Täyttelin tässä deviantARTin puolelle hauskan taulukon, josta näkee kehityksensä kuluneiden vuosien aikana. Minun piti muutenkin kirjoittaa jotakin jännää kehityskaarestani, joten tämä inspiroi kivasti. Asiasta kiinnostuneille, kuva (jota voisi ehkä kutsua myös tämän blogitekstin tiivistelmäksi) löytyy
täältä.
Alkuperäinen ideani oli esitellä vain "ensimmäisiä asioita" (tyyliä ensimmäinen naishahmo, ensimmäinen proppi jne.), mutta kehitysmeemiä täyttäessäni huomasin, että olen oppinut joka vuosi jotakin olennaista, joten päätin noudattaa tekstissä samaa kaavaa. Tämä ei ole puku- tai tapahtumalista, vaan käytän esimerkkeinä niitä pukuja ja tapahtumia, joilla on ollut kehityksen kannalta suurempi merkitys.
Vuonna 2005 kovasti Japanista innostunut kaveri esittelee kahdeksasluokkalaiselle Wepille termin cosplay. Tennispalatsiin on tulossa japanilaisen populaarikulttuurin näyttely ja koska D.N.Angel on sillä hetkellä kuuminta hottia, Wepin kaveri saa tämän ylipuhuttua cosplayaamaan kanssaan päähenkilön... öh... kahta persoonaa?
Ai kamala.
Opittua:
+ cosplay on hauskaa, sitä kannattaa tehdä jatkossakin
Rikokset:
- ei peruukkia
- ei bindauksia
- poseeraus, joka ei sovi hahmolle (no oli minulla joskus vähän edustavampiakin kuvia, mutta kaikki ovat kadonneet näemmä bittiavaruuteen vanhan koneen mukana...)
- sinisellä kajaalilla piirretyt kulmakarvat, ei muuta meikkiä
- referenssikuvien epätarkka seuraaminen, jonka takia virheellinen toteutus (mm. paidan keskellä kulkeva valkoinen raita liian leveä, mielenkiintoiset hihansuut)
- materiaalivalinnat ja työvälineiden väärinkäyttö ("Miksi tää ohut ei-farkulle-tarkoitettu-neula ei mee tän paksun farkkukankaan läpi voi hiivatin kumiankka!1!")
Vuonna 2006 uutuudenviehätys on vielä ilmassa. Talven aikana Wepi on löytäny Fullmetal Alchemistin, rakastunut sarjaan ja päättänyt, että haluaa cosplayata sen päähenkilöä. Äidin miesystävän avustuksella tehdään ihka ensimmäinen proppi - kierrätysmateriaaleista (eli vanhasta muoviputkesta, ämpäristä ja kasasta muuta rompetta) tietenkin! Ihmeen kaupalla puku on valmis kuukausia ennen Animeconia, jonne se on tarkoitus laittaa päälle.
Kaveri (ei se sama joka esitteli cosplayn) pyytää Wepia Ropeconiin, joten tämä tekee pikapikaa magmatiimiläisen univormun ja saa siitä hyvästä jonkun kyynisen roolipelisedän vihat niskoilleen. Magmatiimiläinen on reunoista siksakattua lakanakangasta ja siis voimasanan ruma, pukua käytetään uudestaan Helsingin sarjakuvafestivaalien ei näin -cosplaynäytöksessä.
Taustat ja photoshopskilzzien paluu. <3
Opittua:
+ ompelu on plääh, propit on paljon kivempiä!1!
+ puvuista voi ottaa kuvia hyvässä valossa ja niin, ettei taustalla ole hirveästi ihmisiä! (ensi kerralla toivottavasti muistetaan myös sarjauskollisuus maiseman kanssa...)
