Vieläkö sitä ollaan elossa?

Eksyin viime syksynä lukemaan vanhoja blogimerkintöjäni eikä niistä jäänyt hirveän hyvä fiilis. Tuntui ja tuntuu siltä, että ne olisi kirjoittanut joku ihan eri henkilö; monista aiheista olen pyöräyttänyt mielipiteeni täysin ympäri ja jotkin ajatukset muotoilisin eri sanoin.

Vaikka todennäköisesti onkin ihan hyvä, että olen käynyt jonkinlaista ihmiskasvua läpi viimeisen kuuden vuoden aikana, tuntuu ikävältä pitää julkisena tekstejä, joiden takana en enää seiso. Piilotan todennäköisesti osan vanhoista kirjoituksista jahka ehdin, mutta jätän ainakin tutoriaalit ja valokuvat näkyville.

Cosplayta teen yhä omassa hiljaisessa piirissäni, mutta blogaamisesta on mennyt maku. Lienee siis korkea aika sanoa tälle projektille hyvästit.
Kiitokset lukijoille, kommentoineille ja linkkejä vaihtaneille! Eiköhän me vielä tapahtumissa törmäillä, Suomi kun on pieni maa.

Omatoimimatkalla Japanissa

Löysin blogin luonnoksista matkaraportin raakileen, jonka kirjoittamisen olen aloittanut reilu vuosi sitten. En todennäköisesti koskaan saa sitä valmiiksi, mutta muistelen edelleen lämmöllä joitain majapaikkojamme ja haluan vähän promota niitä. Heitän joukkoon myös muita matkavinkkejä sen mukaan kun niitä sattuu mieleen. Jos jostain haluaa tarkennusta niin kysyä saa, mutta en takaa että osaan vastata - sen verran yksityiskohtia on jo unohtunut. :'D

Taustatiedoksi; olin reissussa kolmen ystävän kanssa. Matkustimme junalla kaupungista toiseen kaksi viikkoa ja yövyimme Tokiossa toiset kaksi, tosin kahdessa eri hostellissa. Japan Rail Pass mainitaan esim. jokaisessa Japanin matkaesitteessä, mutta se on tällaiseen matkailuun ihan paras, koska vähän kalliimmillakin junilla saa mennä melkein miten haluaa.

Ennen lähtöä olimme varanneet yöpymisen vain matkan ensimmäiseen ja viimeiseen majapaikkaan, jotta suunnitelmassa olisi joustovaraa (vähän riskaabelia, mutta emme olleet liikkeellä turistikaudella, joten homma toimi ihan kiitettävästi). Varasimme tulevan majapaikan aina muutama yö ennen kaupunkiin saapumista, joten jokaisessa kohteessa piti olla WiFi - miniläppäri löytyi omasta takaa. Muina kriteereinä katsoimme sijaintia, hintaa ja muiden yöpyjien arvosteluja.

Paikallisten englannintaidottomuutta ei liioitella, joten esimerkiksi älypuhelin reittien tarkastamiseen on tosi jees.

Ensimmäinen stoppi oli Fukuoka, jossa yövyimme Kashima Honkan Ryokanissa. Fukuokassa todennäköisesti haluaa nähdä ainakin paljon temppeleitä, johon ryokanin sijainti on loistava. Tunnelmallinen rakennus ja mukava henkilökunta.

...ja ainoa kuva jonka löysin huoneestamme oli tämä...

Sadekautena satoi
yllättävän vähän.

Olin Hiroshimapäivinä vielä vähän sekaisin aikaerosta joten en muista niistä paljoa (muuta kuin että Hiroshiman Rauhanmuseo on voimakas kokemus ja se kannattaa ehdottomasti kiertää ajan kanssa läpi, mutta se nyt varmaan on sanomattakin selvää).

Majapaikkana toimi Hiroshima Hana Hostel, joka oli suht' lähellä asemaa. Itse menin aikaisin nukkumaan, mutta kaverit kävivät vielä hostellin järjestämissä sakenmaistiaisissa.

Olisin voinut viettää Osakassa vaikka kokonaisen kuukauden. Osaka oli ihana ja haluan sinne uudestaan. Kaupungissa on vaikka kuinka paljon nähtävää ja jos tekeminen uhkaa loppua kesken, reilipassin avulla päiväretkien teko onnistuu kätevästi.

Vaikka Naraan, missä jokainen
voi kuvitella olevansa Disney-prinsessa.

