Tekotukkia

Lähiposti ilmoitti muutama päivä sitten, että olin saanut kirjatun kirjeen. Koska minulle suunnatut kirjatut kirjeet sisältävät lähes poikkeuksetta jotakin kivaa netistä tilattua, lähdin noutamaan lähetystä varsin innoissani. Arvaukseni osui oikeaan, peruukkejahan sieltä tuli ja tietenkin niitä piti päästä heti sovittamaan.

Alun alkaen lähdin selailemaan eBayn ihmemaata Tsukimi-peruukin toivossa. Heitin peruukin nopeasti leteille, jotta näkisin riittääkö pituus. Pelkäsin peruukin olevan lyhyenpuoleinen, koska kaupan kuvista oli vähän hankalaa arvioida pituutta, mutta olen tuohon itse asiassa erinomaisen tyytyväinen. Peruukki on kihara, koska joidenkin lähteiden perusteella Tsukimin hiukset näyttäisivät olevan melko taipuisat. Suoristan tuota kuitenkin vähän, koska tahtoisin hiusten olevan enemmän laineilla kuin varsinaisella kiharalla ja suorempi hius pysyy letissäkin vähän nätimmin. Lisäksi ajattelin lisätä kuitua, koska vaikka tämäkin määrä periaatteessa riittäisi, haluan lettien olevan enemmän... puff! Ja sitten pitää tietysti parturoida otsatukka.

ARRRR ME SO ANGRY

Pitkä blondi peruukki oli puolittainen heräte/riskiostos. Olin miettinyt aiemmin, että Orpheuksen otsatukka voisi kaivata vielä vähän lisätuuheutta, joten kun vastaan tuli tämä sopivan väriseltä näyttävä ja pituuteensa nähden halpa peruukki, se oli tietenkin pakko lisätä tilaukseen. Minulla kävi tuuri, sillä kuidun väri osuu täydellisesti yhteen Orpheuksen kanssa ja peruukki on niin ihanan tuuhea, että voin hyvin napsaista niskasta vähän pois ja käyttää sitä vielä johonkin muuhun asuun. Vaikkapa Tengen Toppa Gurren Lagannin Viraliin, joka on myös niitä pidempään houkuttaneita hahmoja. Olisin kyllä Viraliksi aika tappi, mutta kun... Viral. <3 ;_; Esim. Rap is a Man's Soul etc. Parallel Works -asu olisi niin kauhean kiva toteuttaa.

Ja viimeisestä olisi tarkoitus muokata Margarita/Lavie. Peruukeista tämä oli ainoa jonka väri poikkesi kaupan kuvista enemmän, mutta se ei oikeastaan edes harmita minua sillä ajattelin värjäillä sitä joka tapauksessa. Pitää vielä katsoa, pystynkö tekemään samalla peruukilla molemmat hahmot vai pitääkö uhrata tämä jommalle kummalle ja tilata toiselle uusi... Väri ei eroa häiritsevän paljon (etenkään jos katsoo Lavien muita kuvia), mutta Margaritalla on tukassaan aika paljon enemmän volyymiä.

Loppuilmoituksena pitää varmaan varoittaa, että viimeiset yo-kirjoitukset ja pääsykoetehtävät lähenevät uhkaavasti, joten blogi luultavasti hiljenee joksikin aikaa. Ehkä. Tai sitten ei, koska yleensä päädyn tekemään aina sitä mitä ei pitäisi, jos vaihtoehtona on koulutöiden tekeminen...

Jostakin pitää aloittaa

Täyttelin tässä deviantARTin puolelle hauskan taulukon, josta näkee kehityksensä kuluneiden vuosien aikana. Minun piti muutenkin kirjoittaa jotakin jännää kehityskaarestani, joten tämä inspiroi kivasti. Asiasta kiinnostuneille, kuva (jota voisi ehkä kutsua myös tämän blogitekstin tiivistelmäksi) löytyy täältä.

