keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Inspiraatio ei katso aikaa, paikkaa tai kohdetta

Jostakin käsittämättömästä syystä mieli tehdä asioita iskee aina silloin, kun ei joko voi työstää mitään (esimerkiksi bussissa) tai silloin, kun olisi kaikkea muka tärkeämpää puuhaa (kuten kokeisiin lukeminen). Ei siis mikään ihme, että kun olen tässä sopivasti lukulomalla, cosplaykärpänen otti ja puraisi pitkästä aikaa. Onneksi lukuaikatauluni sallii kaiken "turhankin" tekemisen, jos saan opiskeltua edes puolet päivästä.

Kaveri pyysi minua mukaansa interrail-matkalle, ja koska olen koko pienen ikäni kuunnellut äidin hienoja tarinoita reilaamisesta ja kirjoitusten ja pääsykokeiden välissä on täydellinen rako, minua ei tarvinnut kauaa suostutella. Luonnollisesti näen matkan myös pukuilijan silmin, joten jokin asu olisi pakko saada mukaan. En halua raahata mahdottomia peruukki/proppi/haarniskaviritelmia pitkin Eurooppaa, mutta toisaalta en myöskään tahdo kantaa liian yksinkertaista pukua, jota voisi yhtä hyvin kuvata kotonakin. Tämänhetkisellä työstölistalla ei ollut oikein mitään sopivaa, joten aloin penkoa referenssikansioitani ja löysin ratkaisun.


 
Tulin, näin, ihastuin.

Menin vast'ikään tykästymään Assassin's Creed -pelisarjaan ja kuinka ollakaan, suunniteltu matkareitti kulkee Venetsian kautta (pelin jatko-osa sijoittuu Italiaan ja Venetsia on yksi pelattavista alueista). Olin ajatellut renessanssiassassiinin toteuttamista muistakin syistä ja onnistuin löytämään lähes kaikki materiaalit kotoa, joten... näillä mennään.

Valkoisen ja tummansinisen kankaan olen saanut kummitädiltäni, punainen jäi yli Orpheuksesta ja harmaa oli tarkoitettu pukuun, jota en halunnutkaan tehdä.

Ensimmäinen ongelma oli aina niin ihanien referenssikuvien puute. Haluaisin toteuttaa ylemmästä kuvasta tuon ympyröidyn puvun, mutta ainoa lähde on tämä Brotherhoodin mainos. Pukua ei näy varsinaisessa pelissä ja tuossakaan se ei vilahda kovin kauaa. Sitä ei näy takaa kertaakaan ja edes suuntaa antavan kokovartalokuvan nappaaminen oli työn ja tuskan takana. Onneksi vastakkaisessa reunassa olevan tyypin puku näkyisi olevan samaa mallia, joten saatoin katsoa apua siitä. Kun kuvia ei ole tarpeeksi, niitä tietysti tehdään itse.

En tunne historiallista muotia kovinkaan hyvin ja suurin osa hakutuloksista kertoi lähinnä naisten renessanssimuodista. Lisäksi minulla ei ole hajuakaan, kuinka suuri osa puvusta on historiallisesti asianmukaista ja kuinka suuri osa pelintekijöiden omaa sävelmää, joten pyydän anteeksi jos joku asiasta enemmän tietävä irvistelee nyt näyttönsä ääressä. :''D Minua kyllä ehtii ohjata vielä oikeaan suuntaan, kaikkia kankaita ei ole leikattu.

Sain viimein käyttöä myös kaverilta lainatulle sovitusnukelle. Enpäs muistanutkaan, ettei se ompelu ehkä olekaan niin kamalaa kun mallikappaleet voi vain nuppineulata jonkun muun päälle eikä ole hirveää kiirettä ja sähellystä tekemisen kanssa. Pitää ottaa tämä tavaksi.


Helmalakanan uusi elämä kokeilukappaleen muodossa.
Ehdin jo leikata päällimmäisen tunikan/paidan/minkälie kankaat ja ommella sen olka- ja sivusaumat yhteen, mutta olinpas liian laiska ottaakseni siitä kuvaa. Lisäksi olen edistynyt vähän muidenkin cosplay-projektien kanssa, mutta ei niistä vielä sen enempää.
Hmmh, ehkei minun kannata edes yrittää mainostaa blogissa mitään selkeää listaa tai järjestystä siitä, mitä asua olen seuraavaksi tekemässä. Minusta on kauhean paljon mukavampaa työstää pukuja sitä mukaa kun siltä tuntuu sen sijaan, että tekisin yhden puvun valmiiksi ja siirtyisin siitä järjestelmällisesti seuraavaan... Valmistumisaika pitenee ehkä kymmenellä vuodella, mutta en minä toisaalta koskaan ole kovin järjestelmällinen ollutkaan.

1 kommentti:

  1. Tagausilmoitusta~

    http://jumittaa.blogspot.com/2011/04/tulin-naemma-hammentavasti.html#comments

    VastaaPoista