas vaihteeksi unohtumaan.

Askartelin vuoden alussa kotisivujeni jatkoksi cosplay-portfolion, ja vaikka minun piti vielä hienosäätää sitä, ehkä kehtaan mainostaa linkkiä jo nyt näin synttäreiden kunniaksi. Uutta materiaalia ei vielä pahemmin löydy (ainakaan heille, jotka seuraavat minua deviantARTin puolella), mutta tarkoitus olisi ainakin kirjoittaa uudestaan parit tutoriaalit ja lisäillä kuvia.

Cosplay on jäänyt reippaasti taka-alalle, kun minulla on kuluneen pimeän vuodenajan mittaan ollut ongelmia terveyteni kanssa, mutta kevättä kohti mennään, joten ehkä tämä tästä. En kehtaa julkaista täällä blogissa minkäänlaista pukusuunnitelmalistaa tai edes tapahtuma-ajatuksia, koska menen todennäköisesti tapahtumiin sen perusteella, millainen fiilis on päivää tai paria ennen h-hetkeä. Haluaisin photoshoottailla enemmän, mutta eipä sitäkään välttämättä kannata tehdä, jos ei ole asuja kuvattavaksi...
 Varoittelen siis ennalta, että blogi todennäköisesti hiljenee entisestään (koska enhän minä nyt päivittele harvakseltaan tai mitään, krhm); luonnoksissa kyllä olisi useampikin teksti odottamassa puhtaaksi kirjoittamista, mutta koen tipahtaneeni ~skenestä~ sen verran, että annan niiden muhia vielä ainakin toistaiseksi.

Milloin teitä stalkkereita muuten tuli noin paljon? En ole muistanut seurata laskureita, joten minulla ei ole valitettavasti tarjota mitään erikoista viidenkymmenen lukijan tai kymmenentuhannen kävijän rajan ylittymisen kunniaksi, mutta isot kiitokset teille kaikille siitä huolimatta. Toivottavasti selviän enemmän tai vähemmän kunnialla seuraavankin vuoden. :D

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Kaveriarvostus

Aloitin tämän merkinnän kirjoittamisen viime vuonna aikomuksenani julkaista se ystävänpäivänä, mutta koska en ehtinyt ajoissa, suunnittelin sen julkaisemista täksi vuodeksi. Unohdin kuitenkin koko jutun ja nyt päivämäärä on taas kaukana takana, mutta mitäs tuosta, kai niitä kavereita voi arvostaa muutenkin. :D
 Sen lisäksi, että cosplay on mitä maininoin tapa monenlaisten kädentaitojen harjoittamiseen, se myös tuo ihmisiä yhteen. En kykene edes laskemaan niitä lukemattomia hienoja hetkiä, jotka olen pukujen ansiosta saanut kokea ja upeita ihmisiä, joihin minulla on ollut kunnia tutustua. Oli kyseessä sitten nopea keskusteluhetki tai pidemmälle kehittynyt ystävyyssuhde, cosplaylla on ollut nykyiseen tuttavaverkostooni suuri vaikutus. Voin vain kiittää ja ihmetellä.
 Tähän kohtaan olisi kuulunut "ystävänpäivän kunniaksi halusin jakaa joitain merkkipaaluja ja hyviin muistoihin liittyviä kuvia", mutta koska tosiaan olen armottomasti myöhässä (tai vaihtoehtoisesti tosi hyvin etuajassa), saatte muuten vain kaunista kuvamateriaalia.

Tsukicon 07. Tapasin ensimmäisen kerran Pablon ja Meritursaan ja tutustuin Yumiin yhteisen ystävän kautta, koska jännästi näissä piireissä pyörii Torkkelilaisia.

Suomen ensimmäinen Cosplay-deitti Traconissa 08! Minä vein naisen, vaikka jouduin kisaamaan Yumia vastaan. Hähää. >:D Varmaan se sermi auttoi. Tui tui kun näytetään pieniltä. Joku sinitukkainen ei selvästi osannut leikata otsahiuksia.

 Ensimmäinen ~photoshoot-miitti~ järjestettiin muistaakseni joskus tässä välissä. Yht'äkkiä hirveästi uusia tuttavuuksia, mm. J-rakun porukka, ja jos en ihan pieleen muista, myös Ninnu ja Rige.


Seuraavan kesän Animeconiin päädyimme Yumin kanssa tekemään paricosplayna Atlantica-pyrstöt. Nykyään itseä ehkä vähän nolottaa tuo oma puku, mutta ainakin päivä oli hauska. Emme laittaneet pyrstöihin vetoketjuja tai muita hienouksia, joten kierimme, pompimme ja olimme kannettavina koko päivän.


Samaisen tapahtuman sunnuntaipäivä oli allekirjoittaneen ensimmäinen minihamekokemus tyylikkäiden Silent Hill -monstereiden kanssa. Kahden muun Nursen yhteystiedot olen valitettavasti hukannut, mutta vasemmanpuoleisin on Meritursas ja Valtiel on Pablo. Päivän paras kommentti: "Kato, noi on Resident Evilistä!"

