Onigirihattu, crossdressaaja ja röyhelörinsessa

Hei jes, viimeinkin pääsen selittämään siitä, mikä tässä blogissa on vähännoinniinku pointtina; puvuista! En tajunnut ottaa yhdestäkään Traconin asusta mitään work in progress -kuvia (enkä oikeastaan usko, että tappelemiseni muotolaskosten kanssa olisi niin hirveän kiinnostavaa ollut...), mutta onpahan sentään vihdoin jotain valmista esiteltävänä.

Hahmovalintojen puolesta viides Tracon oli minulle varsin jännä kokemus, sillä kaikki conin pukuiltavat olivat naisia - olkoonkin, että se yksi feikkaa poikaa. Lisäksi minulla on ollut koko cosplayhistoriassani ehkä huimat... neljä naishahmoa, joista yhdestä ei puhuta, yksi oli viikko sitten päällä kierrätettynä ja kaksi muuta debytoin ensi kertaa samassa tapahtumassa.

Lauantain asuna minulla oli tosiaan Ace Attorneyn lounasleidi Angel Starr. Olin tehnyt puvun alun perin ryhmää varten, mutta olinkin ryhmästä ainoa joka ilmaantui coniin AA-puvussa. No, kerrankin näin päin! Jätin bentolaatikkokorin suosiolla kotiin kun se olisi vienyt turhan paljon tilaa ja kantelin vain yhtä boksia mukanani - sinne sai mahdutettua hyvin ompelutarvikkeet, hakaneuloja ja pinnejä. Lisäksi minulla oli karvatakki (joka tarvitsee vielä vuorin ja muutakin kuin hakaneuloja pörröihinsä *köhköh*), mutta arvatkaa kahdesti, jaksoinko pitää sitä päällä siinä helteessä.

Asu ei päällepäin näytä kovin hankalalta tai uhrauksia vaativalta (etenkään ilman sitä karvatakkia), mutta Starrilla on järkyttävän kokoiset kultaiset korvarenkaat ja minulla ei ollut entuudestaan reikiä korvissani, koska pelkään neuloja. Pelkään niitä paljon. Ja kun Simounin Mamiinallakin (puku, joka minun piti tehdä Desuconin sunnuntaille, mutta valmistuu... joskus) on korvissa napit, päätin suosiolla miehistyä ja ottaa viimeinkin ne reiät. YumiKoyukilla oli lävistyssetti ja kun hän oli onnistuneesti rei'ittänyt parin muunkin kaverin korvat, lupasi ystävällisesti rei'ittää minunkin. Väittivät mokomat, ettei se sattuisi. Valehtelivat. Eivätkä ne killuttimet sitten loppujen lopuksi edes näkyneet juuri missään kuvissa, mutta mitä sitä ei cosplayn eteen tekisi... ;___;

Mitä asuun muuten tulee, en ole tainnut ennen ommella tuollaista mekkoa (tai mekkoa ylipäätään, jos yhtä kaapua ei lasketa), joten se oli ihan jännä projekti ilman kaavoja (joita muutenkin vasta yritän opetella käyttämään, argh). Minun pitää korjata toinen muotolaskos ja ainakin toinen olkain, mutta muuten saatan olla siihen ehkä ihan tyytyväinen. Oho. En uskonut kun Lirlys joskus väitti että rypyttäminen olisi rentouttavaa, mutta pääsin sitäkin kokeilemaan ensimmäisen kerran omin nokkineni ja yllättävän kivastihan se meni perjantaiaamuna Draculaa kuunnellen. Kiitti äänikirjavinkistä, Ilona! Olen tähän saakka laittanut taustalle pyörimään yleensä huonoa animea tai animea jonka olen jo nähnyt, mutta se vie keskittymiskykyä joskus hiukan liikaa.
 En ole ihan varma mitä kangas on, sillä ostin sen Tallinnasta. Jotain morsiussatiinin tapaista, laskeutuu kivasti ja vähän kiiltelee, muttei niin että silmiin sattuisi.

Kengät eivät ole ihan sellaiset kuin pitäisi, mutten löytänyt sopivia tappokorkoja mistään, joten en alkanut nirsoilla kun äiti kaivoi nuo kaapista ja kysyi, kelpaisivatko. Olin ajatellut käyttää samoja kenkiä seuraavana päivänä Gwendolynin kanssa, mutta ne tappoivat jalkani päivän mittaan aika tehokkaasti, joten menin suosiolla matalapohjilla. Jännää, että Orpheuksen 21 cm:n korko ei tuota juuri mitään ongelmaa, mutta noiden kanssa jalkoja poltteli iltaa kohden ikävästi. Ehkä se johtuu jalan asennon kulmasta.

