maanantai 26. joulukuuta 2011

Månprisma, förvandla mig!

Monen muun tavoin olen innostunut kovasti WorldCosplaysta ja tein sinne itsekin tunnuksen.

Ilmeeni, kun WorldCosplay ja suomalaisten joukkoliittyminen sivustolle.

Uudelle cosplay-sivustolle liittyminen tarkoittaa tietenkin jäätävää kuvaspämmäämistä. Minusta on kuitenkin vähän tylsää iskeä täysin samat kuvat joka sivustolle, enkä muutenkaan kehdannut julkaista vanhempia kuviani sellaisenaan (koska en aikoinani ole muokannut niitä edes sen vertaa, että olisin laittanut kokoa pienemmäksi), joten päätin antaa joillekin kuville pientä make-overia. Eihän se tietenkään tee vanhoista asuista sen parempia, mutta hauskaa oli! Eikä vähiten siitä syystä, että kuvankäsittelyohjelmani kieli oli tuntemattomasta syystä vaihtunut espanjaksi ja sen sijaan, että olisin jaksanut selvittää miten se vaihdetaan takaisin, aloin kokeilla eri toimintoja sokkona.

 Yleensä muokkaan kuvistani korkeintaan kokoa, kontrastia ja vähän värejä, joten halusin kokeilla jotakin erilaista. Muokkasin kaikki kuvat joko hakien tietoisesti jotakin tunnelmaa, tai tavalla jota en yleensä käytä. Tajusin vähän liian myöhään, että kannettavani näyttö taitaa olla aika kirkas, joten toivottavasti nämä nyt eivät näytä ihan pöljiltä oikein kalibroiduilla näytöillä...
Alkuperäinen kuva vasemmalla, muokattu oikealla.

Hauenkua (Utawarerumono) - puku 2007 / kuva 2008 
Yritin ensin lähteä terävöittämään kuvaa, mutta eihän siitä mitään tullut kun alkuperäinen kuva on otettu zoomaamalla lähemmäs. Lähdin siis hakemaan vanhan valokuvan fiilistä: muokkasin värejä sinisemmiksi ja iskin päälle tuommoisen varjofiltterin, jonka oikeaa nimeä en muista.

Sora (Kingdom Hearts) - puku 2007 / kuva 2008 
Hain tähänkin kuvaan vähän nostalgista tunnelmaa. Yleensä editoin kuvat terävämmiksi ja tummemmiksi, joten tein tästä värien avulla pehmeämmän. Iskin päälle myös oranssin ja sinisen filtterin eri asetuksilla tuomaan kuvaan sävyä.

Sora (Kingdom Hearts II: Final Mix+) - puku 2007 / kuva 2008 
En yleensä blurraa kuviani lainkaan, joten halusin kokeilla. En kyllä taida hirveästi pitää lopputuloksesta... Tein ympäristöstä myös vahvemman värisen kontrastiksi pukujen mustavalkoisuudelle.

Waka (Okami) - 2008 
Muokkaan yleensä varjot kylmiksi, joten kokeilin lähteä tämän kuvan kanssa päinvastaiseen suuntaan ja teinkin siitä lämpimämmän. Itse asiassa uskaltaisin sanoa, että tykkään lopputuloksesta. :D

Hal "Otacon" Emmerich (Metal Gear Solid: The Twin Snakes) - 2009
Jos edellistä kuvaa yritin saada lämpimäksi, niin tähän hain viileyttä muuallekin kuin varjoihin (ja leikkimällä muillakin sävyillä, kuin sillä tavanomaisella sinisellä).


Roxas (Kingdom Hearts II) - 2007 
Tämä oli viimeisiä kuvia joita muokkasin, joten se päätyi jo lievän perseilyn uhriksi. Vaaleanpunainen liukuväri, ok mitä.

Envy (Fullmetal Alchemist) - 2009 
Ja tämänkin kuvan kanssa annoin sävyjen mennä överiksi. Heittelin päälle lisäksi vähän jotain terävöintityökalua ja valkoisen liukuvärin matalalla läpinäkyvyydellä.
--

En enää tässä vaiheessa kehtaa toivottaa hyvää joulua, joten toivotan hyviä välipäiviä! Ja koska tähän merkintään on selvästi hyvä lopettaa tämä vuosi, toivotan jo nyt myös hyvää uutta vuotta!

ps. Jos olet tulossa Frostbiteen etkä keksi sunnuntaille tekemistä, tule Biitin, Unitan ja minun järjestämään Cosplayesityspajaan! Työpajailmoittautumiset ovat käynnissä nyt, joten vielä ehtii. :D

torstai 8. joulukuuta 2011

Jouluaskartelua ja ystävämyyntejä

Ani.mun joulukalentereiden seuraaminen pistää vähän harmittamaan, etten itse jaksanut tehdä suunnittelemaani ryhmäcosplay/asunvalmistus/yleinen vinkki -kalenteria koska olen sairastellut pitkin syksyä, mutta no, suklaa lohduttaa. Ehkä ensi vuonna.

En ole pahemmin jaksanut vääntää mitään asuihinkaan liittyvää jos luonnoksia ei lasketa, mutta cosplayn sijaan olen rauhoittanut hermojani perinteisemmillä käsitöillä. Koska ulkona alkaa viimeinkin olla vähän kylmempää ja minulla on tasan yksi pipo, päätin huovuttaa itselleni korvalaput. Alkuperäinen suunnitelmakuva oli toisin päin, mutta käänsin sen luonnosasteella ylösalaisin ja se näytti paremmalta niin. Ja sitten tajusin että lol Odin Sphere. :--D

Hups, aika epäsymmetriset... mutta eivät nämä kyllä toisaalta ole vielä lähellekään valmiit.

Ystävämyynneistä olen maininnut aiemminkin. Minun on pitänyt jo vaikka kuinka pitkään tehdä niistä ja niiltä tehdyistä löydöistä uusi merkintä, mutta se on aina päässyt unohtumaan.
Oma suosikkini on Helsinki Fashion Housen ystävämyynnit, joita järjestetään suhteellisen usein ja säännöllisesti keväisin ja syksyisin. Saman katon alta löytyy liikkeitä laidasta laitaan, ja vaikka esimerkiksi tietyt merkkivaatteet voivat alennuksista huolimatta olla kalliita, ensimmäisten hintojen ei kannata antaa säikäyttää liikaa. Cosplayaajalle hyödyllisimpiä liikkeitä ovat kenties Nanso, joka myy mm. erilaisia sukkia, sukkahousuja ja legginsejä hyvin edullisesti ja eräs koruja ja kauneustarvikkeita myyvä liike jonka nimeä en nyt onnistu saamaan päähäni, mutta josta olen bongannut mm. ohennussakset parilla eurolla. Samasta paikasta saa myös pinnejä, hiuspantoja, hiusharjoja ynnä muuta pikkutavaraa, jota voi käyttää peruukkien stailaamisessa.

Sirikin halusi kuvaan.

 Muita erikoisuuksia ovat mm. Lankamaailma Nordian liike, josta saa villalankoja ja huovutustarvikkeita. Myös kenkiä ja käsineitä kannattaa pitää silmällä.

