Tracon-suunnitelmia & tagi

Tracon lähenee huimaavaa vauhtia ja päätin jo hyvän aikaa sitten, että jätän pukuilut taas suosiolla pukuilematta. Viimeiset viikot ovat olleet aikamoista hulabaloota, sillä onnistuin jonkin onnenkantamoisen kautta pääsemään Tampereen ammattikorkeakouluun elokuvan ja television koulutusohjelmaan. Tästä on seurannut luonnollisesti Massiivinen Säätö (TM) muuttotouhujen ja informaatioähkyn merkeissä, mutta odotan jo innolla koska pääsen yhdistämään oppiaineeni ja cosplayn - siitä kuitenkin lisää mahdollisesti joskus myöhemmin.

Cosplayn puuttuminen ei onneksi ole ennenkään estänyt coniin lähtöä. Katselin jo, että ohjelmakartassa olisi vaikka mitä kivaa nähtävää, mutta olemme taas varanneet taidekujapöydän Annun, Johiksen ja Bernerin voimin, joten saa nähdä, onko minulla aikaa juosta ohjelmissa. Laitan toivoni ohjelmien videointiin. Enivei, tulkaa ihmeessä tervehtimään, mikäli satutte eksymään taidekujan lähelle. Meidät löytää pöydästä nro 33.
Sen verran olen eksynyt työpuolellekin, että meidän olisi tarkoitus taas Biitin kanssa juontaa Cosplay-deittiä. Minua pyydettiin osallistumaan myös Inside the cosplayer's studio -paneeliin ja kanssapanelistini ovat fiksua ja filmaattista väkeä, joten ainakin heitä kannattaa tulla kuulemaan. ;3

 Ja tästä hienosti päivän muihin aiheisiin. Käsky ehti käydä jo sekä Yumin että Fukkan (vai Fukan?) suunnalta, joten tehdäänpä tämä pidempään cosplay-blogeissa kiertänyt haaste nyt vihdoin ja viimein. Hommahan toimi näin:

On kuusi asiaa jotka sinun täytyy kertoa. 3 negatiivista ja 3 positiivista, tietysti rehellisesti. Lopuksi tagaat kuusi blogaajaa ja linkkaat blogin alle sen, joka sinut tagasi.

Kolme negatiivista asiaa jotka sinun täytyy kertoa.

1.Cossi, joka on vähiten suosikkisi ja syy.

2.Huonoin kokemus conissa.

3.Huonoin conisi ja syy.

Kolme postiivista asiaa jotka täytyy kertoa. 

1. Lempicossisi ja syy.

2. Paras kokemus conissa.

3. Paras conisi ja syy.

Negatiiviset

1. Ai kamala, heti lähdetään liikkeelle vaikeilla kysymyksillä. Minulla taitaa olla kaikissa puvuissani jotain mitä tahtoisin korjata tai mihin en ole muuten vain tyytyväinen, mutta sanoisin ehkä kuitenkin, että Fullmetal Alchemistin Envy. Vaikka se ehkä onkin vanhempia pukuja paremmin tehty, en yksinkertaisesti tuntenut oloani sen kanssa kovinkaan mukavaksi ja conin jälkeen tuli mietittyä paljon, että miksi, oi miksi.

Lähes ainoa kuva jonka kehtaan näyttää tästä puvusta, hurrdurr.

2. Olen jauhanut tästäkin jo aivan tarpeeksi, joten lyhyesti vuonna kivi ja keppi ilkeä setä, joka sanoi pahasti kun cosplayasin Ropeconissa magmatiimiläistä Pokémonista. Ei se oikeastaan enää vaivaa, onpahan vain jäänyt mieleen.

3. Tsukicon 2009. Tarpeeksi sanottu.

Positiiviset

1. Vincent Valentine ja Gwendolyn ovat tasoissa, jos lempipukua mietitään. Nautin todella paljon koko Vincentin työprosessista, Gwendolyniä taas on hirmuisen kivaa pitää päällä.

