Sogekingin naamari

Tähän alkuun pitää todeta, etten aio cosplayata hahmoa enkä itse asiassa tiedä One Piecestä juuri mitään. Tein naamarin tilaustyönä. En myöskään sanoisi tätä merkintää varsinaiseksi tutoriaaliksi, mutta jos joku haluaa tarkempia tietoja jostakin tekovaiheesta, kysyä saa.

Referenssikuva.

Päällisimmät kriteerit naamarin teolle olivat kevyt ja halpa, joten lähdin tekemään pohjaa paperimassasta. Kilometrimäärän vuoksi emme voineet tavata asiakkaan kanssa kasvotusten, joten pyysin hänen kasvoistaan mitat ja sovelsin mallikappaleeksi kaupasta ostettua muovinaamiota.

Asiakas toivoi, että naamari olisi taustapuolelta kasvoille istuva mutta päältä sileä, joten tein kaksi erillistä kerrosta, jotka lopulta yhdistin.

Kasvoille istuva kerros...

...ja siihen yhdistetty päällikerroksen raakile.

Liimasin paperikerrosten päälle vielä sideharsoa, jotta päällimmäiseksi tulevalla (aiemmin mainostetulla) kevytmassalla olisi parempi tarttumapinta. Sivulärpäkkeet on tehty softiksesta, joka on muotoiltu veitsellä ja silitysraudalla. Lopuksi perinteinen hio-gessoa-hio-gessoa-toista-kunnes-pinta-on-tasainen.

Päätin maalata pohjan ennen kuin lisäisin silmien ympärille renkaat, jotta lopputulos olisi siistimmän näköinen. Linssit ovat sinistä kalvoa ja renkaat on muotoiltu suoraan naamioon. Näin jälkiviisaana olisin ehkä yrittänyt keksiä jonkin toisen tavan, koska nyt renkaat kyllä sai sopimaan hyvin, mutta massaa oli hankala muotoilla suoralta kädeltä kahdeksi yhtä suureksi ja tasaiseksi renkaaksi, ja erityisesti nenän vierestä työstäminen oli todella ahdasta.

Keltainen maalituubini oli päässyt korkkionnettomuuden takia kuivahtamaan, joten jouduin keksimään hätäratkaisun ja ostin Deco-askartelumaalia. Ja oli muuten viimeinen kerta, kun käytän sitä merkkiä tällaiseen projektiin. En pitänyt maalin löysästä koostumuksesta lainkaan - mikä tosin saattaa olla vain tottumuskysymys - mutta hermot menivät viimeistään siinä vaiheessa kun huomasin purkin avatessani, että maalin joukossa oli pölyä. Olisin ehkä ymmärtänyt pölyn yhden purkin kohdalla, mutta jouduin ostamaan myös purkin punaista ja pölyä oli sielläkin. Näemmä olin myös väärässä olettaessani, että tämä kyseinen "akryylimaali" olisi vedenpitävää. >8I

Alkusyksystä (ai miten niin raportoin hitaasti?) sain naamarin kuitenkin valmiiksi vajaan vuoden tappelun jälkeen. I kid you not. Tässä siis on yksi aika iso syy siihen, miksi en ole kuluneena vuotena jaksanut hirveästi pohtia omia pukujani; en kehtaa tehdä omia projekteja, jos olen luvannut tehdä jotain muuta. Ja miksi sitä aikaa kului niin paljon? Koska abivuosi, yo-kirjoitukset, pääsykokeet, matka, miljoona muuta tekosyytä ja ehkä pahimpana omat puutteni ajankäytön suunnittelussa. Arvioin tekemiseen kuluvan ajan pahasti metsään ja tein tyhmiä virheitä, mutta onneksi asiakas oli hyvin ymmärtäväinen ja kärsivällinen.

Kettumaisista osuuksista huolimatta naamarin tekeminen oli hauska projekti, mutta tämä jää hyvin todennäköisesti viimeiseksi tilaustyökseni. Ainakin siihen asti, kunnes olen kokeneempi harrastaja ja oikeasti oppinut arvioimaan omaa ajankäyttöäni vähän paremmin.

Koska nolon peilikuvan ottaminen on helpompaa kuin itselaukaisimen käyttö.