Kukkii se perunakin

Myöhäinen ja tynkä Frostbite-raportti

2012-02-04T01:38:00.000+02:00

Tässä nähdään taas se, että minun pitäisi kirjoittaa kaikki tapahtumaraportit saman tien ylös. En muista Desucon Frostbitesta enää juuri muuta, kuin että kävin katsomassa parit cosplayohjelmat, pidimme Biitin ja Unitan kanssa oman ohjelmamme ja muuten harrastin syntisesti yleistä hengailua. Kamera oli mukana, mutta yllätys yllätys sitä tuli taas käytettyä turhan laiskasti - ne pari ottamaani kuvaa löytyvät kuitenkin täältä.

Minun ei liene järkeä käydä tapahtumaa kohta kohdalta läpi kun en paljoa osaa kertoa, mutta sen perusteella ettei myöskään negatiivisia juttuja ole juuri jäänyt mieleen uskaltaisin sanoa, että yleisesti ottaen homma pelasi. Paitsi sen oman ohjelmamme kohdalla.

Ohjelmamme oli cosplayesityspaja, jonka harjoituksiin kuului mm. äänenkäyttöä, tilankäyttöä & liikkeitä ja pieniä improharjoituksia. Pyysimme siis tilaa, jossa saisi olla rauhassa uteliaiden katseilta, mahtuisi liikkumaan ja voisimme pitää ääntä. Ainakin itse olin ymmärtänyt kuvien perusteella, että VIP lounge olisi suljettu tila, mutta eihän se ollut mitään sinne päinkään ja tämän tajusimme vasta sunnuntaina ihan vähän ennen oman ohjelmamme alkamista. Onneksi saimme infon ja avuliaan järjestyksenvalvojan avulla nopeasti korvaavan tilan, mutta se tarkoitti sitä, että ohjelma-aikaa piti lyhentää aiotusta kahdesta tunnista tuntiin (eli 45 minuuttiin, kun seuraavan ohjelman piti päästä sisään), jonka takia etenkin alkupään harjoitukset jäivät aika hätäisiksi karsimisesta huolimatta. Vielä kerran pahoittelumme tästä osallistujille. :c

Noin muuten ohjelman pitäminen oli kyllä todella mukavaa ja osallistujat hyvin mukana etenkin loppuvaiheessa, joten kiitos siitä! Haluaisimme kovasti vetää pajan jossain vaiheessa ihan täysimittaisenakin. Ainakaan paikanpäällä kukaan ei kehdannut haukkua meitä pystyyn, joten toivottavasti pajasta löytyi sitä hyötypuoltakin. Jos jotain jäi hampaankoloon, siitä saa kertoa blogin kommenteissa. Tai voitte mennä ahdistelemaan Biittiä tai laittaa meikäläiselle sähköpostia (osoite löytyy tuolta ylhäältä allekirjoittanut-linkin takaa).

Månprisma, förvandla mig!

2011-12-26T21:41:00.000+02:00

Monen muun tavoin olen innostunut kovasti WorldCosplaysta ja tein sinne itsekin tunnuksen.

Ilmeeni, kun WorldCosplay ja suomalaisten joukkoliittyminen sivustolle.

Uudelle cosplay-sivustolle liittyminen tarkoittaa tietenkin jäätävää kuvaspämmäämistä. Minusta on kuitenkin vähän tylsää iskeä täysin samat kuvat joka sivustolle, enkä muutenkaan kehdannut julkaista vanhempia kuviani sellaisenaan (koska en aikoinani ole muokannut niitä edes sen vertaa, että olisin laittanut kokoa pienemmäksi), joten päätin antaa joillekin kuville pientä make-overia. Eihän se tietenkään tee vanhoista asuista sen parempia, mutta hauskaa oli! Eikä vähiten siitä syystä, että kuvankäsittelyohjelmani kieli oli tuntemattomasta syystä vaihtunut espanjaksi ja sen sijaan, että olisin jaksanut selvittää miten se vaihdetaan takaisin, aloin kokeilla eri toimintoja sokkona.

