Iso juttu ja paljon sinistä

Päivittelin blogin ulkoasua ja mietin pitkään, mistä ihmeestä nyt tekisin täyte-entryn kun en kehdannut häiriköidä ihmisten stalkkauslistoja pelkällä "Öhöhö tulkaa kattoo mun uutta leiskaa" -höpinällä. Piti muuten tosiaan tehdä tästä vihreä, mutta lopputulos näytti lähinnä homeiselta joten päädyin siniseen, kun sitä tuossa uudessa otsikkokuvassakin aika paljon on. Palautetta saa oikein mieluusti antaa, sanokaa vaan jos jokin väri näyttää liian tunkkaiselta/kirkkaalta/muuten vaan rumalta niin katson, jos saisin tehtyä asialle jotain. Askartelin huvikseni myös Blogista-sivulle pari linkitysbuttonia, jos jotakuta vaikka sattuisi kiinnostamaan~

Mutta notta! Tajusin, että vaikka olen Orpheus-asusta pöpissyt jo useampaan otteeseen, olen tehnyt vain yhden kunnollisen WIP-entryn (ellei silitysrautaweftejä lasketa mukaan) vaikka materiaalia olisi enemmänkin. Olkaapa siis hyvät, kasa kuvia ja väsynyttä selitystä. Ja koska en tiedä kuinka moni lukijoista tietää/muistaa vielä hahmon ulkonäön, tässä olisi mallikuva.

Aloitetaan armoreista. Aluksi muotoilin jo aiemmin esittelemäni jessetorson päälle paperista jonkin sortin mallin ja piirtelin siihen saumoja mittanauhan ja vapaan käden yhteistyöllä. Kun olin valmis, taitoin paperin kahtia ja leikkasin kaavani irti, jotta puolista tuli symmetriset.
Sitten jäljensin kaavan softikselle ja tekonahalle. Värjäsin osan tekonahoista turkoosiksi Copic-liemellä Krauterteen peruukinvärjäystutoriaalia hyväksikäyttäen - tosin huomasin, että sain tasaisempaa jälkeä siveltimellä kuin suihkepullolla, sillä suihkepullo jätti tekonahkaan ikäviä roiskejälkiä.
Orpheuksen torson keskipallon askartelin kuorruttamalla jalkapallon paperimassalla ja leikkaamalla kuoren kahtia. Pienensin kumpaakin puolikasta vielä jälkikäteen, sillä kokonaiset puolikkaat olivat liian suuria ja näyttivät vain tyhmiltä. En ehtinyt tehdä puolikkaista myöskään niin tasaista kuin olisin halunnut, joten heitän jossain välissä pintaan uudet gessot, hion ja värjään ne uudestaan.

Harpulle tein myös ensin kaavat, jotka jäljensin sitten pahville ja leikkasin irti saksilla ja mattoveitsellä. Tungin pahvien liitoskohtiin katkottuja syömäpuikkoja antamaan lisätukea ja kontaktiliimasin saumat yhteen. Pysyivät kasassa yllättävän hyvin.

Kaikkien osien kuivuttua liimasin ne harpun muotoon ja annoin kuivua vähän lisää, vahvistin heikoimmat kohdat vielä ylimääräisellä pahvikerroksella ja jesarilla ja yhdistin puolikkaat tursottamalla niiden väliin polyuretaanivaahtoa.

Tässä välissä kaikki, jotka kehuivat minua edellisen entryn kommenteissa siistiksi pääsevät huutamaan ähäkuttia....

Ja siinä alkaa olla valmis ranka. Kielet ovat teräslankaa enkä ylläripylläri saanut niitä poikki, joten jouduin taittamaan pari yli tulevaa päätä sisään - siksi se lerpattaa noin. Päälle tulee kyllä vielä samanlainen lisäkappale kuin tuossa alla on, mutten ole jaksanut vielä liimata sitä kiinni.

Valmiin naamarin ehdin näyttää jo peruukkientryssä, mutta tuossa se on viimeisten hiomiskertojen jälkeen. Että osasikin olla tuskaista saada se edes noin tasaiseksi...

Tein kipsisuikaleista pohjan ensimmäisen naamarini päälle ja lähdin soveltamaan siitä. Ainakin silmät, nenä ja suu ovat erimuotoiset kuin alkuperäismallissa. Kipsin sisällä on tukena kanaverkkoa ja päällä seinäpakkelia tukkimassa kanaverkosta johtuvia kuoppia.

Pahoittelen vanhojen kuvien kierrätystä, mutta tuo alempi toimii esimerkkinä niin hyvin. Pinnassa on akryylimaalia ja lakkaa, silminä vanhojen aurinkolasien peililinssit ja niiden päällä punainen kalvo, joten ulos näkee mutta sisään ei. Liimasin silmien sisäpuolelle vielä mustat tekonahkasuikaleet, koska kuumaliima paistoi sieltä muuten ikävästi.

Orpheuksen jalat ovat varsin... hmm... palikanmalliset. Mietin pitkään kuinka ne toteuttaisin kaiken maailman purkkijaloilla tai haloilla ja lopulta päädyin yksinkertaisimpaan ratkaisuun, eli tilasin itselleni kor(k)eat korot. Jos joku muuten on lukenut blogiani jo Bakaconin aikoihin, hän saattaa muistaa minun valittaneen kenkien hitaasta toimituksesta. No, ne Joybootsin kengät eivät koskaan tulleet, toisin kuin sivuilla ilmoitetaan en saanut hidastelusta minkäänlaista viestiä ja jouduin itse olemaan yhteydessä kauppaan, että sain asiaa kulkemaan eteenpäin. Silloinkin vain yhteen kolmesta sähköpostista vastattiin, puhelimeen ei vastattu lainkaan ja jouduin tappelemaan kuukauden, että sain edes rahani takaisin (yrittivät ensin tarjota jotain korvaavaa tuotetta). Jälkikäteen sain tietää, ettei kaupan maine muutenkaan ole parhaita. Olisinpa vain tiennyt sen etukäteen, niin olisin säästynyt isolta vaivalta... :/ Onneksi Anikin foorumit pelastivat ja pääsin mukaan Roran järjestämään kimppatilaukseen, josta sain uudet ja jopa tarkoitukseen sopivammat kengät.

Korkoa noilla on 21 cm, joten olen niiden kanssa noin 183 cm pitkä. Aika hurjaa, kun olen tottunut olemaan porukan lyhin. :D Ostin päkiätuskia helpottamaan tuollaiset balleriinojen käyttämät Ouch Pouchit (kiitos Lefrinille vinkistä!), mutten ole vielä ehtinyt testailla niitä paljoa - Pleasereilla kun on yllättävän mukava kävellä. En ole vielä ehtinyt niillä epätasaiselle alustalle, mutta olin ihan varma, että heittäisin kuperkeikkaa jo parin ensimmäisen askeleen jälkeen.

Leikkelin jalkojen tukirakenteiksi vanhan makuualustani, mutta se on tarkoitukseen vähän turhan paksu, joten laitan nekin osat luultavasti uusiksi jahka kerkiän.

Ei tässä ole enää hirveästi työtä jäljellä, minun pitäisi vain raahautua etsimään lisää sitä pirun tekonahkaa - mutta vielä on kesää jäljellä ja niin päin pois, lomaillaan nyt hetki kun vielä voidaan. Seuraavassa entryssä jälkitunnelmia Ropeconista.

Ei romua vaan aarteita

Uskaltaisin väittää, että ainakin lähes kaikki cosplayerit ovat roinamagneetteja. Henkilökohtaisesti en ole törmännyt vielä yhteenkään harrastajaan, joka hirveän mielellään heittäisi tavaraa pois - verukkeena tietenkin se, että mysteerijuttua x voi ihan hyvin vielä joskus tarvita johonkin pukuun. Kun varastoa kuitenkin on kerännyt sen muutaman vuoden, voi oikeasti joutua miettimään, kuinka ja missä kaiken säilyttäisi. Muuten käy helposti näin:

Ehhehheh, järjestelin vähän...

Luen hirveän mielelläni juttuja muiden ihmisten tarvikkeista ja työtiloista, joten ajattelin esitellä vähän omaakin varastoani. Kuten aina, kuvat saa klikattua isommiksi.