Seuraava ystävämyynti järjestetään 24.-25.3.2012 ja vaikka ei cosplayhin mitään erikoista tarvitsisikaan, suosittelen ehdottomasti käymään mikäli suinkaan sattuu tuolloin olemaan Helsingissä, sillä tarjolla on oikeasti vähän kaikkea alusvaatteista juhlapukuihin ja asusteisiin. Itse en koe olevani mikään himoshoppaaja, mutta viimeisemmistä ystävämyynneistä esimerkiksi mukaan tarttuneet nahkakengät maksoivat vain 30 euroa. Ei mikään huono diili.
Parkkitilaa voi olla niukasti, mutta bussillakin pääsee hyvin lähelle ja menneiden kokemuksien mukaan lauantaina alkaa olla väljempää siinä klo 12 jälkeen, sunnuntaina joskus klo 13-14 jälkeen.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Välivuosi cosplaysta

Viime talvena asetin itselleni haasteen. En löisi yhtäkään tapahtumaa tai pukua lukkoon, vaan tekisin töitä omaan tahtiini kun siltä tuntuu. Jos asu valmistuisi ennen tapahtumaa, niin hyvä. Jos taas ei, pystyisin elämään sen kanssa.

Nyt kun vuoden tapahtumaputki on omalta osaltani satavarmasti pulkassa, on hyvä vähän purkaa fiiliksiä.
Ensinnäkin en vähentänyt vain pukuja, vaan jätin puolivahingossa myös tapahtumia välistä. Suunnittelin käyväni kuudessa tapahtumassa, mutta kävinkin vain kolmessa, joista yhdessä cosplayasin - ja silloinkin vanhalla puvulla.

Joinakin kesinä olen tuntenut tapahtumissa jonkinlaista tylsistymistä. "Onhan täällä ihan kivaa, mutta kaikki alkaa olla jo nähty." Näin on käynyt erityisesti, jos en ole ollut conissa töissä, tai jos ohjelmassa ei ole juuri silloin mennyt mitään jännää (ja joskus vaikka olisikin mennyt). Niin ei käynyt tänä vuonna kertaakaan. Kaikki oli uutta ja kiintoisaa, mihinkään ei ehtinyt kyllästyä. Olin pirteä, koska en joutunut valvomaan edeltävää yötä puvun viimeisten hilavitkuttimien kanssa. Jaksoin paremmin, koska mahduin liikkumaan, enkä joutunut kantamaan vesipullon, matkapuhelimen ja lompakon lisäksi mukanani mitään ylimääräistä. En tiedä onko muilla tätä ongelmaa, mutta jostain syystä väsyn hirveän helposti, jos minulla on silmissäni piilolinssit tai päässäni peruukki - jostakin monimutkaisemmasta asuvirityksestä puhumattakaan.

Onnistuin löytämään uudestaan nuoremman minäni innostuksen siitä, että tämä ainutlaatuinen viikonloppu olisi omistettu armottomalle nördäämiselle, fanityttöilylle, hauskanpidolle. Eikö tässä harrastuksessa pitäisi olla pohjimmiltaan kysymys juuri siitä?

Toisaalta opin myös uuden syyn siihen, miksi pidän cosplayaamisesta niin paljon. Rakastan tapahtumien tuomaa karnevaalihenkeä ja haluan olla osa sitä. Pienikin pänttäytyminen ja asukoordinaation miettiminen on hauskaa, vaikkei kyseessä edes olisi cosplay. Minulla on mieletön ikävä sitä yhteishenkeä, jonka onnistunut cosplayryhmä synnyttää - kaipaan uusiin ihmisiin tutustumista ja valokuvausretkiä keskelle metsää.

Haaste oli minulle myös testi. Pohdin joskus blogini perustamisen aikoihin, onko tästä harrastuksesta mennyt maku ja pitäisikö minun lopettaa. Etäisyyttä otettuani tiedän nyt varmasti, ettei asia ole niin. Minun täytyy vain muistaa ottaa rennosti ja olla ahnehtimatta itselleni liikaa tekemistä. Tämän pitäisi kai olla itsestäänselvyys, mutta jostain syystä se on päässyt usein matkan varrella unohtumaan.

Näillä näkymin deadlineton tekeminen siis jatkuu. Saatan asettaa itselleni jonkin hiljaisen tavoitteen, että puvun pitäisi olla valmis päivään X mennessä (jolloin X ei ole tapahtumaa edeltävä ilta), mutten huutele siitä etukäteen ja jos en syystä elämä pysykään tavoitteessani, se ei ole maailmanloppu ja osaan hidastaa ajoissa.

...sehän ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uusista pukusuunnitelmista saisi nähdä päiväunia, eihän? ;>


lauantai 5. marraskuuta 2011

Suomalaista cosplayta Tumblrissa





Jäin koukkuun Tumblriin, joten aloitin huvikseni blogin, jonka tarkoitus on esitellä suomalaista cosplayta kuvien, videoiden ja linkkien muodossa. Ihan rehellisesti sanottuna suomalaisen cosplayn yleinen taso on minusta varsin kova ja se nousee jatkuvasti ylöspäin, mutta harrastajakunta on vähän levällään. Netissä pyörii esimerkiksi paljon kauniita valokuvia, joita monikaan ei ole välttämättä nähnyt.

Toistaiseksi blogissa on enimmäkseen kuvia, jotka henkilökohtaisesti koen kauniiksi/mielenkiintoisiksi, mutta tarkoitus on tosiaan jatkossa lähetellä muutakin, mikäli löydän jotakin kiintoisaa ja aiheeseen liittyvää.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Sogekingin naamari

Tähän alkuun pitää todeta, etten aio cosplayata hahmoa enkä itse asiassa tiedä One Piecestä juuri mitään. Tein naamarin tilaustyönä. En myöskään sanoisi tätä merkintää varsinaiseksi tutoriaaliksi, mutta jos joku haluaa tarkempia tietoja jostakin tekovaiheesta, kysyä saa.

Referenssikuva.

Päällisimmät kriteerit naamarin teolle olivat kevyt ja halpa, joten lähdin tekemään pohjaa paperimassasta. Kilometrimäärän vuoksi emme voineet tavata asiakkaan kanssa kasvotusten, joten pyysin hänen kasvoistaan mitat ja sovelsin mallikappaleeksi kaupasta ostettua muovinaamiota.


Asiakas toivoi, että naamari olisi taustapuolelta kasvoille istuva mutta päältä sileä, joten tein kaksi erillistä kerrosta, jotka lopulta yhdistin.

Kasvoille istuva kerros...

...ja siihen yhdistetty päällikerroksen raakile.

Liimasin paperikerrosten päälle vielä sideharsoa, jotta päällimmäiseksi tulevalla (aiemmin mainostetulla) kevytmassalla olisi parempi tarttumapinta. Sivulärpäkkeet on tehty softiksesta, joka on muotoiltu veitsellä ja silitysraudalla. Lopuksi perinteinen hio-gessoa-hio-gessoa-toista-kunnes-pinta-on-tasainen.


Päätin maalata pohjan ennen kuin lisäisin silmien ympärille renkaat, jotta lopputulos olisi siistimmän näköinen. Linssit ovat sinistä kalvoa ja renkaat on muotoiltu suoraan naamioon. Näin jälkiviisaana olisin ehkä yrittänyt keksiä jonkin toisen tavan, koska nyt renkaat kyllä sai sopimaan hyvin, mutta massaa oli hankala muotoilla suoralta kädeltä kahdeksi yhtä suureksi ja tasaiseksi renkaaksi, ja erityisesti nenän vierestä työstäminen oli todella ahdasta.