Yleensä muokkaan kuvistani korkeintaan kokoa, kontrastia ja vähän värejä, joten halusin kokeilla jotakin erilaista. Muokkasin kaikki kuvat joko hakien tietoisesti jotakin tunnelmaa, tai tavalla jota en yleensä käytä. Tajusin vähän liian myöhään, että kannettavani näyttö taitaa olla aika kirkas, joten toivottavasti nämä nyt eivät näytä ihan pöljiltä oikein kalibroiduilla näytöillä...

Alkuperäinen kuva vasemmalla, muokattu oikealla.

Hauenkua (Utawarerumono) - puku 2007 / kuva 2008

Yritin ensin lähteä terävöittämään kuvaa, mutta eihän siitä mitään tullut kun alkuperäinen kuva on otettu zoomaamalla lähemmäs. Lähdin siis hakemaan vanhan valokuvan fiilistä: muokkasin värejä sinisemmiksi ja iskin päälle tuommoisen varjofiltterin, jonka oikeaa nimeä en muista.

Sora (Kingdom Hearts) - puku 2007 / kuva 2008

Hain tähänkin kuvaan vähän nostalgista tunnelmaa. Yleensä editoin kuvat terävämmiksi ja tummemmiksi, joten tein tästä värien avulla pehmeämmän. Iskin päälle myös oranssin ja sinisen filtterin eri asetuksilla tuomaan kuvaan sävyä.

Sora (Kingdom Hearts II: Final Mix+) - puku 2007 / kuva 2008

En yleensä blurraa kuviani lainkaan, joten halusin kokeilla. En kyllä taida hirveästi pitää lopputuloksesta... Tein ympäristöstä myös vahvemman värisen kontrastiksi pukujen mustavalkoisuudelle.

Waka (Okami) - 2008

Muokkaan yleensä varjot kylmiksi, joten kokeilin lähteä tämän kuvan kanssa päinvastaiseen suuntaan ja teinkin siitä lämpimämmän. Itse asiassa uskaltaisin sanoa, että tykkään lopputuloksesta. :D

Hal "Otacon" Emmerich (Metal Gear Solid: The Twin Snakes) - 2009

Jos edellistä kuvaa yritin saada lämpimäksi, niin tähän hain viileyttä muuallekin kuin varjoihin (ja leikkimällä muillakin sävyillä, kuin sillä tavanomaisella sinisellä).

Roxas (Kingdom Hearts II) - 2007

Tämä oli viimeisiä kuvia joita muokkasin, joten se päätyi jo lievän perseilyn uhriksi. Vaaleanpunainen liukuväri, ok mitä.

Envy (Fullmetal Alchemist) - 2009

Ja tämänkin kuvan kanssa annoin sävyjen mennä överiksi. Heittelin päälle lisäksi vähän jotain terävöintityökalua ja valkoisen liukuvärin matalalla läpinäkyvyydellä.

En enää tässä vaiheessa kehtaa toivottaa hyvää joulua, joten toivotan hyviä välipäiviä! Ja koska tähän merkintään on selvästi hyvä lopettaa tämä vuosi, toivotan jo nyt myös hyvää uutta vuotta!

ps. Jos olet tulossa Frostbiteen etkä keksi sunnuntaille tekemistä, tule Biitin, Unitan ja minun järjestämään Cosplayesityspajaan! Työpajailmoittautumiset ovat käynnissä nyt, joten vielä ehtii. :D

Jouluaskartelua ja ystävämyyntejä

2011-12-08T17:00:00.000+02:00

Ani.mun joulukalentereiden seuraaminen pistää vähän harmittamaan, etten itse jaksanut tehdä suunnittelemaani ryhmäcosplay/asunvalmistus/yleinen vinkki -kalenteria koska olen sairastellut pitkin syksyä, mutta no, suklaa lohduttaa. Ehkä ensi vuonna.

