Desucon-viikonloppu Lahdessa ohi. Nyt kun olen saanut levähtää pari päivää ja pyöritellä päänsisäistä ajatuskarttaa, on hyvä kirjoittaa mitä tapahtumasta jäi mieleen ja käteen.
Vaikka kavereiden näkeminen onkin kivaa, alan itse olla jo kyllästynyt pelkkään conhengaamiseen ja kaipaan sen lisäksi oikeasti jotain ohjelmaa - erityisesti, jos tapahtumassa on sisäänpääsymaksu. Ja ohjelmaahan Desuconissa onneksi/pahaksi riitti; kun aiemmin katselin ohjelmakarttaa sillä silmällä, mietin vain missä ihmeen välissä ehtisin käydä syömässä. Kiinnostavaa nähtävää kun olisi ollut aina avajaisista pikkutunneille saakka.
Kaiken kaikkiaan neljästätoista kiinnostaneesta ohjelmanumerosta kävin katsomassa noin seitsemän ja puoli. Osittain karsiutuminen johtui päällekkäisyyksistä, osittain siitä etten ohjelman alkamishetkellä jaksanutkaan raahautua saliin.
Ensinnäkin ennakkolippusysteemi toimi loistavasti. Säikähdin ensin pitkähköä jonoa, mutta se kulki todella ripeästi eteenpäin ja pian olimme jo sisällä. Lauantai oli ollut tarkoitus aloittaa avajaisilla ja Haruko Momoin ohjelmalla, mutta jumituin seurustelemaan kavereiden kanssa ja aika katosi mystisesti johonkin. Kävinkin siis sillä ajalla pyörähtämässä myyntipöytäsalissa tavan vuoksi, vaikka mitään en pienen budjetin takia ajatellutkaan ostaa.
Fukumoton talkshown olin kuitenkin pättänyt nähdä sillä ylläripylläri Kaiji kuuluu lempisarjoihini, joten yhden maissa suuntasin nokan kohti pääsalia. Alkupään videopätkä oli hauska lisä (hihittelin itsekseni Emlanin nimelle fanituotoksissa, sillä hän taisi itsekin olla jossain päin salia), herran elämäntarinaa kuunteli mielellään ja livepiirtäminen oli hauskaa katsottavaa.
Fukumoto tosiaan lahjoitti kuvat yleisön Kaiji- ja Akagi-sarjoista cosplayanneille (hahmoina Kaiji itse ja jälkimmäinen taisi olla Yukio Hirayama jos en ihan metsään tulkinnut), joista etenkin Kaijia olin jo fanityttöillyt aiemmin vähän kauempaa. Se nenä! <3
Fukumoton jälkeen käväisin taidekujalla. Jos ostan conista jotain, ostan sen yleensä ihan periaatteesta juuri taidekujalta ja paljon hienoja alemmuuskomplekseja aiheuttavia töitä siellä olikin taas tänä vuonna, mutta budjetti iski taas vastaan ja kävin lähinnä moikkaamassa tuttuja.
Mainitsin jo edellisessä entryssä, miten positiivisesti yllättynyt olin Eurocosplay-karsintojen ja cosplaynaytöksen tasosta. Pelkäsin hieman aikaisten WCS-karsintojen kaltaisia purjonpyörityksiä, mutta kisassa ei ollut mitään sinne päinkään. Niin pukujen kuin esitysten taso oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suorastaan huima! Ihmiset alkavat selvästi ymmärtää eleiden ja ilmeiden liioittelemisen arvon ja esitykset, joissa käytettiin huulisynkkausta se onnistui just eikä melkein, eli ei vain auottu suuta vaan oltiin oikeasti vaivauduttu opettelemaan ääniraita ulkoa. Ehkä sen verran pitää laittaa noottia, että muutamaan otteeseen piti miettiä saako jo taputtaa, kun esityksessä ei välttämättä ollut mitään kunnollista loppuhuipennusta. Samoin se kyllä näkyy yleisöön, jos esitystä ei ole harjoiteltu kunnolla eikä tiedetä, kuinka paljon puvun rajoitteissa voi todella liikkua.
Tuomareiden päätös oli takuulla vaikea, mutta henkilökohtaisesti en voisi olla voittajakolmikkoon tyytyväisempi. Heille vielä kertaalleen kovasti onnea! Nyt kun vielä saataisiin tämä taso WCS-karsintoihin...!
Kuten sanottu, myös näytöksen taso oli hyvä. Mieleen jäivät erityisesti Moonlight Masqueraden soma esitys sekä Soul Calibur IV -ryhmä. Aiemmin on tuntunut vallitsevan joku ihmeellinen uskomus, että vain tanssikoreografia (...jos sekään...) pitää harjoitella ja taisteluksi riittää pelkkä jotain sinnepäin hutkiminen. Näinhän se ei tietenkään ole, joten ihanaa että joku ymmärtää myös hyvän ja opetellun taistelukoreografian päälle! En vieläkään ihan ymmärrä, miksi sillä ensimmäisellä puvulla on pakko osallistua näytökseen tai miksi puhetta sisältävässä esityksessä ei voi käyttää mikkejä, mutta onneksi en ainakaan itse kuullut mitään typeriä heittoja yleisöstä.