Keltainen maalituubini oli päässyt korkkionnettomuuden takia kuivahtamaan, joten jouduin keksimään hätäratkaisun ja ostin Deco-askartelumaalia. Ja oli muuten viimeinen kerta, kun käytän sitä merkkiä tällaiseen projektiin. En pitänyt maalin löysästä koostumuksesta lainkaan - mikä tosin saattaa olla vain tottumuskysymys - mutta hermot menivät viimeistään siinä vaiheessa kun huomasin purkin avatessani, että maalin joukossa oli pölyä. Olisin ehkä ymmärtänyt pölyn yhden purkin kohdalla, mutta jouduin ostamaan myös purkin punaista ja pölyä oli sielläkin. Näemmä olin myös väärässä olettaessani, että tämä kyseinen "akryylimaali" olisi vedenpitävää. >8I

Alkusyksystä (ai miten niin raportoin hitaasti?) sain naamarin kuitenkin valmiiksi vajaan vuoden tappelun jälkeen. I kid you not. Tässä siis on yksi aika iso syy siihen, miksi en ole kuluneena vuotena jaksanut hirveästi pohtia omia pukujani; en kehtaa tehdä omia projekteja, jos olen luvannut tehdä jotain muuta. Ja miksi sitä aikaa kului niin paljon? Koska abivuosi, yo-kirjoitukset, pääsykokeet, matka, miljoona muuta tekosyytä ja ehkä pahimpana omat puutteni ajankäytön suunnittelussa. Arvioin tekemiseen kuluvan ajan pahasti metsään ja tein tyhmiä virheitä, mutta onneksi asiakas oli hyvin ymmärtäväinen ja kärsivällinen.


Kettumaisista osuuksista huolimatta naamarin tekeminen oli hauska projekti, mutta tämä jää hyvin todennäköisesti viimeiseksi tilaustyökseni. Ainakin siihen asti, kunnes olen kokeneempi harrastaja ja oikeasti oppinut arvioimaan omaa ajankäyttöäni vähän paremmin.

Koska nolon peilikuvan ottaminen on helpompaa kuin itselaukaisimen käyttö.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Ehdottomasti flunssan arvoista

Koska itselleen nauraminen on hyve. Lirlykselle vielä kerran kiitos kärsivällisyydestä, vakavammat otokset löytyvät täältä.



Jos joku muistaa vielä tämän...

Lasketaan yhdessä! Kuinka monta kertaa Wepi ehtii revetä parin tunnin kuvaussession aikana?
11!!!1!1!!!1
Olen lähes ylpeä kyvystäni valita hahmoja, joiksi en luonteen puolesta sovi ollenkaan.

Tarinatuokio: Kun lähdimme kuvauspaikalta, oli pimeää, kylmää ja märkää. Ja nälkä ja jano ja vessahätä. Lunta tuprusi niin, että hyvä kun näki pari metriä eteenpäin. Saatoin ehkä vahingossa ajaa hetkellisesti yksisuuntaista katua väärään suuntaan (en vieläkään tiedä, koska lol näkyvyys). Kun käänsin auton ympäri, taisin liiskata jonkun talvehtivan kukkapuskan. Kaiken pahan huipuksi navigaattori ohjasi meidät keskelle ei-mitään, joten muutaman kilometrin ajomatka viisinkertaistui. Kyllä minä olen ihan hyvä kuski nykyään. Oikeasti.

WRYYM WRYYM

Ja koska materiaalia jäi vähemmän kun kokosin kaikki repeämiskuvat yhdeksi, loppubonuksena vielä vanhempi kuva (puvun ykkösversiosta), koska tykkään siitä liikaa.

Cidinä Weenyah, kuvaajana Kepa.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Arkistoista: Pirun-kylmä-hups-eksyttiin-no-ihan-sama

Blogi uhkaa taas jäädä hiljaisemmalle vaihteelle, joten vedän hihasta kierrätyskortin ja spammaan toissavuotisia photoshootkuvia viimeisen kerran.

Aika ja paikka: Joulukuu 2009, Malmin hautausmaa + kotiympäristö
Kuvaaja & muokkaaja: Lirlys
Vincent Valentine: Wepi

























Okei, myönnetään - ihan oikeasti spammaan näin vanhoja kuvia siksi, että nyt voin tehdä merkinnän niistä saman kuvausreissun kyseenalaisemmista otoksista. :'D

maanantai 12. syyskuuta 2011

Ai niin, se otsikko.

Traconin jälkeen pääni oli sen verran pyörällä, että ajattelin vähän koota ajatuksiani ja kirjoittaa niistä vasta sitten hienon blogimerkinnän. Muuten toimiva idea, mutta unohdin tehdä muistiinpanoja ja nyt pienimuotoinen leirikoulu on ehtinyt syödä pois kaikki hienosti rakennellut lauseeni. Sori-en-muista-enää-anteeksipyyntölitaniasta uhkaa tulla paha tapa.

Päällisimmät mielikuvat ovat, että A) Tapahtuma oli tosi jepa jee B) Viime vuoden tapaan aika tuntui vain katoavan johonkin. Johonkin = enimmäkseen cosplay-kisaan. Kisa oli onneksi hirmuisen eeppinen (yhdyn halleluuja-kuoroon sekä pukujen että esitysten tason huimasta noususta) ja sitä oli kiva katsella kun oli kavereitakin mukana, mutta muistin taas liiankin hyvin, miksen ole käynyt katsomassa conien cosplay-kisoja useampaan vuoteen; siinä menee ihan liikaa aikaa. Erityisesti, kun taidekujalla odottaa nälkäisiä kavereita, jotka tahtoisivat päästä joskus esim. syömään... Mutta itsepä olin päättänyt että sitä kisaa oli ehdoin tahdoin päästävä katsomaan, joten en valita. Onnea vielä kertaalleen kaikille sijoittuneille ja kiitos kaikille kisaajille siitä, että onnistuitte nostamaan tasoa noin paljon!

Minusta tuntuu, että kuljin tapahtumassa jonkinlaisessa transsissa, kun pitkin viikonloppua noin tunnin välein sain jännittävän innonpuuskan, kun äkkiä muistin olevani conissa. Ennustukseni piti paikkaansa enkä nähnyt kovinkaan montaa ohjelmaa, mutta lauantain cosplay-kisojen lisäksi ehdin seurata Elffin proppiluennon alkua. Informatiivista settiä, kuten odottaa saattoi. Taidekujapöydän takana oli taas pitkästä aikaa hirmuisen kivaa istua ja myyntikin oli melkoisen hyvää. Omasta puolestani taisin tehdä noin kolminkertaisen tuoton viime vuoteen nähden, joten köyhän opiskelijan vatsa kiittää kaikkia, jotka poikkesivat pöydällemme. :D


 Jotta merkintä ei olisi ihan täysin tylsän kuvaton, niin myin taidekujalla tällaisia Portal-aiheisia tarroja + paria vanhaa postikorttia.


