Terveisiä maailmalta, haasteita ja muuta kivaa

On se kumma, kun en osaa pitäytyä edes tapahtumalistassa muutamaa päivää kauempaa. Jouduin sittenkin jättämään Tampere kupliin väliin, sillä lähdin seuraavana päivänä kiertämään Eurooppaa. Enkä taida ehtiä Bakaconiinkaan, sillä yhdet pääsykokeet osuvat saman viikonlopun perjantaille, eikä minulla ole enää hirveästi energiaa reissata. Toivotaan nyt, että edes sinne Desuconiin pääsisin, vaikken ole alkuvuoden suunnitelmista huolimatta osallistumassa Eurocosplay-karsintoihinkaan - nyt ei yksinkertaisesti ole kaiken maailman valmistujais- ja pääsykoehässäkän lisäksi minkään sortin inspiraatiota tehdä Orpheusta tai mitään muutakaan kisakelpoista pukua valmiiksi.

Matkani takia blogikin on ollut hiljainen, vaikka minulla oli suuria suunnitelmia tehdä jonkin sortin synttäripäivitys vielä ennen lähtöäni - monen muun tavoin Kukkii se perunakin täytti nimittäin vuoden 21.3. Unohdin kuitenkin, mitä jännää minulla oli mielessäni (muuta kuin ulkoasun päivittäminen), joten juhlapäivityksen sijaan heittelen tähän jo useammallakin blogaajalla kiertäneen haasteen, jonka YumiKoyuki minulle lähetti.

 You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!


Tämä menee nyt ehkä vähän offtopiciksi, mutta koska minulla ei ole hirveästi julkaisemattomia cosplaykuvia itsestäni (varsinkaan omasta kamerasta), ajattelin esitellä vähän cosplayn ulkopuolista elämää.

...paitsi etten oikein löytänyt arkipäiväisiäkään kuvia. :''D Lukuun ottamatta sellaisia, joissa on muitakin ihmisiä, enkä tiedä tykkäävätkö kaverit hirveästi, jos alan postailla heitä tänne ilman lupaa... No, tullaan toimeen sillä mitä on.

Aiemmin mainostamallani reissulla otettu kuva öisestä Prahasta. Matkustimme ystäväni kanssa reilun kahden ja puolen viikon aikana Ruotsin, Tanskan, Alankomaiden, Belgian, Ranskan, Italian, Itävallan, Tšekin ja Saksan läpi, ja kyseinen reissu on helposti hienoin koskaan tekemäni joistakin hieman... hmm... kyseenalaisista majoituspaikoista huolimatta. Valitettavasti asu, jota olin ajatellut mukaan ei ehtinyt valmiiksi, mutta toisaalta se ei jaksa harmittaa, sillä rinkka oli tarpeeksi painava muutenkin ja välipysähdyksemme olivat sen verran nopeita, että suurin osa ajasta meni turistinähtävyyksien metsästämiseen.

Kuvan maastonakit ovat olennainen osa perhettä. Etualan koira Siri on mamma, ilmeikäs on nuorimmainen Puru ja takimmainen isosisko Aruruu, tuttavallisemmin Aru.

Jos tähän sitä "naiskauneutta" kaivattiin, niin löytyipäs sittenkin kuva, joka on melkein cosplayta. Useaan otteeseen mainittu Gwendolynin mekko alkuperäisessä käytössään, eli wanhojentanssipukuna.

Vink vink, kuva liikkuu kun sitä klikkaa.

Lopuksi kauniita kesämuistoja photoshoot-miitistä vuodelta 2008. Löysin Isliennen kuvaaman sarjan, joka oli niin kaunis että minun oli pakko muokata siitä nopeasti animaatio. Minäkin kuulun näemmä kuminaamojen aatelistoon.