Tai Shirahamaan. Älä usko jos joku väittää,
että vesi olisi kesäkuussa liian kylmää.

Jos(/kun) palaan joskus Osakaan, haluan ehdottomasti yöpyä uudestaan Business Hotel Mikadossa. Hotellia oli vähän hankala löytää (jouduttiin kiertämään kortteli pariin kertaan koska kartta oli niin epäselvä), mutta kun reitti oli kerran löytynyt, se oli todella helppo muistaa. Hotelli sijaitsee kivenheiton päässä asemalta, henkilökunta oli aivan ihanaa ja täällä pääsimme ensimmäisen kerran kokeilemaan japanilaista kylpyperinnettä. Mikadossa oli myös sauna(!!!), vaikka näin suomalaisena vähän harmittikin ettei kiukaalle saanut heittää löylyä.

Yht' äkkiä tunsin itseni köyhäksi.

Seuraavana vuorossa oli Kioto. Yövyimme Village Kyotossa, enkä muista milloin olisin tuntenut oloni spurgummaksi kuin neljän tähden hotellin respaan astuessa, hikisenä rinkan kanssa... Hotellissa järjestettiin paloharjoitukset käyntimme aikana, joten huoneet olivat halpoja. Village Kyoto oli kokonaisuudessaan sitä mitä neljän tähden hotellilta sopii odottaakin, mutta parhaiten muistan kylpytilat. Amme (jolla oli sen verran kokoa että se olisi käynyt uima-altaasta) oli auki yötä myöten, joten saimme kylpeä rauhassa pikkutunneilla kun päivän turistivelvollisuudet oli hoidettu. Saisinko sellaisen tänne opiskelijakämppäänkin, pliis.

Hotellin oloasutkin oli silkkiä, apua.

Kaikkein eniten minulla on ikävä Japanin ruokaa. Ulkona syöminen on Suomen hintoihin verrattuna huokeaa, joten budjettimatkailijakin uskaltaa kokeilla erilaisia makuja. Ehkä jännin asia minkä söin oli kokonainen pieni mustekala, joka tarjoiltiin ravintolassa keittiön tervehdyksenä. Se oli yllättävän hyvää. :D

Muttei niin hyvää kuin PÄÄRUOKA!

Kioton jälkeen mielimme vuorille, koska Suomi on niin kovin litteä. Alkuperäinen suunnitelma oli kiivetä Fujille, mutta eihän sinne kiipeilyosuudelle sesonkikauden ulkopuolella ollut minkäänlaista turistikuljetusta. Ehkä tämänkin takia Japaniin pitää päästä joskus uudestaan...

Viivyimme muutaman yön Kawaguchikossa Station Innissä, joka nimensäkin mukaan sijaitsee ihan juna-aseman vieressä. Mukava paikka, kylpytiloista oli hulppeat näkymät vuorille ja asemalta kulkee busseja mm. Fuji-vuoren luolille.

Kawaguchikossa on muuten varmaan maailman rasittavimmat liikennevalot - vieläkin alkaa soida se piipitys päässä jos ajattelen sitä liikaa... Mutta vielä suurempi järkytys oli Tuomas Veturi -teemainen juna. Tuomas Veturi on ilmeisesti Japanissa kova juttu, koska riisipallonpuristimiakaan ei tahtonut löytää ilman veturikuvitusta.

Ida halusi ehdottomasti Fuji-Q Highlandiin, joka on Fujin juurella sijaitseva huvipuisto. Eikä yhtään kaduta, että mahdutin päiväpassin omaan budjettiini! Turistikausina huvipuistossa on ilmeisesti mahdottomat jonot, mutta koska sadekauden ja arkipäivän takia puisto oli aamupäivästä lähes autio, me aikalailla vaan juostiin laitteesta toiseen. Dodonpa oli ihana. *___* Ja kauhutalo.... no, juuri sitä mitä japanilaiselta kauhulta voi odottaa. Minun piti lähteä kesken pois, kun alkoi tuntua siltä että pyörryn ihan just.

Miksi ei Suomessa. ;_;

Yksi huvipuiston kohteista oli Evangelion: World -näyttely, joka uudelleenherätti uinuvan animefanini. Siellä oli vaikka mitä siistiä, mutta esimerkiksi hahmoluonnoksista ja animaatiokalvoista ei saanut ottaa kuvia.

