Päliväivitys

Kokisin ehkä huonoa omaatuntoa laiskahkosta päivitystahdista, jos en jossain välissä kevättä olisi herännyt siihen totuuteen, että siinä vaiheessa kun kirjoittamisesta ottaa liikaa paineita, teksti ei tunnu ~omalta~ ja blogaaminen on lähempänä työtä kuin harrastusta, on ehkä ihan sama lopettaa.

Huomasin, että minulla on luonnoksissa puolivalmis raportti Tampere kupliista, jonne olin oikeasti pitkästä aikaa kasannut cosplayta. En kuitenkaan ole vieläkään saanut tapahtumasta kuvia, joita ilman kirjoitusta on vähän turha julkaista, koska en oikeasti tehnyt mitään niin jännää, että siitä jaksaisi pelkästään lukea. : D

Alkukesästä kävin pyörähtämässä Japanissa, jonka takia en kerennyt coneihin edes peruspulliaiseksi. Ehkä kuitenkin pystyn elämään tämän kanssa. En ole ihan varma, kehtaanko raportoida matkasta tänne blogiin sen kummemmin - cosplayhin matka ei liittynyt mitenkään, mutta toisaalta haluaisin suositella esimerkiksi muutamia majapaikkojamme siltä varalta, että lukijakunnasta joku on suunnittelemassa Japaninlomaa.

Menneenä viikonloppuna oli omalta osaltani kesän ainoa con, eli Ropecon. En alkanut väsäämään uutta pukua koska tarvitsin palautumisaikaa Japanin jälkeen, mutta viimehetken päähänpiston takia istuin taas pitkästä aikaa tapahtumaa edeltävänä iltana ompelukoneen ääressä. Pääsin kuitenkin ajoissa nukkumaan ja huomasin, että oli tosi kivaa askarrella ilman kiirepaniikkia. Yllättävää sinäänsä. :---D Tästä kuitenkin lisää omassa merkinnässään, jahka olen saanut valokuvat. Jos ei nyt tarvitsisi odotella puolta vuotta...

Väliin fiiliksiä Moskovan lentokentältä.
Näen vieläkin painajaisia.

Ja sit joku tällänen tägihomma, joka ei myöskään liity cosplayhin, mut' Berna niin nätisti kommentoi että kai tää pitää tehdä. En kirjoita mitään jännää enää loppuun, eli jos ei yhtään kiinnosta, lukemisen voi lopettaa än-yy-tee-nyt.

1. Onko sinulla lempikukkaa? Mikä se on?
- Ei oikeastaan - kasvitietoni rajoittuu ala-asteeseen + siihen mitä opin partiossa, ja siitäkin vähästä on suurin osa unohtunut.

2. Millaiset luonteenpiirteet ovat sinulla turn off?
- Se, ettei ihminen pysty tekemään minkäänlaisia kompromisseja alkaa aika nopeasti ottaa pattiin.

3. Missä voisit kuvitella olevasi 10 vuoden päästä?
- Ei apua, osaako kukaan oikeasti vastata tällaisiin? Mulla menee ajatukset aina ihan takkuun. Tiedän just ja just missä olen ensi viikolla, ensi vuodesta ei ole mitään hajua. Ahdistaa ajatella noin pitkälle. D:

4. Onko sinulla parasta ystävää vai vain useampia kavereita?
- En tykkää laittaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen, ajattelen seurustelukumppaniakin hyvänä ystävänä. Eli useita kavereita kai.

5. Oletko aamuvirkku vai nautitko valvomisesta?
- Oon mielelläni öitä hereillä, mutta toisaalta minusta on myös kiva herätä aikaisin ilman kiirettä. Jälkimmäinen ei yleensä onnistu, koska vuorokausirytmi tuppaa lipsumaan.