En ole pahemmin jaksanut vääntää mitään asuihinkaan liittyvää jos luonnoksia ei lasketa, mutta cosplayn sijaan olen rauhoittanut hermojani perinteisemmillä käsitöillä. Koska ulkona alkaa viimeinkin olla vähän kylmempää ja minulla on tasan yksi pipo, päätin huovuttaa itselleni korvalaput. Alkuperäinen suunnitelmakuva oli toisin päin, mutta käänsin sen luonnosasteella ylösalaisin ja se näytti paremmalta niin. Ja sitten tajusin että lol Odin Sphere. :--D

Hups, aika epäsymmetriset... mutta eivät nämä kyllä toisaalta ole vielä lähellekään valmiit.

Ystävämyynneistä olen maininnut aiemminkin. Minun on pitänyt jo vaikka kuinka pitkään tehdä niistä ja niiltä tehdyistä löydöistä uusi merkintä, mutta se on aina päässyt unohtumaan.

Oma suosikkini on Helsinki Fashion Housen ystävämyynnit, joita järjestetään suhteellisen usein ja säännöllisesti keväisin ja syksyisin. Saman katon alta löytyy liikkeitä laidasta laitaan, ja vaikka esimerkiksi tietyt merkkivaatteet voivat alennuksista huolimatta olla kalliita, ensimmäisten hintojen ei kannata antaa säikäyttää liikaa. Cosplayaajalle hyödyllisimpiä liikkeitä ovat kenties Nanso, joka myy mm. erilaisia sukkia, sukkahousuja ja legginsejä hyvin edullisesti ja eräs koruja ja kauneustarvikkeita myyvä liike jonka nimeä en nyt onnistu saamaan päähäni, mutta josta olen bongannut mm. ohennussakset parilla eurolla. Samasta paikasta saa myös pinnejä, hiuspantoja, hiusharjoja ynnä muuta pikkutavaraa, jota voi käyttää peruukkien stailaamisessa.

Sirikin halusi kuvaan.

Muita erikoisuuksia ovat mm. Lankamaailma Nordian liike, josta saa villalankoja ja huovutustarvikkeita. Myös kenkiä ja käsineitä kannattaa pitää silmällä.

Seuraava ystävämyynti järjestetään 24.-25.3.2012 ja vaikka ei cosplayhin mitään erikoista tarvitsisikaan, suosittelen ehdottomasti käymään mikäli suinkaan sattuu tuolloin olemaan Helsingissä, sillä tarjolla on oikeasti vähän kaikkea alusvaatteista juhlapukuihin ja asusteisiin. Itse en koe olevani mikään himoshoppaaja, mutta viimeisemmistä ystävämyynneistä esimerkiksi mukaan tarttuneet nahkakengät maksoivat vain 30 euroa. Ei mikään huono diili.

Parkkitilaa voi olla niukasti, mutta bussillakin pääsee hyvin lähelle ja menneiden kokemuksien mukaan lauantaina alkaa olla väljempää siinä klo 12 jälkeen, sunnuntaina joskus klo 13-14 jälkeen.

Mainos: halvalla askartelutarvikkeita kimpassa

2011-11-25T14:11:00.001+02:00

Kaveri järjestää kimppatilausta askartelutarvikkeista CCHobbysta. Olemme tilanneet sieltä aiemminkin ja sekä palvelu että tuotteet olivat hyviä (+ hinnaltaan moni tuote on halvempi kuin Suomessa), joten mikäli kiinnostaa, suuntaa kulkusi tähän infoblogiin. Aikaa tosin on vain sunnuntaihin asti, mutta lupasin silti mainostaa, koska mitä enemmän porukkaa on mukana, sitä paremmin postikulut saadaan jaettua. :D

Välivuosi cosplaysta

2011-11-11T10:30:00.000+02:00

Viime talvena asetin itselleni haasteen. En löisi yhtäkään tapahtumaa tai pukua lukkoon, vaan tekisin töitä omaan tahtiini kun siltä tuntuu. Jos asu valmistuisi ennen tapahtumaa, niin hyvä. Jos taas ei, pystyisin elämään sen kanssa.

Nyt kun vuoden tapahtumaputki on omalta osaltani satavarmasti pulkassa, on hyvä vähän purkaa fiiliksiä.
Ensinnäkin en vähentänyt vain pukuja, vaan jätin puolivahingossa myös tapahtumia välistä. Suunnittelin käyväni kuudessa tapahtumassa, mutta kävinkin vain kolmessa, joista yhdessä cosplayasin - ja silloinkin vanhalla puvulla.