Alkuperäinen ideani oli esitellä vain "ensimmäisiä asioita" (tyyliä ensimmäinen naishahmo, ensimmäinen proppi jne.), mutta kehitysmeemiä täyttäessäni huomasin, että olen oppinut joka vuosi jotakin olennaista, joten päätin noudattaa tekstissä samaa kaavaa. Tämä ei ole puku- tai tapahtumalista, vaan käytän esimerkkeinä niitä pukuja ja tapahtumia, joilla on ollut kehityksen kannalta suurempi merkitys.

Vuonna 2005 kovasti Japanista innostunut kaveri esittelee kahdeksasluokkalaiselle Wepille termin cosplay. Tennispalatsiin on tulossa japanilaisen populaarikulttuurin näyttely ja koska D.N.Angel on sillä hetkellä kuuminta hottia, Wepin kaveri saa tämän ylipuhuttua cosplayaamaan kanssaan päähenkilön... öh... kahta persoonaa?

 Ai kamala.

Opittua:
+ cosplay on hauskaa, sitä kannattaa tehdä jatkossakin

Rikokset:
- ei peruukkia
- ei bindauksia
- poseeraus, joka ei sovi hahmolle (no oli minulla joskus vähän edustavampiakin kuvia, mutta kaikki ovat kadonneet näemmä bittiavaruuteen vanhan koneen mukana...)
- sinisellä kajaalilla piirretyt kulmakarvat, ei muuta meikkiä
- referenssikuvien epätarkka seuraaminen, jonka takia virheellinen toteutus (mm. paidan keskellä kulkeva valkoinen raita liian leveä, mielenkiintoiset hihansuut)
- materiaalivalinnat ja työvälineiden väärinkäyttö ("Miksi tää ohut ei-farkulle-tarkoitettu-neula ei mee tän paksun farkkukankaan läpi voi hiivatin kumiankka!1!")


Vuonna 2006 uutuudenviehätys on vielä ilmassa. Talven aikana Wepi on löytäny Fullmetal Alchemistin, rakastunut sarjaan ja päättänyt, että haluaa cosplayata sen päähenkilöä. Äidin miesystävän avustuksella tehdään ihka ensimmäinen proppi - kierrätysmateriaaleista (eli vanhasta muoviputkesta, ämpäristä ja kasasta muuta rompetta) tietenkin! Ihmeen kaupalla puku on valmis kuukausia ennen Animeconia, jonne se on tarkoitus laittaa päälle.
Kaveri (ei se sama joka esitteli cosplayn) pyytää Wepia Ropeconiin, joten tämä tekee pikapikaa magmatiimiläisen univormun ja saa siitä hyvästä jonkun kyynisen roolipelisedän vihat niskoilleen. Magmatiimiläinen on reunoista siksakattua lakanakangasta ja siis voimasanan ruma, pukua käytetään uudestaan Helsingin sarjakuvafestivaalien ei näin -cosplaynäytöksessä.

 Taustat ja photoshopskilzzien paluu. <3

Opittua:
+ ompelu on plääh, propit on paljon kivempiä!1!
+ puvuista voi ottaa kuvia hyvässä valossa ja niin, ettei taustalla ole hirveästi ihmisiä! (ensi kerralla toivottavasti muistetaan myös sarjauskollisuus maiseman kanssa...)

Rikokset:
- ei vieläkään peruukkia
- ei vieläkään bindauksia
- ei vieläkään meikkiä (ei edes sitä kulmakarvakajaalia)
- edelleen materiaalivalinnat