2. En osaa valita erityistä lempikokemusta koska yleensä jokaisella tapahtumalla on omat huippuhetkensä, joten valitsen mieleenpainuvimman. Ensimmäinen Iso tapahtuma, johon osallistuin oli Animecon IV vuonna 2006. Cosplayasin Fullmetal Alchemistin Edwardia ja odottelin tapahtuma-alueen pihalla kavereitani, jotka olivat lähteneet sisälle katsomaan jotakin ohjelmaa. Taisin näyttää vähän eksyneeltä, sillä eräs conikävijöistä lähestyi minua ja alkoi laulaa Melissaa. Minulla ei tosin vieläkään ole mitään hajua kuka se oli, muistan vain että se piristi päivääni todella paljon.

3. Ääh, minun on hirveän vaikeaa laittaa tapahtumia paremmuusjärjestykseen, sillä kuten tuossa edellisessä kohdassa sanoin, jokaisella tapahtumalla on omat huippuhetkensä (ja vastaavasti aallonpohjansa). Lisäksi aika kultaa muistot, eli vanhempia tapahtumia on vaikeampi vertailla sellaisten kanssa, jotka ovat vielä tuoreessa muistissa. Ropecon, Tracon ja uutena nousijana Desucon ovat lempitapahtumiani, mutten taida osata määritellä parasta coniani sen paremmin.

Minut taganneet linkkailinkin jo tuonne ylös. Ja koska minusta tuntuu, että kaikki ja kaikkien äidit on jo ehditty tagailla, sanotaan vaikka, että sinut on tagattu jos jaloissasi on vihreät sukat.

Ps. Heittelin tuonne Assyraporttiin pari kuvaa. Ei näytä enää niin kamalalta tekstiseinältä.

Assembly Summer 2011: Hengitä syvään ja ajattele viivaa

Tämän piti olla tapahtumaraportti, mutten saa muistiinpanoistani enää mitään selvää ja mielikuvat tapahtumasta ovat paikoin aika hämäriä. Muistan, että oli kivaa silloin kun en jännännyt itseäni puolikuoliaaksi. Se, että kirjoitan tätä flunssassa ei taida auttaa asiaa, mutta yritetään nyt ennen kuin ne viimeisetkin muistikuvat karkaavat ulottumattomiin.

???

 Sain tietää Assyistä ensimmäisen kerran muistaakseni serkultani joskus yläasteella. Tapahtuma kuulosti mielettömän siistiltä ja siitä asti minun on pitänyt osallistua, mutta joka kerta olen joko unohtanut koko tapahtuman, tai sitten olen tajunnut juuri pari päivää sen päättymisen jälkeen että ai jaa, se meni jo. Kun  kuulin huhuja, että Assembly tulee taas ja tällä kertaa siellä järjestetään cosplay-kisakin, painuin saman tien sivulle tutkimaan lippujen hintoja. Nyt! Nyt tai ei koskaan.

Minun ei pitänyt osallistua kisaan. Palkintosummat nähtyäni päällisin tunne oli harmi siitä, ettei minulla ollut pukua, jolla olisi voinut kisata. Asiaa tarpeeksi puituani päätin kuitenkin yrittää vääntää jotain aikaiseksi, vaikka se pari viikkoa tuntuikin jo aloittaessa aivan liian vähältä ajalta. Kyseessä oli yksi oma hahmosovellukseni, josta en nyt viitsi sen syvällisemmin kertoa - tuskin tulee yllätyksenä kenellekään, että puku ei viimeisenä iltana ollut lähelläkään valmista. En halunnut taas stressiromahdusta, joten irrotin tyynenä ompelukoneen johdon seinästä ja painuin nukkumaan.

Aamulla suurin tukijani äiti kysyi missä vaiheessa puku oli, ja kun totesin että ei onnistu, en kisaa, äiti ihmetteli miksen kisaisi valmiilla puvulla. Siksi, että minulla on tasan kaksi pukua joilla kisaamista voisi edes harkita: Vincent ja Gwendolyn. Kisan säännöt olisivat sallineet kummatkin asut, mutta Vincentillä on voitettu jo se yksi kisa, joten kisaaminen olisi tuntunut... en tiedä, ei epäreilulta, mutta epämiellyttävältä. Gwendolyniä taas en ole tehnyt kokonaan itse. Pienen suostuttelun jälkeen (haloo pahvi, pääpalkintona kahden kuukauden vuokraraha!1!) tulin siihen tulokseen, että enemmän minua harmittaisi jos en edes yrittäisi - ja jos ei muuta, voisin olla edes täyttökisaaja, jotta kisa saataisiin ylipäätään järjestettyä.