Joinakin kesinä olen tuntenut tapahtumissa jonkinlaista tylsistymistä. "Onhan täällä ihan kivaa, mutta kaikki alkaa olla jo nähty." Näin on käynyt erityisesti, jos en ole ollut conissa töissä, tai jos ohjelmassa ei ole juuri silloin mennyt mitään jännää (ja joskus vaikka olisikin mennyt). Niin ei käynyt tänä vuonna kertaakaan. Kaikki oli uutta ja kiintoisaa, mihinkään ei ehtinyt kyllästyä. Olin pirteä, koska en joutunut valvomaan edeltävää yötä puvun viimeisten hilavitkuttimien kanssa. Jaksoin paremmin, koska mahduin liikkumaan, enkä joutunut kantamaan vesipullon, matkapuhelimen ja lompakon lisäksi mukanani mitään ylimääräistä. En tiedä onko muilla tätä ongelmaa, mutta jostain syystä väsyn hirveän helposti, jos minulla on silmissäni piilolinssit tai päässäni peruukki - jostakin monimutkaisemmasta asuvirityksestä puhumattakaan.

Onnistuin löytämään uudestaan nuoremman minäni innostuksen siitä, että tämä ainutlaatuinen viikonloppu olisi omistettu armottomalle nördäämiselle, fanityttöilylle, hauskanpidolle. Eikö tässä harrastuksessa pitäisi olla pohjimmiltaan kysymys juuri siitä?

Toisaalta opin myös uuden syyn siihen, miksi pidän cosplayaamisesta niin paljon. Rakastan tapahtumien tuomaa karnevaalihenkeä ja haluan olla osa sitä. Pienikin pänttäytyminen ja asukoordinaation miettiminen on hauskaa, vaikkei kyseessä edes olisi cosplay. Minulla on mieletön ikävä sitä yhteishenkeä, jonka onnistunut cosplayryhmä synnyttää - kaipaan uusiin ihmisiin tutustumista ja valokuvausretkiä keskelle metsää.

Haaste oli minulle myös testi. Pohdin joskus blogini perustamisen aikoihin, onko tästä harrastuksesta mennyt maku ja pitäisikö minun lopettaa. Etäisyyttä otettuani tiedän nyt varmasti, ettei asia ole niin. Minun täytyy vain muistaa ottaa rennosti ja olla ahnehtimatta itselleni liikaa tekemistä. Tämän pitäisi kai olla itsestäänselvyys, mutta jostain syystä se on päässyt usein matkan varrella unohtumaan.

Näillä näkymin deadlineton tekeminen siis jatkuu. Saatan asettaa itselleni jonkin hiljaisen tavoitteen, että puvun pitäisi olla valmis päivään X mennessä (jolloin X ei ole tapahtumaa edeltävä ilta), mutten huutele siitä etukäteen ja jos en syystä elämä pysykään tavoitteessani, se ei ole maailmanloppu ja osaan hidastaa ajoissa.

...sehän ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uusista pukusuunnitelmista saisi nähdä päiväunia, eihän? ;>

Suomalaista cosplayta Tumblrissa

2011-11-05T14:11:00.001+02:00

Finnish Cosplay @ Tumblr

Jäin koukkuun Tumblriin, joten aloitin huvikseni blogin, jonka tarkoitus on esitellä suomalaista cosplayta kuvien, videoiden ja linkkien muodossa. Ihan rehellisesti sanottuna suomalaisen cosplayn yleinen taso on minusta varsin kova ja se nousee jatkuvasti ylöspäin, mutta harrastajakunta on vähän levällään. Netissä pyörii esimerkiksi paljon kauniita valokuvia, joita monikaan ei ole välttämättä nähnyt.

Toistaiseksi blogissa on enimmäkseen kuvia, jotka henkilökohtaisesti koen kauniiksi/mielenkiintoisiksi, mutta tarkoitus on tosiaan jatkossa lähetellä muutakin, mikäli löydän jotakin kiintoisaa ja aiheeseen liittyvää.