2007. "Oon tehny tätä kaksi vuotta, kyllä mä nyt osaan!" ajatteli Wepi, kun aloitti kunnianhimoisen projektin tehdäkseen uuden version D.N.Angelin Darkista, koska "Vanha ei ole hyvä." Ensimmäiset peruukit astuvat kehiin - Punanaamiosta, luonnollisesti. Wepi miettii, kuinka saisi aikaan Darkin painovoimaa uhmaavan kampauksen, ja keksii laittaa peruukin päähänsä väärin päin! (ajsahdkjahsdksaj) Oho, verkko näkyy - no ei se mitään, lisätään kuitua (Internetistä™ opittu kikka)! Wepi ei kuitenkaan oikein ymmärrä weftien tekemistä, joten ompelun sijaan hän liimaa parturoidut kuidut jesarisuikaleiden väliin, maalaa jesarin akryylimaaleilla violetiksi ja ompelee tekeleen kiinni peruukkiin (joo sori, valehtelin näemmä kun väitin, että lisäsin ensimmäisen kerran kuitua orpheus-peruukkiin :-----D). Nerokasta! Jostakin täysin käsittämättömästä syystä conipäivän aikana useampi ihminen tulee kysymään, onko peruukki Wepin luonnollinen hiuskuontalo. Wepi oppii bindaamaan ja enkelikuoro laulaa!

:---------D

Koska Kingdom Hearts on ~ihanin peli ikinä~, Wepi haluaa tehdä Ropeconiin Roxas-puvun (kenties ihan vain kettuillakseen edellisen vuoden sedälle) ja oppii paljon tekonahan ompelusta ja kaavoista, mutta tekee silti takin kanssa huvittavia mokia ja mm. kaavoittaa taskut liian alas. Takapakkia peruukin kanssa - "Kyl mä voin mun omia hiuksia käyttää kun oon blondi ja toi Punanaamion punky on niin ruma eikä ole rahaakaan." Wepi ei ole kuullut eBaysta.

 En käsitä, miten niin järkyttävästä puvusta on saatu näinkin hyvä kuva. Vorona on loistava kuvaaja?

Hieman syksymmällä Wepi oppii, että pukua ei ole hyvä tehdä 24 tunnin sisällä (muttei muista tätä tulevaisuudessa). Se johtaa ahdistukseen ja väsymykseen, ja peruukki kärsii, kun kesken päivän nukahtaa kaverin olkapäätä vasten.
Ensimmäiselle Cosplayviikolle Wepi haluaa tehdä Silkroad Onlinen varaspuvun, muttei tajua ettei haarniskan tekeminen ole parin illan juttu, ja että sellainen ei muutenkaan olisi paras mahdollinen asuste kouluun.
Talvella Wepi osallistuu ensimmäiseen cosplaykilpailuunsa.

Toinen todiste siitä, että hyvä kuvaaja voi pelastaa järkyttävän puvun.

Opittua:
+ puvun piirtäminen helpottaa sen hahmottamista
+ bindata voi!!
+ sideharsoa ei kannata käyttää bindaamiseen, jessekorsetti on parempi
+ pukua täydentämään voi ostaa myös peruukin! peruukkia voi parturoida!
+ jonkinlaista hahmotuskykyä materiaalivalinnoissa
+ kisaaminen on jännää, hauskaa ja kamalaa samaan aikaan
+ kenkiin voi panostaa enemmänkin kuin "no kunhan on jotain siihen suuntaan"

Rikokset:
- ei osaa aloittaa tekemistä ajoissa, tuloksena kiirehdittyjä ja epäsiistejä pukuja
- yliarvioi omat taitonsa pahemman kerran


2008 on erityinen oppimisen vuosi. Tähän mennessä Wepi on vain crossplayannut, mutta kesällä listalle eksyy myös yksi naishahmo. Wepi on selannut paljon tutoriaaleja ja alkanut seurata niin suomalaista kuin vähän ulkomaistakin cosplay-yhteisöä tarkemmin. Yht'äkkiä PALJON pukuja, joskin suurin osa kiireellä tehtyjä ja osa hieman keskeneräisiäkin.