Kisan ulkopuoliset tekemiseni eivät varmaan hirveästi kiinnosta lukijoita, joten käydään vain nopeasti läpi, että ohjelmista tuli seurattua paria seminaaria, compoja, tietysti konsertit ja robosodan esikarsinta. Kaikki ohjelma oli hauskaa ja mielenkiintoista ja erityisesti seminaareja olisin voinut käydä kuuntelemassa enemmänkin. Onneksi ne löytyvät näin jälkikäteen Assyjen arkistoista. Kannattaa muuten vilkaista noita compojenkin töitä, ovat nimittäin todella hienoja. Lauantai meni paljolti blogimiitin merkeissä - sori että olin niin palikka enkä hienosta opetustuokiosta huolimatta osannut syödä puikoilla ja ja ja buhuu, lupaan että ensi kerralla yritän olla vähän aktiivisempi - ja sunnuntaina oli kirpputori, joten en sinä päivänä päässyt paikalle enää ollenkaan.

Tiivistettynä, vaikka se 40 e sisäänpääsy oli paljon totuttuun cosplayaajan tapahtumahintatasoon verrattuna, sillä sai niin paljon vastineeksi, että hinta ei harmita yhtään. Itse asiassa olin vähän kateellinen tuplahinnan maksaneista tietokonepaikoista. :''D Kuka tietää, ehkä ensi kerralla ostan sellaisen.

Sitten itse kisasta. Olisin toivonut infoamista ja asioiden vääntämistä rautalangasta ehkä vähän enemmän, mutta järjestäjät olivat todella mukavia ja tietävän vastauksen sai hyvin nopeasti, kunhan tajusi itse ensin kysyä. Tuomarointitilanteesta minulla on vähän ristiriitaiset fiilikset - esitys piti vetää läpi jo siinä, mikä oli toisaalta ihan jees (omani oli puvun vaihtumisen takia häthätään kasattu, ja meni itse asiassa vielä tuomarointitilanteessa noin 3/4 improamalla), mutta toisaalta tilaa oli vähän hankala hahmottaa koska lavalla ja käytävällä on aika paljon eroa. Tuomarointi oli avoin tilaisuus, jolloin ei ihan tiennyt, että pitäisikö tässä nyt esiintyä tuomareille vai yleisölle.

Varoitusaikaan nähden kisassa oli hyvä taso. Yhdeksästä esikarsintalaisesta valittiin viisi finalistia, jotka pääsivät esiintymään päälavalle. Tähän olisin toivonut myös parempaa infoamista, sillä jotenkin oletin, että tulosten päättämisestä oltaisiin kuulutettu. Istuskelin hyvän aikaa ihan tuomarointipöydän läheisyydessä ja vasta kun pari tuomaria lähti toimittamaan omia asioitaan, he vinkkasivat minulle että olin jatkossa ja voisin käydä pyytämässä palautetta. Vastaavasti eräs ei-jatkoon päässyt karsintalainen tuli ihmettelemään lavan viereen juuri ennen kisan alkua, että mitä tapahtuu ja pitäisikö hänenkin olla paikalla. Ei varmaan ole hirveän kivaa kuulla vasta siinä vaiheessa, ettei ole jatkossa. :/

Päälavalla asiat sujuivat enimmäkseen paremmin. Muut kisaajat olivat todella mukavia, joten jännitys helpotti vähän kun sai jutella niitä näitä. Myös kylmät vesipullot olivat taivaallinen lahja.
Esiintyjistä olin itse ensimmäisenä, joten musiikkini tuli aluksi niin hiljaa etten kuullut sen alkua, mikä vähän sotki keskittymistäni. Pienenä yllätyksenä tuli myös tuomaripöytä lavalla (karsintojen ja finaalin väliin jäi aikaa, jonka olin kuluttanut suunnittelemalla esitykseni kulkua yläkatsomosta käsin), mutta enemmän säikähdin kameraa, joka kuvasi esitystä lavan isolle valkokankaalle. Ajatuksenjuoksuni oli siinä vaiheessa suunnilleen "pyöri ympäri, ympäri, ymp--- MITÄ, miksi bebani on valkokankaalla?!?". Jälkikäteen ajateltuna ratkaisu tuntui ihan luonnolliselta, oltiinhan kaikki muutkin päälavan ohjelmat kuvattu samalla tavalla. Siitä oltaisiin ehkä kuitenkin voitu muistuttaa kisaajiakin vielä etukäteen. Kokonaisuudessaan esitys meni kuitenkin huomattavasti paremmin kuin esikarsinnassa, osittain siksi että lavalla on helpompi eläytyä ja osittain siksi, että nyt minulla oli parempi käsitys siitä, mitä olin tekemässä.