Sogekingin naamari

2011-10-23T21:27:00.000+03:00

Tähän alkuun pitää todeta, etten aio cosplayata hahmoa enkä itse asiassa tiedä One Piecestä juuri mitään. Tein naamarin tilaustyönä. En myöskään sanoisi tätä merkintää varsinaiseksi tutoriaaliksi, mutta jos joku haluaa tarkempia tietoja jostakin tekovaiheesta, kysyä saa.

Referenssikuva.

Päällisimmät kriteerit naamarin teolle olivat kevyt ja halpa, joten lähdin tekemään pohjaa paperimassasta. Kilometrimäärän vuoksi emme voineet tavata asiakkaan kanssa kasvotusten, joten pyysin hänen kasvoistaan mitat ja sovelsin mallikappaleeksi kaupasta ostettua muovinaamiota.

Asiakas toivoi, että naamari olisi taustapuolelta kasvoille istuva mutta päältä sileä, joten tein kaksi erillistä kerrosta, jotka lopulta yhdistin.

Kasvoille istuva kerros...

...ja siihen yhdistetty päällikerroksen raakile.

Liimasin paperikerrosten päälle vielä sideharsoa, jotta päällimmäiseksi tulevalla (aiemmin mainostetulla) kevytmassalla olisi parempi tarttumapinta. Sivulärpäkkeet on tehty softiksesta, joka on muotoiltu veitsellä ja silitysraudalla. Lopuksi perinteinen hio-gessoa-hio-gessoa-toista-kunnes-pinta-on-tasainen.

Päätin maalata pohjan ennen kuin lisäisin silmien ympärille renkaat, jotta lopputulos olisi siistimmän näköinen. Linssit ovat sinistä kalvoa ja renkaat on muotoiltu suoraan naamioon. Näin jälkiviisaana olisin ehkä yrittänyt keksiä jonkin toisen tavan, koska nyt renkaat kyllä sai sopimaan hyvin, mutta massaa oli hankala muotoilla suoralta kädeltä kahdeksi yhtä suureksi ja tasaiseksi renkaaksi, ja erityisesti nenän vierestä työstäminen oli todella ahdasta.

Keltainen maalituubini oli päässyt korkkionnettomuuden takia kuivahtamaan, joten jouduin keksimään hätäratkaisun ja ostin Deco-askartelumaalia. Ja oli muuten viimeinen kerta, kun käytän sitä merkkiä tällaiseen projektiin. En pitänyt maalin löysästä koostumuksesta lainkaan - mikä tosin saattaa olla vain tottumuskysymys - mutta hermot menivät viimeistään siinä vaiheessa kun huomasin purkin avatessani, että maalin joukossa oli pölyä. Olisin ehkä ymmärtänyt pölyn yhden purkin kohdalla, mutta jouduin ostamaan myös purkin punaista ja pölyä oli sielläkin. Näemmä olin myös väärässä olettaessani, että tämä kyseinen "akryylimaali" olisi vedenpitävää. >8I

Alkusyksystä (ai miten niin raportoin hitaasti?) sain naamarin kuitenkin valmiiksi vajaan vuoden tappelun jälkeen. I kid you not. Tässä siis on yksi aika iso syy siihen, miksi en ole kuluneena vuotena jaksanut hirveästi pohtia omia pukujani; en kehtaa tehdä omia projekteja, jos olen luvannut tehdä jotain muuta. Ja miksi sitä aikaa kului niin paljon? Koska abivuosi, yo-kirjoitukset, pääsykokeet, matka, miljoona muuta tekosyytä ja ehkä pahimpana omat puutteni ajankäytön suunnittelussa. Arvioin tekemiseen kuluvan ajan pahasti metsään ja tein tyhmiä virheitä, mutta onneksi asiakas oli hyvin ymmärtäväinen ja kärsivällinen.

Kettumaisista osuuksista huolimatta naamarin tekeminen oli hauska projekti, mutta tämä jää hyvin todennäköisesti viimeiseksi tilaustyökseni. Ainakin siihen asti, kunnes olen kokeneempi harrastaja ja oikeasti oppinut arvioimaan omaa ajankäyttöäni vähän paremmin.