Olisi hirmuisen kivaa saada porukkaa taas pitkästä aikaa kasaan, sillä onnistuin miittien kautta tutustumaan todella moneen ihanaan ihmiseen ja ne olivat minulle muutenkin cosplayn kannalta tärkeää aikaa. Uskaltaisin jopa väittää, että niillä on voinut olla suomalaisten harrastajien (ainakin nuorempien) asenteisiin vaikutusta yleisemmälläkin tasolla, sillä en ainakaan muista, että ennen miittejä kotimaassa oltaisiin muutamia yksityishenkilöitä lukuun ottamatta kuvattu asuja hirveästi muutoin, kuin itse tapahtumissa. Saatan tosin olla väärässäkin.

En tykkää tagailla ketään (ja stalkkauslistallani on liikaa nättejä ihmisiä), joten huijaan ja tagaan kaikki, jotka sattuivat lukemaan haasteen ja haluavat sen tehdä.

Ja ai niin, hyvää vappua kaikille!

Inspiraatio ei katso aikaa, paikkaa tai kohdetta

Jostakin käsittämättömästä syystä mieli tehdä asioita iskee aina silloin, kun ei joko voi työstää mitään (esimerkiksi bussissa) tai silloin, kun olisi kaikkea muka tärkeämpää puuhaa (kuten kokeisiin lukeminen). Ei siis mikään ihme, että kun olen tässä sopivasti lukulomalla, cosplaykärpänen otti ja puraisi pitkästä aikaa. Onneksi lukuaikatauluni sallii kaiken "turhankin" tekemisen, jos saan opiskeltua edes puolet päivästä.

Kaveri pyysi minua mukaansa interrail-matkalle, ja koska olen koko pienen ikäni kuunnellut äidin hienoja tarinoita reilaamisesta ja kirjoitusten ja pääsykokeiden välissä on täydellinen rako, minua ei tarvinnut kauaa suostutella. Luonnollisesti näen matkan myös pukuilijan silmin, joten jokin asu olisi pakko saada mukaan. En halua raahata mahdottomia peruukki/proppi/haarniskaviritelmia pitkin Eurooppaa, mutta toisaalta en myöskään tahdo kantaa liian yksinkertaista pukua, jota voisi yhtä hyvin kuvata kotonakin. Tämänhetkisellä työstölistalla ei ollut oikein mitään sopivaa, joten aloin penkoa referenssikansioitani ja löysin ratkaisun.

 

Tulin, näin, ihastuin.

Menin vast'ikään tykästymään Assassin's Creed -pelisarjaan ja kuinka ollakaan, suunniteltu matkareitti kulkee Venetsian kautta (pelin jatko-osa sijoittuu Italiaan ja Venetsia on yksi pelattavista alueista). Olin ajatellut renessanssiassassiinin toteuttamista muistakin syistä ja onnistuin löytämään lähes kaikki materiaalit kotoa, joten... näillä mennään.

Valkoisen ja tummansinisen kankaan olen saanut kummitädiltäni, punainen jäi yli Orpheuksesta ja harmaa oli tarkoitettu pukuun, jota en halunnutkaan tehdä.

Ensimmäinen ongelma oli aina niin ihanien referenssikuvien puute. Haluaisin toteuttaa ylemmästä kuvasta tuon ympyröidyn puvun, mutta ainoa lähde on tämä Brotherhoodin mainos. Pukua ei näy varsinaisessa pelissä ja tuossakaan se ei vilahda kovin kauaa. Sitä ei näy takaa kertaakaan ja edes suuntaa antavan kokovartalokuvan nappaaminen oli työn ja tuskan takana. Onneksi vastakkaisessa reunassa olevan tyypin puku näkyisi olevan samaa mallia, joten saatoin katsoa apua siitä. Kun kuvia ei ole tarpeeksi, niitä tietysti tehdään itse.

En tunne historiallista muotia kovinkaan hyvin ja suurin osa hakutuloksista kertoi lähinnä naisten renessanssimuodista. Lisäksi minulla ei ole hajuakaan, kuinka suuri osa puvusta on historiallisesti asianmukaista ja kuinka suuri osa pelintekijöiden omaa sävelmää, joten pyydän anteeksi jos joku asiasta enemmän tietävä irvistelee nyt näyttönsä ääressä. :''D Minua kyllä ehtii ohjata vielä oikeaan suuntaan, kaikkia kankaita ei ole leikattu.