Noin yleensä lava oli aivan ihana, koska no, Hartwall-areena. Olen aiemmin kisannut vain Glorialla, joten harppaus oli aikamoinen niin tilan kuin valojenkin suhteen - yleisön määrästä puhumattakaan, mutta minusta vähän tuntuu, ettei kovin moni ainakaan tietokonepaikallisista kiinnittänyt kisaan hirveästi huomiota. Yleisön reaktio oli yksi arviointikriteereistä, mutta yleisö alkoi vasta lämmetä viimeisten kisaajien kohdalla.

Pisteytys oltiin ilmeisesti tehty pitkälle jo esikarsinnassa, sillä tulokset julkaistiin hyvin nopeasti. Sijoituin itse kolmanneksi ja olen siihenkin sijaan tyytyväinen, koska pelkäsin vähän, että minulta oltaisiin vähennetty pisteitä siksi, ettei puku ollut täysin itse tehty. Korkeampaa sijaa en ehkä olisi nähnyt ansaituksi, eikä hyvälle sitä paitsi harmita hävitä. Ja ennen kuin kukaan ehtii itkeä että yhyy, miksi kisaat puvulla jota et ole tehnyt itse, niin tietenkin kerroin tuomareille kuka on tehnyt puvusta minkäkin osan. :p

 Finalistit

Rehellisesti sanottuna minua nolotti ihan hirveästi liikkua Assyilla puvussa, joten lähdin vaihtamaan sitä pois heti kisan jälkeen. Järjestäjien puolesta kisaajille (tai ainakaan minulle) ei oltu neuvottu minkäänlaisia pukuhuoneentapaisia, joten lähdin kyselemään sellaista infosta. Ajattelin, että koska täällä on saunatilat, kyllä täällä varmaan pukuhuoneetkin jossain on. Noh, minut neuvottiin infosta jonnekin alakertaan, missä kyllä oli pukuhuoneet, mutta niitä ei saanut käyttää. En jaksanut kipittää infoon uudestaan, joten etsin kolmannesta kerroksesta syrjäisen naistenvessan, jossa sain vaihtaa vaatteet onneksi rauhassa. Jos Assyilla järjestetään jatkossa cosplay-kisaa (ja toivon että järjestetään, koska puitteet siihen ovat erittäin sopivat), toivoisin tähän muutosta parempaan.

Oliko stressaantuminen, panikoiminen ja järjetön pahoinvointi ennen kisaa sen arvoista, että pääsin vetämään pienen skitin? Olisi ollut, jos olisin heti kättelyssä valinnut tämän puvun ja siten voinut käyttää aikani harjoittelemiseen. Toisaalta palkinto lohduttaa ja tapahtuma itsessään oli niin hieno kokemus, että lähden ehdottomasti uudestaan, oli siellä sitten cosplay-ohjelmaa tai ei.

Pahoittelen kuvien puutetta, minulla ei ollut kameraa mukana ja kuvaus taisi olla kiellettyäkin. Assemblyn kuvagalleriassa on kisasta joitain kuvia, mutta niitä ei saa käyttää ilman lupaa, eikä kuvaajien sähköpostiosotteita ole laitettu näkyviin niin en voi kysyäkään. :/

EDIT: Kiitokset Rikulle, lisäilin tekstin joukkoon BatMUDin galleriasta pari kuvaa. Kuvaajakrediitit ilmeisesti mordacille.