Näistä sen sijaan sai!
Joku otti myös kuvan minusta Gendo Ikarin
pöydän ääressä, vaan missähän se menee...

Mutta se Fuji-Q-hypestä, takaisin majoituksiin. Jos löydät itsesi Nikkosta, tee itsellesi palvelus ja yövy ainakin yksi yö Zen Hostelissa. Julkista liikennettä ei ole, mutta hostellin pitäjä Scout noutaa ja kuskaa ihmisiä aseman, ruokakaupan ja UNESCOn temppeleiden välillä. Yöpymiseen sisältyy jumalainen aamiainen (Scout leipoi meille pannukakkuja!! ;_;) ja pienestä lisämaksusta päivälliseksi saa hostellilla leivotun pitsan (joka muuten myös on törkeän hyvää). Ihan parasta hostellissa kuitenkin on se, että sen vierellä virtaa vuoristojoki, jossa voi uida!

KATTOKAA NYT TOTA

Saisinko tällaisenkin takapihalle?

Hektisen kaupunkimatkailun jälkeen vuorilla rauhoittuminen teki todella hyvää. Olisin kevyesti voinut yöpyä Zen Hostellissa vielä pari yötä lisää, mutta matka jatkui. Ennen Tokiota halusimme pitää vielä yhden rantapäivän, joten matkustimme Kamakuraan. Yövyimme Guest House Kamakurassa, jota pyöritti todella sympaattinen pariskunta. Guest Housen keittiö oli ensimmäinen paikka koko matkan aikana, jossa oli kunnon kierrätyspiste. :D

Tokiossa meillä oli kaksi majoitusta, joista ensimmäisen nimeä en enää muista (mutta se oli dormihuone, jonka valtasimme neljään pekkaan). Toinen oli Khaosan Tokyo Laboratory, jonka sijainti oli loistava mutta jonka ilmastointi reistaili öisin, mikä ei enää heinäkuun puolella ollut kovin miellyttävää.

Tokiossa on niin paljon tekemistä etten ala listata kaikkea, mutta jos LGBTQIA-yöelämä kiinnostaa, esimerkiksi Arty Farty (kauheasta nimestään ja logostaan huolimatta) on turistiystävällinen klubi, jonka suurin vika on se, että se menee kiinni liian aikaisin. Naismatkustajien kannattaa kyllä sinnekin ottaa kaveri mukaan.

kuvaajakrediitit: Ida ja Annu

Meikkiderput

Huomasin juuri, että blogilla on mennyt tuo maaginen sadan lukijan raja rikki? Hämmentävää, mutta kiitokset teille kun jaksatte olla kiinnostuneita hitaanlaisesta päivitystahdista huolimatta. :D Moni toveriblogaaja on tehnyt jotain spesiaalimerkintää luvun saavutettuaan, mutta minä en oikein tiedä, mikä sitten itselleni olisi jotain ~erityistä~ jaettavaa... Joten jos mielessäsi on jotain mistä toivoisit minun kirjoittavan, olen avoin ehdotuksille!

Joka tapauksessa, tässäpä näitä kuten tuli eilen illalla luvattua!

Kuvaajakrediitit yhä Weenylle, joka oli myös hurmaava testi!Dominura. :3

"Oo silleen 'nyt saatana Eren'" "..." "...joo älä ookaan"

Nicki Arlertia ei kiinnosta

nolo fujo ajattelee otp:tä

pakollinen ankkanaama

"wepi hei koita keskittyä"

...en edes yritä selittää

Tähän on hyvä lopettaa. Toivottavasti onnistuin piristämään päiväänne, ainakin itse aion palata tuohon viimeiseen kuvaan joka kerta, kun ketutusmittarit alkavat hälyttää punaisella. :D

Meikkitestejä

Tumblrin puolella useampi kaveri on viime aikoina tehnyt cosplay-meikkitestejä, joten minäkin halusin. Tähän ei tietenkään liittynyt mitenkään se, että maratoonasin viime viikolla erästä nimeltämainitsematonta titaanianimea, hys hys. Olen menneisyydessä ollut muutenkin vähän tylsä cosplay-meikkieni kanssa ja haluaisin paremmin oppia korostamaan kasvojen piirteitä eri tavoilla. Koska peruukkeja löytyy varastosta jo muutama ja nautin tällä hetkellä syyslomasta, ajoitus innostukseen meni aika nappiin.