 Aloitetaan tärkeimmästä. Kankaat olen joutunut survomaan useampaan paikkaan. En sentään ole tuhlannut rahojani kaikkeen mitä en välttämättä tarvitse, mutta äiti on ommellut etenkin nuorempana paljon ja olen perinyt jäljelle jääneen kangasvuoren. Kuviokankaat ja vähemmän hyödyllisiksi luokittelemani kankaat makaavat kellarissa, tärkeimmät taas tämän laatikon sisällä:

Sain boksin enoltani, kun olin vaahtosammuttimen kokoinen (*köh* enkä siis suinkaan tehnyt tätä merkintää vain siksi, että pääsisin esittelemään sitä 'D). Kaikki tiettyyn pukuun tarkoitetut kankaat ovat aina yhdessä muovipussissa, loput irrallaan ja kaikki luonnollisesti siististi viikattuina. Muuten laatikko toimii kivasti esimerkiksi jakkarana ja yöpöytänä. Perunanenä!Link on kaunein.

 Loput kankaat olen lajitellut seuraavasti:

 Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: metallinvärisessä tynnyrissä tilkut ja pienemmät palat hyviä kankaita, tekonahat nurkassa rullalla (vieressä myös kaavapaperia ja ruskeaa kartonkia). Vihreässä tynnyrissä säilytän isoja paloja "huonoja" kankaita, kuten lakanaa, joitain aivan järkyttävän värisiä kankaita ja sellaisia, missä on huono tekstuuri. Hyödynnän niitä lähinnä kokeilukappaleissa. Sängyn alla on kaksi vetolaatikkoa, joista vasemmassa säilytän pörrökankaita muovipusseissa ja oikealla kaikkia valkoisia kankaitani, koska olen hamstrannut niitä varsin paljon periaatteella "Mustaa ja valkoista tarvitsee aina!"

Alin kuva on vaatekaappini lattia. Pussista löytyy "erikoiskankaita", eli fleecea, tylliä, mokkia, tukikankaita ynnä muuta jännää.

Proppeja varten minulla on oma kaappi, joka näkyy tuossa oikealla. Ylimmällä hyllyllä säilytän pääasiassa pienempään tilaan meneviä valmiita proppeja ja joitain kosmetiikkajuttuja, kuten piilolinssejä. Keskellä vasemmalla on peruukkilaatikko, joka tosin alkaa vyöryä yli äyräidensä (laatikon ulkopuoliset peruukit eivät ole minun vaan kavereiden). Oikealla säilytin ennen pelkkiä peruukkijuttuja, mutta tahdoin hyödyntää tilan paremmin, joten siirsin sinne myös proppimateriaaleja kuten kuvassa näkyvät kipsinauhat, IKEAsta sesongin jälkeen hamstratut joulupallot ja rikkinäiset kuulokkeet. Hei, kyllä minä vielä joskus sen pakollisen Vocaloid-puvun teen...!

Alhaalla vasemmalla säilytän loppuja kosmetiikkatarpeita, eli maskeerausvälineitä, hiuspinnejä, joitain koruja ja niin edelleen. Laukun ostin joskus kirpputorilta. Ja lopuksi alhaalla oikealla pidän loppuja pienempiä satunnaisromujani, esimerkiksi koulun kierrätyspöydältä napattuja peltipurkkeja ja sähköjohdoille tarkoitettua suojamuovia.

Pitkäkestoisempia, erissä ostettavia materiaaleja säilytän erillisessä näpertelylaatikossa. Ylemmässä kuvassa sen päällä näkyy myös vanha kerniliina, joka on ollut meillä siitä asti kun muistan askarrelleeni. Onhan se jo aika nuhjuinen, mutta toimii hyvin suojana esimerkiksi copic-värjäyksiä tehdessä.

Ylimmässä lokerossa pidän sulkia, toisiksi ylimmässä maaleja. En kovin mielelläni käytä askartelukauppojen akryylimaaleja, jotka lupauksistaan huolimatta ovat toisinaan vesiliukoisia, vaan hamstraan eräästä Tallinnan taidekaupasta aina mukaani paljon kunnon tuubeja (tai pyydän äitiä tuomaan niitä, koska lähden harvemmin mukaan). Värit ovat sekä laadukkaampia että halvempia, mutta se huono puoli niissä on, että korkit ovat aika heikkoa tekoa.

Kolmannessa lokerossa säilytän enimmäkseen massoja ja niiden muokkaamiseen käytettäviä tarvikkeita, kuten puutikkuja. Yksi kaverilta saatu nauhapussikin on näemmä eksynyt sinne, vaikka muut nauhat ja nyörit pidän viimeisessä lokerossa.

Vetoketjuja, neppareita, nappeja, sirkkoja, solkia ja muita ompelujuttuja säilytän vielä erillisessä laatikossa, mutten muistanut ottaa siitä kuvaa.

Loput tarvikkeet - kuten myös valmiit puvut ja propit - olen piilottanut vähän sinne tänne. Erilaiset laatikot syövät hyvin pikkutavaraa, pahvit ja kartongit mahtuvat hyllyjen ja seinien väleihin ja gesso, liimat sekä peruukkipää ovat löytäneet kotinsa vaatekaapistani.

Ja sitten pitäisi tunkea vielä valmiit puvut johonkin! Säilytän omassa kaapissani pienempiä vaatekappaleita, kuten housuja ja paitoja, jotka on helpompi silittää. Samaan tilaan menee myös vyöteline, jonka vöistä näin sivumennen sanoen valtaosan olen bongannut UFF:n euron päiviltä. Kävin hyllyt pari kuukautta takaperin läpi ja heitin julmasti menemään joitain vanhempia pukuja tai niiden osia, joissa oli pahoja ompeluvirheitä, noloja materiaaliratkaisuja tai jotka muuten vain näyttivät järkyttäviltä ja jotka eivät kelvanneet enää edes kokeilupaloiksi. Mitä ihmettä olin ajatellut niitä tehdessäni... Hankalammat ja isommat vaatteet, kuten viitat ja takit ovat vallanneet tilaa äidin reviiriltä, koska minulla ei ole omaa vaatetankoa.

Kirpputorien ja kierrätyskeskusten kiertäminen lienee jokaiselle tuttua. Itse tykkään niiden lisäksi käydä läpi outlet- ja ystävämyyntejä, eli eri yritysten järjestämiä myyntejä, joissa tavaraa saa kivoilla polkuhinnoilla. Luonnollisesti suurin osa tuotteista on ylijäämää tai kakkosluokkaa, mutta ei sitä useimmiten edes erota. Ystävämyyntejä järjestetään keväisin ja syksyihin enkä ole ihan varma mitkä kaikki nimikkeet niitä pitävät, mutta kirjo on varsin laaja ja etsimällä löytää paljon erilaisia kankaita, vaatteita ja pikkutilpehööriä kuten koruja, hiuspinnejä ja tuurilla proppeihin kelpaavaa tavaraa.

Oikeat löydöt ovat kyllä muutenkin vähän tuurista kiinni. Marimekosta tulee kenties ensimmäisenä mieleen unikkokuvio ja muut ihastuttavat tai vihastuttavat kuosit, mutta ostin kaikki viereisen kuvan kankaat sieltä. Alempi musta on muistaakseni gabardiinia, punainen pellavaa ja kahden muun nimiä en valitettavasti muista, mutta hyvänlaatuisia ovat kuitenkin. Kaikki 5 e/metri. Toisaalta viimeksi käydessäni Marimekko oli täynnä kuviokankaita, enkä löytänyt mitään.  

Useimmiten mukaan tarttuu kuitenkin jotain, vaikkei se olisikaan sitä mitä lähdin etsimään. Esimerkiksi juuri niitä pinnejä, hiuspantoja ja muuta peruukkihuoltoon kelpaavaa tavaraa hintaan 1-5 euroa, normaalihinta usein 3-7 euroa. Kuvan kengät ostin Luhdan outlet-myynnistä ja maksoin lestivirheen takia niistä huiman euron. Päällystän ne uudestaan ja saan kivasti Hunter x Hunterin Gonille uudet kengät vanhojen (ja sangen järkyttävien) shoecovereideni tilalle.

Myynneissä käynti vaatii muutenkin vähän taktikointia. Usein parhaat viedään päältä, mutta juuri ennen sulkemisaikaa halpaa tavaraa voi saada vielä halvemmalla - esimerkiksi erään toisen kangasliikkeen (jonka nimeä en muista, anteeksi, mutta se sijaitsi Helsingin Kalliossa) varastomyynnistä sain viime minuuteilla kassillisen kankaita hintaan 20 snt. Eikä muuten ollut mitään lakanaa tai sikaa säkissä, sain itse valita kankaat isommasta laarista ja nappasin mukaan mm. jonkinlaista luonnonvalkoista kudoskangasta ja sinistä organzaa. Eivätkä ne olleet mitään pikkutilkkujakaan, vaan ihan kunnon paloja joista sai jopa tehtyä jotain.