Rikokset:
- ei vieläkään peruukkia
- ei vieläkään bindauksia
- ei vieläkään meikkiä (ei edes sitä kulmakarvakajaalia)
- edelleen materiaalivalinnat
2007. "Oon tehny tätä kaksi vuotta, kyllä mä nyt osaan!" ajatteli Wepi, kun aloitti kunnianhimoisen projektin tehdäkseen uuden version D.N.Angelin Darkista, koska "Vanha ei ole hyvä." Ensimmäiset peruukit astuvat kehiin - Punanaamiosta, luonnollisesti. Wepi miettii, kuinka saisi aikaan Darkin painovoimaa uhmaavan kampauksen, ja
keksii laittaa peruukin päähänsä väärin päin! (ajsahdkjahsdksaj) Oho, verkko näkyy - no ei se mitään, lisätään kuitua (Internetistä
™ opittu kikka)! Wepi ei kuitenkaan oikein ymmärrä weftien tekemistä, joten ompelun sijaan hän liimaa parturoidut kuidut jesarisuikaleiden väliin, maalaa jesarin akryylimaaleilla violetiksi ja ompelee tekeleen kiinni peruukkiin (joo sori, valehtelin näemmä kun väitin, että lisäsin ensimmäisen kerran kuitua orpheus-peruukkiin :-----D). Nerokasta! Jostakin täysin käsittämättömästä syystä conipäivän aikana useampi ihminen tulee kysymään, onko peruukki Wepin luonnollinen hiuskuontalo. Wepi oppii bindaamaan ja enkelikuoro laulaa!
:---------D
Koska Kingdom Hearts on ~ihanin peli ikinä~, Wepi haluaa tehdä Ropeconiin Roxas-puvun (kenties ihan vain kettuillakseen edellisen vuoden sedälle) ja oppii paljon tekonahan ompelusta ja kaavoista, mutta tekee silti takin kanssa huvittavia mokia ja mm. kaavoittaa taskut liian alas. Takapakkia peruukin kanssa - "Kyl mä voin mun omia hiuksia käyttää kun oon blondi ja toi Punanaamion punky on niin ruma eikä ole rahaakaan." Wepi ei ole kuullut eBaysta.
En käsitä, miten niin järkyttävästä puvusta on saatu näinkin hyvä kuva. Vorona on loistava kuvaaja?
Hieman syksymmällä Wepi oppii, että pukua ei ole hyvä tehdä 24 tunnin sisällä (muttei muista tätä tulevaisuudessa). Se johtaa ahdistukseen ja väsymykseen, ja peruukki kärsii, kun kesken päivän nukahtaa kaverin olkapäätä vasten.
Ensimmäiselle Cosplayviikolle Wepi haluaa tehdä Silkroad Onlinen varaspuvun, muttei tajua ettei haarniskan tekeminen ole parin illan juttu, ja että sellainen ei muutenkaan olisi paras mahdollinen asuste kouluun.
Talvella Wepi osallistuu ensimmäiseen cosplaykilpailuunsa.
Toinen todiste siitä, että hyvä kuvaaja voi pelastaa järkyttävän puvun.
Opittua:
+ puvun piirtäminen helpottaa sen hahmottamista
+ bindata voi!!
+ sideharsoa ei kannata käyttää bindaamiseen, jessekorsetti on parempi
+ pukua täydentämään voi ostaa myös peruukin! peruukkia voi parturoida!
+ jonkinlaista hahmotuskykyä materiaalivalinnoissa
+ kisaaminen on jännää, hauskaa ja kamalaa samaan aikaan
+ kenkiin voi panostaa enemmänkin kuin "no kunhan on jotain siihen suuntaan"
Rikokset:
- ei osaa aloittaa tekemistä ajoissa, tuloksena kiirehdittyjä ja epäsiistejä pukuja
- yliarvioi omat taitonsa pahemman kerran
2008 on erityinen oppimisen vuosi. Tähän mennessä Wepi on vain crossplayannut, mutta kesällä listalle eksyy myös yksi naishahmo. Wepi on selannut paljon tutoriaaleja ja alkanut seurata niin suomalaista kuin vähän ulkomaistakin cosplay-yhteisöä tarkemmin. Yht'äkkiä PALJON pukuja, joskin suurin osa kiireellä tehtyjä ja osa hieman keskeneräisiäkin.
Wepi mm. alkaa opetella meikkaamaan, tekee puvuilleen harjoituskappaleita, oppii paremmaksi peruukinkäsittelijäksi, hioo ompelu- ja propintekotaitojaan ja ymmärtää cosplayvalokuvien merkityksen. Ensimmäinen "photoshoot-miitti" järjestetään talvella ja kesään mennessä Wepillä on enemmän hienoja valokuvia ja cosplayaavia kavereita kuin koskaan aiemmin.
Taustoissa olisi kyllä vieläkin parantamisen varaa...