Ja pisteenä i:n päälle Rimpun juonto oli jälleen kerran loistava.
Cosplayohjelman alkaminen ja loppuminen venyivät, joten voittajan julkaisun jälkeen tuli kiire saada Fukumoton nimikirjoitus. Pikakävelyä Susilavan jonoon ja hetken siinä seistyämme jono pistettiinkin takaa poikki, eli meni aika tiukoille mutta ehdittiin. Missasin piirustuksen yhdellä nopan silmäluvulla (kahdella samalla luvulla olisi saanut sellaisen, heitin ykkösen ja kakkosen), mutta olin aiemmin ostanut E-card-pakan, joten pyysin nimmarin keisariin ja sain lisäksi vielä toisen tavalliselle paperille. En yleensä jaksa kauheasti fanityttöillä julkkiksia, mutta pakko myöntää että oli tuo aika hieno kokemus. :'3
Pitää etsiä jostain sopivat kehykset...
Seuraavana oli vuorossa Esoteoriaa otakuille. Aihe oli kyllä kiinnostava, mutta ihmiset eivät osanneet istua viereikkäin, joten hajapaikkojen takia luennon alku piti seistä. Saimme vallattua kaverin kanssa yhden tuolin kun joku lähti takarivistä, mutta sieltä ei oikein nähnyt tai kuullut mitään. Videotiedostot olisi voinut laittaa samaan kansioon ennen esitelmää, nyt hyppimiseen kului jonkin verran aikaa vaikka luennoitsija pyysikin sitä anteeksi. Lisäksi jotkut klipit olivat omaan makuuni ehkä aavistuksen liian pitkiä ja kun siihen lisättiin vielä päivän mittaan kehittynyt päänsärky, jouduimme lähtemään kesken pois.
Tarkoitus oli käydä tässä välissä syömässä, mutta pizzeriassa oli tunnin jono, lähikauppa oli ehtinyt mennä kiinni ja R-kioskilta sai lähinnä sipsejä ja jäätelöä. Päädyin siis elämään koko conin riisikakku-korvapuusti-dieetillä, kun tapahtumapaikaltakaan ei enää siinä vaiheessa saanut ruokaa. Ehkä ruokakojussa olisi jotain ideaa ensi vuoden tapahtumaa ajatellen? Ovet olivat kuitenkin auki kolmeen asti yöllä. Jos siihen saakka ulkoa saisi vaikka makkaraperunoita tai jotain muuta helppoa ja ennen kaikkea lämmintä sapuskaa, olo pysyisi virkeänä pidempään. Joo, oma vika kun ei tajunnut käydä syömässä aiemmin, mutta kun oli niin paljon jännää ohjelmaa...!
Olin luvannut mennä katsomaan kaverin esitelmää Yaoin ja slashin erot ja yhtäläisyydet, joten palasimme Puuseppään. Toinen esitelmöijä oli selvästi äänessä enemmän kuin toinen, mutta paketti oli kokonaisuudessaan toimiva. Teknisistä ongelmista huolimatta esitelmä jatkui, oli hyvä ettei sitä oltu laskettu pelkän tietokoneen varaan.
Lauantain viimeisenä ohjelmana kävin katsomassa ensimmäisen K-18-ohjelmani, joka oli Yurin synkempi puoli. Jälleen kattava ja informatiivinen paneeli, jota kuunteli mielellään. Kaikkea materiaalia ei kuulemma ehditty käydä läpi, mutta ainakaan minusta paneeli ei tuntunut mitenkään kiirehdityltä tai hoputetulta, joten lyhennykset oli tehty hyvin. Pitää käydä katsastamassa, jos tämä joskus saa jatkoa niiden loppumateriaalien kera.
Sunnuntaiaamun ensimmäinen ohjelma oli Crossplay, concept cosplay ja saabisu -paneeli, josta pidin kenties kaikista näkemistäni perus-puheohjelmista eniten. Alun hermostuneisuudesta huolimatta paneeli lähti hyvin käyntiin ja vaikka panelisteilla tuntuikin olevan joissain asioissa aika samansuuntainen kanta, eivät kaikki vain nyökytelleet joka asiassa samaan tahtiin. Joka tapauksessa aihe herätti itselläni paljon ajatuksia ja uskalsin jopa pariin kertaan avata omankin suuni, vaikka yleensä tyydyn vain kuuntelemaan sivusta.