Roskisdyykkaustakin on hyvä harrastaa, jos tarvitsee vaikka pahvia. Erään propin bongasin sattumalta ojasta ja se on aika täydellinen, jahka joskus saan taas tehtyä jonkin Silent Hill -aiheisen cosplayn:

Ta-daa! Ei tuota varmaan mihinkään coniin saa raskaan tekonsa vuoksi viedä, mutta on se älyhieno vaikka jotain photoshootia ajatellen.

Lisäksi kokoelmiini kuuluu mm. rikkinäinen sateenvarjo (jolle on ollut jo käyttöä ja jolle on myös lisää suunnitelmia tulevaisuudessa!), auton tuulilasinpyyhkijä, vanhoja piirtoalustoja, vanhoja piirustuksia ja koulukirjoja joista teen paperimassaa, hyödynnettyjä ilmaistuotteita (esim. avainnauhoista irti leikattuja solkia ja renkaita) ynnä muuta mukavaa. Ai siis miten niin olen kauhea hamsteri?

Toisaalta säilytettäviä asioita pitää priorisoida jonkin verran ja vanhasta romusta on pakko luopua, jos säilytystila ei yksinkertaisesti riitä. Vanhasta jousipatjastani olisin saanut hirveästi kivaa metalliromua ja vaahtomuovia, mutta kun ei se mahtunut mihinkään (rungosta sentään nappasin jalat ja pari lankkua talteen, hys hys).

Odotan vain kauhulla sitä päivää, kun muutan pois kotoa.

P-p-p-photoshoot!

Koska lupasin heitellä kuvia, heittelen ne nyt ennen kuin ehdin spämmiä kaiken deviantARTin ja Cosplay.comin puolelle.

Aika ja paikka: Tracon V:n sunnuntai, jokin puistikko Tampere-talon lähellä (siellä oli vieressä myös hiekkakenttä)
Kuvaajat: Lefrin, Lirlys
Velvet: YumiKoyuki
valkyrie!Gwendolyn: Trinode
gown!Gwendolyn: Wepi

Lirlys muokkasi omat kuvansa, minä Lefrinin kuvat (lukuun ottamatta yhtä vilkkuvaa ranneketta, jonka editoi Lirlys). Klikkaamalla saa isommaksi.

Allekirjoittaneen lempikuvia koko shootista. *u*

 Minäkin sain pidellä Trinoden keihästä. Hieno tikku oli.

Pakollinen helmaherukuva.

"O-onee-sama..!" "Voi jumalauta nyt-"

Saatiin me pari semmoistakin kuvaa, missä ollaan kaikki. 'D

"Älä sit shooppaa mun luomia pois! :c" "Okei :D"

...ja loppukevennys. Oli muuten _ihan_pirun_kuuma_ maata tuolla niityllä.

Mitäs nyt?

Kesän pukukausi alkaa allekirjoittaneen kohdalta olla ohi, vaikka olenkin suuntaamassa vielä parin viikon päästä järjestettävään Ropeconiin. Kävin tapahtumassa ensi kertaa vuonna 2006 ja se on siitä asti kuulunut vuoteni kohokohtiin mielenkiintoisine puheohjelmineen, työpajoineen ja ennen kaikkea tanssiaisineen. Lauantai-sunnuntaiyön Pornopolkkaa en jättäisi mistään hinnasta väliin (ja jos joku ei entuudestaan tiedä kyseistä tanssia niin ei, se ei ole niin häröä kuin miltä kuulostaa).
Olen kuitenkin sen verran poikki vielä Traconin ja kaiken alkukesän stressin jäljiltä, etten ajatellut cosplayata mitään. Alun perin minun piti tehdä eräs oma hahmoni, sitten jokin yksinkertaisempi zombi tapahtuman kauhuteemaan sopien, mutta helle ja lähestyvä deadline ovat imeneet minusta kaikki mehut. Pidän siis suosiolla vähän taukoa omista projekteistani ja jatkan niitä taas kun intoa riittää.

Oikeastaan sanavalintani oli väärä - intoa kyllä riittäisi, mutta energiaa ei. Selasin nimittäin tässä yksi päivä taas vaihteeksi Cosplay.comia ja törmäsin muutamiin hienoihin fantasia- ja scifi-aiheisiin asuihin, joista sain kovan "Minäkin haluan!" -boostin. Cos.com onkin itselleni ehkä paras paikka pukuiluinnon nostamiseen: jos näen jotain hienoa, se inspiroi minuakin tekemään lisää ja yrittämään kovemmin. Kun lisätään tähän se, että yhdeltä suunnalta heitellään naaman eteen toinen toistaan namimpia Star Wars -asudesigneja ja toisaalla ehdotellaan puolijumalahaltiaryhmää, on vaikea sanoa ei.

Tiedän kuitenkin rajani, enkä halua stressata omalla kohdallani ennen kesän viimeistä ja odotetuinta tapahtumaa. Jos oikein innostun (enkä sula tähän helteeseen), saatan kokeilla josko saisin vaatekaapin antimista kasattua jotakin jännää, koska pukeutuminen on kivaa. Mitään oikeasti uutta en kuitenkaan jaksa vääntää.

Tai jos lämpötila vähän laskee, voin aina vetäistä päälle vanhan larppiasuni - Sauronin silmän :D

Muista loppuvuoden tapahtumista en osaa vielä pahemmin sanoa. Ainakin WCS-karsinnat ajattelin käydä katsastamassa ja itse asiassa niihin osallistuminenkin käväisi mielessä, mutta taidan kuunnella tällä kertaa järkeni ääntä - jos kaikki menee hyvin, minun pitäisi saada ensi keväänä valkolakki ja sitä seuraa tietysti hirveä rumba lakkiaisjärjestelyiden ja pääsykokeiden kanssa itse kirjoituksista puhumattakaan, enkä todellakaan halua niiden lisäksi kärsiä vielä jostain cosplaystressistä.

Mutta vaikka asupäivityksissä olisikin taukoa, en aio jättää blogiani päivittämättä. Etsin vielä itselleni luontevaa kirjoitustyyliä (jos joku luki ensimmäisiä päivityksiä niin huomasi varmaan, että alku oli kovin tönkköä - mitäs yritin olla asiallisempi kuin oikeasti olen) ja mikä olisikaan kirjoittamista parempi tapa sen löytymiseksi. Lisäksi minulla on ideamuistiossani vielä paljon käsittelemättömiä aiheita ja muiden blogaajien merkinnät ovat saaneet omiakin ajatuksiani liikkeelle, joten katsotaan josko onnistuisin jatkossa olemaan hiukan keskustelevampi. :>




Ps. Ja kun ainakin Vorona ja Ilona ovat paljastaneet stalkkaavansa lukijoita, niin ehkä minäkin voin. ''D Asensin heti blogin perustamisen jälkeen tuonne alanurkkaan eXTReMe Trackerin ja olen kaikessa hiljaisuudessa seurannut statsejani silloin tällöin. Paras Google-hakutulos on tähän mennessä ollut ehdottomasti "eroon miestisseistä" ja on joku eksynyt tänne ihan perunoiden kukkimisellakin. Anteeksi puutarhavinkkien puuttuminen, toivottavasti kyseinen henkilö löysi jonkun fiksummankin sivuston. Eniten kävijöitä on ollut maanantaista keskiviikkoon ja kävijäpiikit sijoittuvat yllättäen kellonajoille 21:00-23:59. Joka tapauksessa kävijöitä on ollut paljon enemmän kuin osasin odottaa blogia perustaessani, joten kiitos kaunis kaikille, jotka tätä ovat jotain kautta päätyneet lukemaan! Toivottavasti tekstini ei ole liian puuduttavaa tai vaikealukuista, tai jos on niin rohkaisen antamaan siitä palautetta. Rakentava kritiikki on aina jees.

Kuvaajakrediitit: Rewe

Onigirihattu, crossdressaaja ja röyhelörinsessa

Hei jes, viimeinkin pääsen selittämään siitä, mikä tässä blogissa on vähännoinniinku pointtina; puvuista! En tajunnut ottaa yhdestäkään Traconin asusta mitään work in progress -kuvia (enkä oikeastaan usko, että tappelemiseni muotolaskosten kanssa olisi niin hirveän kiinnostavaa ollut...), mutta onpahan sentään vihdoin jotain valmista esiteltävänä.

Hahmovalintojen puolesta viides Tracon oli minulle varsin jännä kokemus, sillä kaikki conin pukuiltavat olivat naisia - olkoonkin, että se yksi feikkaa poikaa. Lisäksi minulla on ollut koko cosplayhistoriassani ehkä huimat... neljä naishahmoa, joista yhdestä ei puhuta, yksi oli viikko sitten päällä kierrätettynä ja kaksi muuta debytoin ensi kertaa samassa tapahtumassa.