Wepi mm. alkaa opetella meikkaamaan, tekee puvuilleen harjoituskappaleita, oppii paremmaksi peruukinkäsittelijäksi, hioo ompelu- ja propintekotaitojaan ja ymmärtää cosplayvalokuvien merkityksen. Ensimmäinen "photoshoot-miitti" järjestetään talvella ja kesään mennessä Wepillä on enemmän hienoja valokuvia ja cosplayaavia kavereita kuin koskaan aiemmin.

Taustoissa olisi kyllä vieläkin parantamisen varaa...

Opittua:
+ EI JESARIA IHOLLE, se jättää arpia
+ meikkiä saa ja pitää käyttää
+ naisena ei olekaan niin kamalaa, mutta ensi kerralla pidempi hame
+ harjoituskappaleet on jees
+ peruukkeja voi tilata -le gasp- netistä ja ne ovat parempia kuin Punanaamiosta ostetut
+ photoshootien kautta voi laajentaa verkostoaan ja niiden järjestäminen on kivaa

Rikokset:
- ei vieläkään osaa tehdä pukujaan ajoissa, osa puvuista päällä keskeneräisenä


2009 on hiljaisempi vuosi. Wepi tekee yhden hankalamman puvun, jota parantelee pitkin vuotta ja sen lisäksi muutaman puvun, jotka saa kasaan huomattavasti pienemmällä vaivalla. Äidin tekemä wanhojentanssimekko on hirmu kiva, joten Wepi käyttää sitä ahkerasti.

 Toiseen pukuun tarvittavat vaatteet löytyivät kirpputorilta ja vaatekaapista. Toista väännettiin puoli vuotta.

Opittua:
+ asukokonaisuuksia voi maustaa piilolinsseillä (näistä Wepi sentään tiesi aiemmin, ei vain kokenut tarpeelliseksi)
+ vanhoja pukuja voi parannella ja käyttää uudestaan (useammassakin kuin kahdessa tapahtumassa)
+ softis on ihanaa
+ jos puvulle on deadline, peruukki kannattaa tilata ensimmäisenä ettei se unohdu tai jää tulematta postin takkuilun vuoksi

Rikokset:
- ei _vieläkään_ osaa aloittaa ajoissa - muutamassa tapauksessa peruukin tilaaminen jää niin viimetippaan, että toinen ehtii juuri ja juuri, toisen tilaaminen unohtuu kokonaan ja pitää hankkia korvike Punanaamiosta.


2010 Wepi on jäänyt hitaalle vaihteelle. Suuria suunnitelmia olisi kovasti, mutta koulu vie aikaa, nettikauppojen kanssa on epäonnea ja laskuvirhe kostautuu materiaalien kanssa. Epäonnistumiset masentavat, mutteivät onneksi lannista täysin. Wepi palaa perusteisiin, selaa paljon käsityölehtiä ja yrittää oppia ompelemaan, jotta pääsisi kammostaan viimein eroon.
Wepi hyppää muotivillitykseen ja perustaa blogin, joka antaa lisämotivaatiota.
Photoshooteissa Wepi viettää enemmän aikaa kameran takana kuin edessä, mutta cosplayatessaan kiinnittää silti aiempaa enemmän huomiota omaan eläytymiseensä. Paljon harjoittelua peilin edessä, itseilmaisun tueksi näytelmäkurssi.

Iloinen Wepi näyttää oravalta.

Opittua:
+ valokuvaaminenkin on hauskaa
+ improvisaatioharjoittelu auttaa cosplayssa
+ liika työskentely ei ole hyvästä, vaikka pukua ei jättäisikään viimeiseen iltaan
+ jos jokin asia tuntuu hankalalta, on hyvä palata perusteisiin