Eniten paneelista jäi ehkä kismittämään nimenomaan oma huonosti muotoiltu kommenttini fanservice-kuvista. Useimmilla tuntuu tulevan sanasta "fanservice" ensimmäisenä mieleen kaiken maailman pusupiirit ja julkinen lääppiminen, mutta itse ymmärrän sen ensisijaisesti (ja jos sitä itse menen toteuttamaan) miedompana vihjailuna, kuten katseina, kätten pitelynä tai esimerkiksi lähekkäin seisomisena/istumisena.
Imho jotain tällaista fanservicen pitäisi olla.
Sunnuntain photoshootissa Fictionary Aaeruna, Vorona Nevirilinä.
Kun siis totesin, että kun kuvaajalta kysyy haluaako hän fanservice-kuvan vai ihan tavallisen seisoskelukuvan (ja kyllä, seisoakin voi in character, en kiellä sitä), vastaus on "Ihan sama, tehkää jotain," ja poseeraa sitten vaikka käsi kädessä, on turhauttavaa löytää jälkikäteen jostain Irc-galleriasta itsensä kuva missä kuvaaja pahoittelee kun kaikki conkuvat on nyt niin jaajoo. Etenkin vähän tunnetumpien hahmojen kanssa kun voi olla oikeasti vaikea päätellä, kummanlaista kuvaa tuo nyt olisi tosissaan halunnut. "Tehkää jotain" on tulkittavissa aika monella tapaa, etenkin jos tulee itse siitä lähtökohdasta, että parittaa hahmoja keskenään (tulen ulos kaapista ja myönnän shippaavani tiettyjä hahmoja, iik!). Vaikka myönnettäköön, fanservice toimii joka tapauksessa paremmin photoshooteissa kuin conkuvissa. Toisaalta itse harvemmin käytän conkuviakaan missään, kun niissä on aina tuhat ja yksi henkilöä taustalla ja pukukin usein vähän miten sattuu.
Taaempana joku tyyppi myös buuasi, kun kehtasin myöntää että olen heittänyt jonkun mikälie-casualversion animeyhdistyksen pikkujouluihin. Voi yhyy, onko se oikeasti niin kamalaa, että tykkää pukeutua, muttei tahdo että se "kunnon puku" esimerkiksi likaantuu kun ohjelmassa on leipomista? En minä sellaisella edelleenkään menisi mihinkään tapahtumaan. Casual-cossit sun muut ovat minusta ihan okei, jos oikeasti miettii, kuinka se hahmo pukeutuisi eikä vain heitä jotain randomia Cybershopin verkkopaitaa päälleen ja ole joku rave-versio, paitsi tietysti jos hahmo oikeasti on sellainen. Se esimerkkinä käytetty punk-Axel-mikälie olisi tosielämässä aika... eh. 'D
Voisin jauhaa aiheesta vielä enemmänkin, mutta pitää päästä raportissa eteenpäin. Seuraavana ohjelmassa olisi ollut Näin animefani saa naista ja Ideasta virtuaaliseksi seikkailuksi, mutta ensimmäinen oli niin täynnä ettei sieltä oikein nähnyt tai kuullut mitään ja toisen kohdalla yksinkertaisesti väsytti liikaa, joten sen sijaan vietin aikaani photoshoottaamalla kolmen hengen Simoun-ryhmää, johon minun ja useamman muunkin oli alun perin pitänyt tehdä asu. No, materiaalit on edelleen hankittu, eli vähintään uutta photoshoottia joskus tulevaisuudessa.
Shootin jälkeen kävin vilkaisemassa pelihuonetta ja Touhou-turnauksen alkua, mutten taaskaan nähnyt oikein mitään joten siirryimme kaverin kanssa Metsähallin puolelle odottelemaan päättäjäisiä.
Päättäjäisiäkään emme tosin ehtineet katsoa kokonaan sillä piti ehtiä junaan, mutta Momoi oli kovin söpö. Ja onnea vaan kaikille palkintoja saaneille (olivat muuten hienoja ne pystit, kiva että coni panosti palkintoihin näinkin paljon).
Kaiken kaikkiaan Desuconista jäi ihan positiivinen maku. Minun piti kuvata ahkerasti, mutta se taas kummasti jäi sunnuntain shoottia lukuun ottamatta. Ainoina pahempina miinuksina keksin lähinnä ohjelmien venymisen ja niihin jonottamisen sekä yön ja aamun kylmyyden (joka luultavasti johtui osittain valvomisesta, mutta aloin silti toivoa, että olisin ottanut kaverin tavoin viltin mukaan). Kansainvälisyys oli hieno juttu, toivottavasti vastaava jatkuu tässä ja kenties muissakin coneissa.
Kiitos järjestäjille ja vänkäreille, kunniavieraille ja tietysti niille kaikille, joiden kanssa tuli pyörittyä ja joille tuli juteltua. Tiedätte keitä olette. :3