Kuten yleensä, pidän tässäkin puvussa yksityiskohdista ja niiden tekemisestä eniten. Hattu on sattumalta täsmälleen oikeansävyistä mohairia (Lefrinille enkelikuoroja sen löytämisestä, oot ihku!) ja onigirit makuualustapalojen päälle huovutettua villaa ja askarteluhuopaa.
Kaulakoru näkyy kaikissa kuvissa aika huonosti, joten tässä on muistinvirkistykseksi sama kuva, jota käytin Traconia edeltävässä pukuentryssä. Mietin pitkään, teenkö nakin massasta vai softiksesta - eli siis onko se kolmiulotteinen vai läpyskä. Loppujen lopuksi päädyin softikseen, koska referenssikuvissa se ei juuri heitä varjoja eli on luultavasti varsin litteä. Kattokaa vaikka! Lisäksi pelkäsin, että raskaampi massa vetäisi kaulanauhaa rumasti alas. Kangas on jotain mustaa ylijämää tilkkuvarastosta ja helmi vain joku laatikon pohjalta löytynyt, josta hioin vanhat maalit pois ja vedin uudet tilalle.

En ole täysin tyytyväinen peruukkiin. Se oli paljon tummempi kuin kaupan kuvissa, joten "tumman blondin" sijaan tukka on nyt aika suklaanruskea. Siitä tosin plussaa, ettei minun tarvinnut stailata sitä ollenkaan - otsatukkakin oli juuri sopivan mittainen.

Itselleni ehkä isoin jänskyys tässä puvussa oli se, ettei minulla varmaan koskaan ole ollut noin paljon meikkiä naamassa, ei puvuissa tai niiden ulkopuolella. Olen vasta hiljalleen totutellut silmämeikin käyttöön, vaikka meikkivoide-puuteri-ydistelmä (ja crossplayssa lisäksi tietysti luomivärivarjostukset) onkin ollut harrastuksessa mukana jo pidempään. Nyt oli kaiken maailman ripsentaivutinta, poskipunaa ja *le gasp* huulipunaa. Ennen minulle riitti coniin mukaan ihan pieni pussi ehostustarpeita, nyt se on jo käsilaukun kokoinen... en kyllä jaksaisi tätä joka päivä. Mutta joo, ehkä avaudun maskeerausvälineistä jossain toisessa entryssä enemmän.
Lauantainen ravintola muuten oli ihan kiva taustakin, kuten vasemmalla näkyy.

Loppujen lopuksi yllätyin siitä, miten kivaa hameessa ja koroissa oli sipsuttaa ympäriinsä. Paria kaveria lukuun ottamatta kukaan ei tainnut tunnistaa asua (ei edes eräs Phoenix, jonka kanssa pyysin yhteiskuvaa ;_;), mutta enpä minä sitä kauheasti ihmettele - mitäs cossasin jotain sivuhahmoa, joka on lisätty ykköspelin DS-version lisäkeissiin. Mut kattokaa nyt tota karvatakkia, sen design on vaan niin... niin... kuuma! Se oli pakko tehdä!

Sunnuntaiaamu, kuten olen jo pariin otteeseen todennut, kului Ouran High School Host Clubin Haruhina. Tein asun alun perin pelkästään Cosplay-deitin juontohommia varten, mutta kuten cosplayn kanssa aina tuntuu käyvän, onnistuin jollain tasolla tykästymään hahmoon (etenkin sen jälkeen, kun olin muita ompeluksia tehdessäni katsellut Ouranin uudestaan läpi).

En ole mitenkään hirveän tyytyväinen lopputulokseen, sillä tein takin ihan liian kiireessä. Se voisi istua paremmin enkä ilkeä edes vihjaista, miltä puku näyttää sisältäpäin, mutta yhtä kaikki Ouranin koulupuku oli minulle tärkeä opettaja - jouduin oikeasti opettelemaan kaavojen piirtämistä ja tein ensimmäisen herrainkaulukseni. Hommasta ei olisi tullut mitään ilman äitiäni, jonka luokse juoksin koko ajan kysymään, mitä nyt pitää tehdä. Kiitti mamma, et varmaan lue tätä ikinä mutta oot ihana. Vaikka nykyään osaankin tehdä lähes poikkeuksetta pukuni itse, olen tosiaan siinä luksusasemassa että minulla on joku, joka neuvoo jos jossain kohtaa menee täysin sormi suuhun. Siis ompelussa, proppien kanssa ongelmat pitää yhä ratkoa itse.

Kangasmerkit ovat Biitin eBaysta tilaamia, peruukin lainasin Lefriniltä ja muut romppeet löytyivät valmiina kaapista. Olisin halunnut lisätä takkiin ainakin vuorin ja olkatoppaukset (ja ehkä vähän muotolaskoksia) jos olisi ollut aikaa, mutta tällä kertaa meni vähän näin.
On kuitenkin hyvin mahdollista, että teen puvun vielä joskus uudestaan paremmin - lisänä myös oikeanlaiseksi modattu peruukki. Nyt en tosiaan kehdannut kauheasti nirhiä tai lakata sitä, kun se ei ollut omani.

