maanantai 25. kesäkuuta 2012

Vielä kerran huorista ja huomiosta


En aikonut kirjoittaa aiheesta mitään, koska tuntuu, että se on puitu läpi jo tuhat ja yksi kertaa. Mutta joka ikinen kerta kun aihetta käsitellään, tekstissä tai viimeistään kommenteissa vilahtaa monesti useampaankin otteeseen väite, että ” kaikki cosplayaajat huomiohuoraa kuitenkin.”

Mitä huomiohuoraus on? Itse käsitän määritelmän niin, että (cosplayn yhteydessä) cosplayaajan suurin tai ainoa kriteeri asuvalinnalleen on ollut se, kuinka paljon sillä saa huomiota. Rakkaus hahmoa ja/tai lähdeteosta kohtaan jätetään täysin pois, jolloin huomiosta tulee itseisarvo. Tähän ei minusta lasketa edes sitä, että valitsee pukunsa sen haastavuuden ja näyttävyyden perusteella, sillä usein tällaiset henkilöt kuitenkin ihastuvat vaatteeseen tai tahtovat haastaa itsensä, eikä huomio ole ensimmäisenä mielessä vaikka ulkopuoliselle siltä saattaakin näyttää. Esimerkiksi kisoissa sijoitusta havitteleville on täysin luonnollista valita jokin astetta näyttävämpi puku, mutta se ei sulje pois sitä, että cosplayaaja voisi silti rakastaa hahmoaan palavasti. Huomio itseisarvona ei kuitenkaan ole paha asia.

”No kun kaikki cosplayaajat kuitenkin haluavat päästä coneissa kuvattavaksi ja kehutuksi.” Eivät välttämättä. Itse lähinnä ahdistun käytäväsnapshoteista ja tiedän, etten ole tuntemuksen kanssa yksin. Myöskään palautteen haluaminen kättensä töistä ei minusta vielä riitä täyttämään huomiohuoraamisen kriteereitä.

Pystyn näkemään cosplayn ja cosplay-valokuvaamisen taidemuotona siinä, missä muunkin ompelun/puvustuksen ja valokuvauksen. Se, että kyseessä on fanitaidetta puhtaasti omien visioiden sijaan, ei tee siitä vähemmän taidetta. Tässä kohtaa joku huikkaa takarivistä, että kun kaikki taiteilijatkin ovat huomiohuoria kun tunkevat teoksiaan Internetiin. No, ei. Monelle ammattilaiselle tai ammattilaiseksi pyrkivälle taustalla on toki pyrkimys saada huomiota, mutta motiivina on usein tarve saada palautetta ja sen kautta kehittyä, mahdollisiin työnantajiin ja kollegoihin verkostoituminen, tai ihan vain halu inspiroida muuta maailmaa. Internet olisi aika tylsä paikka, jos jokainen ajattelisi, ettei kehtaa tai halua julkaista siellä töitään.

Cosplay on monelle myös henkireikä, joka on avannut mahdollisuuden ilmaista itseään ja kehittää kykyjään ja minä-kuvaansa. Ihan oikeasti, näissä piireissä liikkuu todella paljon sosiaalisia hylkiöitä, koulukiusattuja ja ihmisiä, joiden itsetunto on muista syistä voinut olla pirstaleina jo vuosia. Kuinka moni onkaan sanonut, että on ensimmäisen kerran elämässään jonkin cosplay-puvun tai -valokuvan ansiosta kokenut olevansa kaunis?

Saman tien voidaan väittää, että jokainen elävä olento on huomiohuora. Lapsi huomiohuoraa, seurustelukumppani huomiohuoraa, lemmikki huomiohuoraa - paitsi että näissäkään tilanteissa huomio ei välttämättä ole itseisarvo, vaan sillä pyritään saavuttamaan jotain muuta, olkoonkin niin primitiivisiä asioita kuin ruoka ja hellyys. Ja mistä minä tuntisin maailman kaikki elävät olennot, ihan hyvin jossain voi olla joku, joka ei tahdo minkäänlaista kontaktia yhtään mihinkään. Eri asia on, miten tervettä tällainen on.

Mitä tässä yritän sanoa on se, ettet ikinä pysty pääsemään toisen ihmisen pään sisään, etkä ikinä pysty tietämään tai tuntemaan toisen motiiveja täysin. Se, että jokin mielipide tuntuu olevan yleisesti hyväksytty, ei vielä tarkoita sitä, että joka ikinen ihminen olisi samaa mieltä. Joten pliis, mieti vähän seuraavan kerran kun olet leimaamassa koko harrastajakuntaa. Nimittely ei ole kivaa ja tässä skenessä on jo ihan tarpeeksi negatiivisuutta.

Jälkiviisas edit: Painotetaan nyt vielä kerran, että minua ei haittaa, jos itse haluat hakea asuillasi huomiota tai haluat huomiohuoritella itsestäsi. En halua, että käytät sanaa minusta tai muista harrastajista, jotka kokevat näin. Haen huomiota ihmisenä, mutta en cosplayharrastajana.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Korvasiivet

Taisin tuossa taannoin lupailla askartelupäivitystä. Tämä on kyllä jo vähän vanha juttu (etenkin niille jotka stalkkaavat minua deviantARTin tai tumblrin puolella), mutta raportoidaan nyt kuitenkin, että saadaan tänne blogiin vaihteeksi jotain pirteämpää tekstiä.

Puolisen vuotta sitten (*köh*) eli viime joulukuussa kerroin tekeväni korvaläppiä. Läpät ovat olleet itse asiassa valmiina viime huhtikuusta, mutten ole saanut aikaiseksi kirjoitella niistä.



Tai no, eipä niistä nyt pahemmin sanottavaa edes ole. Pohja on tehty vesihuovuttamalla, pintakerrokset neulahuovuttamalla. Alkuperäisenä suunnitelmana oli laittaa kerroksiin lisää yksityiskohtia harmaasta langasta tuon mustan kaveriksi, mutten pitänyt siitä miltä se näytti, joten purin harmaan pois. Panta on ostettu Seppälän poistolaarista. Tuntui kyllä hirveän hyvältä saada pitkästä aikaa jotain valmiiksi, joten pitänee jatkaa tällaisten pienten ja hiljaisten projektien tekoa.

Loppuun mainos, koska tässä on hyvä rako: Cosplay blog... with a brain! -blogissa on kevään mittaan julkaistu sarja cosplay-valokuvaukseen liittyviä artikkeleita, jotka kannattaa ehdottomasti lukaista läpi mikäli aihe kiinnostaa. Linkitän ne suoraan tähän, koska tekstejä on julkaistu pikkuhiljaa eikä niitä ole linkitetty toisiinsa.



torstai 7. kesäkuuta 2012

Niinpä niin.

Hahmot, joita haluaisin cosplayata JUST NYT HETI: 




Hahmot, joita oikeasti tulen cosplayaamaan joskus lähitulevaisuudessa:


Tämä summaa aika hyvin fiilikset parilta viime vuodelta. Eikä tässä edes ole kaikkia hahmoja...