Tajunnanvirtaterapiaa

Olen aloittanut ja pyyhkinyt ja aloittanut seuraavan tekstin kirjoittamisen uudestaan ties miten monta kertaa, joten säädän sisäisen sensuurini minimille, vedän henkeä ja annan mennä.

Mua väsyttää. Musta tuntuu, että ollakseni hyvä harrastaja ja hyvä blogaaja mun pitää jatkuvasti olla todistelemassa motiivejani muille, ja musta se on naurettavaa koska ei mun pitäisi todistaa yhtään mitään kellekään muulle kuin itselleni. Mua ahdistaa, että cosplayaajat haukkuvat itseään ja toisia harrastajia huomiohuoriksi, ja mua ahdistaa että mua vähätellään sen takia, että tykkään enemmän askarrella hassuja pukuja kuin pohtia uusimman animekauden sarjatarjontaa. Kulunut vuosi on ollut mulle aikamoista emotionaalista vuoristorataa, joten en tarvitsisi elämääni nyt yhtään enempää stressaavia asioita.

Ani.mu mainostaa itseään parhaiden anime etc. -blogien listana, mutta en rehellisesti sanottuna koe kuuluvani millään laskentatavalla parhaimmistoon. Tiedän, että se on vaan sivuston slogan eikä sitä pitäisi ottaa liian vakavasti, mutta mulle tulee sieltä tulevasta liikenteestä joka tekstin julkaisemisen jälkeen vähän ahdistunut fiilis. Aloitin blogin, koska se oli hyvä tapa harjoitella kirjoittamista äidinkielen yo-koetta varten ja koska minusta tuntui, että omassa turvallisessa nurkassani minun ei tarvitsisi tuputtaa mielipiteitäni kenellekään luettavaksi (taisin joskus mainita, että tästä syystä en kauheasti tykkää kirjoitella esim. foorumeille), mutta blogilistalla oleminen vähän nollaa sitä ajatusta. Tunnetta vahvistaa se, että mitä enemmän yritän väkisin olla kiinnostunut uusimmista sarjoista ja skenen tapahtumista, sitä vähemmän mua oikeastaan kiinnostaa. Tällä hetkellä haluaisin keskittyä länsimaisiin peleihin ja henkilökohtaisiin käsityöprojekteihini, mutta musta tuntuu, että jos raportoin niistä tänne blogiin, spämmään Ani.mua saatanallisella epä-animella.

Lähinnä edellämainituista syistä pyysin jokunen päivä takaperin, että Kukkii se perunakin poistettaisiin listalta. En ole vielä saanut vastausta, mutta ajattelin ilmoittaa siltä varalta, että listan pääsivulta sattuisikin tulemaan joku, jota oikeasti kiinnostaa lukea näitä merkintöjä.

Enkä nyt tarkoita tällä etten pitäisi siitä, että blogiani luetaan, koska silloinhan voisin yhtä hyvin raapustaa näitä tekstejä johonkin henkilökohtaiseen word-dokumenttiin. Mulla on höpsö ja kliseinen unelma, että pystyisin inspiroimaan muita samalla tavalla kuin mua on inspiroitu, enkä sen takia haluaisi lopettaa julkista kirjoittamista kokonaan. 

ps. Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat, että otin itseäni vihdoin niskasta ja vaihdoin ulkoasua. Tagit ja lukijalista löytyvät jatkossa sivun alareunasta, linkeille tein kokonaan oman osion jonne pääsee ylävalikosta. Saatan vielä säätää jonkun verran värejä, mutta muuten tää alkaisi olla tässä. Toivottavasti toimii muillakin resoluutioilla jotenkin fiksusti, kun en just nyt pysty tarkastamaan sitä.