Sain viimein käyttöä myös kaverilta lainatulle sovitusnukelle. Enpäs muistanutkaan, ettei se ompelu ehkä olekaan niin kamalaa kun mallikappaleet voi vain nuppineulata jonkun muun päälle eikä ole hirveää kiirettä ja sähellystä tekemisen kanssa. Pitää ottaa tämä tavaksi.

Helmalakanan uusi elämä kokeilukappaleen muodossa.

Ehdin jo leikata päällimmäisen tunikan/paidan/minkälie kankaat ja ommella sen olka- ja sivusaumat yhteen, mutta olinpas liian laiska ottaakseni siitä kuvaa. Lisäksi olen edistynyt vähän muidenkin cosplay-projektien kanssa, mutta ei niistä vielä sen enempää.

Hmmh, ehkei minun kannata edes yrittää mainostaa blogissa mitään selkeää listaa tai järjestystä siitä, mitä asua olen seuraavaksi tekemässä. Minusta on kauhean paljon mukavampaa työstää pukuja sitä mukaa kun siltä tuntuu sen sijaan, että tekisin yhden puvun valmiiksi ja siirtyisin siitä järjestelmällisesti seuraavaan... Valmistumisaika pitenee ehkä kymmenellä vuodella, mutta en minä toisaalta koskaan ole kovin järjestelmällinen ollutkaan.

Tekotukkia

Lähiposti ilmoitti muutama päivä sitten, että olin saanut kirjatun kirjeen. Koska minulle suunnatut kirjatut kirjeet sisältävät lähes poikkeuksetta jotakin kivaa netistä tilattua, lähdin noutamaan lähetystä varsin innoissani. Arvaukseni osui oikeaan, peruukkejahan sieltä tuli ja tietenkin niitä piti päästä heti sovittamaan.

Alun alkaen lähdin selailemaan eBayn ihmemaata Tsukimi-peruukin toivossa. Heitin peruukin nopeasti leteille, jotta näkisin riittääkö pituus. Pelkäsin peruukin olevan lyhyenpuoleinen, koska kaupan kuvista oli vähän hankalaa arvioida pituutta, mutta olen tuohon itse asiassa erinomaisen tyytyväinen. Peruukki on kihara, koska joidenkin lähteiden perusteella Tsukimin hiukset näyttäisivät olevan melko taipuisat. Suoristan tuota kuitenkin vähän, koska tahtoisin hiusten olevan enemmän laineilla kuin varsinaisella kiharalla ja suorempi hius pysyy letissäkin vähän nätimmin. Lisäksi ajattelin lisätä kuitua, koska vaikka tämäkin määrä periaatteessa riittäisi, haluan lettien olevan enemmän... puff! Ja sitten pitää tietysti parturoida otsatukka.

ARRRR ME SO ANGRY

Pitkä blondi peruukki oli puolittainen heräte/riskiostos. Olin miettinyt aiemmin, että Orpheuksen otsatukka voisi kaivata vielä vähän lisätuuheutta, joten kun vastaan tuli tämä sopivan väriseltä näyttävä ja pituuteensa nähden halpa peruukki, se oli tietenkin pakko lisätä tilaukseen. Minulla kävi tuuri, sillä kuidun väri osuu täydellisesti yhteen Orpheuksen kanssa ja peruukki on niin ihanan tuuhea, että voin hyvin napsaista niskasta vähän pois ja käyttää sitä vielä johonkin muuhun asuun. Vaikkapa Tengen Toppa Gurren Lagannin Viraliin, joka on myös niitä pidempään houkuttaneita hahmoja. Olisin kyllä Viraliksi aika tappi, mutta kun... Viral. <3 ;_; Esim. Rap is a Man's Soul etc. Parallel Works -asu olisi niin kauhean kiva toteuttaa.