6. Mikä on/oli lempiaiheesi peruskoulussa?
- Yllättääkö ketään jos sanon, että kuvataide ja tekniset käsityöt. :D

7. Oletko ollut koskaan lentokoneessa?
- Viimeksi muutama viikko sitten.

8. Pitäisikö sinun olla tekemässä juuri nyt jotain ihan muuta?
- Ei oikeastaan, nukkumaan ajattelin kohta mennä.

9. Paikkakunta missä asut tällä hetkellä?
- Tampere.

10. Kuulutko kirkkoon?
- En.

11. Vaikuttavatko kummitustarinat sinuun mitenkään? (esim. Creepypasta)
- Yleensä jännitän itse tilanteessa (eli kun luen/katson/minulle kerrotaan jotain) ja säikähdän kaikkea tosi helposti, mutta en enää sen jälkeen. En esimerkiksi näe painajaisia kauhujuttujen takia.

Tähän piti keksiä omia kysymyksiä ja tägätä muita ihmisiä, mutta en yhtään tiedä kenelle laittaisin vahingon kiertämään, joten olen paha ihminen enkä keksi kysymyksiäkään.

Oi peura

 Tumblarghin puolella ajelehti peurameikkihaaste, johon kaveri pyysi minua mukaan. En itse ole jaksanut selvittää villityksen taustoja sen kummemmin, mutta innostuin viime syksynä mori-pukeutumistyylistä ja siitä asti on tehnyt mieli kokeilla jonkinlaisen asun koordinoimista ja valokuvaamista. Nyt siihen tuli hyvä tilaisuus. Ja onhan toi meikkikin ihan söpö.

Cosplay-rintamalta siis ei omalta osaltani uutisia, coneihinkin taidan ehtiä vasta syksyllä. Mut jaksamisia teille kaikille joilla on vielä puvut kesken, ja hyvää alkavaa kesää!


Ida hoiti kummankin maskeerauksen. Kuvaaminen tehtiin vuoronperään (eli minä otin Idan kuvat ja Ida minun), vasta metsässä tajuttiin että olisi ehkä voinut pyytää erillisen kuvaajan niin oltaisiin saatu jotain yhteiskuviakin. Oi jälkiviisaus.

Ida ensin koska söpöin Ida

...ja sit meikäläisen pärstä

Mitään erityisen hauskaa ei kulissien takana ehtinyt tapahtua, mut pakko jakaa yksi loppukevennys koska yht' äkkiä sisäinen Joffrey??

FIERCE

kukkaseppele A+

Kallovihko

Minusta on kiva antaa lahjoja. Minusta on myös kiva tehdä niitä annettavaksi itse. Harmi vaan, että olen muille menevissä jutuissa vielä tavallistakin itsekriittisempi - jos ei ole jotain hyvää ideaa, ei kannata edes aloittaa.

Kun tekee joululahjat itse, saa tehtyä juuri sellaisen kuin haluaa, eikä ainakaan tarvitse miettiä, että onkohan sillä jo tällainen - mutta silloin aikaakin on hyvin rajallisesti vuodenlopun deadlinejen ja muiden joulukiireiden keskellä. Siksi vaihdankin isompia joululahjoja yleensä vain muutaman tärkeimmän ihmisen kanssa.

Viime jouluna innostuin pitkästä aikaa kirjansidonnasta, joten askartelin lahjaksi piirustuslehtiön.

Piirsin ensin tietokoneella mallista luonnoksia peurankallosta, jäljensin mallin paperille ja piirsin sen yli kuulakärkikynällä kansipahvin päällä niin, että kuva jäi pahviin painaumana. Sen jälkeen tökin reikiä fiilispohjalta viivojen mukaan. Tein ensimmäisestä kuvasta liian pienen, joten kerran piti aloittaa alusta.

Paperit piti leikata käsin, ja vaikka muka mittasin kaikki saman kokoisiksi, lopputulos oli silti toivottua epätasaisempi. Käytin sidonnassa coptic stitchia, mikä lieneekään suomeksi, tätä tutoriaalia seuraten.

Erityisesti peurankallon kirjominen oli yllättävän mukavaa puuhaa (vaikka sormia vähän pakottikin suojista huolimatta), joten saa nähdä, josko tätä innostuisi tekemään enemmänkin.