Rikokset:
- aikataulut aina ja ikuisesti
- ei osaa arvioida omaa jaksamistaan


Minulla oli tähän kohtaan valmiiksi kirjoitettuna tyylikäs loppukommentti, mutta nuoremman minäni pöljyys alkoi hajottaa siinä määrin, ettei se tuntunut enää sopivalta. Ensi vuonna mietin kuitenkin taas miten tyhmä olen ollut tänä vuonna, mutta toisaalta myös paikoilleen jämähtäminen on pelottava ajatus, joten ehkä näin on ihan hyvä.
Tämän vuoden "uusi juttu" näkyisi muuten olevan liikunta. On sitä aikaisemminkin yritetty vaihtelevin tuloksin, mutta nyt minulla on oikeasti liikuntasuunnitelma ja maksettuja tanssitunteja (sen sijaan, että taas ajattelisin meneväni "ensi viikolla" salille, mutta sairastun sopivasti ja lopetan käymisen parin kerran jälkeen). Mitä on tämä noituus!

Kuvaajakrediitit: Heidi, Johis, Kuroari, Vorona, Janica, Upaa, Ninnu, [midd_, Islienne, Aidu

Ensi kesänä...

Vuosi otti ja vaihtui ja minä elän cosplaypuolella edelleen hiljaiseloa. Löydän jatkuvasti toinen toistaan kuumottelevampia hahmoja, mutta lupasin itselleni etten haukkaisi taas liian suurta palaa, joten en kehtaa edes kirjoitella niistä toistaiseksi mitään. Olen onnistunut pitämään pukusuunnitelmani melko avoimina, joten en uskalla listata vielä tulevan tapahtumakauden asuja - tapahtumia sen sijaan voisin alkaa jo pohtia.

Näillä näkymin kevään ensimmäinen tapahtuma on minulle Tampere Kuplii (luultavasti lauantaina 9.4., en usko että olen paikalla enempää kuin yhden päivän). En ole käynyt tapahtumassa aikaisempina vuosina, koska yleensä kevääni ovat olleet tarpeeksi täynnä ilman lisäohjelmaakin eikä minua ole yksinkertaisesti kiinnostanut tarpeeksi. Tänä vuonna eräs kaverini (jota en kovin usein näe) on kuitenkin menossa myymään sinne sarjakuvia ja houkutteli minua mukaan, joten mikäs siinä.

Toukokuussa seuraa hyvin todennäköisesti Bakacon. Tapahtuma oli viime vuonna ihan leppoisa, vaikka stressasinkin omaa tehtävääni vähän turhan paljon. Oikeastaan ainoa syy siihen, miksi lähtö ei ole täysin varmistunut on kyyti - en haluaisi taas ajaa Pieksämäelle, mutta junalippujen hinta vähän kirvelee opiskelija-alennuksellakin.

Kesäkuun Desuconin olen merkinnyt kalenteriin punaisella, sillä sinne haluan ehdottomasti tänäkin vuonna. En ole tilannut vielä lippuani, sillä ajattelin hakeutua vänkärihommiin silläkin uhalla, että Eurocosplay-karsinnat pidettäisiin siellä taas ja niihinkin osallistuminen houkuttaisi. Kismittää vieläkin, että viime vuonna suunnitelmat menivät niin pahasti mönkään.

Heinäkuun tapahtumista Nekocon olisi houkutellut kovasti, sillä tapahtumasta on hyviä muistoja, mutta perhetutun häät menevät viikonlopun kanssa päällekkäin ja osallistun niihin. Minua yritettiin nakittaa loppukuukauden ajaksi koiravahdiksi, joten Finncon-Animeconkin on lievä kysymysmerkki, mutta olemme harkinneet kaveriporukalla taas pitkästä aikaa taidekujailua ja ajattelimme tähdätä sitä tuonne.
Myös Ropecon järjestetään näemmä aivan heinäkuun lopussa ja sinne on pakko päästä tänäkin vuonna.

Elokuun ohjelmasta en osaa sanoa vielä mitään, mutta syyskuun Tracon kuuluu myös niihin tapahtumiin, joita odottelen suuremmalla innolla. Erityisesti, jos Tracon ottaa WCS-karsinnat ohjelmaansa.