Ja viimeisestä olisi tarkoitus muokata Margarita/Lavie. Peruukeista tämä oli ainoa jonka väri poikkesi kaupan kuvista enemmän, mutta se ei oikeastaan edes harmita minua sillä ajattelin värjäillä sitä joka tapauksessa. Pitää vielä katsoa, pystynkö tekemään samalla peruukilla molemmat hahmot vai pitääkö uhrata tämä jommalle kummalle ja tilata toiselle uusi... Väri ei eroa häiritsevän paljon (etenkään jos katsoo Lavien muita kuvia), mutta Margaritalla on tukassaan aika paljon enemmän volyymiä.

Loppuilmoituksena pitää varmaan varoittaa, että viimeiset yo-kirjoitukset ja pääsykoetehtävät lähenevät uhkaavasti, joten blogi luultavasti hiljenee joksikin aikaa. Ehkä. Tai sitten ei, koska yleensä päädyn tekemään aina sitä mitä ei pitäisi, jos vaihtoehtona on koulutöiden tekeminen...

Jostakin pitää aloittaa

Täyttelin tässä deviantARTin puolelle hauskan taulukon, josta näkee kehityksensä kuluneiden vuosien aikana. Minun piti muutenkin kirjoittaa jotakin jännää kehityskaarestani, joten tämä inspiroi kivasti. Asiasta kiinnostuneille, kuva (jota voisi ehkä kutsua myös tämän blogitekstin tiivistelmäksi) löytyy täältä.

Alkuperäinen ideani oli esitellä vain "ensimmäisiä asioita" (tyyliä ensimmäinen naishahmo, ensimmäinen proppi jne.), mutta kehitysmeemiä täyttäessäni huomasin, että olen oppinut joka vuosi jotakin olennaista, joten päätin noudattaa tekstissä samaa kaavaa. Tämä ei ole puku- tai tapahtumalista, vaan käytän esimerkkeinä niitä pukuja ja tapahtumia, joilla on ollut kehityksen kannalta suurempi merkitys.

Vuonna 2005 kovasti Japanista innostunut kaveri esittelee kahdeksasluokkalaiselle Wepille termin cosplay. Tennispalatsiin on tulossa japanilaisen populaarikulttuurin näyttely ja koska D.N.Angel on sillä hetkellä kuuminta hottia, Wepin kaveri saa tämän ylipuhuttua cosplayaamaan kanssaan päähenkilön... öh... kahta persoonaa?

 Ai kamala.

Opittua:
+ cosplay on hauskaa, sitä kannattaa tehdä jatkossakin

Rikokset:
- ei peruukkia
- ei bindauksia
- poseeraus, joka ei sovi hahmolle (no oli minulla joskus vähän edustavampiakin kuvia, mutta kaikki ovat kadonneet näemmä bittiavaruuteen vanhan koneen mukana...)
- sinisellä kajaalilla piirretyt kulmakarvat, ei muuta meikkiä
- referenssikuvien epätarkka seuraaminen, jonka takia virheellinen toteutus (mm. paidan keskellä kulkeva valkoinen raita liian leveä, mielenkiintoiset hihansuut)
- materiaalivalinnat ja työvälineiden väärinkäyttö ("Miksi tää ohut ei-farkulle-tarkoitettu-neula ei mee tän paksun farkkukankaan läpi voi hiivatin kumiankka!1!")