Lefrin Kaoruna, minä Haruhina (feat. Esterin beban kokoiset silmäpussit - sori!) ja Noora Honey-senpaina

Deittiohjelman jälkeen kipitin vessaan vaihtamaan koulupuvusta Gwendolynin prinsessamekkoon. Viikonlopun stressi oli jättänyt minulle vähän ei-jaksa-ihan-sama-asenteen enkä jaksanut meikata kunnolla, mikä näin jälkikäteen vähän harmittaa iltapäivän shootin kannalta. Otin kuitenkin ensi kertaa käyttöön PinkyParadiselta tilaamani violetit piilolinssit, jotka sattuivat myös olemaan ensimmäiset vahvuuksilla tilaamani. Näköni on -1, joten en aiemmin ole raaskinut maksaa ylimääräistä vahvuuksista kun pärjään semihyvin ilmankin, mutta nyt vahvuuksista ei tullut lisäkustannuksia joten ajattelin että menkööt. Pakko myöntää, että olihan se paljon mukavampaa kun ei tarvinnut koko ajan siristellä. Ja niissä piilareissa on yksi toinenkin jännä juttu - ne suurentavat iiristä. :D

Se on Iso!

Minulla on aika pienet silmät muutenkin (tai lähinnä kai raskaat luomet, mutta kuitenkin), joten linssin 14,5 millimetrin halkaisija söi valkuaista aika tehokkaasti.

Itse mekon tekoprosessista minulla ei ole kauheasti sanottavaa, koska kuten olen aiemminkin maininnut, äiti teki sen minulle vanhojentansseihin noin puolitoista vuotta sitten. Olisin halunnut tehdä asun itse, mutta väänsin samaan aikaan Vincentiä senvuotiseen Traconiin ja äiti halusi tehdä tanssiaismekkoni, joten annoin sen kerran mennä. Olin kyllä mukana koko tekoprosessissa ja autoin aina sen mitä ehdin, mutten niin paljoa että kehtaisin ottaa kunniaa itselleni.

Sen sijaan peruukin muokkasin itse. Mietin pitkään käyttäisinkö hopeista vai valkoista ja lopulta päädyin valkoiseen, koska pelkäsin, että hopeisesta tulisi liian mummomainen. Alkuperäinen peruukki näkyy tuossa oikealla, leikkasin otsatukan tasaiseksi ja suoristelin kiharoista osan kokonaan pois ja osan laineille. Sulkahärpäkkeissäkään ei sen isompaa vaivaa ollut, ostin sinisiä ja mustia sulkia joita vähän muotoilin uudestaan ja liimasin nätisti lakanakangastaskuun. Minun oli tarkoitus tehdä sulista irrotettavat, mutta mokasin vähän ja jouduin liimaamaan ne kiinni peruukkiin. Vaan mitäpä tuosta, en minä sille varmaan muuta käyttöä olisi keksinytkään. Jälleenmyyntiarvo vain laskee.

En kuitenkaan loppupeleissä ollut tyytyväinen tuohon maidonvalkoiseenkaan väriin, joten pitkän etsimisen jälkeen tilasin eBaysta hopeanvalkoisen peruukin Gwendolynin valkyrie-versiota varten. Pitää ottaa siitä kuva jahka aihe tulee ajankohtaisemmaksi, koska se on _pitkä_.

Loppusunnuntai meni tosiaan lähinnä photoshootatessa YumiKoyukin, Trinoden, Lefrinin, Lirlyksen ja Porkkishin (ja myöhemmin myös Kangaskasan) kanssa. Minua on pitkään häirinnyt se, etten osaa oikein poseerata kameralle (joko olen hirveän jäykkä tai vääntelen naamaani tyhmästi), joten olin yrittänyt harjoitella jotain "Oih, Oswald...!" -ilmettä aina kun kuljin peilin ohi. Toivottavasti se näkyy enkä näytä taas joka kuvassa tältä: :|

Shootista aion edelleen tehdä vielä jossain välissä oman entrynsä, mutta kiitokset vielä kaikille osallistujille! Kuvaajille kun jaksoitte karmeasta helteestä ja kiireisestä viikonlopusta huolimatta kuvata, Yumille kun olit sunnuntaina ainoa alkuperäisryhmäläinen, joka oli saanut tarkoitetun puvun tehtyä ja päälle vielä sovittuna päivänä ja muutenkin superhieno Velvet sekä Trinodelle, jonka Gwendolyniä fanityttöilen edelleen. Olin tosi otettu kun suostuit poseeraamaan meikäläisenkin kanssa ja lainaamaan keihästä. Ää. ;w;

Lisää esimakua sunnuntain shootista. Trinode valkyrie!Gwendolyninä, minä mekko!Gwendolyninä

Kuvaajakrediitit: Porkkish, Lefrin