Kun asu jää kesken

Toteutan näemmä jo hyvää vauhtia ensi vuodeksi suunnittelemaani deadlinetonta cosplaykalenteria. En saanut kumpaakaan suunnitelluista Desuconin puvuista valmiiksi - lauantain asu söi sunnuntain asun ja lauantain asun söi arviointivirhe materiaalimäärissä, kun tekonahka loppui yllättäen kesken. Kriittisellä hetkellä tunteeni olivat ristiriitaiset; juuri paria päivää aiemmin olin miettinyt pitäisikö minun vetäytyä Eurocosplay-karsinnoista, sillä ajattelin että taso olisi liian kova ja menisin vain nolaamaan itseni. Otin kuitenkin itseäni niskasta ja päätin vielä yrittää - ja sitten resurssipula päättikin jälleen puolestani. No, ei siinä mitään. Pakkautunut stressi katosi saman tien ja ymmärsin, että ehtisin juosta ohjelmissa paremmin. Toisaalta minua harmitti, koska olin kuitenkin nähnyt puvun eteen jo kovasti vaivaa, se oli melkein valmis ja olisin halunnut päästä esiintymään sen kanssa. Kolmanneksi minua nolotti, sillä en ole tehnyt näin pahaa mokaa minkään aiemman puvun kanssa.

Jos joudun jättämään puvun tekemisen kesken tai tinkimään ajanpuutteen takia yksityiskohdista, tunnen ennen kaikkea pettäneeni itseni. Jos olen lupautunut mainitulla puvulla cosplayryhmään, petän lisäksi muut ryhmäläiset, ja jos olen ilmoittautunut kilpailuun, petän ohjelmanjärjestäjät aiheuttamalla heille lisävaivaa ja pahimmassa tapauksessa vien paikan sellaiselta, joka olisi saanut pukunsa ajoissa tehtyä. Nytkin ehkä korkein kynnys oli lähettää kisavastaavalle sähköpostia ja pyytää möhläystään anteeksi, sekä vastailla toistuvasti kavereiden ”Etkö sä cossaakaan hahmoa X?” ja ”Petyin kun en nähnytkään sinua lavalla” -kommentteihin.

No, elämä jatkuu eikä kukaan (muu kuin minä itse) enää luultavasti edes ajattele, miksi puku jäi tällä kertaa kotiin. Tilanteen vaihtoehdot kun olivat
a) yrittää kaikesta huolimatta saada puku valmiiksi
b) laittaa puku päälle keskeneräisenä
c) käyttää vanhaa pukua
d) mennä viikonloppu normikuteissa

Kiireessä tekee helpommin virheitä ja etenkin ilman materiaaleja asukokonaisuus jäisi auttamatta puolivillaiseksi. Ei hyvä, etenkään noin kovatasoisessa kisassa. Keskeneräistä pukua en halua enää päälleni laittaa. Koskaan. Ikinä. Kerta hakaneulattuja saumoja oli jo liikaa (ja onneksi siitä hirvityksestä ei juuri kuvamateriaalia löydy). Löydän vanhemmista puvuistani sitä enemmän virheitä mitä pidempään niitä katson, joten nekin olivat poissa laskuista. Siviilivaatteet olivat siis tällä kertaa itselleni mukavin ratkaisu.

En kuitenkaan aio tällä kertaa jättää Orpheusta kaapin pohjalle lojumaan kuten aiempien ei-tullut-ihan-valmiiksi-tapausten kanssa, siihen on kuitenkin uponnut sen verran aikaa, vaivaa ja varoja. Haluaisin photoshootata sen vielä tänä kesänä, joten Traconin jälkeen alkaa armoton valkoisen tekonahan metsästys.

Ja koska tämä entry sivuaa hieman Eurocosplay-karsintoja ja olin niitä joka tapauksessa katsomassa, pitää heittää tähän loppuun suuret onnittelut voittajille! Odotin kisalta kovaa tasoa ja yllätyin erittäin positiivisesti sen ollessa vielä kovempi. Yritän piakkoin kirjoitella desuraporttia, jossa lisää ajatuksia katsomon puolelta.

ps. Näin viimein vähän tarkemmin, millainen lopullinen OTACOOL 2 on. Käyttivät näemmä sittenkin eri kuvaa... mutta ei se mitään, pidän itsekin siitä enemmän. 'D Sneakpeakin voi käydä katsastamassa akitafukin Flickr-galleriasta.