Koska nolon peilikuvan ottaminen on helpompaa kuin itselaukaisimen käyttö.

Ehdottomasti flunssan arvoista

2011-10-10T16:50:00.000+03:00

Koska itselleen nauraminen on hyve. Lirlykselle vielä kerran kiitos kärsivällisyydestä, vakavammat otokset löytyvät täältä.

Jos joku muistaa vielä tämän...

Lasketaan yhdessä! Kuinka monta kertaa Wepi ehtii revetä parin tunnin kuvaussession aikana?

11!!!1!1!!!1

Olen lähes ylpeä kyvystäni valita hahmoja, joiksi en luonteen puolesta sovi ollenkaan.

Tarinatuokio: Kun lähdimme kuvauspaikalta, oli pimeää, kylmää ja märkää. Ja nälkä ja jano ja vessahätä. Lunta tuprusi niin, että hyvä kun näki pari metriä eteenpäin. Saatoin ehkä vahingossa ajaa hetkellisesti yksisuuntaista katua väärään suuntaan (en vieläkään tiedä, koska lol näkyvyys). Kun käänsin auton ympäri, taisin liiskata jonkun talvehtivan kukkapuskan. Kaiken pahan huipuksi navigaattori ohjasi meidät keskelle ei-mitään, joten muutaman kilometrin ajomatka viisinkertaistui. Kyllä minä olen ihan hyvä kuski nykyään. Oikeasti.

WRYYM WRYYM

Ja koska materiaalia jäi vähemmän kun kokosin kaikki repeämiskuvat yhdeksi, loppubonuksena vielä vanhempi kuva (puvun ykkösversiosta), koska tykkään siitä liikaa.

Cidinä Weenyah, kuvaajana Kepa.

Arkistoista: Pirun-kylmä-hups-eksyttiin-no-ihan-sama

2011-10-05T09:52:00.000+03:00

Blogi uhkaa taas jäädä hiljaisemmalle vaihteelle, joten vedän hihasta kierrätyskortin ja spammaan toissavuotisia photoshootkuvia viimeisen kerran.

Aika ja paikka: Joulukuu 2009, Malmin hautausmaa + kotiympäristö
Kuvaaja & muokkaaja: Lirlys
Vincent Valentine: Wepi

Okei, myönnetään - ihan oikeasti spammaan näin vanhoja kuvia siksi, että nyt voin tehdä merkinnän niistä saman kuvausreissun kyseenalaisemmista otoksista. :'D

Ai niin, se otsikko.

2011-09-12T16:56:00.000+03:00

Traconin jälkeen pääni oli sen verran pyörällä, että ajattelin vähän koota ajatuksiani ja kirjoittaa niistä vasta sitten hienon blogimerkinnän. Muuten toimiva idea, mutta unohdin tehdä muistiinpanoja ja nyt pienimuotoinen leirikoulu on ehtinyt syödä pois kaikki hienosti rakennellut lauseeni. Sori-en-muista-enää-anteeksipyyntölitaniasta uhkaa tulla paha tapa.

Päällisimmät mielikuvat ovat, että A) Tapahtuma oli tosi jepa jee B) Viime vuoden tapaan aika tuntui vain katoavan johonkin. Johonkin = enimmäkseen cosplay-kisaan. Kisa oli onneksi hirmuisen eeppinen (yhdyn halleluuja-kuoroon sekä pukujen että esitysten tason huimasta noususta) ja sitä oli kiva katsella kun oli kavereitakin mukana, mutta muistin taas liiankin hyvin, miksen ole käynyt katsomassa conien cosplay-kisoja useampaan vuoteen; siinä menee ihan liikaa aikaa. Erityisesti, kun taidekujalla odottaa nälkäisiä kavereita, jotka tahtoisivat päästä joskus esim. syömään... Mutta itsepä olin päättänyt että sitä kisaa oli ehdoin tahdoin päästävä katsomaan, joten en valita. Onnea vielä kertaalleen kaikille sijoittuneille ja kiitos kaikille kisaajille siitä, että onnistuitte nostamaan tasoa noin paljon!