Opittua:
+ EI JESARIA IHOLLE, se jättää arpia
+ meikkiä saa ja pitää käyttää
+ naisena ei olekaan niin kamalaa, mutta ensi kerralla pidempi hame
+ harjoituskappaleet on jees
+ peruukkeja voi tilata -le gasp- netistä ja ne ovat parempia kuin Punanaamiosta ostetut
+ photoshootien kautta voi laajentaa verkostoaan ja niiden järjestäminen on kivaa
Rikokset:
- ei vieläkään osaa tehdä pukujaan ajoissa, osa puvuista päällä keskeneräisenä
2009 on hiljaisempi vuosi. Wepi tekee yhden hankalamman puvun, jota parantelee pitkin vuotta ja sen lisäksi muutaman puvun, jotka saa kasaan huomattavasti pienemmällä vaivalla. Äidin tekemä wanhojentanssimekko on hirmu kiva, joten Wepi käyttää sitä ahkerasti.
Toiseen pukuun tarvittavat vaatteet löytyivät kirpputorilta ja vaatekaapista. Toista väännettiin puoli vuotta.
Opittua:
+ asukokonaisuuksia voi maustaa piilolinsseillä (näistä Wepi sentään tiesi aiemmin, ei vain kokenut tarpeelliseksi)
+ vanhoja pukuja voi parannella ja käyttää uudestaan (useammassakin kuin kahdessa tapahtumassa)
+ softis on ihanaa
+ jos puvulle on deadline, peruukki kannattaa tilata ensimmäisenä ettei se unohdu tai jää tulematta postin takkuilun vuoksi
Rikokset:
- ei _vieläkään_ osaa aloittaa ajoissa - muutamassa tapauksessa peruukin tilaaminen jää niin viimetippaan, että toinen ehtii juuri ja juuri, toisen tilaaminen unohtuu kokonaan ja pitää hankkia korvike Punanaamiosta.
2010 Wepi on jäänyt hitaalle vaihteelle. Suuria suunnitelmia olisi kovasti, mutta koulu vie aikaa, nettikauppojen kanssa on epäonnea ja laskuvirhe kostautuu materiaalien kanssa. Epäonnistumiset masentavat, mutteivät onneksi lannista täysin. Wepi palaa perusteisiin, selaa paljon käsityölehtiä ja yrittää oppia ompelemaan, jotta pääsisi kammostaan viimein eroon.
Wepi hyppää muotivillitykseen ja perustaa blogin, joka antaa lisämotivaatiota.
Photoshooteissa Wepi viettää enemmän aikaa kameran takana kuin edessä, mutta cosplayatessaan kiinnittää silti aiempaa enemmän huomiota omaan eläytymiseensä. Paljon harjoittelua peilin edessä, itseilmaisun tueksi näytelmäkurssi.
Iloinen Wepi näyttää oravalta.
Opittua:
+ valokuvaaminenkin on hauskaa
+ improvisaatioharjoittelu auttaa cosplayssa
+ liika työskentely ei ole hyvästä, vaikka pukua ei jättäisikään viimeiseen iltaan
+ jos jokin asia tuntuu hankalalta, on hyvä palata perusteisiin
Rikokset:
- aikataulut aina ja ikuisesti
- ei osaa arvioida omaa jaksamistaan
Minulla oli tähän kohtaan valmiiksi kirjoitettuna tyylikäs loppukommentti, mutta nuoremman minäni pöljyys alkoi hajottaa siinä määrin, ettei se tuntunut enää sopivalta. Ensi vuonna mietin kuitenkin taas miten tyhmä olen ollut tänä vuonna, mutta toisaalta myös paikoilleen jämähtäminen on pelottava ajatus, joten ehkä näin on ihan hyvä.
Tämän vuoden "uusi juttu" näkyisi muuten olevan liikunta. On sitä aikaisemminkin yritetty vaihtelevin tuloksin, mutta nyt minulla on oikeasti liikuntasuunnitelma ja maksettuja tanssitunteja (sen sijaan, että taas ajattelisin meneväni "ensi viikolla" salille, mutta sairastun sopivasti ja lopetan käymisen parin kerran jälkeen). Mitä on tämä noituus!
Kuvaajakrediitit: Heidi, Johis, Kuroari, Vorona, Janica, Upaa, Ninnu, [midd_, Islienne, Aidu