Hyvää uuttavuotta pieneltä materialistilta

Toivottavasti teillä kaikilla oli hyvä joulu ja vuodenvaihde. Täällä loma on sujunut rauhallisissa merkeissä. Kiitos teille jotka kommentoitte tuohon edelliseen merkintään, olisin halunnut vastata kaikille jotakin älykästä ja henkevää, mutten ihan sittenkään taida olla niin valmis puhumaan näistä asioista, kuin kuvittelin olevani. :')

Täyttökuvana vuoden 2012 paras hetki.

Muutaman kuukauden päästä Kukkii se perunakin täyttää kolme vuotta. Minua vähän hämmentää, että olen jaksanut kirjoitella näinkin pitkään ja miten yo-kirjoituksiin valmistautumisena käyntiin lähtenyt projekti on paisunut lähtöpisteestään (vaikka myönnettäköön, ettei päivitystahti olekaan sieltä aktiivisimmasta päästä). Vielä enemmän hämmentää kyllä lukijamäärä, vajaa sata kun on minulle tämänkokoisessa skenessä hirveän iso luku. Hienoa kuitenkin, ettette ole ainakaan vielä hypänneet kyydistä.

Minulla on blogin suhteen kuitenkin lievä identiteettikriisi. Alkuperäinen tarkoitus oli kirjoitella cosplayseikkailuista ja erityisesti jakaa work in progress -kuvia, mutten ole lunastanut sitä lupausta. Harrastus on minulle edelleen tärkeä, mutta prioriteettilistalla on tällä hetkellä niin paljon muuta. Kirjoitin kai joskus, etten edes ole kovin hyvä analysoivammassa tekstissä, mutta kyllä tämä aika pitkälti on itsetutkiskeluksi mennyt.

Tämä ei ole anteeksipyyntö. Tietysti minua vähän harmittaa etten pysty tuottamaan juuri nyt sellaista sisältöä kuin haluaisin, mutta tämä on kuitenkin minun blogini. Kirjoitan mieluummin siten että se tuntuu hyvältä, ainakin vielä tässä elämäntilanteessa. Vaikka olen usein sanonut, miten tärkeää osaa cosplay on elämässäni näytellyt, en kai vieläkään ihan oikeasti tajua sitä. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin onnistunut avaamaan sellaisia tunnesolmuja, joita en tiennyt itselläni edes olevan, ja osaan nähdä sen vain positiivisena asiana.

Kirjoittelu siis jatkuu, mutta todennäköisesti vähintään yhtä henkilökohtaisella tasolla. Jos et jaksa lukea tällaista kornia liirumlaarumia ja käytät aikasi mieluummin ihan "kunnollisten" cosplayjuttujen lukemiseen, lupaan etten kanna kaunaa. En tosiaan yritä kirjoittaa tätä syyllistävästi, en vain halua että kukaan erehtyy lukemaan tätä koska olen joskus antanut erilaista mainosta. 'D

Se kuitenkin siitä, tämä merkintä on nyt jo paisunut pidemmäksi kuin oli tarkoitus. Minun piti vain toivottaa hyvät lomat kaikille ja hehkuttaa yhdestä pienestä jutusta, jonka paras lefrin toi minulle Japanista kun tarpeeksi kerjäsin pyysin oikein nätisti. Oon nyt sulle kai varpaani velkaa, vai miten se meni?

ADSAFCGv  hjuqahbshvzbhvqeuqyuy= "jsk

ODIN SPHEREN ARTBOOK ;_____; Se on niin kaunis! Webcamlaatu ei tee tälle yhtään oikeutta, mutta katsokaa nyt:

Yksityiskohtia Gwendolynin alusvaatteista ja panssareista!

Oi Cornelius, oi Velvet ;_; hnnngh

Kovakantinen kirja sisältää tosiaan 63 sivullista taidetta: tarkat referenssikuvat päähahmoista, taustoja, vihollisia ja npc-hahmoja, konsepteja (pidän ihan hirveästi myös luonnoksiksi jääneistä, ehkä enemmän pohjoismais-vivahteisista hahmodesigneista, erityisesti Mercedeksestä) ja nuo A4-kokoiset maalaukset. *___* Koko herkku on tietysti löytynyt netistä skanneina jo pitkään, mutta on se ihan eri asia pitää tuota kirjaa käsissä -  saati ihailla sitä omassa hyllyssä.