Yht' äkkiä, Assembly

Istun parhaillani Hartwall-areenan yläkatsomossa seuranani kaverin miniläppäri ja sen nukkuva omistaja. Yksi ainoa valonsäde lankeaa vastapäisen katsomon oviaukosta tietokonepaikoille; halli on pimeä näyttöjä, jouluvaloja ja satunnaisia muita valonlähteitä lukuun ottamatta. PRESS PLAY ON TAPE -yhtyeen konsertin pitäisi alkaa suunnilleen vartin sisällä ja odotukset ovat korkealla, sillä eilinen MACHINAE SUPREMACYn keikka oli suoraan sanottuna mahtava. Konserttia ennen halli täyttyy kilpaa pauhaavasta musiikista, Epic Sax Guyn, Nyan Catin ja ties minkä meemujen äänikirjosta. Ensikertalaiselle tapahtuma on ollut varsin muikea, nähtävää ja kuultavaa on ollut paljon ja uutuudenviehätys tekee kaikesta kymmenen kertaa hienompaa.

En osaa kirjoittaa tällä näppäimistöllä enkä näe mitään, joten typoan hatkuvast jatkuvastio jatkuvasti. Ilmaiset korvatulpat olivat äsken loppuneet, mutta nyt niitä jaetaan taas. Konsertti on viisi minuuttia myöhässä  ja 64k Intro Compo Jury on peruttu, ilmoittaa päälavan valkokangas. Lavalle ilmestyy juontaja, joka lahjoo ihmisiä ilmaisilla t-paidoilla - se tuntuu toimivan, porukkaa juoksee lavan eteen. Juontaja sanoo ettei tarvitsisi - sinne menivät ilmaistuotteet.

Ilmeisesti jonkinlaista väliohjelmaa odotellessa, lisää ilmaspaitoja niille jotka huutavat kappaleen nimen nopeimmin. "Live very soon". Koneesta loppuu kohta akku, mutta onneksi konsertti alkaa juuri.

Linkkikirjasto

Kesän tapahtumasuunnitelmat ovat omalta osaltani menneet varsin kauniisti puihin - suunnitelmista huolimatta ainoa con jossa kävin oli Desucon, sillä kovasti odotettu Ropeconkin jäi väliin sukulaisvierailun takia. Tämä tarkoittaa, että minulla ei ole jakaa hienoja conraportteja tai pukupäivityksiä, joten joudun repimään kirjoitettavaa muualta jos tahdon edes yrittää pitää bloginpahaistani hengissä.

Rakastan tutoriaalien lukemista ja keräämistä, vaikkei minulla välttämättä olisi aikomuksia tehdä tulevaisuudessa mitään ohjeen kaltaistakaan. Laittaisin tutoriaalikansioni jakoon koska sharing is caring jne, mutta tiedän etteivät kaikki arvosta tekeleidensä jakamista toisen osapuolen kautta, joten tutoriaalien sijaan ajattelin jakaa linkkejä sivustoille, joilta näitä löytää ja joita itse kovin mielelläni selaan.

Yhteisöt ja erikoistuneet sivustot 

Costuming.org - Tietoa pukukulttuurin historiasta ja paljon linkkejä hyödyllisille sivustoille, kuten oppaisiin ja kauppoihin. 

Craftster - Internetin vanhempiin lukeutuva D.I.Y.-yhteisö. Paljon erilaisia oppaita, projekteja ja artikkeleita.

Instructables - Toinen toistaan ihmeellisempiä tutoriaaleja ruoanlaitosta elektroniikkaan.

Käspaikka - Suomalainen sivusto käsityöharrastajille. Suuri määrä oppaita eri tekniikoista ja materiaaleista ynnä muuta käsitöihin liittyvää: suosittelen kovasti mm. Lasketaan langasta -liitesivustoa, sillä pukujen tekemisessä tarvitaan enemmän matematiikkaa kuin aluksi voisi luulla (tai ainakin laskeminen tekee tietyt asiat huomattavasti yksinkertaisemmiksi).

ThreadBanger - Mieletön määrä videoituja D.I.Y.-oppaita kaikenlaisesta, liittyi se sitten ompeluun, askarteluun tai sisustukseen. Perinteisempien vaateohjeiden lisäksi voit vaikka tehdä oman sovitusnuken tai koota steampunk-asun. Kuuluu omiin lempisivustoihini.