Kesä oli photoshootteja täynnä ja jokaiseen tuli uutta porukkaa. Kiiltäviksi vakiokalusteiksi jäivät mm. lefrin, Lirlys, Islienne sekä Cardiopathy. Alempi kuva on itse asiassa seuraavalta kesältä, mutta tykkään meidän hobittijaloista liikaa.


Kaverit pelastivat jälleen, kun vuoden 09 Traconissa ensimmäistä kertaa päällä ollut Vincent osoittautui astetta hankalammaksi puvuksi. Kiitokset erityisesti Weenylle ja Ficille, henkilökohtaisille kantajalleni ja tyynylleni. Samaisessa tapahtumassa juonsimme myös Biitin kanssa ensimmäistä kertaa deittiä, mutta siitä en löytänyt kuvaa. :c

2010 oli Maailmanloppua Personan tahdissa, no-ei-oikeestaan-cosplayta-mut-silti-hauskaa-ystävien-kanssa-penkkareita, Ouran-tyyliin laajennettu Cosplay-deitti ja harmittavasti kutistunut Odin Sphere -ryhmä (jonka joku Trinode vielä valtasi).

Talvella pidettiin myös viimeisin iso photoshoot-miitti vuosipäivän kunniaksi. Kivasti huomaa kehityksen sekä ihmisten puvuissa, taustavalinnoissa, että kameralaadussa, jos vertaa tuohon ensimmäisen photiksen ryhmäkuvaan. Kaikkea sitä ehtii parissa vuodessa tapahtua.

Tämän jälkeen itselläni alkoi hiljaiskausi pukuilun suhteen, mutta haluan mainita vielä kesän 11 Desuconin L4D-photoshootin, koska tutustuin sielläkin uusiin ihmisiin, hengasin vanhojen tuttujen kanssa ja koska se on edelleen paras conin yhteydessä pidetty photoshoot, jossa olen ollut mukana. Moi Biitti, AG, Johis, Berneri ja kumppanit!

Tarkoitus oli pistää vielä lisää kuvia, joissa on ihan vaan hauskaa porukalla, mutta tässä alkaa jo olla sen verran materiaalia, että ehkä annan olla. Pääpointtina tässä kuitenkin oli se, että tykkään teistä kaikista hirveästi, olen ilmoinen että olen saanut tutustua teihin ja toivon että tuntisin teidät vielä paremmin. Koskee myös teitä, joista en löytänyt kuvia tai joihin olen tutustunut muuten kuin cosplayn välityksellä ja joita ei siksi välttämättä mainittu.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Myöhäinen ja tynkä Frostbite-raportti

Tässä nähdään taas se, että minun pitäisi kirjoittaa kaikki tapahtumaraportit saman tien ylös. En muista Desucon Frostbitesta enää juuri muuta, kuin että kävin katsomassa parit cosplayohjelmat, pidimme Biitin ja Unitan kanssa oman ohjelmamme ja muuten harrastin syntisesti yleistä hengailua. Kamera oli mukana, mutta yllätys yllätys sitä tuli taas käytettyä turhan laiskasti - ne pari ottamaani kuvaa löytyvät kuitenkin täältä.

Minun ei liene järkeä käydä tapahtumaa kohta kohdalta läpi kun en paljoa osaa kertoa, mutta sen perusteella ettei myöskään negatiivisia juttuja ole juuri jäänyt mieleen uskaltaisin sanoa, että yleisesti ottaen homma pelasi. Paitsi sen oman ohjelmamme kohdalla.

Ohjelmamme oli cosplayesityspaja, jonka harjoituksiin kuului mm. äänenkäyttöä, tilankäyttöä & liikkeitä ja pieniä improharjoituksia. Pyysimme siis tilaa, jossa saisi olla rauhassa uteliaiden katseilta, mahtuisi liikkumaan ja voisimme pitää ääntä. Ainakin itse olin ymmärtänyt kuvien perusteella, että VIP lounge olisi suljettu tila, mutta eihän se ollut mitään sinne päinkään ja tämän tajusimme vasta sunnuntaina ihan vähän ennen oman ohjelmamme alkamista. Onneksi saimme infon ja avuliaan järjestyksenvalvojan avulla nopeasti korvaavan tilan, mutta se tarkoitti sitä, että ohjelma-aikaa piti lyhentää aiotusta kahdesta tunnista tuntiin (eli 45 minuuttiin, kun seuraavan ohjelman piti päästä sisään), jonka takia etenkin alkupään harjoitukset jäivät aika hätäisiksi karsimisesta huolimatta. Vielä kerran pahoittelumme tästä osallistujille. :c

Noin muuten ohjelman pitäminen oli kyllä todella mukavaa ja osallistujat hyvin mukana etenkin loppuvaiheessa, joten kiitos siitä! Haluaisimme kovasti vetää pajan jossain vaiheessa ihan täysimittaisenakin. Ainakaan paikanpäällä kukaan ei kehdannut haukkua meitä pystyyn, joten toivottavasti pajasta löytyi sitä hyötypuoltakin. Jos jotain jäi hampaankoloon, siitä saa kertoa blogin kommenteissa. Tai voitte mennä ahdistelemaan Biittiä tai laittaa meikäläiselle sähköpostia (osoite löytyy tuolta ylhäältä allekirjoittanut-linkin takaa).