Minusta tuntuu, että kuljin tapahtumassa jonkinlaisessa transsissa, kun pitkin viikonloppua noin tunnin välein sain jännittävän innonpuuskan, kun äkkiä muistin olevani conissa. Ennustukseni piti paikkaansa enkä nähnyt kovinkaan montaa ohjelmaa, mutta lauantain cosplay-kisojen lisäksi ehdin seurata Elffin proppiluennon alkua. Informatiivista settiä, kuten odottaa saattoi. Taidekujapöydän takana oli taas pitkästä aikaa hirmuisen kivaa istua ja myyntikin oli melkoisen hyvää. Omasta puolestani taisin tehdä noin kolminkertaisen tuoton viime vuoteen nähden, joten köyhän opiskelijan vatsa kiittää kaikkia, jotka poikkesivat pöydällemme. :D

Jotta merkintä ei olisi ihan täysin tylsän kuvaton, niin myin taidekujalla tällaisia Portal-aiheisia tarroja + paria vanhaa postikorttia.

Olisin ollut valmis petiin jo siinä yhdeksän maissa, mutta Inside the cosplayer's studio -paneeli kutsui minut Marusekin teehuoneesta takaisin tapahtumapaikalle. Olen jo pidempään halunnut olla mukana järjestämässä jotakin puheohjelmaa, mutta taisin kuitenkin olla tämänkaltaisessa paneelissa vähän "ylimääräisenä" - en koe, että minulla olisi näissä piireissä sen vertaa nimeä, että minusta saisi revittyä hirveästi vitsiä, enkä muutenkaan ole kovin sanavalmis persoona (en esim. osaa kettuilla takaisin). Väsymystila ei erityisemmin auttanut asiaa. Tentattavana istuminen Biitin, Ilonan, Majon, Rullarinkelin ja Malician kanssa oli kuitenkin yllättävän hauskaa ja sehän paneelissa taisi olla pääpointtina. Ja jos se arvon paneelin vetäjää yhtään lohduttaa, niin seuraava Taru sormusten herrasta -aiheinen pukuni tulee olemaan hobitti. :---D

Sunnuntai lähti käyntii hyvin, hyvin väsyneesti. Juonsimme Biitin kanssa taas cosplay-deittiä ja valitettavasti sekä väsymys että valmistautumisen puute taisivat näkyä juonnossa jonkin verran, mutta onneksi meillä sentään oli aivan mielettömän loistavat osallistujat ja yleisö, joka oli täysillä mukana. Lavalla oli hankala pitää pokkaa kun koko ajan alkoi naurattaa, mutta toisaalta juonto ei onneksi tällä kertaa vaatinutkaan ehdotonta hahmossa pysymistä. Enivei, kiitoksia vielä kerran kaikille, jotka olivat tavalla tai toisella osallisina tämän Traconin deitissä! Oli sen verran hienoa menoa, että toivon näkeväni lavalla käyneitä jatkossakin esiintymässä.

Voin ainakin omasta puolestani sanoa, että deitissä mukana oleminen on tehnyt valtavia muutoksia esiintymisvarmuudessani. Minusta tuntuu, että olen onnistunut pudottamaan ainakin suurimman osan turhasta stressaamisesta jonnekin matkan varrelle ja nyt uskallan jo itsekin uskoa siihen kuuluisaan "Hyvin se menee!" -lausahdukseen. Biitti ehtikin jo vähän paljastella meidän ja deitin välistä suhdetta omassa blogissaan, mutta olemme tosiaan ajatelleet kokeilla ainakin hetken aikaa vähän toisenlaisen ohjelman pitämistä. Toivon mukaan jo hyvinkin pian, joten pysykää kanavalla.

