Olen aloittanut ja pyyhkinyt ja aloittanut seuraavan tekstin kirjoittamisen uudestaan ties miten monta kertaa, joten säädän sisäisen sensuurini minimille, vedän henkeä ja annan mennä.
Mua väsyttää. Musta tuntuu, että ollakseni hyvä harrastaja ja
hyvä blogaaja mun pitää jatkuvasti olla todistelemassa motiivejani muille, ja
musta se on naurettavaa koska ei mun pitäisi todistaa yhtään mitään kellekään
muulle kuin itselleni. Mua ahdistaa, että cosplayaajat haukkuvat itseään ja
toisia harrastajia huomiohuoriksi, ja mua ahdistaa että mua vähätellään sen
takia, että tykkään enemmän askarrella hassuja pukuja kuin pohtia uusimman
animekauden sarjatarjontaa. Kulunut vuosi on ollut mulle aikamoista emotionaalista vuoristorataa, joten en tarvitsisi elämääni nyt yhtään enempää stressaavia asioita.
Ani.mu mainostaa itseään parhaiden anime etc. -blogien
listana, mutta en rehellisesti sanottuna koe kuuluvani millään
laskentatavalla parhaimmistoon. Tiedän, että se on vaan sivuston slogan eikä
sitä pitäisi ottaa liian vakavasti, mutta mulle tulee sieltä tulevasta
liikenteestä joka tekstin julkaisemisen jälkeen vähän ahdistunut fiilis.
Aloitin blogin, koska se oli hyvä tapa harjoitella kirjoittamista äidinkielen
yo-koetta varten ja koska minusta tuntui, että omassa turvallisessa nurkassani
minun ei tarvitsisi tuputtaa mielipiteitäni kenellekään luettavaksi (taisin joskus mainita, että tästä syystä en kauheasti tykkää kirjoitella esim. foorumeille), mutta blogilistalla
oleminen vähän nollaa sitä ajatusta. Tunnetta vahvistaa se, että mitä enemmän yritän väkisin olla kiinnostunut uusimmista sarjoista ja skenen tapahtumista, sitä vähemmän mua oikeastaan kiinnostaa. Tällä hetkellä haluaisin keskittyä länsimaisiin peleihin ja henkilökohtaisiin käsityöprojekteihini, mutta musta tuntuu, että jos raportoin niistä tänne blogiin, spämmään Ani.mua saatanallisella epä-animella.
Lähinnä edellämainituista syistä pyysin jokunen päivä takaperin, että Kukkii se perunakin poistettaisiin listalta. En ole vielä saanut vastausta, mutta ajattelin ilmoittaa siltä varalta, että listan pääsivulta sattuisikin tulemaan joku, jota oikeasti kiinnostaa lukea näitä merkintöjä.
Enkä nyt tarkoita tällä etten pitäisi siitä, että
blogiani luetaan, koska silloinhan voisin yhtä hyvin raapustaa näitä tekstejä
johonkin henkilökohtaiseen word-dokumenttiin. Mulla on höpsö ja kliseinen unelma, että
pystyisin inspiroimaan muita samalla tavalla kuin mua on inspiroitu, enkä sen
takia haluaisi lopettaa julkista kirjoittamista kokonaan.
ps. Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat, että otin itseäni vihdoin niskasta ja vaihdoin ulkoasua. Tagit ja lukijalista löytyvät jatkossa sivun alareunasta, linkeille tein kokonaan oman osion jonne pääsee ylävalikosta. Saatan vielä säätää jonkun verran värejä, mutta muuten tää alkaisi olla tässä. Toivottavasti toimii muillakin resoluutioilla jotenkin fiksusti, kun en just nyt pysty tarkastamaan sitä.