#CosplayTutorial @ DeviantART - Kuten nimestäkin voi päätellä, DeviantART-yhteisön sisäinen ryhmä, joka on keskittynyt keräämään cosplay-aiheisia tutoriaaleja.

#Photoshop-tutorials @ DeviantART - Tämän olenkin linkittänyt aikaisemmin; DeviantARTin sisäinen ryhmä, joka kerää Photoshop-tutoriaaleja. Paljon hyviä vinkkejä valokuvien muokkaamiseen, joitain tutoriaaleja voi soveltaa myös muilla ohjelmilla (esim. GIMPillä)

Yksityishenkilöiden kotisivut

Alley Cat Scratch Costume -  Elokuvapukuja. Sivusto vaatii hieman navigointia, mutta siltä löytyy kaikenlaisia oppaita kirjonnasta haarniskoihin ja kengistä kankaan värjäämiseen.

Amethyst's Closet - Paljon kauniita pukuja ja tutoriaaleja. Erityisen hyödyllinen on omalle sivulleen linkitetty Armormaking 101, jossa käsitellään niin materiaalit, työkalut kuin työvaiheet. Lisäksi sivustolta löytyy paljon hahmokohtaisia oppaita proppeihin ja asusteisiin.

Carolyn's Frodo Baggins Costume Page - LotR-tutoriaaleja hobittinäkökulmasta.

Cosplay Props by fev - Taidetta, proppeja, pukuja ja paljon work in progress -kuvia. Sivuston yhteydessä myös blogi.

Craft tutorials for LARP - LARP-aiheinen tutoriaalisivusto, jonka ohjeista on hyötyä myös cosplayssa. Perinteisempien asututoriaalien lisäksi ohjeet mm. oman paviljongin tekemiseen.

God Save the Queen Fashions - Laadukkaita tilauspukuja ja -peruukkeja. Tutoriaaliosiossa paljon hyviä perustutoriaaleja ompelusta ja peruukeista.

Jia*Jem - Pukujen lisäksi hieman erikoisempia tutoriaaleja, mm. poseeraamisesta. Kannattaa katsastaa myös linkkiosio!


Matrices.net - Suuri määrä fursuit-aiheisia tutoriaaleja.

Penwiper Unlimited - Jälleen LotR-aiheisia tutoriaaleja. Tältä sivustolta löytyy kenties yksi Internetin linkitetyimmistä softistutoriaaleista.

Pixelninja - Taidetta ja cosplayta. Kunkin puvun yhteydessä runsaasti work in progress -kuvia.

The Armour Archive - Kaikki mitä haarniskoista tarvitsee tietää. Cosplayaajalle erityisen hyödyllisiä ovat osiot Armouring Essays ja Pattern Archive, joista löytyy hyvin suuri määrä sanallisia ohjeita ja kaavoja panssarin tekoon kaikille ruumiinosille.

The Realm of the Jedielfqueen - Paljon LotR-aiheisia pukuja ja tutoriaaleja, oma suosikkini lienee tutoriaali, jossa softiksesta tehdään nahan kaltaista. Saman domainin alla myös Haldir's Elven Archers, jossa sama linja jatkuu; tutoriaaleja löytyy referenssikuvien keräämisestä aina haarniskoihin ja aseisiin.

The Realm of Venus - Paljon tietoa italialaisesta renessanssimuodista tekstiileistä alusvaatteisiin. Myös referenssikuvia ja ylläpitäjän omia asuja.

Volpin Props - Volpin lienee jo kaikkien tuntema, mutta eihän linkittäminen mitään haittaa. Paljon kauniita proppeja ja work in progress -kuvia.

Weekend Designer - Blogi jota ei päivitetä enää, mutta täältä löytyy paljon tutoriaaleja ja kaavoja erilaisille vaatekappaleille. Saman kirjoittajan uudempi blogi Bag'n-telle kannattaa myös katsastaa, mikäli laukut kiinnostavat.

Näiden lisäksi suosittelen vilkaisemaan oman blogini sivupalkista löytyvää linkkilistaa, jonne kerään mielestäni käymisen arvoisia blogeja. Mistä puheen ollen, pitäisikin päivitellä taas tuota listaa...