Lyhyellä matikalla nopeasti laskettuna voisin tehdä noin yhdeksän uutta pukua, mutta veikkaan vähän, että menen suurimpaan osaan tapahtumista joko kierrätyspuvuilla tai ilman cosplayta. En kuitenkaan manaa itseäni vielä saamattomuuden suohon! Aika näyttää, mitä kaikkea sitä jaksaa tehdä ja olla tekemättä. Voi hyvinkin olla, että pääsykokeisiin valmistautuminen ajaa minut tekemään kaikkea muuta kuin mitä pitäisi, eli tässä tapauksessa hassuja pukuja. Joka tapauksessa varsinainen tapahtumakalenteri näyttää omalla kohdallani ihan inhimilliseltä.

Harkitsin vähän aikaa ihan alkuvuodesta jonkin siistin penkkaripuvun tekemistä, kun kaveri yrittää saada minua uusintakierrokselle karkkirekkoihin (juhlin penkkareita jo viime vuonna, olen paha sluibari joka päätti käydä lukion neljässä vuodessa). Toisaalta minun olisi pitänyt aloittaa jo jos olisin halunnut saada jotain valmiiksi, joten ehkä tyydyn viimevuotisiin muistoihin.

"Rambojen kuningas ja hänen vaimoke >: O," kuten Kepa asian ilmaisi.

SO MANRY. 

 Hienosti päivän (?) varoitusajalla päätimme Lefrinin kanssa että joo näillä mennään, kun aiemmat suunnitelmat olivat kariutuneet siihen oivallukseen, ettei ehkä kannattaisi tehdä mitään liian hienoa kun rekka olisi kuitenkin likainen ja sotkisi puvun.

Okei, myönnetään, oikeasti otin viimevuotiset penkkarit puheeksi ihan vain siksi, että sain siitä ovelan sillan mainosteluun. Vietin viime viikonlopun hyvässä seurassa maratoonaten Metal Gear Solid -pelisarjaa (no joo, minä lähinnä katsoin vierestä kun en ole kovin hyvä missään, mikä ei ole joko vuoropohjaista tai Tetristä). Streamasimme maratonin ja kokemus oli sen verran muikea, että ajattelimme maratoonata jatkossa muitakin pelejä. Perustimme blogin, johon kirjoittelemme jatkossa tiedotuksia tulevista maratoneista, raportteja menneistä ja ehkä jotain muuta mukavaa. Blogi on vielä aika kesken, mutta sitä kuulemma saa jo mainostaa.

Kuvaajakrediitit: Aidu

Koulutöitä

Olen tainnut mennä joskus kirjoittamaan blogin kuvaukseen, että esittelisin täällä cosplayn lisäksi myös muita käsitöitä. Koska suunnilleen kaikki syksyn merkinnät ovat olleet enemmän tekstiä ja vähemmän käytännön tekeleitä, ajattelin vaihtelun nimissä näyttää muutaman koulussa tehdyn jutun.

Alkusyksystä kävin silkkipainokurssin. Kurssin päätehtävä oli yksinkertaisesti iso tekstiili eikä sille annettu sen kummempia aiheita, joten piirsin tietokoneella tuommoisia mösö-otuksia ja siirsin ne opettajan avustuksella valokaaviolle. Alin kuva tosin jäi pois, koska se ei mahtunut mukaan.

Varsinainen painotyö oli ihanan rentoa ja nopeaa. Alkuperäinen suunnitelmani oli painaa molemmat kuvat samalla värillä, mutta jouduin joka tapauksessa tekemään ensin koko kankaan täyteen yhtä kuvaa samalla kun toinen oli peitettynä, joten päätin saman tien vaihtaa väriä.