Olisin ollut valmis petiin jo siinä yhdeksän maissa, mutta Inside the cosplayer's studio -paneeli kutsui minut Marusekin teehuoneesta takaisin tapahtumapaikalle. Olen jo pidempään halunnut olla mukana järjestämässä jotakin puheohjelmaa, mutta taisin kuitenkin olla tämänkaltaisessa paneelissa vähän "ylimääräisenä" - en koe, että minulla olisi näissä piireissä sen vertaa nimeä, että minusta saisi revittyä hirveästi vitsiä, enkä muutenkaan ole kovin sanavalmis persoona (en esim. osaa kettuilla takaisin). Väsymystila ei erityisemmin auttanut asiaa. Tentattavana istuminen Biitin, Ilonan, Majon, Rullarinkelin ja Malician kanssa oli kuitenkin yllättävän hauskaa ja sehän paneelissa taisi olla pääpointtina. Ja jos se arvon paneelin vetäjää yhtään lohduttaa, niin seuraava Taru sormusten herrasta -aiheinen pukuni tulee olemaan hobitti. :---D

Sunnuntai lähti käyntii hyvin, hyvin väsyneesti. Juonsimme Biitin kanssa taas cosplay-deittiä ja valitettavasti sekä väsymys että valmistautumisen puute taisivat näkyä juonnossa jonkin verran, mutta onneksi meillä sentään oli aivan mielettömän loistavat osallistujat ja yleisö, joka oli täysillä mukana. Lavalla oli hankala pitää pokkaa kun koko ajan alkoi naurattaa, mutta toisaalta juonto ei onneksi tällä kertaa vaatinutkaan ehdotonta hahmossa pysymistä. Enivei, kiitoksia vielä kerran kaikille, jotka olivat tavalla tai toisella osallisina tämän Traconin deitissä! Oli sen verran hienoa menoa, että toivon näkeväni lavalla käyneitä jatkossakin esiintymässä.

Voin ainakin omasta puolestani sanoa, että deitissä mukana oleminen on tehnyt valtavia muutoksia esiintymisvarmuudessani. Minusta tuntuu, että olen onnistunut pudottamaan ainakin suurimman osan turhasta stressaamisesta jonnekin matkan varrelle ja nyt uskallan jo itsekin uskoa siihen kuuluisaan "Hyvin se menee!" -lausahdukseen. Biitti ehtikin jo vähän paljastella meidän ja deitin välistä suhdetta omassa blogissaan, mutta olemme tosiaan ajatelleet kokeilla ainakin hetken aikaa vähän toisenlaisen ohjelman pitämistä. Toivon mukaan jo hyvinkin pian, joten pysykää kanavalla.

Takaisin itse tapahtumaan. Juonsin deittiä Angel Starrina, mutta olo enteili flunssaa enkä jaksanut olla puvussa ohjelmaamme pidempään, joten kävin vaihtamassa vaatteet ja kipitin sitten taidekujalle ottamaan oman paikkani pöydästämme. Uusien ja vanhojen tuttujen kanssa jutellessa fiilis parani huomattavasti päivän mittaan mikä oli erittäin hyvä juttu, sillä vietin suurimman osan loppupäivästä myyjänä. Käväisin välissä vilkaisemassa ryhmäkisan alkua, sillä halusin nähdä edes osan Biitin juontoa, mutten kehdannut jäädä pidemmäksi aikaa, koska olin ollut niin paljon poissa taidekujalta edellisenä päivänä.

Aika hujahti jälleen ohi ja aloimme purkaa myyntipöytää ja poistua kukin omille tahoillemme. Hämmästyksekseni huomasin illalla, että minuun oli tarttunut pitkästä aikaa post-con-angsti, millä tosin on jotain tekemistä ehkä sen kanssa, kuinka vähän olen tänä vuonna käynyt tapahtumissa. Cosplay-tauko ja pukujen näkeminen jälleen kerran livenä on myös nostanut suuresti omaa cosplay-motivaatiota, mutta kirjoitan itsepeilailumerkinnän ehkä joskus myöhemmin.

Saattaa hyvinkin olla, että seuraava tapahtumani on vasta Desucon Frostbite. Gaala ja Talks vähän kutkuttelisivat, mutta pitää vielä katsoa, mitä lompakko ja kalenteri ovat asiasta mieltä.

lauantai 27. elokuuta 2011

Tracon-suunnitelmia & tagi

Tracon lähenee huimaavaa vauhtia ja päätin jo hyvän aikaa sitten, että jätän pukuilut taas suosiolla pukuilematta. Viimeiset viikot ovat olleet aikamoista hulabaloota, sillä onnistuin jonkin onnenkantamoisen kautta pääsemään Tampereen ammattikorkeakouluun elokuvan ja television koulutusohjelmaan. Tästä on seurannut luonnollisesti Massiivinen Säätö (TM) muuttotouhujen ja informaatioähkyn merkeissä, mutta odotan jo innolla koska pääsen yhdistämään oppiaineeni ja cosplayn - siitä kuitenkin lisää mahdollisesti joskus myöhemmin.

Cosplayn puuttuminen ei onneksi ole ennenkään estänyt coniin lähtöä. Katselin jo, että ohjelmakartassa olisi vaikka mitä kivaa nähtävää, mutta olemme taas varanneet taidekujapöydän Annun, Johiksen ja Bernerin voimin, joten saa nähdä, onko minulla aikaa juosta ohjelmissa. Laitan toivoni ohjelmien videointiin. Enivei, tulkaa ihmeessä tervehtimään, mikäli satutte eksymään taidekujan lähelle. Meidät löytää pöydästä nro 33.
Sen verran olen eksynyt työpuolellekin, että meidän olisi tarkoitus taas Biitin kanssa juontaa Cosplay-deittiä. Minua pyydettiin osallistumaan myös Inside the cosplayer's studio -paneeliin ja kanssapanelistini ovat fiksua ja filmaattista väkeä, joten ainakin heitä kannattaa tulla kuulemaan. ;3

 Ja tästä hienosti päivän muihin aiheisiin. Käsky ehti käydä jo sekä Yumin että Fukkan (vai Fukan?) suunnalta, joten tehdäänpä tämä pidempään cosplay-blogeissa kiertänyt haaste nyt vihdoin ja viimein. Hommahan toimi näin:

On kuusi asiaa jotka sinun täytyy kertoa. 3 negatiivista ja 3 positiivista, tietysti rehellisesti. Lopuksi tagaat kuusi blogaajaa ja linkkaat blogin alle sen, joka sinut tagasi.

Kolme negatiivista asiaa jotka sinun täytyy kertoa.
1.Cossi, joka on vähiten suosikkisi ja syy.
2.Huonoin kokemus conissa.
3.Huonoin conisi ja syy.

Kolme postiivista asiaa jotka täytyy kertoa. 
1. Lempicossisi ja syy.
2. Paras kokemus conissa.
3. Paras conisi ja syy.

Negatiiviset
1. Ai kamala, heti lähdetään liikkeelle vaikeilla kysymyksillä. Minulla taitaa olla kaikissa puvuissani jotain mitä tahtoisin korjata tai mihin en ole muuten vain tyytyväinen, mutta sanoisin ehkä kuitenkin, että Fullmetal Alchemistin Envy. Vaikka se ehkä onkin vanhempia pukuja paremmin tehty, en yksinkertaisesti tuntenut oloani sen kanssa kovinkaan mukavaksi ja conin jälkeen tuli mietittyä paljon, että miksi, oi miksi.

Lähes ainoa kuva jonka kehtaan näyttää tästä puvusta, hurrdurr.

2. Olen jauhanut tästäkin jo aivan tarpeeksi, joten lyhyesti vuonna kivi ja keppi ilkeä setä, joka sanoi pahasti kun cosplayasin Ropeconissa magmatiimiläistä Pokémonista. Ei se oikeastaan enää vaivaa, onpahan vain jäänyt mieleen.