Massa-asiaa

Minulla on kestänyt pieni ikuisuus löytää itselleni sopivat askartelumassat, joten halusin kirjoittaa niistä jonkin sortin tuotevertailun. Jos siitä vaikka olisi jollekulle hyötyä. Arviot perustuvat omiin kokemuksiini, joten jätän mm. Paperclayn ja Holzplastin toistaiseksi käsittelemättä, kun en ole niihin päässyt vielä kajoamaan.
Jotkin kuvat ovat jo vanhoja ja otettu aikana ennen kuin tajusin että massoja voi hioa, joten pahoittelen kökkölaatua.

Das-massa

 Hyvin riittoisa, savenkaltainen massa, joka kovettuu huoneilman vaikutuksesta. Massaa saa valkoisena ja terrana kilon ja puolen kilon paketeissa, eikä hintakaan huimaa päätä. Varjopuolina massaa jää helposti yli ja nopean kuivumisajan tähden sen säilöminen ei ota onnistuakseen. Raskautensa ja helposti särkyvän/murenevan koostumuksensa vuoksi massa sopiikin paremmin esim. suurille (ontoille) muodoille ja pinnoille kuin pieniin yksityiskohtiin, erityisesti propeissa joita käsitellään tai jotka liikkuvat paljon. Käytin tätä itse pitkään, kun en vielä tiennyt muista massoista mitään.

+ Halpaa (Hobby Pointissa 0,5 kg paketti 3,55 e ja 1 kg paketti 5,90 e).
+ Löytyy helposti, olen nähnyt myytävän askartelukauppojen lisäksi mm. Suomalaisessa kirjakaupassa ja Prismassa.
+ Työstäminen on melko helppoa, joten tämä on hyvä perusmassa harjoitella jos massoista ei ole hirveästi kokemusta.
- Massaa jää helposti yli (ainakin itselläni jopa tuosta pienemmästä paketista) ja sen säilyttäminen hyvänä on vaikeaa.
- Työstäessä nopeus on valttia, ettei massa ehdi kuivahtaa ja murentua kun työ on vielä puolivalmis.
- Kuivunut lopputulos painaa paljon ja särkyy herkästi.

Polymeerimassa

 Uunikovetettavista polymeerimassoista Cernit ja Fimo lienevät ihmisille tutuimpia. Cernit on näistä hieman kovempi työstää, eli sitä saa veivata kauemmin, mutta muoto pysyy vähän paremmin. Myös Premo on vastaava massa, mutta siitä minulla ei ole kokemusta. Värivalikoima on hyvin laaja ja lopputulos "pehmeä", muovimainen (viisivuotiaana halusin aina maistaa Cernitistä tehtyjä asioita, koska ne näyttivät minusta karamelleilta :''D). Paketit ovat pieniä ja kokoonsa nähden melko kalliita, joten nämä soveltuvat paremmin pieniin osiin kuten nappeihin, koruihin yms. Hinta saattaa myös vaihdella suurestikin kaupasta riippuen, itselleni on tullut massaa vastaan hintahaarukalla 2,50-5,0 e/paketti.

+ Paljon erilaisia värejä ja tekstuureja (tavallisten lisäksi mm. metalli- ja neon-sävyjä sekä kivijäljitelmiä)
+ Pitää muotonsa hyvin.
+ Ainakin Fimoa saa myös nestemäisenä.
- Paketit pieniä ja kalliita - paitsi merkkien "nukkemassat", jotka ovat isompia ja kalliita
- Muovaillessa kannattaa varoa, ettei pintaan jää sormenjälkiä (ne tosin voi onneksi hioa myöhemmin pois).