Lauantain asuna minulla oli tosiaan Ace Attorneyn lounasleidi Angel Starr. Olin tehnyt puvun alun perin ryhmää varten, mutta olinkin ryhmästä ainoa joka ilmaantui coniin AA-puvussa. No, kerrankin näin päin! Jätin bentolaatikkokorin suosiolla kotiin kun se olisi vienyt turhan paljon tilaa ja kantelin vain yhtä boksia mukanani - sinne sai mahdutettua hyvin ompelutarvikkeet, hakaneuloja ja pinnejä. Lisäksi minulla oli karvatakki (joka tarvitsee vielä vuorin ja muutakin kuin hakaneuloja pörröihinsä *köhköh*), mutta arvatkaa kahdesti, jaksoinko pitää sitä päällä siinä helteessä.

Asu ei päällepäin näytä kovin hankalalta tai uhrauksia vaativalta (etenkään ilman sitä karvatakkia), mutta Starrilla on järkyttävän kokoiset kultaiset korvarenkaat ja minulla ei ollut entuudestaan reikiä korvissani, koska pelkään neuloja. Pelkään niitä paljon. Ja kun Simounin Mamiinallakin (puku, joka minun piti tehdä Desuconin sunnuntaille, mutta valmistuu... joskus) on korvissa napit, päätin suosiolla miehistyä ja ottaa viimeinkin ne reiät. YumiKoyukilla oli lävistyssetti ja kun hän oli onnistuneesti rei'ittänyt parin muunkin kaverin korvat, lupasi ystävällisesti rei'ittää minunkin. Väittivät mokomat, ettei se sattuisi. Valehtelivat. Eivätkä ne killuttimet sitten loppujen lopuksi edes näkyneet juuri missään kuvissa, mutta mitä sitä ei cosplayn eteen tekisi... ;___;

Mitä asuun muuten tulee, en ole tainnut ennen ommella tuollaista mekkoa (tai mekkoa ylipäätään, jos yhtä kaapua ei lasketa), joten se oli ihan jännä projekti ilman kaavoja (joita muutenkin vasta yritän opetella käyttämään, argh). Minun pitää korjata toinen muotolaskos ja ainakin toinen olkain, mutta muuten saatan olla siihen ehkä ihan tyytyväinen. Oho. En uskonut kun Lirlys joskus väitti että rypyttäminen olisi rentouttavaa, mutta pääsin sitäkin kokeilemaan ensimmäisen kerran omin nokkineni ja yllättävän kivastihan se meni perjantaiaamuna Draculaa kuunnellen. Kiitti äänikirjavinkistä, Ilona! Olen tähän saakka laittanut taustalle pyörimään yleensä huonoa animea tai animea jonka olen jo nähnyt, mutta se vie keskittymiskykyä joskus hiukan liikaa.
 En ole ihan varma mitä kangas on, sillä ostin sen Tallinnasta. Jotain morsiussatiinin tapaista, laskeutuu kivasti ja vähän kiiltelee, muttei niin että silmiin sattuisi.

Kengät eivät ole ihan sellaiset kuin pitäisi, mutten löytänyt sopivia tappokorkoja mistään, joten en alkanut nirsoilla kun äiti kaivoi nuo kaapista ja kysyi, kelpaisivatko. Olin ajatellut käyttää samoja kenkiä seuraavana päivänä Gwendolynin kanssa, mutta ne tappoivat jalkani päivän mittaan aika tehokkaasti, joten menin suosiolla matalapohjilla. Jännää, että Orpheuksen 21 cm:n korko ei tuota juuri mitään ongelmaa, mutta noiden kanssa jalkoja poltteli iltaa kohden ikävästi. Ehkä se johtuu jalan asennon kulmasta.

Kuten yleensä, pidän tässäkin puvussa yksityiskohdista ja niiden tekemisestä eniten. Hattu on sattumalta täsmälleen oikeansävyistä mohairia (Lefrinille enkelikuoroja sen löytämisestä, oot ihku!) ja onigirit makuualustapalojen päälle huovutettua villaa ja askarteluhuopaa.
Kaulakoru näkyy kaikissa kuvissa aika huonosti, joten tässä on muistinvirkistykseksi sama kuva, jota käytin Traconia edeltävässä pukuentryssä. Mietin pitkään, teenkö nakin massasta vai softiksesta - eli siis onko se kolmiulotteinen vai läpyskä. Loppujen lopuksi päädyin softikseen, koska referenssikuvissa se ei juuri heitä varjoja eli on luultavasti varsin litteä. Kattokaa vaikka! Lisäksi pelkäsin, että raskaampi massa vetäisi kaulanauhaa rumasti alas. Kangas on jotain mustaa ylijämää tilkkuvarastosta ja helmi vain joku laatikon pohjalta löytynyt, josta hioin vanhat maalit pois ja vedin uudet tilalle.

En ole täysin tyytyväinen peruukkiin. Se oli paljon tummempi kuin kaupan kuvissa, joten "tumman blondin" sijaan tukka on nyt aika suklaanruskea. Siitä tosin plussaa, ettei minun tarvinnut stailata sitä ollenkaan - otsatukkakin oli juuri sopivan mittainen.

Itselleni ehkä isoin jänskyys tässä puvussa oli se, ettei minulla varmaan koskaan ole ollut noin paljon meikkiä naamassa, ei puvuissa tai niiden ulkopuolella. Olen vasta hiljalleen totutellut silmämeikin käyttöön, vaikka meikkivoide-puuteri-ydistelmä (ja crossplayssa lisäksi tietysti luomivärivarjostukset) onkin ollut harrastuksessa mukana jo pidempään. Nyt oli kaiken maailman ripsentaivutinta, poskipunaa ja *le gasp* huulipunaa. Ennen minulle riitti coniin mukaan ihan pieni pussi ehostustarpeita, nyt se on jo käsilaukun kokoinen... en kyllä jaksaisi tätä joka päivä. Mutta joo, ehkä avaudun maskeerausvälineistä jossain toisessa entryssä enemmän.
Lauantainen ravintola muuten oli ihan kiva taustakin, kuten vasemmalla näkyy.

Loppujen lopuksi yllätyin siitä, miten kivaa hameessa ja koroissa oli sipsuttaa ympäriinsä. Paria kaveria lukuun ottamatta kukaan ei tainnut tunnistaa asua (ei edes eräs Phoenix, jonka kanssa pyysin yhteiskuvaa ;_;), mutta enpä minä sitä kauheasti ihmettele - mitäs cossasin jotain sivuhahmoa, joka on lisätty ykköspelin DS-version lisäkeissiin. Mut kattokaa nyt tota karvatakkia, sen design on vaan niin... niin... kuuma! Se oli pakko tehdä!

Sunnuntaiaamu, kuten olen jo pariin otteeseen todennut, kului Ouran High School Host Clubin Haruhina. Tein asun alun perin pelkästään Cosplay-deitin juontohommia varten, mutta kuten cosplayn kanssa aina tuntuu käyvän, onnistuin jollain tasolla tykästymään hahmoon (etenkin sen jälkeen, kun olin muita ompeluksia tehdessäni katsellut Ouranin uudestaan läpi).

En ole mitenkään hirveän tyytyväinen lopputulokseen, sillä tein takin ihan liian kiireessä. Se voisi istua paremmin enkä ilkeä edes vihjaista, miltä puku näyttää sisältäpäin, mutta yhtä kaikki Ouranin koulupuku oli minulle tärkeä opettaja - jouduin oikeasti opettelemaan kaavojen piirtämistä ja tein ensimmäisen herrainkaulukseni. Hommasta ei olisi tullut mitään ilman äitiäni, jonka luokse juoksin koko ajan kysymään, mitä nyt pitää tehdä. Kiitti mamma, et varmaan lue tätä ikinä mutta oot ihana. Vaikka nykyään osaankin tehdä lähes poikkeuksetta pukuni itse, olen tosiaan siinä luksusasemassa että minulla on joku, joka neuvoo jos jossain kohtaa menee täysin sormi suuhun. Siis ompelussa, proppien kanssa ongelmat pitää yhä ratkoa itse.

Kangasmerkit ovat Biitin eBaysta tilaamia, peruukin lainasin Lefriniltä ja muut romppeet löytyivät valmiina kaapista. Olisin halunnut lisätä takkiin ainakin vuorin ja olkatoppaukset (ja ehkä vähän muotolaskoksia) jos olisi ollut aikaa, mutta tällä kertaa meni vähän näin.
On kuitenkin hyvin mahdollista, että teen puvun vielä joskus uudestaan paremmin - lisänä myös oikeanlaiseksi modattu peruukki. Nyt en tosiaan kehdannut kauheasti nirhiä tai lakata sitä, kun se ei ollut omani.