Vuonna 2006 uutuudenviehätys on vielä ilmassa. Talven aikana Wepi on löytäny Fullmetal Alchemistin, rakastunut sarjaan ja päättänyt, että haluaa cosplayata sen päähenkilöä. Äidin miesystävän avustuksella tehdään ihka ensimmäinen proppi - kierrätysmateriaaleista (eli vanhasta muoviputkesta, ämpäristä ja kasasta muuta rompetta) tietenkin! Ihmeen kaupalla puku on valmis kuukausia ennen Animeconia, jonne se on tarkoitus laittaa päälle.
Kaveri (ei se sama joka esitteli cosplayn) pyytää Wepia Ropeconiin, joten tämä tekee pikapikaa magmatiimiläisen univormun ja saa siitä hyvästä jonkun kyynisen roolipelisedän vihat niskoilleen. Magmatiimiläinen on reunoista siksakattua lakanakangasta ja siis voimasanan ruma, pukua käytetään uudestaan Helsingin sarjakuvafestivaalien ei näin -cosplaynäytöksessä.

 Taustat ja photoshopskilzzien paluu. <3

Opittua:
+ ompelu on plääh, propit on paljon kivempiä!1!
+ puvuista voi ottaa kuvia hyvässä valossa ja niin, ettei taustalla ole hirveästi ihmisiä! (ensi kerralla toivottavasti muistetaan myös sarjauskollisuus maiseman kanssa...)

Rikokset:
- ei vieläkään peruukkia
- ei vieläkään bindauksia
- ei vieläkään meikkiä (ei edes sitä kulmakarvakajaalia)
- edelleen materiaalivalinnat

2007. "Oon tehny tätä kaksi vuotta, kyllä mä nyt osaan!" ajatteli Wepi, kun aloitti kunnianhimoisen projektin tehdäkseen uuden version D.N.Angelin Darkista, koska "Vanha ei ole hyvä." Ensimmäiset peruukit astuvat kehiin - Punanaamiosta, luonnollisesti. Wepi miettii, kuinka saisi aikaan Darkin painovoimaa uhmaavan kampauksen, ja keksii laittaa peruukin päähänsä väärin päin! (ajsahdkjahsdksaj) Oho, verkko näkyy - no ei se mitään, lisätään kuitua (Internetistä™ opittu kikka)! Wepi ei kuitenkaan oikein ymmärrä weftien tekemistä, joten ompelun sijaan hän liimaa parturoidut kuidut jesarisuikaleiden väliin, maalaa jesarin akryylimaaleilla violetiksi ja ompelee tekeleen kiinni peruukkiin (joo sori, valehtelin näemmä kun väitin, että lisäsin ensimmäisen kerran kuitua orpheus-peruukkiin :-----D). Nerokasta! Jostakin täysin käsittämättömästä syystä conipäivän aikana useampi ihminen tulee kysymään, onko peruukki Wepin luonnollinen hiuskuontalo. Wepi oppii bindaamaan ja enkelikuoro laulaa!

:---------D

Koska Kingdom Hearts on ~ihanin peli ikinä~, Wepi haluaa tehdä Ropeconiin Roxas-puvun (kenties ihan vain kettuillakseen edellisen vuoden sedälle) ja oppii paljon tekonahan ompelusta ja kaavoista, mutta tekee silti takin kanssa huvittavia mokia ja mm. kaavoittaa taskut liian alas. Takapakkia peruukin kanssa - "Kyl mä voin mun omia hiuksia käyttää kun oon blondi ja toi Punanaamion punky on niin ruma eikä ole rahaakaan." Wepi ei ole kuullut eBaysta.

 En käsitä, miten niin järkyttävästä puvusta on saatu näinkin hyvä kuva. Vorona on loistava kuvaaja?

Hieman syksymmällä Wepi oppii, että pukua ei ole hyvä tehdä 24 tunnin sisällä (muttei muista tätä tulevaisuudessa). Se johtaa ahdistukseen ja väsymykseen, ja peruukki kärsii, kun kesken päivän nukahtaa kaverin olkapäätä vasten.
Ensimmäiselle Cosplayviikolle Wepi haluaa tehdä Silkroad Onlinen varaspuvun, muttei tajua ettei haarniskan tekeminen ole parin illan juttu, ja että sellainen ei muutenkaan olisi paras mahdollinen asuste kouluun.
Talvella Wepi osallistuu ensimmäiseen cosplaykilpailuunsa.

