sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

L4D photoshoot - kulissien takana

Eli kuten lupasin, niitä vähemmän onnistuneita (tai kenties nimenomaan onnistuneimpia?) valokuvia Desu-sunnuntain photoshootista. "Kunnon" kuvat sekä roolijako löytyvät täältä. Nauttikaa!







"Olkaa kauhuissanne ja vihaisia! Paniikki-ilmeet än-yy-tee-nyt!" ":D:D:D:D:DD"

Ja lopuksi viikonlopun helmi: klikkaa, niin näet kauniin gif-animaation!


Olisiko tällaisiin photoshoot-päivityksiin muuten enemmän kiinnostusta? Enköhän laita jatkossakin kuvia esille sitä mukaa kun niitä tulee otettua (olen sitten kameran edessä tai takana), mutta minulla olisi tuolla kovalevyn uumenissa vähän vanhempiakin kuvia. Osan olen spämminyt jo mm. deviantARTiin ja Cosplay.comiin, mutten tiedä kuinka laajalle alueelle lukijat ovat levittäytyneet ja ovatko siis nähneet niitä. Herpderp-kuvia ainakin pyydettiin lisää jo viime vuoden puolella. Mistä tulikin mieleeni, että minulla on vieläkin se kauniiden kasvojen päivitys tekemättä...

Ps. Kertokaa tyhmälle, onko sanalle "outtake" olemassa fiksua suomenkielistä käännöstä?

torstai 23. kesäkuuta 2011

Left 4 Dead photoshoot

Kuten Desucon-raportissani mainitsin, pääsin tosiaan pitkästä aikaa kuvailemaan oikein kunnolla. En ole hirveän kokenut valokuvaaja, mutta tykkäsin muutamista otoksista aika paljon, joten ajattelin jakaa niitä täällä bloginkin puolella. :3 Kuvista on värien puolesta editoitu vähän tummempia ja niitä on luonnollisesti pienennetty ja käännelty tarpeen mukaan. Klikkaamalla saa suuremmaksi.

Aika ja paikka: Desucon-sunnuntai conin päättymisen jälkeen, Sibeliustalon ympäristö
Witch: AG
Hunterit: Anzudo ja Berneri
Smoker: Ewwu
Zoeyt: Biitti ja Johis
Ellis: Eilinen
kuvaaja ja muokkaaja: Wepi



Ryhmäkuvalla on hyvä aloittaa. Wut is dis?

Biitin ilme! <3

Pakollinen kohtihyppäyskuva...

...ja pakollinen vaanimiskuva.

Parhaat kuvat otetaan vahingossa -kuva.

"HHHrrrgrgrrrhh" sanoo Ellis.

AG naulasi hahmonsa kyllä täydellisesti. Ilme! <3

No katsoisitte nyt vähän mihin juoksette. :I

Minun oli tarkoitus iskeä tähän loppuun kevennykseksi vielä niitä astetta kauniimpia kuvia, mutten osaa valita niistä vain yhtä tai kahta, ja kun tämä kuvapläjäys varmaan lataa jo nyt ihan tarpeeksi niin teenpä sen ihan suosiolla erikseen vähän myöhemmin. :D

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Eeppistäkin eeppisempi viikonloppu

Voi ei, mistä sitä aloittaisi? Monen muun tapaan seikkailin viikonloppuna Lahdessa Desuconissa ja täytyy kyllä sanoa, että tapahtuma nousi kevyesti henkilökohtaiselle parhaat tapahtumat ikuna kukuna -listalleni.

Matkani alkoi perjantaina, koska olin tosiaan ilmoittautunut vänkäriksi. Olin alun perin ajatellut meneväni tapahtumaan aikaisin että voisin olla tarvittaessa apuna, mutta nukuin vahingossa pommiin, junani oli myöhässä ja arvioin ihan metsään ajan, joka kuluu kun kävelee Lahden juna-asemalta Sibeliustalolle. Vastoinkäymisistä huolimatta saavuin kuitenkin ajoissa työvoimainfoon ja onnistuin jopa bongaamaan matkan varrelta seuraa.