Lefrin Kaoruna, minä Haruhina (feat. Esterin beban kokoiset silmäpussit - sori!) ja Noora Honey-senpaina

Deittiohjelman jälkeen kipitin vessaan vaihtamaan koulupuvusta Gwendolynin prinsessamekkoon. Viikonlopun stressi oli jättänyt minulle vähän ei-jaksa-ihan-sama-asenteen enkä jaksanut meikata kunnolla, mikä näin jälkikäteen vähän harmittaa iltapäivän shootin kannalta. Otin kuitenkin ensi kertaa käyttöön PinkyParadiselta tilaamani violetit piilolinssit, jotka sattuivat myös olemaan ensimmäiset vahvuuksilla tilaamani. Näköni on -1, joten en aiemmin ole raaskinut maksaa ylimääräistä vahvuuksista kun pärjään semihyvin ilmankin, mutta nyt vahvuuksista ei tullut lisäkustannuksia joten ajattelin että menkööt. Pakko myöntää, että olihan se paljon mukavampaa kun ei tarvinnut koko ajan siristellä. Ja niissä piilareissa on yksi toinenkin jännä juttu - ne suurentavat iiristä. :D

Se on Iso!

Minulla on aika pienet silmät muutenkin (tai lähinnä kai raskaat luomet, mutta kuitenkin), joten linssin 14,5 millimetrin halkaisija söi valkuaista aika tehokkaasti.

Itse mekon tekoprosessista minulla ei ole kauheasti sanottavaa, koska kuten olen aiemminkin maininnut, äiti teki sen minulle vanhojentansseihin noin puolitoista vuotta sitten. Olisin halunnut tehdä asun itse, mutta väänsin samaan aikaan Vincentiä senvuotiseen Traconiin ja äiti halusi tehdä tanssiaismekkoni, joten annoin sen kerran mennä. Olin kyllä mukana koko tekoprosessissa ja autoin aina sen mitä ehdin, mutten niin paljoa että kehtaisin ottaa kunniaa itselleni.

Sen sijaan peruukin muokkasin itse. Mietin pitkään käyttäisinkö hopeista vai valkoista ja lopulta päädyin valkoiseen, koska pelkäsin, että hopeisesta tulisi liian mummomainen. Alkuperäinen peruukki näkyy tuossa oikealla, leikkasin otsatukan tasaiseksi ja suoristelin kiharoista osan kokonaan pois ja osan laineille. Sulkahärpäkkeissäkään ei sen isompaa vaivaa ollut, ostin sinisiä ja mustia sulkia joita vähän muotoilin uudestaan ja liimasin nätisti lakanakangastaskuun. Minun oli tarkoitus tehdä sulista irrotettavat, mutta mokasin vähän ja jouduin liimaamaan ne kiinni peruukkiin. Vaan mitäpä tuosta, en minä sille varmaan muuta käyttöä olisi keksinytkään. Jälleenmyyntiarvo vain laskee.

En kuitenkaan loppupeleissä ollut tyytyväinen tuohon maidonvalkoiseenkaan väriin, joten pitkän etsimisen jälkeen tilasin eBaysta hopeanvalkoisen peruukin Gwendolynin valkyrie-versiota varten. Pitää ottaa siitä kuva jahka aihe tulee ajankohtaisemmaksi, koska se on _pitkä_.

Loppusunnuntai meni tosiaan lähinnä photoshootatessa YumiKoyukin, Trinoden, Lefrinin, Lirlyksen ja Porkkishin (ja myöhemmin myös Kangaskasan) kanssa. Minua on pitkään häirinnyt se, etten osaa oikein poseerata kameralle (joko olen hirveän jäykkä tai vääntelen naamaani tyhmästi), joten olin yrittänyt harjoitella jotain "Oih, Oswald...!" -ilmettä aina kun kuljin peilin ohi. Toivottavasti se näkyy enkä näytä taas joka kuvassa tältä: :|

Shootista aion edelleen tehdä vielä jossain välissä oman entrynsä, mutta kiitokset vielä kaikille osallistujille! Kuvaajille kun jaksoitte karmeasta helteestä ja kiireisestä viikonlopusta huolimatta kuvata, Yumille kun olit sunnuntaina ainoa alkuperäisryhmäläinen, joka oli saanut tarkoitetun puvun tehtyä ja päälle vielä sovittuna päivänä ja muutenkin superhieno Velvet sekä Trinodelle, jonka Gwendolyniä fanityttöilen edelleen. Olin tosi otettu kun suostuit poseeraamaan meikäläisenkin kanssa ja lainaamaan keihästä. Ää. ;w;

Lisää esimakua sunnuntain shootista. Trinode valkyrie!Gwendolyninä, minä mekko!Gwendolyninä

Kuvaajakrediitit: Porkkish, Lefrin

Häh, olinko minä viikonloppuna jossain?

Yritän ottaa oppia Ilonalta ja parantaa päivittelytahtiani. En varmaankaan saa pidettyä ihan näin nopeaa tahtia yllä kovin pitkään (etenkään kun conikausi alkaa olla lopuillaan), mutta olen jo ylittänyt oman tavoitteeni kirjoittaa useammin kuin kerran kuussa. Jee. :D Ja koska en näemmä osaa kirjoittaa tiiviisti, kirjoitan nyt ensin tapahtumasta ja toiseen entryyn tarkemmin siellä käyttämistäni puvuista.

Mutta notta, kuten luultavasti kaikki blogia lukevat jo tietävätkin, Tracon V järjestettiin tosiaan viime viikonloppuna Tampereella. Itse olin paikalla myös vuoden 08 Animeconissa ja täytyy myöntää, että minun oli pitkin viikonloppua muistutettava itselleni missä tapahtumassa taas olenkaan, vaikka Tracon olikin hoitanut tietyt käytännön asiat paremmin. Olen vain niin tottunut tapahtumaan talviconina.

Aloitetaan kuitenkin alusta. En tietenkään saanut pukuja valmiiksi vielä torstai-perjantai-yönä, mutta heitin hanskat nurkkaan siinä kolmen maissa päivällä ja totesin olevani ihan tarpeeksi valmis (deitin juontopukua sainkin viimeistellä sitten hotellilla, mutta onneksi se tarvitsi vain napit ja Ouran-logon...). Pakkailin hitaasti ja kahdeksan maissa Lefrin kuskeineen tuli noukkimaan minut kotoa ja kaunis matka Tampereelle alkoi. Vorona oli tarjonnut meille mahdollisuutta tulla samaan kimppaan Omenahotelliin jonkun perumisen takia ja otimme paikan ilomielin vastaan - kaverimajoitus oli aika täynnä ja lattiamajoitus ei kauheasti houkuttanut. En ole ennen nukkunut con-yötä hotellissa, mutta ai vitsi, tämän hemmottelun jälkeen tuskin enää ikinä tyydyn lattiamajoitukseen (Ropeconia lukuun ottamatta, mutta siellä lattiamajoitus kuuluu mielestäni asiaan). Nukun melkeinpä missä vain ja milloin vain jos olen tarpeeksi väsynyt, mutta oli se silti ihan kiva nukahtaa sänkyyn lattian sijaan, käydä aamulla ruuhkattomassa suihkussa ja olla tappelematta peilitilasta viidentoista muun ihmisen kanssa, näin mainitakseni muutaman luksusasian. Kiitoksia siis kovasti hotelliseurasta koko porukalle! :>

Lauantaista päivänä jäi mieleen lähinnä se, että se vain humpsahti jonnekin. Heräsimme joskus seitsemältä, sitten kello oli kaksi ja yht'äkkiä se tuli puoli kuusi.
Istuin alkupäivän taidekujalla Johiksen ja Annun kanssa ja vaikken saanutkaan töitä kaupaksi läheskään yhtä hyvin kuin aiemmalla kerralla Animeconissa, onnistuin tienaamaan pöytäosuuteni hinnan takaisin ja tavoitteessani mainostaa proppitilaustöitä. Taidekujan sijainnista minulla onkin hieman ristiriitaiset ajatukset - toisaalta kolmannessa kerroksessa oli viileämpää kuin olin odottanut (ilmastointi, sua armastan!), mutta toisaalta moni potentiaalinen ostaja tuskin edes löysi paikalle. Itsekin tiesin mihin mennä vain siksi, että muistin rakennuksesta jotain Animeconin jäljiltä. Sorsapuistokin taisi verottaa asiakkaita aika paljon. Eivät ihmiset tietenkään löydä tuotteita, jos eivät tule edes sisälle rakennukseen.