3. Tsukicon 2009. Tarpeeksi sanottu.


Positiiviset
1. Vincent Valentine ja Gwendolyn ovat tasoissa, jos lempipukua mietitään. Nautin todella paljon koko Vincentin työprosessista, Gwendolyniä taas on hirmuisen kivaa pitää päällä.


2. En osaa valita erityistä lempikokemusta koska yleensä jokaisella tapahtumalla on omat huippuhetkensä, joten valitsen mieleenpainuvimman. Ensimmäinen Iso tapahtuma, johon osallistuin oli Animecon IV vuonna 2006. Cosplayasin Fullmetal Alchemistin Edwardia ja odottelin tapahtuma-alueen pihalla kavereitani, jotka olivat lähteneet sisälle katsomaan jotakin ohjelmaa. Taisin näyttää vähän eksyneeltä, sillä eräs conikävijöistä lähestyi minua ja alkoi laulaa Melissaa. Minulla ei tosin vieläkään ole mitään hajua kuka se oli, muistan vain että se piristi päivääni todella paljon.

3. Ääh, minun on hirveän vaikeaa laittaa tapahtumia paremmuusjärjestykseen, sillä kuten tuossa edellisessä kohdassa sanoin, jokaisella tapahtumalla on omat huippuhetkensä (ja vastaavasti aallonpohjansa). Lisäksi aika kultaa muistot, eli vanhempia tapahtumia on vaikeampi vertailla sellaisten kanssa, jotka ovat vielä tuoreessa muistissa. Ropecon, Tracon ja uutena nousijana Desucon ovat lempitapahtumiani, mutten taida osata määritellä parasta coniani sen paremmin.
Minut taganneet linkkailinkin jo tuonne ylös. Ja koska minusta tuntuu, että kaikki ja kaikkien äidit on jo ehditty tagailla, sanotaan vaikka, että sinut on tagattu jos jaloissasi on vihreät sukat.

Ps. Heittelin tuonne Assyraporttiin pari kuvaa. Ei näytä enää niin kamalalta tekstiseinältä.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Assembly Summer 2011: Hengitä syvään ja ajattele viivaa

Tämän piti olla tapahtumaraportti, mutten saa muistiinpanoistani enää mitään selvää ja mielikuvat tapahtumasta ovat paikoin aika hämäriä. Muistan, että oli kivaa silloin kun en jännännyt itseäni puolikuoliaaksi. Se, että kirjoitan tätä flunssassa ei taida auttaa asiaa, mutta yritetään nyt ennen kuin ne viimeisetkin muistikuvat karkaavat ulottumattomiin.

???

 Sain tietää Assyistä ensimmäisen kerran muistaakseni serkultani joskus yläasteella. Tapahtuma kuulosti mielettömän siistiltä ja siitä asti minun on pitänyt osallistua, mutta joka kerta olen joko unohtanut koko tapahtuman, tai sitten olen tajunnut juuri pari päivää sen päättymisen jälkeen että ai jaa, se meni jo. Kun  kuulin huhuja, että Assembly tulee taas ja tällä kertaa siellä järjestetään cosplay-kisakin, painuin saman tien sivulle tutkimaan lippujen hintoja. Nyt! Nyt tai ei koskaan.

Minun ei pitänyt osallistua kisaan. Palkintosummat nähtyäni päällisin tunne oli harmi siitä, ettei minulla ollut pukua, jolla olisi voinut kisata. Asiaa tarpeeksi puituani päätin kuitenkin yrittää vääntää jotain aikaiseksi, vaikka se pari viikkoa tuntuikin jo aloittaessa aivan liian vähältä ajalta. Kyseessä oli yksi oma hahmosovellukseni, josta en nyt viitsi sen syvällisemmin kertoa - tuskin tulee yllätyksenä kenellekään, että puku ei viimeisenä iltana ollut lähelläkään valmista. En halunnut taas stressiromahdusta, joten irrotin tyynenä ompelukoneen johdon seinästä ja painuin nukkumaan.

Aamulla suurin tukijani äiti kysyi missä vaiheessa puku oli, ja kun totesin että ei onnistu, en kisaa, äiti ihmetteli miksen kisaisi valmiilla puvulla. Siksi, että minulla on tasan kaksi pukua joilla kisaamista voisi edes harkita: Vincent ja Gwendolyn. Kisan säännöt olisivat sallineet kummatkin asut, mutta Vincentillä on voitettu jo se yksi kisa, joten kisaaminen olisi tuntunut... en tiedä, ei epäreilulta, mutta epämiellyttävältä. Gwendolyniä taas en ole tehnyt kokonaan itse. Pienen suostuttelun jälkeen (haloo pahvi, pääpalkintona kahden kuukauden vuokraraha!1!) tulin siihen tulokseen, että enemmän minua harmittaisi jos en edes yrittäisi - ja jos ei muuta, voisin olla edes täyttökisaaja, jotta kisa saataisiin ylipäätään järjestettyä.

Kisan ulkopuoliset tekemiseni eivät varmaan hirveästi kiinnosta lukijoita, joten käydään vain nopeasti läpi, että ohjelmista tuli seurattua paria seminaaria, compoja, tietysti konsertit ja robosodan esikarsinta. Kaikki ohjelma oli hauskaa ja mielenkiintoista ja erityisesti seminaareja olisin voinut käydä kuuntelemassa enemmänkin. Onneksi ne löytyvät näin jälkikäteen Assyjen arkistoista. Kannattaa muuten vilkaista noita compojenkin töitä, ovat nimittäin todella hienoja. Lauantai meni paljolti blogimiitin merkeissä - sori että olin niin palikka enkä hienosta opetustuokiosta huolimatta osannut syödä puikoilla ja ja ja buhuu, lupaan että ensi kerralla yritän olla vähän aktiivisempi - ja sunnuntaina oli kirpputori, joten en sinä päivänä päässyt paikalle enää ollenkaan.

Tiivistettynä, vaikka se 40 e sisäänpääsy oli paljon totuttuun cosplayaajan tapahtumahintatasoon verrattuna, sillä sai niin paljon vastineeksi, että hinta ei harmita yhtään. Itse asiassa olin vähän kateellinen tuplahinnan maksaneista tietokonepaikoista. :''D Kuka tietää, ehkä ensi kerralla ostan sellaisen.

Sitten itse kisasta. Olisin toivonut infoamista ja asioiden vääntämistä rautalangasta ehkä vähän enemmän, mutta järjestäjät olivat todella mukavia ja tietävän vastauksen sai hyvin nopeasti, kunhan tajusi itse ensin kysyä. Tuomarointitilanteesta minulla on vähän ristiriitaiset fiilikset - esitys piti vetää läpi jo siinä, mikä oli toisaalta ihan jees (omani oli puvun vaihtumisen takia häthätään kasattu, ja meni itse asiassa vielä tuomarointitilanteessa noin 3/4 improamalla), mutta toisaalta tilaa oli vähän hankala hahmottaa koska lavalla ja käytävällä on aika paljon eroa. Tuomarointi oli avoin tilaisuus, jolloin ei ihan tiennyt, että pitäisikö tässä nyt esiintyä tuomareille vai yleisölle.