Työvoimahakemusta lähettäessäni olin ajatellut, että "joo ne antaa mulle varmaan jotain narikkaduunia tai vastaavaa", joten pakko myöntää että jouduin lievään paniikkiin kun ensimmäisessä mailissa luki, että minut on valittu AV-vänkäriksi. Hyvä kun tiesin, mitä AV tarkoittaa. Kyselin briiffauksessa ehkä vähän turhankin paljon tyhmiä kysymyksiä, mutta onneksi minulle jaksettiin vastaillakin kärsivällisesti. Pakko sanoa tähän väliin, että työtoverini olivat aivan ihania! Rento ilmapiiri lievitti omaa jännitystänikin huomattavasti, joten kiitoksia kovasti kaikille (ja anteeksi että olin välillä niin kujalla), tämä oli ehdottomasti paras vänkärikokemukseni tähän mennessä. Toivottavasti näemme vielä tulevissakin tapahtumissa. ;u;
Myös työvoimapaita oli vaikka kuinka hieno tänä vuonna. Pitää vaan muistaa seuraavalla kerralla ottaa vähän pienempi malli, mahtuisin tuon nykyisen sisään kahdesti...


Look at dat shirt!

Perjantai oli siinäkin mielessä jännä päivä, etten muistaakseni koskaan aiemmin ole ollut lattiamajoituksessa vielä conia edeltävänä yönä. Contunnelma alkoi jo nousta, kun pidin kavereille seuraa heidän viimeistellessä asujaan. Samalla olin itselleni kiitollinen siitä, ettei minun tarvinnut olla samassa tilanteessa.

Ja lauantaina oli vihdoin h-hetken aika. Pääsalin cosplay-ohjelmista missasin juuri ja juuri Eurocosplay-karsinnan koska olin säätämässä ohjelmasalien kameroiden kanssa, mutta näytöksestä sen verran, että hirveän kivaa kuinka ihmiset ovat alkaneet ottaa enemmän lavaa haltuunsa! Ainakin minusta näytti siltä, että aikaisempaan verrattuna esityksiä oltiin harjoiteltu enemmän ja tilaa hyödynnettiin paremmin. Palkintojenjaonkin ehdin nähdä, joten vaikka en osaa itse esityksistä sanoa vielä mitään (pitää metsästää ne jossain välissä YouTubesta), onnea kovasti kärkikolmikolle!

Varsinaisesta puheohjelmasta kävin katsomassa vain Cosplaykilpailut meillä ja muualla -paneelin, joka oli kyllä hyvin mielenkiintoinen ja informatiivinen paketti, mutta minulle tuli vielä enemmän sellainen olo, etten ehkä ikinä halua osallistua mihinkään ulkomaan karsintoihin jos niistä saattaa vahingossa päätyä edustamaan Suomea. Ehkä olen outo, mutta ajatus ulkomaiden kisalavoista lähinnä ahdistaa. :c

Muusta ohjelmasta näin avajaiset, AMV-kisan ja noin puolet sekä Visual Quest -loppuottelusta että päättäjäisistä. Avajaiset ja päättäjäiset olivat ihan viihdyttäviä, AMV-kisa lähinnä ärsytti (tosin olin siinä vaiheessa muutenkin niin pihalla, etten saanut videoista kauheasti irti) ja Visual Quest oli ihan hauska idea, mutta minulla meni niin paljon siitä ohi etten uskalla kommentoida tarkemmin.

Lauantai-sunnuntai-välisenä yönä olisin siinä kahdentoista maissa ollut valmis petiin, mutta minun piti odotella videoiden siirtymistä että sain yhden kameran kiinni, joten vedin vähän turhan paljon teetä pysyäkseni hereillä eikä sitten enää väsyttänytkään. Hups. Kahdella kaverilla oli infossa yövuoro ja he houkuttelivat minut valvomaan kanssaa lupaamalla, että pääsisin toisen kaverin siskon kämpille (sänkyyn!!!) nukkumaan jos odottaisin vuoron loppuun asti, joten niinhän siinä kävi että yö kului Flash-korneria katsellessa ja hienon filosofisen keskustelun (= huonon läpän) merkeissä.