En ole nettijulkkis, joten olen saanut tuottoni yleensä nimenomaan satunnaisilta ohikulkijoilta. Kun taidekuja oli nyt niin syrjässä, suuri osa siellä kävijöistäkin luultavasti tuli etsimään jotain tiettyä. Toisaalta en ollut ehtinyt tehdä niin paljoa myytävääkään kuin olisin halunnut - edelliskerralla myin käsitöitä ihan hyvin, nyt minulla oli vain parit postikortit, tarroja ja Vincentin gauntlet mainoksena. No, tiedänpähän keskittyä taas jatkossa pehmoihin ja muihin pikkuväkerryksiin. 'D
Kiitos kuitenkin kovasti kaikille, jotka tulivat tervehtimään, kehuivat tai ostivat jotain! Kyllä sekin lämmittää kovasti että joku tykkää tekeleistä, vaikkei kuluttaisikaan siihen varojaan. :>

Kolmen-neljän maissa lähdin käymään kaupassa Lefrinin ja Porkkishin kanssa ja eksyin sille tielleni aika pitkäksi aikaa, kun kävin samalla vilkaisemassa Sorsapuiston meininkiä ja tervehtimässä mm. Dashia, Susi Iteä, Subbia, uudestaan Voronaa ynnä muita ihmisiä. Lauantain ohjelman missasin oikeastaan täysin, koska en ollut kauheasti edes vilkuillut ohjelmakarttaa kun olin varautunut istumaan koko päivän aloillani.
Kävin vielä kiertämässä muiden taiteilijoiden pöytiä (mukaan tarttuivat mm. Weenyahin tekemä Habanestro-kännykkäkoru, tosi söpöt origami-korvakorut, pari sarjakuvaa ja muutama printti) ja ehdin istua pöydässä vielä hetken ennen kuin aloimme pakkailla tavaroita.

Conin sulkeuduttua valtasimme deittiläisten kanssa pienen nurmikkopläntin syrjemmältä ja kävimme käsikirjoitusta ja muita käytännön asioita läpi. Tunnin harjoitusten jälkeen lähdimme kipittämään Lefrinin ja Porkkishin kanssa Marusekiin, sillä Susi Ite oli varannut sieltä isommalle porukalle teehuoneen. Olimme harjoitusten takia jonkin verran myöhässä ja suurin osa oli jo syönyt kun pääsimme paikalle, mutta eipä tuo mitään - ravintola oli vallan hurmaava, seura mainiota ja ruoka todella hyvää (keittiössä oltiin kuulemma taisteltu samurai-hengellä ettemme joutuisi odottamaan pitkään, emmekä kyllä ihmeeksemme joutuneetkaan). Tarjoilijakin oli hirveän mukava, pitää tehdä tästä Tampereconien perinne. ...ja minun pitää opetella syömään puikoilla ennen sitä...

Se oli niiiiiin hyvää...! ;w;

Kymmenen maissa palasimme Lefrinin kanssa hotellihuoneelle, vaihdoimme viimein cosseista yöpukuihin ja aloimme pänttäämään käsikirjoitusta sekä viimeistelemään univormujamme. Noin tunnin päästä Vorona & co. palasivat takaisin, olivat olleet iltabileissä. En muista monelta pääsin nukkumaan, mutta nukahdin joka tapauksessa melkein heti kun pää osui tyynyyn.

Sunnuntaiaamuna taas pikameikkaus ja kahdeksalta marssi kohti Tampere-taloa. Meidän piti luovuttaa huone kahdeksitoista, joten jouduimme ottamaan tavarat mukaan (en vieläkään tajua, miten onnistuin pakkaamaan matkalaukkuni niin painavaksi viikonloppureissua varten). Pääsimme perille etuajassa ja kävimme muita deittiläisiä odotellessamme jälleen käsikirjoitusta läpi Lefrinin, Porkkishin ja Namibbon voimin.
Muu porukka saapui noin yhdeksäksi ja pääsimme sisään säätämään esitystämme (siis heti CANDY*LOVEn soundcheckin jälkeen).
Kymmeneltä yleisöä alkoi valua sisään ja saimme aloittaa shown. Teemana meillä oli tosiaan Ouran High School Host Club, deittiohjelman formaatista selitin jo ehkä tarpeeksi kahdessa edellisessä entryssä. Yleisesti ottaen ohjelma sujui ihan nätisti muutamia jäätymisiä lukuun ottamatta ainakin kun ottaa huomioon, ettei juuri kukaan ollut ehtinyt harjoitella käsikirjoitusta kunnolla... Nyt muistimme pyytää jopa kaksi mikkiä, ehkä ensi kerralla niitä irtoaa kaikille esiintyjille. ''D
Kiitos ihan älyttömästi deitin takapiruille, muille hosteille, kaikille osallistujille ja yleisölle, joka oli mukana ihan täysillä. Oli kunnia olla mukana tekemässä tätä. ;w; (mut seuraavalla kerralla ollaan pliis aikaisemmin liikkeellä, nyt hajoili stressiin yksi jos toinenkin ja kyllä tosta esityksestä näkee että oltaisiin voitu harjoitella enemmän :c).

Deitin jälkeen kävin Lefrinin avustuksella vaihtamassa Gwendolynin päälle ja sieltä taidekujalle viemään kavereille vaihtokassaa. Olin jo ajatellut etten istuisi siellä sunnuntaina, mutta siellä tajusin etten tosiaan edes voisi - Gwenin helmat veivät liikaa tilaa, en olisi mahtunut istumaan pöydän taakse. Annu ja Johis kumminkin suostuivat pitämään meikäläisenkin töitä näytillä koko päivän ja kun illemmalla kävin hakemassa romuni pois, erityisesti gauntletista oltiin kuulemma kyselty paljon. Miten minulle käy aina niin, että minua tarvittaisiin juuri silloin kun en ole pöydän lähettyvilläkään...

No, joka tapauksessa siirryimme Lefrinin kanssa YumiKoyukin seuraan, koska meillä oli tosiaan ollut sunnuntaille sovittuna isompikin Odin Sphere -ryhmä. Lähes kaikki tipahtivat ryhmästä pois aikataulun, talousongelmien tai muiden henkilökohtaisten syiden takia enkä itsekään saanut armoriversiota tehtyä, mutta halusimme joka tapauksessa ottaa edes parit kuvat. Siinä sivussa ehdin käydä tunnustamassa Rimpulle seuraavani RECosplayta ja fanityttöilin Trinoden Gwendolyniä, joka on edelleen imho parhaita mitä maailmalta löytyy. Anteeksi kummallekin jos olin hirveän kankea, ujostelen aina alussa uusia ihmisiä ja erityisesti sellaisia, joita katson ylöspäin. ;-;

Palloilimme siinä aika pitkään ja juttelimme niitä näitä, ennen kuin oikeasti pääsimme etsimään paikkaa jossa photoshootata. Miehityksemme oli tosiaan YumiKoyuki, Trinode ja minä puvuissa, Lefrin, Porkkish ja Lirlys kameroiden kanssa. Myös Kangaskasa liittyi jossain vaiheessa seuraamme.
En ole vielä saanut kaikkia kuvia, mutta näin jo osan ja uskallan luvata, että siellä on aika siistiä materiaalia. :D Teen kunnon kuvapostauksen jahka olen saanut loputkin kuvat. Sitä odotellessa voitte nauttia tästä:

Lefrin kuvaa, Kangaskasa avustaa, YumiKoyuki poseeraa ja allekirjoittanut nauraa vieressä.

Mitä Traconista siis jäi käteen taidekujatuotteiden lisäksi? Ainakin muutama uusi tuttavuus ja läjä ihan hyviä muistoja. Ohjelmasta en sano mitään koska en omani lisäksi missään muussa ehtinyt käydä (se ainoa must-see-peruukkiluentokin kun oli tungettu samaan aikaan deitin kanssa - kiitti nyt tästä, vielä silloin kun sovittiin aika ohjelmavastaavien kanssa samaan aikaan ei mennyt muuta cosplay-ohjelmaa :<). Vesipisteet oli jees, narikka oli tosi jees, tapahtumapaikkakin oli jees vaikka olisinkin ehkä tykännyt useammista opasteista. Minua kiinnosti myös ihan hirveästi se Tracon Quest, mutten ehtinyt kiireideni takia varsinaisesti pelaamaan missään vaiheessa. Ehkä joku toinen kerta...!

Isoimpina miinuksina keksin ehkä sen, että tapahtuma loppui hirveän nopeasti (etenkin kun on tottunut siihen, että Traconissa hengaa ties miten pitkään) ja sen, että ainakaan meidän kohdallamme info järjestäjien kanssa ei kulkenut mitenkään erityisen hyvin. Olimme esimerkiksi todella pitkään pimennossa siitä, että isoimman työn tehneet deittiläiset saivat ilmaisen sisäänpääsyn molemmille päiville (itse asiassa emme olisi tienneet siitä lainkaan, ellei Lirlys olisi maininnut) ja aika pitkään sai säätää sitäkin, pääsemmekö aamusta katsomaan pientä salia ennen ohjelmamme alkamista (se kun ei illalla kuulemma missään nimessä onnistunut).