Super Sculpey

 Super Sculpey kuuluu polymeerimassoihin, mutta halusin ottaa sen erikseen siksi, että se on huomattavasti korkealaatuisempaa kuin Fimo ja Cernit. En oikeastaan osaa selittää tarkalleen miten, mutta eron kyllä huomaa kun omin käsin kokeilee. Yksityiskohdat pysyvät massassa todella hyvin, joten pikkutarkankin työn tekeminen onnistuu. Jotakin kertoo varmaan se, että Super Sculpey on yleinen massa mm. 3D-mallintamisessa (massasta tehdään veistos, joka skannataan tietokoneelle).
 Vaikka värejä on vain yksi (beige, rakenteeltaan erilaista Super Sculpey Firmiä saa harmaana), sitä voi ilmeisesti sekoittaa saman valmistajan Premo-massojen kanssa. Värien vähyys ei haittaa siksikään, että kovettuneen massan pintaa on helppo maalata akryylimaaleilla. Super Sculpey soveltuu hyvin yksityiskohtaisiin töihin, suurempiin muotoihin ja pintojen tasoittamiseen se on turhan hienoa ja kallista. Massa säilyy rasiassaan pienen ikuisuuden ja sen saa riittämään pidempään, kun tekee rungon rautalangasta ja/tai foliosta. Olen itse käyttänyt samaa pakettia useampaan projektiin kahden vuoden ajan.

+ Muotoutuu kuin unelma, soveltuu hyvinkin pikkutarkkaan työhön.
+ Säilyy erinomaisesti ja on fiksusti käytettynä riittoisaa.
+ Kohtuuden rajoissa kestävää: massa ei murene tai hajoa kovin helposti ja pienet halkeamat on helppo paikata uuden massanokareen ja esim. kuumailmapuhaltimen avulla.
- Voi olla vaikeaa löytää, olen nähnyt myytävänä nettikauppojen lisäksi vain Temperassa ja Hobby Pointissa.

Kevytmassa

 Uusin tuttavuuteni, jota käytän jatkossa ehdottomasti Das-massan sijaan. Massaa saa ainakin huoneilmassa ja mikroaaltouunissa kovettuvina versioina. Merkkejäkin taitaa olla useampi (ainakin Efaplast tekee juuri tuota mikrokovettuvaa massaa), itse olen käyttänyt Fimon Air Light -massaa, jota saa valkoisena 125 g:n ja 250 g:n paketeissa. Se voi vaikuttaa aluksi vähältä, mutta massa on niin kevyttä, että nuo vastaavat määriltään käytännössä raskaampien massojen puolta kiloa ja kiloa. Työstäminen on vähän vaikeampaa kuin esim. Das-massan kanssa, mutta käyttämätön massa säilyy paremmin kun sen käärii tiukasti salpapussiin. Pinta kuivuu äkkiä, joten tämänkin massan kanssa nopeus on valttia. Sisältä massa kuivuu noin vuorokaudessa, joten jos massaa tahtoo esim. hioa, sen kanssa ei kannata hätäillä.

+ Ihanan kevyttä.
+ Oikein pakattuna säilyy hyvin.
- Työstäminen etenkin hyvin pienissä määrissä hankalaa.
- Massa kutistuu kuivuessaan jonkin verran, mikä saattaa johtaa halkeiluun ja irto-osien "vetäytymiseen".

Savi

 Olen muutamia kertoja nähnyt ihmisten käyttävän savea cosplayssa, mutta en itse suosittelisi sitä siksi, että se on raskasta ja särkyy herkästi, enkä tiedä voiko pintaa hioa samoin kuin askartelumassojen kanssa (ei ole ikinä tullut kokeiltua, mutten usko että onnistuu...). Savi kuivuu hitaasti verrattuna askartelumassoihin ja lisäksi se pitäisi polttaa keramiikkauunissa, jollaista varmaan ei ihan jokaiselta löydy. En viitsi listata tähän edes plussia ja miinuksia, sanon vaan että ei kannata käyttää ellet sitten oikeasti ole todella hyvä savitöissä ja uskalla riskeerata proppisi särkymistä.

 Peruskoulun kuvataidesijaisen näköispatsas ja syy siihen, miksi en tee savitöitä. :''D

Kauppalinkkejä:
Hobby Point
Tempera
Sinelli
CCHobby

Olisin heittänyt tähän vielä yhden pohjoismaisen askartelukaupan linkin mistä ollaan joskus kaveriporukalla tilattu, mutten nyt kuollaksenikaan muista sen nimeä tai osoitetta. :c Editoin myöhemmin, jos onnistun selvittämään sen. 
EDIT: Löytyi. :>

Tuotekuvat lainattu Hobby Pointin kotisivuilta.