Ja tuommoinen kangas siitä tuli. Ajattelin jossain vaiheessa ommella tästä pussilakanan, kunhan vain saisin kerättyä tarpeeksi energiaa. On se suorien ompeleminen niin vaativaa puuhaa! Jos kiinnostaa niin tässä olisi vielä lähikuvat kummastakin hahmosta.
Opettaja säilytti seulat vielä seuraavan jakson ajan, joten kävin myöhemmin tekemässä koulun myyjäisiin pari kangaskassia eri väreissä. Harmi vain, että seulani sivussa oli kulumisesta tulleita reikiä, joten muutamaan kassiin tuli sen takia epämääräisiä tuhruja ja pari kertaa painoväristä tuli liian löysää, jolloin kuva levisi vähän. :/ Mutta no, ei voi mitään. Tässä on muutama paremmin onnistunut yksilö:

En ole ihan varma mikä toisen käymäni kurssin virallinen nimi oli, koska opinto-opas väittää että se olisi raku-keramiikkaa, mutta ei siellä kyllä tehty sitä vaan jonkinlaisia koriste-esineitä lasista. 'D Päädyin kurssille kaverin mukana puolivahingossa, mutta tykkäsin kovasti! En ollut koskaan aikaisemmin työstänyt lasia, mutta työvälineistä ainoastaan leikkuri oli entuudestaan tuntematon, joten pääsin mukaan aika nopeasti.

Ensin oli luonnos. En halunnut tehdä mitään järkyttävän monimutkaista, koska tulin kurssille mukaan aika myöhään eikä minulla tosiaan ollut aiempaa kokemusta. Tuon olisi tarkoitus olla lootus, mutta on siinä nähty myös mm. kolmisilmäistä elefanttia, hämähäkkiä ja poppamiestä, että mielikuvitusta saa käyttää. :''D
En osaa selostaa koko prosessia, mutta noin lyhyesti sanottuna lasinpalaset leikattiin, hiottiin ja kolvattiin kiinni toisiinsa kuparinauhan ja tinan avulla. Yllättävän hauskaa puuhaa! Mietin jo kovasti mahdollisuuksia lasin käyttöön cosplayssa, mutta taitaa olla, että on parempi tehdä propit jostakin vähän kestävämmästä materiaalista...

Pakastimen kantta / ikkunaa vasten.

Tekemiseen meni ehkä... joku kymmenisen tuntia? En ole ihan varma, koska tein valtaosan työstä koeviikolla varsinaisten tuntien ulkopuolella. Koska tulin kurssille tosiaan myöhään, valinnanvarani lasien väreissä olivat aika rajatut kun hienoimmat oltiin jo viety päältä, mutta vähän soveltamalla siitäkin selvittiin. En ole patinointiin ihan tyytyväinen, mutta muuten kyllä innostuin tekniikasta kovasti. Koska kurssia ei järjestetä uudestaan ainakaan tänä vuonna, sain lainata koululta välineitä että pääsen tekemään lisää lasitöitä kotona. :3

Minulla olisi ollut muitakin koulutöitä, mutta ne ovat lähinnä "perinteisempiä" kuvisjuttuja, joten en tiedä ovatko ne hirveän kiinnostavia kun eivät juurikaan sivua blogin aihetta... Eikä minulla kyllä ole niistä kuviakaan.

Ja koska en ehdi tehdä uutta merkintää ennen keskiyötä (ja se olisi muutenkin ehkä vähän turhaa), toivotan jo tässä vaiheessa lukijoille hyvää uutta vuotta 2011!

Hyvää joulua!

...tai vaihtoehtoisesti hyvää *aseta-tähän-se-juhla-mitä-ikinä-vietätkään*.

Allekirjoittaneella on kiire vahtimaan juhlaruokia (jottei laatikoille käy samalla tavalla kuin kuvan pipareille), joten en sen enempää ala raapustaa. Nähdään toivon mukaan vähän kunnollisemman merkinnän parissa pian, nyt kun lomalla ei tarvitse keskittyä tuhanteen ja yhteen muuhun asiaan kuin cosplayhin.


(...kyllä minä ihan oikeasti osaan kokata... ainakin joskus! Ykköspellillinen onnistui ihan hyvin! ;-;)