Kuumuudesta en valita, koska se ei ole millään tapaa tapahtumajärjestäjien vika ja pääsin itse loppupeleissä aika vähällä, vaikka pitkät peruukit hiostivatkin kumpana päivänä ihan kivasti.

PS. Siivoilin vähän tagejani, toivottavasti ne ovat nyt vähän selkeämpiä. Olisi myös ihan kiva säätää jotain uutta ulkoasua kun olen niin kyllästynyt nykyiseen, millaista värimaailmaa arvon lukijat haluaisivat katsella?

Kuvaajakrediitit: Lefrin, Porkkish

Fanipalvelua crossoverin keinoin 2/2

Cosply-deitti kulkee pitkälti kierrosten kysyjien ja vastaajien varassa, vaikka olemmekin alkaneet tuoda pieniä välinäytöksiä mukaan. Osallistujilla on siis melko suuri vastuu esityksen kulusta, sillä vaikka lonkeroläpän heittäminen voi olla jonkun mielestä hauskaa, se syö koko ohjelman uskottavuutta mikäli esiintyjä käyttäytyy kovin out of character (ja imho sen tyyppiset vitsit alkavat hiljalleen käydä vanhoiksi - ellei hahmolla oikeasti ole sen sanomiseen jotain hyvää syytä).
Aivan loistavana esimerkkinä hahmoeläytymisestä mieleeni on jäänyt esimerkiksi Animecon VI:n deittiohjelmassa esiintynyt Belldandy, jonka esityksen olisin halunnut linkittää tähän mutta valitettavasti sitä ei näemmä ole YouTubessa. :c Linkkaan myöhemmin jos Unita sen sinne lisää.

Osallistujia rohkaistaan värittämään myös omia esityksiään jollain tapaa. Animecon VII:n Deittiohjelman randomkierroksen Zangoose asteli lavalle pienen Pokémon-taistelun siivittämänä ja useammin kuin kerran osallistujilla on ollut yleisössä kaveri, joka cosplayaa samasta sarjasta ja on voinut omalla paikallaan eläytyä mukaan esimerkiksi elein tai kommentoimalla jotain sopivaan väliin kuitenkaan itse showta häiritsemättä. Tällaista lisää! Meille järjestäjille saa toki lähettää vaikka etukäteen sähköpostia asiasta, jos mielessä on joku kiva pieni toteuttamiskelpoinen idea.

 Kuten entryn otsikostakin voinee päätellä, deittishow on jossain määrin myös fanservice-ohjelma. Fanservicestä ja sanan erilaisesta ymmärtämistavasta ranttasin jo jonkin verran Desuconin raportissanikin ja yritämme deitin kanssa pitää samaa linjaa - pysyä hyvän maun rajoissa, siis. Yleisössä on toisinaan istunut kuitenkin nuorempaakin väkeä, vaikka muutaman tapahtuman ohjelmakuvauksessa meillä on ollut ikärajasuositus. Kysyjien ja vastaajien improvisointiinhan emme enää voi lavalla kauheasti vaikuttaa, mutta jos ennakkokysymyksissä on ollut jotain turhan yliampuvaa, olemme voineet pyytää uutta kysymystä tai toisenlaista muotoilutapaa.

Tämän pidemmälle ei servussa mennä. Tamaki on kauhuissaan ja Haruhi naamapalmuaa, mutta annetaan nyt kaksosille anteeksi - hey, it's what they do!

 Mainitsin kirjoituksen ensimmäisessä osassa, miten deitin yaoi-viboille tunnutaan joskus laittavan hiukan liikaa painoarvoa. Viimeisimmässä deittishowssa siirsimme shounen-ai-kierroksen taktisesti viimeiseksi suunnitelluksi kierrokseksi jotteivät ihmiset lähtisi nyt kesken pois, kuten esimerkiksi edeltävässä Animeconin deitissä kävi (mikä oli kovin harmillista - ainakin omasta mielestäni viimeinen randomkierros oli koko shown paras).
Kyllä minä ymmärrän että poikarakkaus on suosittua, mutta olisi kiva jos muutkin kierrokset saisivat enemmän arvostusta niin yleisöltä kuin osallistujilta. On nimittäin fakta, että tällä hetkellä suurin osa deittiin ilmoittautuneista cosplayaa (tai lähinnä crossplayaa) miehiä ja harvemmat mukaan ilmoittautuvat naiset edes haluavat shoujo-ai-kierrokselle. Moni pyytää päästä nimenomaan heterokierrokselle ja useampi tuntuu olevan aika vastentahtoinen, kun heiltä kysytään olisiko shoujo-ai-kierros kuitenkin ookoo. Koska siis jotain tyttörakkautta, hyi iik, ihan kamalaa! ;o Jos hahmolla taas on oikeasti joku syy vihata sukupuoltaan niin ehkä sitten ymmärtäisin, mutta siitäkin luonteenpiirteestä voisi nyhtää esitykseen jotain ihan jännää ~draamaa~.

 Tracon V:ssä vähän säädettiin ja laitettiin meikäläinen kysyjäksi. Jos joku ei tiedä, Haruhi on siis oikeasti tyttö joka crossdressaa poikaa.

Jokainen voi itse päätellä, onko tämä nyt shoujo-ai- vai heterokierros vai mitä.

Mainost mainost: jos siis koet että sinulla olisi edes vähän esiintymiskykyä ja jokin kiva cosplayattava naishahmo, harkitse toki ilmoittautumista seuraavaan deittiin shoujo-ai-kierrokselle! ;3 Ei sillä, saa niille muillekin kierroksille oikein mielellään tulla, sillä deitistä toiseen ilmoittautumislistalla tuntuu olevan aikalailla samoja nimiä. Eikä tässä tietenkään mitään suoranaisesti pahaa ole, etenkään jos olemme aiemmin todenneet kyseiset esiintyjät improvisaatiokykyisiksi, mutta olisi ihan kiva nähdä lavalla myös uusia naamoja.

Kaiken kaikkiaan Cosplay-deittiä on ollut tosi kivaa olla toteuttamassa kaikesta ylimääräisestä stressistä huolimatta. Siinä näkee coniakin vähän eri kuvakulmasta, kun on jollain tapaa mukana sen tekemisessä. Biitti lupasi kirjoittaa itse deitin kehittelyprosessista tarkemmin joten en ala siitä erikseen selittää, mutta jos jollakulla lukijoista heräsi kysymyksiä tai ajatuksia, meitä saa vapaasti heittää palautteella.
Menneitä deittejä voi katsella Unitan YouTube-kanavalta ja osallistujia haetaan Aniki-keskustelualueilta (tarkemmin tapahtumat --> conit ja festarit) yleensä noin kuukautta ennen tapahtumaa, jossa deitti pidetään. ;3


Kuvaajakrediitit: Minorea

Fanipalvelua crossoverin keinoin 1/2

Olen pari viimeistä päivää hakannut äf vitosta Anikin foorumeilla, Irc-gallerian cosplay-yhteisöissä sekä Ani.mussa traconraportteja metsästäen. Syy on yksinkertainen; olin pitkästä aikaa järjestämässä ohjelmaa (Cosplay-deittiä, kuten edellisessä merkinnässä mainitsin) ja yritän bongailla siitä mahdollisimman paljon mainintoja. Palautteellahan sitä kehitytään ja tämänkertainenkin edellistä huomattavasti toimineempi formaatti oli saatu aikaan nimenomaan edeltäneiden deittipalautteiden perusteilla.

En tahdo julkaista omaa varsinaista conraporttiani ennen kuin olen saanut käyttööni tiettyjä kuvia, mutta sain tästä mukavan aasinsillan puhuakseni ohjelmasta muuten vähän enemmän.
 Entry uhkasi venyä liikaa, joten päätin napsaista sen kahteen osaan. En oikeasti sano ensimmäisessä osassa mitään hirveän tärkeää, joten sen voi hyvällä omatunnolla skipata mikäli tekstiseinä hirvittää. Toisessa osassa puin enemmän ohjelmasta heränneitä ajatuksia, nyt käyn läpi lähinnä historiaa ja sitä, mikä deittishow on.