Vänkärimajoituksesta muuten sen verran noottia, että voisiko ihmisiä opastaa nukkumaan vähän tiiviimmin? Ymmärrän, ettei kukaan ehkä halua nukkua ihan kylki kyljessä jonkun vieraan kanssa, mutta kun itse käväisin paikalla alkuillasta, porukka oli jättänyt juuri sen kokoisia hajurakoja, että niihin ei itse viitsinyt mennä nukkumaan, mutta vähän tiivistämällä olisi saanut vaikka kuinka monta paikkaa lisää (autoilijat varmaan ymmärtävät, jos vertaan tätä leveästi parkkeeraamiseen). Monilla oli mukanaan myös suuria ilmapatjoja, joiden päällä on varmaan joo ihan mukavaa nukkua, mutta jotka myös vievät tilaa. Etenkin, jos sellaisen päällä nukkuu vain yksi tai kaksi henkilöä. Infossa kävi yön aikana vaikka kuinka moni kysymässä, että mahtuuko sinne vielä nukkumaan tai onko mahdollista saada majoitus jostain muualta, koska vaikka tilaa olisi, sitä ei yksinkertaisesti näe.
Tai ehkä minä vain partiolaisena olen tottunut siihen, että kun nukutaan isossa porukassa, niin makuualustat laitetaan oikeasti vieri viereen, ei niin että siinä olisi puoli metriä tilaa joka suuntaan...

No, hyvin valvotun yön jälkeen olin luonnollisesti jälleen kerran pihalla kuin lumiukko, joten kun kaverit pääsivät vuorosta kahdeksan maissa aamulla, suuntasimme omaan majoitukseemme. Onneksi minulla alkoi työvuoro vasta kahdelta, joten saimme nukuttua sellaiset nelisen tuntia, minkä jälkeen väsymys oli jäänyt fyysiseksi ja mieli toimi huomattavasti kirkkaammin. Loppupeleissä olen päätökseen ihan tyytyväinen, sillä vaikka nukuin määrällisesti vähemmän kuin olisin nukkunut vänkärimajoituksessa, uneni laatu oli parempaa.

Kuten viime vuonna, olin ajatellut kuvaavani ahkerasti kun kerrankin ei ollut pukua tiellä ja tavaratkin sai jättää narikkaa helpompaan paikkaan. No just joo, niin varmaan. Hienoja pukuja bongatessani olin joko työvuorossa tai muuten vain jättänyt kameran jonnekin, cosplayaaja näytti niin kiireiseltä etten kehdannut sillä hetkellä mennä pyytämään kuvaa tai sitten olin vain yksinkertaisesti liian hidas/laiska, etten ehtinyt kipittää pukuilijan perään pyytämään kuvaa. Toisaalta huomasin myös aika nopeasti, etten vain yksinkertaisesti jaksa ottaa käytäväsnapshotteja, kun siellä on taustalla aina kaikkea epämääräistä ja tulee sellainen olo, että pakkonytäkkiä ottaa se kuva kun en kehtaa pidätellä tuota mallia hirveän kauaa. Kameran asetuksetkin ovat näemmä välillä olleet vähän miten sattuu, kun en ole ehtinyt säätää niitä kummemmin.

Yritin kyllä mennä juttelemaan ja kehumaan aina kun näin jotakin mistä pidin (bongasin mm. Tsukimin ja Kuranosuken, iih iih! <3<3<3), koska Desucon oli minulle tänä vuonna jostain syystä poikkeuksellisen sosiaalinen tapahtuma. Taisin pariin otteeseen miettiä ääneenkin, etten ole viimeisen kolmen vuoden aikana tutustunut pahemmin kehenkään uuteen kun minulla on jo se oma verkostoni, ja nyt vain poukkoilin porukoiden ja ihmisten välillä sinne tänne. Yritin olla rohkea ja tervehtiä kanssabloggaajiakin, mutta jostain syystä minun on hankalampi puhua netistä "puolituttujen" kuin täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. En ikinä tiedä, millä sanoilla minun pitäisi tervehtiä tai pitäisikö minun esitellä itseni, koska jos esittelen niin alan miettiä liikaa ("luuleeko nää nyt että kuvittelen että kaikkien pitäisi muistaa mun nimimerkki", "onkohan se hirveän kummallista sanoa että luen sun blogia ja oon se-ja-se" jne.) ja jos jätän esittelemättä, tunnen olevani yksinkertaisesti epäkohtelias. Ehkä siinä on sitäkin, etten voi tietää onko keskustelukumppanini jo muodostanut minusta jonkin mielipiteen. On taas hankalaa!