Toinen todiste siitä, että hyvä kuvaaja voi pelastaa järkyttävän puvun.

Opittua:
+ puvun piirtäminen helpottaa sen hahmottamista
+ bindata voi!!
+ sideharsoa ei kannata käyttää bindaamiseen, jessekorsetti on parempi
+ pukua täydentämään voi ostaa myös peruukin! peruukkia voi parturoida!
+ jonkinlaista hahmotuskykyä materiaalivalinnoissa
+ kisaaminen on jännää, hauskaa ja kamalaa samaan aikaan
+ kenkiin voi panostaa enemmänkin kuin "no kunhan on jotain siihen suuntaan"

Rikokset:
- ei osaa aloittaa tekemistä ajoissa, tuloksena kiirehdittyjä ja epäsiistejä pukuja
- yliarvioi omat taitonsa pahemman kerran


2008 on erityinen oppimisen vuosi. Tähän mennessä Wepi on vain crossplayannut, mutta kesällä listalle eksyy myös yksi naishahmo. Wepi on selannut paljon tutoriaaleja ja alkanut seurata niin suomalaista kuin vähän ulkomaistakin cosplay-yhteisöä tarkemmin. Yht'äkkiä PALJON pukuja, joskin suurin osa kiireellä tehtyjä ja osa hieman keskeneräisiäkin.

Wepi mm. alkaa opetella meikkaamaan, tekee puvuilleen harjoituskappaleita, oppii paremmaksi peruukinkäsittelijäksi, hioo ompelu- ja propintekotaitojaan ja ymmärtää cosplayvalokuvien merkityksen. Ensimmäinen "photoshoot-miitti" järjestetään talvella ja kesään mennessä Wepillä on enemmän hienoja valokuvia ja cosplayaavia kavereita kuin koskaan aiemmin.

Taustoissa olisi kyllä vieläkin parantamisen varaa...

Opittua:
+ EI JESARIA IHOLLE, se jättää arpia
+ meikkiä saa ja pitää käyttää
+ naisena ei olekaan niin kamalaa, mutta ensi kerralla pidempi hame
+ harjoituskappaleet on jees
+ peruukkeja voi tilata -le gasp- netistä ja ne ovat parempia kuin Punanaamiosta ostetut
+ photoshootien kautta voi laajentaa verkostoaan ja niiden järjestäminen on kivaa

Rikokset:
- ei vieläkään osaa tehdä pukujaan ajoissa, osa puvuista päällä keskeneräisenä


2009 on hiljaisempi vuosi. Wepi tekee yhden hankalamman puvun, jota parantelee pitkin vuotta ja sen lisäksi muutaman puvun, jotka saa kasaan huomattavasti pienemmällä vaivalla. Äidin tekemä wanhojentanssimekko on hirmu kiva, joten Wepi käyttää sitä ahkerasti.

 Toiseen pukuun tarvittavat vaatteet löytyivät kirpputorilta ja vaatekaapista. Toista väännettiin puoli vuotta.

Opittua:
+ asukokonaisuuksia voi maustaa piilolinsseillä (näistä Wepi sentään tiesi aiemmin, ei vain kokenut tarpeelliseksi)
+ vanhoja pukuja voi parannella ja käyttää uudestaan (useammassakin kuin kahdessa tapahtumassa)
+ softis on ihanaa
+ jos puvulle on deadline, peruukki kannattaa tilata ensimmäisenä ettei se unohdu tai jää tulematta postin takkuilun vuoksi

Rikokset:
- ei _vieläkään_ osaa aloittaa ajoissa - muutamassa tapauksessa peruukin tilaaminen jää niin viimetippaan, että toinen ehtii juuri ja juuri, toisen tilaaminen unohtuu kokonaan ja pitää hankkia korvike Punanaamiosta.