Moni ei tunnu tietävän, että Cosplay-deitti on kulkenut pitkään ainakin suurin piirtein samalla järjestäjäporukalla. Ainakin juuri Anikin puolelta olen huomannut pariin otteeseen vakiporukkaan liittymättömiltä ihmisiltä pyyntöjä päästä järjestämään ohjelmaa - missä ei kai sinäänsä ole mitään pahaa, jos oma poppoomme ei ole tapahtumaan menossa deittiä vetämään. En muista, että vielä olisi sattunut kiusallisia päällekkäisyyksiä (kuten aikoinaan mm. Visual Gayn ja FFFightin kanssa on käynyt), mutta ajatus sellaisesta ei tunnu hirveän kivalta. Ehkä sitten olen ohjelmasta vähän mustasukkainen, mene ja tiedä.

Lyhyesti selitettynä Cosplay-deitti on Napakympin tyylinen "seuranhakuohjelma" anime/manga/videopeli/you-name-it-hahmoille. Vielä emme tosin ole saaneet tietoomme, että yksikään ohjelmassa syntynyt pari olisi oikeasti pysynyt yhdessä, joten kyse on nimenomaan yleisön viihdyttämisestä miedon fanservicen ja crossovereiden avulla. Osallistuja on hahmo, ei cosplayaaja.
Pyrimme järjestämään tasapuolisuuden nimissä hetero- shojo-ai- ja shonen-ai-kierrokset, sekä ajan salliessa randomkierroksen yleisöstä. Yksi kysyjä haastattelee sermin takaa kolmea vastaajaa ja valitsee näistä lopuksi yhden deitikseen - ja jutun jujuhan piilee siinä, ettei kysyjä näe vastaajia. Kahdessa viime deitissä meillä on ollut mukana myös Biitin tekemä käsikirjoitus maustamassa esitystä.


Unita ja Elina suunnittelivat ensimmäistä deittiä vuoden 2007 Animeconiin inspiroituneena rapakontakaisen Anime Bostonin ohjelmasta. Olin tuolloin ilmoittautunut vastaajaksi, mutta liikkeellä oltiin liian myöhään, deitti ei saanut sisätiloja ja sen järjestäminen kariutui vesisateeseen ja yhteydenpito-ongelmiin.

Ensimmäinen järjestetty Cosplay-deitti näki päivänvalon kolmannessa Traconissa vuonna 2008 (itsehän tulin mukaan järjestäjäporukkaan vasta vuotta myöhemmin, mutta olen ollut molemmissa aiemmissakin deiteissä mukana vastaajan roolissa). Mary juonsi, Unita, Usoda, AmiRose ja Elina (joka ei tosin päässyt coniin asti) toimivat taustapiruina. Itse cosplayasin Utawarerumonon Hauenkuaa ja muistan vieläkin, miten ennen ohjelman alkua panikoimme järjestäjien kanssa kun iso osa ilmoittautuneista ei saapunut paikalle. Jo ensimmäiselle kierrokselle piti napata yleisön joukosta Roxas paikkaamaan puuttuvaa esiintyjää (kiitos, YumiKoyuki! ;_;). Tila oli kamalan pieni ja yleisöä vähän, mutta itse esiintyminen ja muiden esitysten seuraaminen oli silti hauskaa. Aika tosin loppui kesken, 45 min kolmelle kierrokselle oli liian vähän.

Seuraava deittiohjelma järjestettiin tulevana kesänä vuoden 2008 Animeconissa (käytän nyt pelkästään termiä Animecon koska koen, että deitti on kuitenkin enemmän Animeconin kuin Finnconin ohjelmaa vaikkei kukaan olekaan kieltänyt scifihahmoja osallistumasta). Enkel juonsi, tila oli suurempi, yleisöä enemmän ja aikaa liiaksi. Osallistuin taas vastaajana (Kingdom Heartsin Atlantica!Sorana) ja muistan lähinnä sen, että kierroset vain jatkuivat jatkumistaan. En jaksanut jäädä katsomaan kaikkia.

Tunsin pääjärjestäjämme Unitan muutakin kautta ja kaiketi jossakin animeseuran kokouksessa tuli puheeksi, ettei seuraavaan deittiin ollut juontajaa. Tarjouduin käytettäväksi ja päädyin hommaan. Ongelmana vain oli, että seuraava deittiohjelma oli tarkoitus pitää Tracon IV:ssä ja pukusuunnitelmani sinne oli Final Fantasy VII:n Vincent Valentine. Olimme yhtä mieltä siitä ettei hahmo toimisi yksinään, joten laitoimme Anikin foorumeille hakemuksen ja löysimme Renoa cosplayaavan Biitin. Kehittelimme pienen alkujuonen ja jonkin verran etukäteen sovittuja repliikkejä, mutta kokonaista käsikirjoitusta meillä ei vielä ollut. Tapahtumapaikalla yleisöryntäys kuitenkin yllätti meidät täysin - kuuleman mukaan kaikki halukkaat eivät mahtuneet ohjelmatilaan.

Jossain tässä vaiheessa taisimme saada myös hiukan ikävän yaoi-lätkän otsaamme. Voin vakuuttaa, että jos joku alkoi juontomme jälkeen shipata Renoa ja Vincentiä, oli sen parin "fanservice" tahatonta ja kyllä ihan katsojan silmissä (mutta toisaalta niin se taitaa vähän mennä alkuperäisissäkin lähteissä).
Olemme muutenkin hiukan ärsyyntyneitä siitä, miten jotkut tuntuvat arvostavan vain shonen-ai-kierrosta vaikka yritämme parhaamme panostaa niihin kaikkiin, mutta tästä lisää myöhemmin entryn jatko-osassa.

Vanha järjestäjäporukka ilmeisesti tykkäsi Biitistä ja minusta, joten saimme jäädä remmiin ja hostasimme seuraavan deitin Animecon VII:ssä (tiimin vahvistuksina myös Misa-Ai ja Juusto). Tällä kertaa teemana oli Fullmetal Alchemist ja meillä oli kokonainen käsikirjoitus kierrosten väliin. Ilmeisesti myös useampi oli nyt kuullut ohjelmastamme, koska osallistujaehdokkaita oli yli 30 kappaletta. Tämä johti siihen, ettemme raaskineet karsia kaikkia pois vaan nostimme vastaajien määrän neljään ja lisäsimme normikierrosten lisäksi random-kierroksen (jolla osallistujien sukupuolet olivat sekaisin ja mukaan mahtuivat mm. Pokémon ja Hetalia-maa). BZZZT. VIRHE. Ohjelma venyi pahasti ja ihmiset puutuivat toistoon. Myös tila (päälava) oli akustiikaltaan aivan järkyttävä, juontajilla oli vain yksi mikki mikä hidasti väliesityksiä aika pahasti ja sermi oli niin suuri, että vain suoraan lavan edessä istuvat näkivät kaikki osallistujat kunnolla.

Tästä ei puhuta.

Ja nyt viimeisimpänä vedimme Cosplay-deitin taas vasta järjestetyssä Tracon V:ssä teemanamme Ouran High School Host Club. Perusporukassa olivat mukana jälleen Unita, Elina (joka tosin ei taaskaan päässyt coniin), Mary, Biitti ja minä, ja lisäksi halusimme mukaan kaikki hostit joten pientä kaverivärväämistä piti tehdä (kiitos Lefrin, Noora, Porkkish ja Namibbo uhrautuvaisuudestanne!). Suurempi väki takasi toki enemmän säätöä, mm. yhden viime hetken peruutuksen. Yllättäen saimme vain 14 osallistujahakemusta, joten meidän oli hiukan säädettävä että saimme shoujo-ai/piiloyuri/epämääräiskierroksen mukaan kun emme sitä tahtoneet poiskaan leikata. 

Myönnän itse seonneeni vuorosanoissa pariin otteeseen ja jäätyneeni muuten ainakin kerran, mutta hyvää palautetta olemme silti saaneet tähän asti ja onneksi Biitti pelasti tilanteet improtaidoillaan. ♥
Tila oli tällä kertaa oikein hyvä, saimme valoefektejäkin mukaan eikä kukaan tainnut jäädä salin ulkopuolelle. Olimme palauttaneet vastaajien määrän takaisin kolmeen ja vähentäneet kysymyksiä kymmenestä kuuteen-seitsemään kappaleeseen, joten aikakin meni varsin nappiin. Ehdimme järjestää yhden randomkierroksen yleisöstä, saimme ohjelman päätteeksi otettua kaikista osallistujista yhteiskuvia ja ehdimme silti ajoissa pois seuraavan ohjelman jaloista.

Pyrimme kehittämään ohjelmaa jatkuvasti, joten risuja ja ruusuja saa erittäin mieluusti antaa. Toivottavasti kehityksemme myös näkyy, ainakin itse pidän viimeisintä deittiohjelmaamme myös onnistuneimpana. :)

Kuvaajakrediitit: Mika Valtonen, Timo Virtanen ja Kio_