Varoitusaikaan nähden kisassa oli hyvä taso. Yhdeksästä esikarsintalaisesta valittiin viisi finalistia, jotka pääsivät esiintymään päälavalle. Tähän olisin toivonut myös parempaa infoamista, sillä jotenkin oletin, että tulosten päättämisestä oltaisiin kuulutettu. Istuskelin hyvän aikaa ihan tuomarointipöydän läheisyydessä ja vasta kun pari tuomaria lähti toimittamaan omia asioitaan, he vinkkasivat minulle että olin jatkossa ja voisin käydä pyytämässä palautetta. Vastaavasti eräs ei-jatkoon päässyt karsintalainen tuli ihmettelemään lavan viereen juuri ennen kisan alkua, että mitä tapahtuu ja pitäisikö hänenkin olla paikalla. Ei varmaan ole hirveän kivaa kuulla vasta siinä vaiheessa, ettei ole jatkossa. :/

Päälavalla asiat sujuivat enimmäkseen paremmin. Muut kisaajat olivat todella mukavia, joten jännitys helpotti vähän kun sai jutella niitä näitä. Myös kylmät vesipullot olivat taivaallinen lahja.
Esiintyjistä olin itse ensimmäisenä, joten musiikkini tuli aluksi niin hiljaa etten kuullut sen alkua, mikä vähän sotki keskittymistäni. Pienenä yllätyksenä tuli myös tuomaripöytä lavalla (karsintojen ja finaalin väliin jäi aikaa, jonka olin kuluttanut suunnittelemalla esitykseni kulkua yläkatsomosta käsin), mutta enemmän säikähdin kameraa, joka kuvasi esitystä lavan isolle valkokankaalle. Ajatuksenjuoksuni oli siinä vaiheessa suunnilleen "pyöri ympäri, ympäri, ymp--- MITÄ, miksi bebani on valkokankaalla?!?". Jälkikäteen ajateltuna ratkaisu tuntui ihan luonnolliselta, oltiinhan kaikki muutkin päälavan ohjelmat kuvattu samalla tavalla. Siitä oltaisiin ehkä kuitenkin voitu muistuttaa kisaajiakin vielä etukäteen. Kokonaisuudessaan esitys meni kuitenkin huomattavasti paremmin kuin esikarsinnassa, osittain siksi että lavalla on helpompi eläytyä ja osittain siksi, että nyt minulla oli parempi käsitys siitä, mitä olin tekemässä.



Noin yleensä lava oli aivan ihana, koska no, Hartwall-areena. Olen aiemmin kisannut vain Glorialla, joten harppaus oli aikamoinen niin tilan kuin valojenkin suhteen - yleisön määrästä puhumattakaan, mutta minusta vähän tuntuu, ettei kovin moni ainakaan tietokonepaikallisista kiinnittänyt kisaan hirveästi huomiota. Yleisön reaktio oli yksi arviointikriteereistä, mutta yleisö alkoi vasta lämmetä viimeisten kisaajien kohdalla.

Pisteytys oltiin ilmeisesti tehty pitkälle jo esikarsinnassa, sillä tulokset julkaistiin hyvin nopeasti. Sijoituin itse kolmanneksi ja olen siihenkin sijaan tyytyväinen, koska pelkäsin vähän, että minulta oltaisiin vähennetty pisteitä siksi, ettei puku ollut täysin itse tehty. Korkeampaa sijaa en ehkä olisi nähnyt ansaituksi, eikä hyvälle sitä paitsi harmita hävitä. Ja ennen kuin kukaan ehtii itkeä että yhyy, miksi kisaat puvulla jota et ole tehnyt itse, niin tietenkin kerroin tuomareille kuka on tehnyt puvusta minkäkin osan. :p

 Finalistit

Rehellisesti sanottuna minua nolotti ihan hirveästi liikkua Assyilla puvussa, joten lähdin vaihtamaan sitä pois heti kisan jälkeen. Järjestäjien puolesta kisaajille (tai ainakaan minulle) ei oltu neuvottu minkäänlaisia pukuhuoneentapaisia, joten lähdin kyselemään sellaista infosta. Ajattelin, että koska täällä on saunatilat, kyllä täällä varmaan pukuhuoneetkin jossain on. Noh, minut neuvottiin infosta jonnekin alakertaan, missä kyllä oli pukuhuoneet, mutta niitä ei saanut käyttää. En jaksanut kipittää infoon uudestaan, joten etsin kolmannesta kerroksesta syrjäisen naistenvessan, jossa sain vaihtaa vaatteet onneksi rauhassa. Jos Assyilla järjestetään jatkossa cosplay-kisaa (ja toivon että järjestetään, koska puitteet siihen ovat erittäin sopivat), toivoisin tähän muutosta parempaan.

Oliko stressaantuminen, panikoiminen ja järjetön pahoinvointi ennen kisaa sen arvoista, että pääsin vetämään pienen skitin? Olisi ollut, jos olisin heti kättelyssä valinnut tämän puvun ja siten voinut käyttää aikani harjoittelemiseen. Toisaalta palkinto lohduttaa ja tapahtuma itsessään oli niin hieno kokemus, että lähden ehdottomasti uudestaan, oli siellä sitten cosplay-ohjelmaa tai ei.



Pahoittelen kuvien puutetta, minulla ei ollut kameraa mukana ja kuvaus taisi olla kiellettyäkin. Assemblyn kuvagalleriassa on kisasta joitain kuvia, mutta niitä ei saa käyttää ilman lupaa, eikä kuvaajien sähköpostiosotteita ole laitettu näkyviin niin en voi kysyäkään. :/

EDIT: Kiitokset Rikulle, lisäilin tekstin joukkoon BatMUDin galleriasta pari kuvaa. Kuvaajakrediitit ilmeisesti mordacille.

perjantai 5. elokuuta 2011

Yht' äkkiä, Assembly

Istun parhaillani Hartwall-areenan yläkatsomossa seuranani kaverin miniläppäri ja sen nukkuva omistaja. Yksi ainoa valonsäde lankeaa vastapäisen katsomon oviaukosta tietokonepaikoille; halli on pimeä näyttöjä, jouluvaloja ja satunnaisia muita valonlähteitä lukuun ottamatta. PRESS PLAY ON TAPE -yhtyeen konsertin pitäisi alkaa suunnilleen vartin sisällä ja odotukset ovat korkealla, sillä eilinen MACHINAE SUPREMACYn keikka oli suoraan sanottuna mahtava. Konserttia ennen halli täyttyy kilpaa pauhaavasta musiikista, Epic Sax Guyn, Nyan Catin ja ties minkä meemujen äänikirjosta. Ensikertalaiselle tapahtuma on ollut varsin muikea, nähtävää ja kuultavaa on ollut paljon ja uutuudenviehätys tekee kaikesta kymmenen kertaa hienompaa.

En osaa kirjoittaa tällä näppäimistöllä enkä näe mitään, joten typoan hatkuvast jatkuvastio jatkuvasti. Ilmaiset korvatulpat olivat äsken loppuneet, mutta nyt niitä jaetaan taas. Konsertti on viisi minuuttia myöhässä  ja 64k Intro Compo Jury on peruttu, ilmoittaa päälavan valkokangas. Lavalle ilmestyy juontaja, joka lahjoo ihmisiä ilmaisilla t-paidoilla - se tuntuu toimivan, porukkaa juoksee lavan eteen. Juontaja sanoo ettei tarvitsisi - sinne menivät ilmaistuotteet.