2010 Wepi on jäänyt hitaalle vaihteelle. Suuria suunnitelmia olisi kovasti, mutta koulu vie aikaa, nettikauppojen kanssa on epäonnea ja laskuvirhe kostautuu materiaalien kanssa. Epäonnistumiset masentavat, mutteivät onneksi lannista täysin. Wepi palaa perusteisiin, selaa paljon käsityölehtiä ja yrittää oppia ompelemaan, jotta pääsisi kammostaan viimein eroon.
Wepi hyppää muotivillitykseen ja perustaa blogin, joka antaa lisämotivaatiota.
Photoshooteissa Wepi viettää enemmän aikaa kameran takana kuin edessä, mutta cosplayatessaan kiinnittää silti aiempaa enemmän huomiota omaan eläytymiseensä. Paljon harjoittelua peilin edessä, itseilmaisun tueksi näytelmäkurssi.

Iloinen Wepi näyttää oravalta.

Opittua:
+ valokuvaaminenkin on hauskaa
+ improvisaatioharjoittelu auttaa cosplayssa
+ liika työskentely ei ole hyvästä, vaikka pukua ei jättäisikään viimeiseen iltaan
+ jos jokin asia tuntuu hankalalta, on hyvä palata perusteisiin

Rikokset:
- aikataulut aina ja ikuisesti
- ei osaa arvioida omaa jaksamistaan


Minulla oli tähän kohtaan valmiiksi kirjoitettuna tyylikäs loppukommentti, mutta nuoremman minäni pöljyys alkoi hajottaa siinä määrin, ettei se tuntunut enää sopivalta. Ensi vuonna mietin kuitenkin taas miten tyhmä olen ollut tänä vuonna, mutta toisaalta myös paikoilleen jämähtäminen on pelottava ajatus, joten ehkä näin on ihan hyvä.
Tämän vuoden "uusi juttu" näkyisi muuten olevan liikunta. On sitä aikaisemminkin yritetty vaihtelevin tuloksin, mutta nyt minulla on oikeasti liikuntasuunnitelma ja maksettuja tanssitunteja (sen sijaan, että taas ajattelisin meneväni "ensi viikolla" salille, mutta sairastun sopivasti ja lopetan käymisen parin kerran jälkeen). Mitä on tämä noituus!

Kuvaajakrediitit: Heidi, Johis, Kuroari, Vorona, Janica, Upaa, Ninnu, [midd_, Islienne, Aidu

Ensi kesänä...

Vuosi otti ja vaihtui ja minä elän cosplaypuolella edelleen hiljaiseloa. Löydän jatkuvasti toinen toistaan kuumottelevampia hahmoja, mutta lupasin itselleni etten haukkaisi taas liian suurta palaa, joten en kehtaa edes kirjoitella niistä toistaiseksi mitään. Olen onnistunut pitämään pukusuunnitelmani melko avoimina, joten en uskalla listata vielä tulevan tapahtumakauden asuja - tapahtumia sen sijaan voisin alkaa jo pohtia.

Näillä näkymin kevään ensimmäinen tapahtuma on minulle Tampere Kuplii (luultavasti lauantaina 9.4., en usko että olen paikalla enempää kuin yhden päivän). En ole käynyt tapahtumassa aikaisempina vuosina, koska yleensä kevääni ovat olleet tarpeeksi täynnä ilman lisäohjelmaakin eikä minua ole yksinkertaisesti kiinnostanut tarpeeksi. Tänä vuonna eräs kaverini (jota en kovin usein näe) on kuitenkin menossa myymään sinne sarjakuvia ja houkutteli minua mukaan, joten mikäs siinä.

Toukokuussa seuraa hyvin todennäköisesti Bakacon. Tapahtuma oli viime vuonna ihan leppoisa, vaikka stressasinkin omaa tehtävääni vähän turhan paljon. Oikeastaan ainoa syy siihen, miksi lähtö ei ole täysin varmistunut on kyyti - en haluaisi taas ajaa Pieksämäelle, mutta junalippujen hinta vähän kirvelee opiskelija-alennuksellakin.