Koska kyseessä on nimenomaan testejä, kaikki vaatteetkin ovat luokkaa jotain-vähän-sinnepäin. Kuvat saa klikkailtua isommiksi, kuvaajakrediitit Weenylle!

Rico Brzenska - Shingeki no Kyojin

Tästä se lähti. Halusin tehdä itselleni kasuaalin meikin (koska armeija), mutta näyttää silti selvästi naiselta. Yritin korostaa kulmakarvojen lyhyyttä, mutta jos päädyn oikeasti tekemään tämän, varmaan joko nypin tai piilotan ylimääräiset karvat kunnolla. Lasit ovat omani ja koska silmienväri täsmää, tähän ei tarvitsisi välttämättä hankkia piilolinssejä. Peruukin olen aikoinaan muokannut Togainun Touyalle.

Armin Arlert - Shingeki no Kyojin

Armin on babu ja minua vähän houkuttelisi joku hahmo myös Scouting Legionista koska sitten ei olisi niin orpo olo jos päädyn kuvaamaan kavereiden kanssa... Toisaalta tykkään ihan hirveästi sarjan naisista ja ilman binderiä on aina vähän mukavampaa. Arminin meikki oli siinä mielessä hankala, että piti yrittää saada piirteistä miehisemmät näyttämättä liian vanhalta tai kulmikkaalta. Joku minulle tumblan puolella ehdotteli jo He-Mania, joten onnistumisesta en ole ihan varma. : D Peruukki on oikeasti lähempänä Nicki Minajia, photoshoppailin värin laiskasti oikeammaksi. 

Tsukimi Kurashita - Kuragehime

Tsukimi on edelleen henkilökohtaisella hahmolistallani erittäin korkealla. Yritin pitää meikin taas mahdollisimman minimissä, käytin ruskeaa kajaalia ja ihan aavistuksen poskipunaa ja huulipunaa (poskipunaa olisi tosin näin jälkikäteen katsottuna voinut olla reippaamminkin). Lisäksi harjasin kulmakarvat vastakarvaan, jotta ne näyttäisivät vähän sekaisemmilta. Vasta nyt äsken tajusin että hahmollahan kuuluisi olla pisamia, sen siitä saa kun ei ole tapittanut referenssejä kunnolla pariin vuoteen...

Mamiina - Simoun

Mamiina on prinsessakomplekseineen ihan toisessa päässä edellisiin verrattuna. Tekoripset, nypityt kulmakarvat ja kasvonpiirteiden selkeämpi rajaaminen. Poskipunaa olisi taas saanut olla enemmän, en vielä ihan erota millainen määrä meikkiä on valokuvaan sopiva. Mamiinalla ei virallisesti ole huulipunaa, mutta ajattelin, että se sopisi. Peruukki on ihan hahmoa varten hankittu useampi vuosi takaperin, mutta sitä ei ole vielä mitenkään muokattu, kieritin letit vaan nopeasti pään ympäri kuvia varten. Kravaattia varten heitin kaulan ympärille sukkahousut, kaappicosplayta parhaimmillaan. : D

 

Yamuraiha - Magi - The labyrinth of Magic

Halusin kokeilla rajata silmät eri tavalla (olen erityisen arka tekemään alarajausta koska minulla on niin raskaat luomet), joten Yamu pääsi koekaniiniksi kun sopiva peruukki löytyi. Pyyhin puolet huulipunasta pois ja levitin poskipunaa lisää, nyt sitä alkaa vihdoinkin olla tarpeeksi. Kulmakarvat jäävät vähän piiloon, mutta piirsin niiden kaaren lempeämmäksi kuin Mamiinalla.

Kaiken kaikkiaan meikeillä leikkiminen oli oikein hauskaa! Tätä pitäisi varmaan harrastaa enemmänkin. Meinasin loppuun postata vielä parit derput, mutta tässä alkaa olla jo sen verran kuvia, että laitan ne huomenna erikseen.

Päliväivitys

Kokisin ehkä huonoa omaatuntoa laiskahkosta päivitystahdista, jos en jossain välissä kevättä olisi herännyt siihen totuuteen, että siinä vaiheessa kun kirjoittamisesta ottaa liikaa paineita, teksti ei tunnu ~omalta~ ja blogaaminen on lähempänä työtä kuin harrastusta, on ehkä ihan sama lopettaa.