Ai mikä tunnelmanmuutos tekstissä. :'D Ehkä tämä nyt ei mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta mitäs tuosta. Pukusuunnitelmista en taaskaan sano mitään, mutta tapahtumista olen ainakin varmasti tulossa Desucon Frostbiteen, jossa meillä on Annun kanssa taidekujapöytä sunnuntaille. Kupliiseen on ollut vähän puhetta mahdollisesta sarjakuvaprojektista, mutta siitä ehkä lisää kun aihe on ajankohtaisempi (ja varmempi).

Heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä

Cosplay antaa paljon, mutta se myös ottaa. Liian tiukat deadlinet, allnighterit, sekä sisältä ja ulkoa tulevat ulkonäkö- ja suorituspaineet ovat vain joitain harrastuksen stressitekijöitä. Nämä ovat tietenkin myös itse säädeltävissä; aikatauluttaminen ja paksunahkaiseksi opettelu ovat ihan hyviä taitoja hassujen pukujen ulkopuolellakin, mutta kumman harva sitä silti tekee.

Kummallisesta yhtälöstä huolimatta cosplaykuntaan mahtuu pitkä letka ahdistuneita nuoria ja aikuisia (ei, minulla ei ole tueksi tilastotietoa, kirjoitan sen perusteella mitä olen harrastajilta kuullut :'D). En lähde ruotimaan mistä tämä voisi johtua, koska se tai harrastuksen kamaluudesta valittaminen ei ole tässä pointtina.

Sain itse vuosi sitten masennusdiagnoosin, enkä nyt tarkoita sanoa että syy siihen olisi cosplay koska oireet olivat esiintyneet jo paljon ennen harrastuksen aloittamista, mutta tuskin pitkäaikainen stressi jostain näinkin triviaalista on hyvääkään tehnyt.
Sairaus on myös suuri tekijä siinä, miksi en jaksa aloittaa pukuja saati saada niitä valmiiksi, miksi en uskalla lähestyä ihmisiä coneissa, tai miksi ylipäätään conien suuret väkijoukot ahdistavat siinä määrin, etten hirveästi kiertele ympäri tapahtumarakennuksia.

Pituudeltaan määrittelemätön cosplayloma on tehnyt osin hyvää, osin pahaa. Toisaalta olen helpottunut että voin hyvällä omatunnolla unohtaa viimeisen yön paniikit, mutta toisaalta tekemättömyys vahvistaa saamattomuuden tunnetta - pukujen aloittaminen ja kesken jättäminen sitäkin enemmän. On helppoa sanoa "Nyt otan itseäni niskasta ja teen jotain valmiiksi", mutta paljon suurempi haaste oikeasti toimia sen mukaan.

Toisaalta koen käsityöt oikeasti rentouttavana (ajoittaisista turhautumisen puuskista huolimatta) ja jos jotain saa valmiiksi asti, se on minulle jo mieletön saavutus. Erityisesti, jos voin myös katsoa lopputulosta ja ajatella, että eipäs ole hassumpi.


Noin yleensä en kovin mielelläni ruodi henkilökohtaisia asioitani internetissä, mutta tämä on painanut minua jonkin aikaa ja olen tänään avautuvaisella tuulella. En ole perustamassa mitään ~henkisesti rikkinäisten cosplayaajien~ tukipiiriä, mutta tiedän etten paini tällaisten ongelmien kanssa yksin. Tiedän myös, että ongelmistaan olisi hyvä puhua, vaikka se välillä tuntuukin niin tavattoman vaikealta. Joten: jos samaistut, olet ahdistuneen cosplayaajan ahdistunut kaveri tai muuten vain koet, että sinulla on aiheeseen liittyvä mielipide, anna palaa. Anonyyminä tai nimimerkin kanssa.