 Olin ajatellut, että olisin jäänyt purkamaan conia ja osallistunut kaatajaisiin, mutta conin loputtua kaverit olivat sopineet tapaavansa muita Left 4 Dead -cosplayaajia ja halusin käyttää mukaan raahattua kameraa edes johonkin, joten päädyin valokuvaamaan. Ja voi että kun minulla oli aivan mielettömän hauskaa! Ryhmä suostui mukisematta pöhköihin päähänpistoihini (mm. juoksemaan laituria päästä päähän), ehdotteli itsekin hienoja kuvaideoita ja ylipäätään oli hirmuisen mukavaa ja rentoa napsia kuvia kanssanne, eli kiitos kiitos kauheasti! Pitää jatkossakin yrittää päästä kuvaamaan tämmöisiä useamman hengen porukoita, kuviin saa heti ihan erilaista dynamiikkaa kun kaikki selkeästi tuntevat omat ja toistensa hahmot ja osaavat käyttäytyä sen mukaan. Ainakin itse tykkään useammastakin kuvasta, joten teen varmaan kohtapuoliin taas pienen photoshoot-päivityksen, jahka olen saanut muokattua nuo omat lempparini. Sitä odotellessa viikonlopun aikana otettuja kuvia voi käydä katselemassa täältä. Ilmoita toki, jos haluat oman kuvasi sieltä pois tai tahtoisit siitä isomman version (L4D-photoshoottilaisille; pakkaan vielä teidän kuvanne ja lataan ne mediafireen asap, joten jos haluatte itsellenne joitain noista kuvista, pyydän sen verran malttia ettei tarvitse noita huonompilaatuisia käyttää).

Tähän on varmaan hyvä lopetella. Omalla kohdalla conkauden avaus ei olisi voinut ollut parempi, sillä odotan jo kesän tulevia tapahtumia ja ensi vuoden Desuconia - sekä tietenkin Desucon Frostbitea - enemmän kuin innoissani. Kummasti se pukuintokin lähti taas nousuun, kun pääsi pitkästä aikaa näkemään ihan livenä kanssaharrastajien työn tuloksia.


Photobomb'd! YumiKoyuki kuvasi, komean lunnin teki Pablo.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Vähäpukuinen vänkärikesä

Kesä ja loma ovat nyt virallisesti alkaneet, ja sehän meinaa sitä, että pukujen tekemiseen löytyvää aikaa pitäisi olla vaikka muille jakaa. No, aikaa saattaa löytyä, mutta into lepää jälleen kerran vähän huterammalla pohjalla. Mikä siinä on, etteivät ne hetkelliset innonpuuskat jaksa kantaa pidemmälle sitten millään?

Olen näillä näkymin osallistumassa varmasti Desuconiin, Ropeconiin ja Traconiin, joista kaikissa olen työvoimana. Finncon-Animecon on edelleen lievä kysymysmerkki, mutta jos olen menossa sinne, osallistuisin vaihtelun vuoksi peruskävijänä. Tykkään vänkäröinnistä, mutta se laskee jo valmiiksi vuoristoradalla poukkoilevaa cosplay-intoa entisestään, kun en jaksaisi hankaloittaa työtäni ja yksinkertaisessakin puvussa on oma vaivansa. Varoittelen siis jo etukäteen, että tämä vuosi saattaa jäädä cosplayn puolesta välivuodeksi, tai ainakin uusien pukujen määrä on omalla kohdallani ennätyksellisen alhainen. Blogi ei kuitenkaan hiljene, sillä tapahtumia riittää ja minulla on kansioideni uumenissa luonnosteltuna useampikin kirjoitus, jotka haluaisin vielä julkaista.

Jo viime vuonna päätin tämän kesän deadlinettomasta cosplaykalenterista ja harkitsin kovasti myös pukumäärän vähentämistä. Näyttää vähän siltä, että nuo päätökset kulkisivat käsi kädessä, mikä on minun kohdallani ihan hyvä juttu, sillä näin ehdin ottaa harrastukseen vähän etäisyyttä ja tarkastella sitä laajemmasta näkökulmasta; miksi ja kenelle minä tätä teen ja mitä minä siitä hyödyn. Hengähdystauon jälkeen jaksaakin taas paremmin tarttua keskeneräisiin projekteihin, sillä en aio aloittaa uusia pukuja ennen kuin olen saanut vanhat valmiiksi.

Aikaisemmin minua hävetti ihan kauheasti tämä saamattomuus, mutta nyt olen alkanut hyväksyä, että on vähän tyhmää yrittää vääntää uutta pukua joka tapahtumaan vain siksi, että olen menneinä vuosina tehnyt niin. Jos ei innosta niin ei innosta, enkä minä ainakaan pakottamalla saa intoani takaisin.

Hyvää kesää kaikille! Ja muistakaa te ahkerammatkin puvuntekijät ottaa välillä rennommin!

Ps.

Gaudeamus igitur, baby! ♥

kuvaajakrediitit: Islienne