Huomasin, että minulla on luonnoksissa puolivalmis raportti Tampere kupliista, jonne olin oikeasti pitkästä aikaa kasannut cosplayta. En kuitenkaan ole vieläkään saanut tapahtumasta kuvia, joita ilman kirjoitusta on vähän turha julkaista, koska en oikeasti tehnyt mitään niin jännää, että siitä jaksaisi pelkästään lukea. : D

Alkukesästä kävin pyörähtämässä Japanissa, jonka takia en kerennyt coneihin edes peruspulliaiseksi. Ehkä kuitenkin pystyn elämään tämän kanssa. En ole ihan varma, kehtaanko raportoida matkasta tänne blogiin sen kummemmin - cosplayhin matka ei liittynyt mitenkään, mutta toisaalta haluaisin suositella esimerkiksi muutamia majapaikkojamme siltä varalta, että lukijakunnasta joku on suunnittelemassa Japaninlomaa.

Menneenä viikonloppuna oli omalta osaltani kesän ainoa con, eli Ropecon. En alkanut väsäämään uutta pukua koska tarvitsin palautumisaikaa Japanin jälkeen, mutta viimehetken päähänpiston takia istuin taas pitkästä aikaa tapahtumaa edeltävänä iltana ompelukoneen ääressä. Pääsin kuitenkin ajoissa nukkumaan ja huomasin, että oli tosi kivaa askarrella ilman kiirepaniikkia. Yllättävää sinäänsä. :---D Tästä kuitenkin lisää omassa merkinnässään, jahka olen saanut valokuvat. Jos ei nyt tarvitsisi odotella puolta vuotta...

Väliin fiiliksiä Moskovan lentokentältä.
Näen vieläkin painajaisia.

Ja sit joku tällänen tägihomma, joka ei myöskään liity cosplayhin, mut' Berna niin nätisti kommentoi että kai tää pitää tehdä. En kirjoita mitään jännää enää loppuun, eli jos ei yhtään kiinnosta, lukemisen voi lopettaa än-yy-tee-nyt.

1. Onko sinulla lempikukkaa? Mikä se on?
- Ei oikeastaan - kasvitietoni rajoittuu ala-asteeseen + siihen mitä opin partiossa, ja siitäkin vähästä on suurin osa unohtunut.

2. Millaiset luonteenpiirteet ovat sinulla turn off?
- Se, ettei ihminen pysty tekemään minkäänlaisia kompromisseja alkaa aika nopeasti ottaa pattiin.

3. Missä voisit kuvitella olevasi 10 vuoden päästä?
- Ei apua, osaako kukaan oikeasti vastata tällaisiin? Mulla menee ajatukset aina ihan takkuun. Tiedän just ja just missä olen ensi viikolla, ensi vuodesta ei ole mitään hajua. Ahdistaa ajatella noin pitkälle. D:

4. Onko sinulla parasta ystävää vai vain useampia kavereita?
- En tykkää laittaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen, ajattelen seurustelukumppaniakin hyvänä ystävänä. Eli useita kavereita kai.

5. Oletko aamuvirkku vai nautitko valvomisesta?
- Oon mielelläni öitä hereillä, mutta toisaalta minusta on myös kiva herätä aikaisin ilman kiirettä. Jälkimmäinen ei yleensä onnistu, koska vuorokausirytmi tuppaa lipsumaan.

6. Mikä on/oli lempiaiheesi peruskoulussa?
- Yllättääkö ketään jos sanon, että kuvataide ja tekniset käsityöt. :D

7. Oletko ollut koskaan lentokoneessa?
- Viimeksi muutama viikko sitten.

8. Pitäisikö sinun olla tekemässä juuri nyt jotain ihan muuta?
- Ei oikeastaan, nukkumaan ajattelin kohta mennä.

9. Paikkakunta missä asut tällä hetkellä?
- Tampere.

10. Kuulutko kirkkoon?
- En.

11. Vaikuttavatko kummitustarinat sinuun mitenkään? (esim. Creepypasta)
- Yleensä jännitän itse tilanteessa (eli kun luen/katson/minulle kerrotaan jotain) ja säikähdän kaikkea tosi helposti, mutta en enää sen jälkeen. En esimerkiksi näe painajaisia kauhujuttujen takia.

Tähän piti keksiä omia kysymyksiä ja tägätä muita ihmisiä, mutta en yhtään tiedä kenelle laittaisin vahingon kiertämään, joten olen paha ihminen enkä keksi kysymyksiäkään.