Ilmeisesti jonkinlaista väliohjelmaa odotellessa, lisää ilmaspaitoja niille jotka huutavat kappaleen nimen nopeimmin. "Live very soon". Koneesta loppuu kohta akku, mutta onneksi konsertti alkaa juuri.

tiistai 2. elokuuta 2011

Linkkikirjasto

Kesän tapahtumasuunnitelmat ovat omalta osaltani menneet varsin kauniisti puihin - suunnitelmista huolimatta ainoa con jossa kävin oli Desucon, sillä kovasti odotettu Ropeconkin jäi väliin sukulaisvierailun takia. Tämä tarkoittaa, että minulla ei ole jakaa hienoja conraportteja tai pukupäivityksiä, joten joudun repimään kirjoitettavaa muualta jos tahdon edes yrittää pitää bloginpahaistani hengissä.

Rakastan tutoriaalien lukemista ja keräämistä, vaikkei minulla välttämättä olisi aikomuksia tehdä tulevaisuudessa mitään ohjeen kaltaistakaan. Laittaisin tutoriaalikansioni jakoon koska sharing is caring jne, mutta tiedän etteivät kaikki arvosta tekeleidensä jakamista toisen osapuolen kautta, joten tutoriaalien sijaan ajattelin jakaa linkkejä sivustoille, joilta näitä löytää ja joita itse kovin mielelläni selaan.


Yhteisöt ja erikoistuneet sivustot 

Costuming.org - Tietoa pukukulttuurin historiasta ja paljon linkkejä hyödyllisille sivustoille, kuten oppaisiin ja kauppoihin. 

Craftster - Internetin vanhempiin lukeutuva D.I.Y.-yhteisö. Paljon erilaisia oppaita, projekteja ja artikkeleita.

Instructables - Toinen toistaan ihmeellisempiä tutoriaaleja ruoanlaitosta elektroniikkaan.

Käspaikka - Suomalainen sivusto käsityöharrastajille. Suuri määrä oppaita eri tekniikoista ja materiaaleista ynnä muuta käsitöihin liittyvää: suosittelen kovasti mm. Lasketaan langasta -liitesivustoa, sillä pukujen tekemisessä tarvitaan enemmän matematiikkaa kuin aluksi voisi luulla (tai ainakin laskeminen tekee tietyt asiat huomattavasti yksinkertaisemmiksi).

ThreadBanger - Mieletön määrä videoituja D.I.Y.-oppaita kaikenlaisesta, liittyi se sitten ompeluun, askarteluun tai sisustukseen. Perinteisempien vaateohjeiden lisäksi voit vaikka tehdä oman sovitusnuken tai koota steampunk-asun. Kuuluu omiin lempisivustoihini.

#CosplayTutorial @ DeviantART - Kuten nimestäkin voi päätellä, DeviantART-yhteisön sisäinen ryhmä, joka on keskittynyt keräämään cosplay-aiheisia tutoriaaleja.

#Photoshop-tutorials @ DeviantART - Tämän olenkin linkittänyt aikaisemmin; DeviantARTin sisäinen ryhmä, joka kerää Photoshop-tutoriaaleja. Paljon hyviä vinkkejä valokuvien muokkaamiseen, joitain tutoriaaleja voi soveltaa myös muilla ohjelmilla (esim. GIMPillä)



Yksityishenkilöiden kotisivut

Alley Cat Scratch Costume -  Elokuvapukuja. Sivusto vaatii hieman navigointia, mutta siltä löytyy kaikenlaisia oppaita kirjonnasta haarniskoihin ja kengistä kankaan värjäämiseen.

Amethyst's Closet - Paljon kauniita pukuja ja tutoriaaleja. Erityisen hyödyllinen on omalle sivulleen linkitetty Armormaking 101, jossa käsitellään niin materiaalit, työkalut kuin työvaiheet. Lisäksi sivustolta löytyy paljon hahmokohtaisia oppaita proppeihin ja asusteisiin.

Carolyn's Frodo Baggins Costume Page - LotR-tutoriaaleja hobittinäkökulmasta.

Cosplay Props by fev - Taidetta, proppeja, pukuja ja paljon work in progress -kuvia. Sivuston yhteydessä myös blogi.

Craft tutorials for LARP - LARP-aiheinen tutoriaalisivusto, jonka ohjeista on hyötyä myös cosplayssa. Perinteisempien asututoriaalien lisäksi ohjeet mm. oman paviljongin tekemiseen.

God Save the Queen Fashions - Laadukkaita tilauspukuja ja -peruukkeja. Tutoriaaliosiossa paljon hyviä perustutoriaaleja ompelusta ja peruukeista.

Jia*Jem - Pukujen lisäksi hieman erikoisempia tutoriaaleja, mm. poseeraamisesta. Kannattaa katsastaa myös linkkiosio!


Matrices.net - Suuri määrä fursuit-aiheisia tutoriaaleja.

Penwiper Unlimited - Jälleen LotR-aiheisia tutoriaaleja. Tältä sivustolta löytyy kenties yksi Internetin linkitetyimmistä softistutoriaaleista.

Pixelninja - Taidetta ja cosplayta. Kunkin puvun yhteydessä runsaasti work in progress -kuvia.

The Armour Archive - Kaikki mitä haarniskoista tarvitsee tietää. Cosplayaajalle erityisen hyödyllisiä ovat osiot Armouring Essays ja Pattern Archive, joista löytyy hyvin suuri määrä sanallisia ohjeita ja kaavoja panssarin tekoon kaikille ruumiinosille.

The Realm of the Jedielfqueen - Paljon LotR-aiheisia pukuja ja tutoriaaleja, oma suosikkini lienee tutoriaali, jossa softiksesta tehdään nahan kaltaista. Saman domainin alla myös Haldir's Elven Archers, jossa sama linja jatkuu; tutoriaaleja löytyy referenssikuvien keräämisestä aina haarniskoihin ja aseisiin.

The Realm of Venus - Paljon tietoa italialaisesta renessanssimuodista tekstiileistä alusvaatteisiin. Myös referenssikuvia ja ylläpitäjän omia asuja.

Volpin Props - Volpin lienee jo kaikkien tuntema, mutta eihän linkittäminen mitään haittaa. Paljon kauniita proppeja ja work in progress -kuvia.

Weekend Designer - Blogi jota ei päivitetä enää, mutta täältä löytyy paljon tutoriaaleja ja kaavoja erilaisille vaatekappaleille. Saman kirjoittajan uudempi blogi Bag'n-telle kannattaa myös katsastaa, mikäli laukut kiinnostavat.

Näiden lisäksi suosittelen vilkaisemaan oman blogini sivupalkista löytyvää linkkilistaa, jonne kerään mielestäni käymisen arvoisia blogeja. Mistä puheen ollen, pitäisikin päivitellä taas tuota listaa...

torstai 14. heinäkuuta 2011

Massa-asiaa

Minulla on kestänyt pieni ikuisuus löytää itselleni sopivat askartelumassat, joten halusin kirjoittaa niistä jonkin sortin tuotevertailun. Jos siitä vaikka olisi jollekulle hyötyä. Arviot perustuvat omiin kokemuksiini, joten jätän mm. Paperclayn ja Holzplastin toistaiseksi käsittelemättä, kun en ole niihin päässyt vielä kajoamaan.
Jotkin kuvat ovat jo vanhoja ja otettu aikana ennen kuin tajusin että massoja voi hioa, joten pahoittelen kökkölaatua.