Kesäkuun Desuconin olen merkinnyt kalenteriin punaisella, sillä sinne haluan ehdottomasti tänäkin vuonna. En ole tilannut vielä lippuani, sillä ajattelin hakeutua vänkärihommiin silläkin uhalla, että Eurocosplay-karsinnat pidettäisiin siellä taas ja niihinkin osallistuminen houkuttaisi. Kismittää vieläkin, että viime vuonna suunnitelmat menivät niin pahasti mönkään.

Heinäkuun tapahtumista Nekocon olisi houkutellut kovasti, sillä tapahtumasta on hyviä muistoja, mutta perhetutun häät menevät viikonlopun kanssa päällekkäin ja osallistun niihin. Minua yritettiin nakittaa loppukuukauden ajaksi koiravahdiksi, joten Finncon-Animeconkin on lievä kysymysmerkki, mutta olemme harkinneet kaveriporukalla taas pitkästä aikaa taidekujailua ja ajattelimme tähdätä sitä tuonne.
Myös Ropecon järjestetään näemmä aivan heinäkuun lopussa ja sinne on pakko päästä tänäkin vuonna.

Elokuun ohjelmasta en osaa sanoa vielä mitään, mutta syyskuun Tracon kuuluu myös niihin tapahtumiin, joita odottelen suuremmalla innolla. Erityisesti, jos Tracon ottaa WCS-karsinnat ohjelmaansa.

Lyhyellä matikalla nopeasti laskettuna voisin tehdä noin yhdeksän uutta pukua, mutta veikkaan vähän, että menen suurimpaan osaan tapahtumista joko kierrätyspuvuilla tai ilman cosplayta. En kuitenkaan manaa itseäni vielä saamattomuuden suohon! Aika näyttää, mitä kaikkea sitä jaksaa tehdä ja olla tekemättä. Voi hyvinkin olla, että pääsykokeisiin valmistautuminen ajaa minut tekemään kaikkea muuta kuin mitä pitäisi, eli tässä tapauksessa hassuja pukuja. Joka tapauksessa varsinainen tapahtumakalenteri näyttää omalla kohdallani ihan inhimilliseltä.

Harkitsin vähän aikaa ihan alkuvuodesta jonkin siistin penkkaripuvun tekemistä, kun kaveri yrittää saada minua uusintakierrokselle karkkirekkoihin (juhlin penkkareita jo viime vuonna, olen paha sluibari joka päätti käydä lukion neljässä vuodessa). Toisaalta minun olisi pitänyt aloittaa jo jos olisin halunnut saada jotain valmiiksi, joten ehkä tyydyn viimevuotisiin muistoihin.

"Rambojen kuningas ja hänen vaimoke >: O," kuten Kepa asian ilmaisi.

SO MANRY. 

 Hienosti päivän (?) varoitusajalla päätimme Lefrinin kanssa että joo näillä mennään, kun aiemmat suunnitelmat olivat kariutuneet siihen oivallukseen, ettei ehkä kannattaisi tehdä mitään liian hienoa kun rekka olisi kuitenkin likainen ja sotkisi puvun.

Okei, myönnetään, oikeasti otin viimevuotiset penkkarit puheeksi ihan vain siksi, että sain siitä ovelan sillan mainosteluun. Vietin viime viikonlopun hyvässä seurassa maratoonaten Metal Gear Solid -pelisarjaa (no joo, minä lähinnä katsoin vierestä kun en ole kovin hyvä missään, mikä ei ole joko vuoropohjaista tai Tetristä). Streamasimme maratonin ja kokemus oli sen verran muikea, että ajattelimme maratoonata jatkossa muitakin pelejä. Perustimme blogin, johon kirjoittelemme jatkossa tiedotuksia tulevista maratoneista, raportteja menneistä ja ehkä jotain muuta mukavaa. Blogi on vielä aika kesken, mutta sitä kuulemma saa jo mainostaa.

Kuvaajakrediitit: Aidu