Das-massa
 Hyvin riittoisa, savenkaltainen massa, joka kovettuu huoneilman vaikutuksesta. Massaa saa valkoisena ja terrana kilon ja puolen kilon paketeissa, eikä hintakaan huimaa päätä. Varjopuolina massaa jää helposti yli ja nopean kuivumisajan tähden sen säilöminen ei ota onnistuakseen. Raskautensa ja helposti särkyvän/murenevan koostumuksensa vuoksi massa sopiikin paremmin esim. suurille (ontoille) muodoille ja pinnoille kuin pieniin yksityiskohtiin, erityisesti propeissa joita käsitellään tai jotka liikkuvat paljon. Käytin tätä itse pitkään, kun en vielä tiennyt muista massoista mitään.


+ Halpaa (Hobby Pointissa 0,5 kg paketti 3,55 e ja 1 kg paketti 5,90 e).
+ Löytyy helposti, olen nähnyt myytävän askartelukauppojen lisäksi mm. Suomalaisessa kirjakaupassa ja Prismassa.
+ Työstäminen on melko helppoa, joten tämä on hyvä perusmassa harjoitella jos massoista ei ole hirveästi kokemusta.
- Massaa jää helposti yli (ainakin itselläni jopa tuosta pienemmästä paketista) ja sen säilyttäminen hyvänä on vaikeaa.
- Työstäessä nopeus on valttia, ettei massa ehdi kuivahtaa ja murentua kun työ on vielä puolivalmis.
- Kuivunut lopputulos painaa paljon ja särkyy herkästi.


Polymeerimassa
 Uunikovetettavista polymeerimassoista Cernit ja Fimo lienevät ihmisille tutuimpia. Cernit on näistä hieman kovempi työstää, eli sitä saa veivata kauemmin, mutta muoto pysyy vähän paremmin. Myös Premo on vastaava massa, mutta siitä minulla ei ole kokemusta. Värivalikoima on hyvin laaja ja lopputulos "pehmeä", muovimainen (viisivuotiaana halusin aina maistaa Cernitistä tehtyjä asioita, koska ne näyttivät minusta karamelleilta :''D). Paketit ovat pieniä ja kokoonsa nähden melko kalliita, joten nämä soveltuvat paremmin pieniin osiin kuten nappeihin, koruihin yms. Hinta saattaa myös vaihdella suurestikin kaupasta riippuen, itselleni on tullut massaa vastaan hintahaarukalla 2,50-5,0 e/paketti.


+ Paljon erilaisia värejä ja tekstuureja (tavallisten lisäksi mm. metalli- ja neon-sävyjä sekä kivijäljitelmiä)
+ Pitää muotonsa hyvin.
+ Ainakin Fimoa saa myös nestemäisenä.
- Paketit pieniä ja kalliita - paitsi merkkien "nukkemassat", jotka ovat isompia ja kalliita
- Muovaillessa kannattaa varoa, ettei pintaan jää sormenjälkiä (ne tosin voi onneksi hioa myöhemmin pois).


Super Sculpey
 Super Sculpey kuuluu polymeerimassoihin, mutta halusin ottaa sen erikseen siksi, että se on huomattavasti korkealaatuisempaa kuin Fimo ja Cernit. En oikeastaan osaa selittää tarkalleen miten, mutta eron kyllä huomaa kun omin käsin kokeilee. Yksityiskohdat pysyvät massassa todella hyvin, joten pikkutarkankin työn tekeminen onnistuu. Jotakin kertoo varmaan se, että Super Sculpey on yleinen massa mm. 3D-mallintamisessa (massasta tehdään veistos, joka skannataan tietokoneelle).
 Vaikka värejä on vain yksi (beige, rakenteeltaan erilaista Super Sculpey Firmiä saa harmaana), sitä voi ilmeisesti sekoittaa saman valmistajan Premo-massojen kanssa. Värien vähyys ei haittaa siksikään, että kovettuneen massan pintaa on helppo maalata akryylimaaleilla. Super Sculpey soveltuu hyvin yksityiskohtaisiin töihin, suurempiin muotoihin ja pintojen tasoittamiseen se on turhan hienoa ja kallista. Massa säilyy rasiassaan pienen ikuisuuden ja sen saa riittämään pidempään, kun tekee rungon rautalangasta ja/tai foliosta. Olen itse käyttänyt samaa pakettia useampaan projektiin kahden vuoden ajan.


+ Muotoutuu kuin unelma, soveltuu hyvinkin pikkutarkkaan työhön.
+ Säilyy erinomaisesti ja on fiksusti käytettynä riittoisaa.
+ Kohtuuden rajoissa kestävää: massa ei murene tai hajoa kovin helposti ja pienet halkeamat on helppo paikata uuden massanokareen ja esim. kuumailmapuhaltimen avulla.
- Voi olla vaikeaa löytää, olen nähnyt myytävänä nettikauppojen lisäksi vain Temperassa ja Hobby Pointissa.


Kevytmassa
 Uusin tuttavuuteni, jota käytän jatkossa ehdottomasti Das-massan sijaan. Massaa saa ainakin huoneilmassa ja mikroaaltouunissa kovettuvina versioina. Merkkejäkin taitaa olla useampi (ainakin Efaplast tekee juuri tuota mikrokovettuvaa massaa), itse olen käyttänyt Fimon Air Light -massaa, jota saa valkoisena 125 g:n ja 250 g:n paketeissa. Se voi vaikuttaa aluksi vähältä, mutta massa on niin kevyttä, että nuo vastaavat määriltään käytännössä raskaampien massojen puolta kiloa ja kiloa. Työstäminen on vähän vaikeampaa kuin esim. Das-massan kanssa, mutta käyttämätön massa säilyy paremmin kun sen käärii tiukasti salpapussiin. Pinta kuivuu äkkiä, joten tämänkin massan kanssa nopeus on valttia. Sisältä massa kuivuu noin vuorokaudessa, joten jos massaa tahtoo esim. hioa, sen kanssa ei kannata hätäillä.


+ Ihanan kevyttä.
+ Oikein pakattuna säilyy hyvin.
- Työstäminen etenkin hyvin pienissä määrissä hankalaa.
- Massa kutistuu kuivuessaan jonkin verran, mikä saattaa johtaa halkeiluun ja irto-osien "vetäytymiseen".


Savi
 Olen muutamia kertoja nähnyt ihmisten käyttävän savea cosplayssa, mutta en itse suosittelisi sitä siksi, että se on raskasta ja särkyy herkästi, enkä tiedä voiko pintaa hioa samoin kuin askartelumassojen kanssa (ei ole ikinä tullut kokeiltua, mutten usko että onnistuu...). Savi kuivuu hitaasti verrattuna askartelumassoihin ja lisäksi se pitäisi polttaa keramiikkauunissa, jollaista varmaan ei ihan jokaiselta löydy. En viitsi listata tähän edes plussia ja miinuksia, sanon vaan että ei kannata käyttää ellet sitten oikeasti ole todella hyvä savitöissä ja uskalla riskeerata proppisi särkymistä.


 Peruskoulun kuvataidesijaisen näköispatsas ja syy siihen, miksi en tee savitöitä. :''D



Kauppalinkkejä:
Hobby Point
Tempera
Sinelli
CCHobby

Olisin heittänyt tähän vielä yhden pohjoismaisen askartelukaupan linkin mistä ollaan joskus kaveriporukalla tilattu, mutten nyt kuollaksenikaan muista sen nimeä tai osoitetta. :c Editoin myöhemmin, jos onnistun selvittämään sen. 
EDIT: Löytyi. :>

Tuotekuvat lainattu Hobby Pointin kotisivuilta.