Takaisin itse tapahtumaan. Juonsin deittiä Angel Starrina, mutta olo enteili flunssaa enkä jaksanut olla puvussa ohjelmaamme pidempään, joten kävin vaihtamassa vaatteet ja kipitin sitten taidekujalle ottamaan oman paikkani pöydästämme. Uusien ja vanhojen tuttujen kanssa jutellessa fiilis parani huomattavasti päivän mittaan mikä oli erittäin hyvä juttu, sillä vietin suurimman osan loppupäivästä myyjänä. Käväisin välissä vilkaisemassa ryhmäkisan alkua, sillä halusin nähdä edes osan Biitin juontoa, mutten kehdannut jäädä pidemmäksi aikaa, koska olin ollut niin paljon poissa taidekujalta edellisenä päivänä.

Aika hujahti jälleen ohi ja aloimme purkaa myyntipöytää ja poistua kukin omille tahoillemme. Hämmästyksekseni huomasin illalla, että minuun oli tarttunut pitkästä aikaa post-con-angsti, millä tosin on jotain tekemistä ehkä sen kanssa, kuinka vähän olen tänä vuonna käynyt tapahtumissa. Cosplay-tauko ja pukujen näkeminen jälleen kerran livenä on myös nostanut suuresti omaa cosplay-motivaatiota, mutta kirjoitan itsepeilailumerkinnän ehkä joskus myöhemmin.

Saattaa hyvinkin olla, että seuraava tapahtumani on vasta Desucon Frostbite. Gaala ja Talks vähän kutkuttelisivat, mutta pitää vielä katsoa, mitä lompakko ja kalenteri ovat asiasta mieltä.

Tracon-suunnitelmia & tagi

2011-08-27T15:54:00.002+03:00

Tracon lähenee huimaavaa vauhtia ja päätin jo hyvän aikaa sitten, että jätän pukuilut taas suosiolla pukuilematta. Viimeiset viikot ovat olleet aikamoista hulabaloota, sillä onnistuin jonkin onnenkantamoisen kautta pääsemään Tampereen ammattikorkeakouluun elokuvan ja television koulutusohjelmaan. Tästä on seurannut luonnollisesti Massiivinen Säätö (TM) muuttotouhujen ja informaatioähkyn merkeissä, mutta odotan jo innolla koska pääsen yhdistämään oppiaineeni ja cosplayn - siitä kuitenkin lisää mahdollisesti joskus myöhemmin.

Cosplayn puuttuminen ei onneksi ole ennenkään estänyt coniin lähtöä. Katselin jo, että ohjelmakartassa olisi vaikka mitä kivaa nähtävää, mutta olemme taas varanneet taidekujapöydän Annun, Johiksen ja Bernerin voimin, joten saa nähdä, onko minulla aikaa juosta ohjelmissa. Laitan toivoni ohjelmien videointiin. Enivei, tulkaa ihmeessä tervehtimään, mikäli satutte eksymään taidekujan lähelle. Meidät löytää pöydästä nro 33.
Sen verran olen eksynyt työpuolellekin, että meidän olisi tarkoitus taas Biitin kanssa juontaa Cosplay-deittiä. Minua pyydettiin osallistumaan myös Inside the cosplayer's studio -paneeliin ja kanssapanelistini ovat fiksua ja filmaattista väkeä, joten ainakin heitä kannattaa tulla kuulemaan. ;3

Ja tästä hienosti päivän muihin aiheisiin. Käsky ehti käydä jo sekä Yumin että Fukkan (vai Fukan?) suunnalta, joten tehdäänpä tämä pidempään cosplay-blogeissa kiertänyt haaste nyt vihdoin ja viimein. Hommahan toimi näin:

On kuusi asiaa jotka sinun täytyy kertoa. 3 negatiivista ja 3 positiivista, tietysti rehellisesti. Lopuksi tagaat kuusi blogaajaa ja linkkaat blogin alle sen, joka sinut tagasi.

Kolme negatiivista asiaa jotka sinun täytyy kertoa.

1.Cossi, joka on vähiten suosikkisi ja syy.

2.Huonoin kokemus conissa.

3.Huonoin conisi ja syy.

Kolme postiivista asiaa jotka täytyy kertoa.

1. Lempicossisi ja syy.

2. Paras kokemus conissa.

3. Paras conisi ja syy.

Negatiiviset

1. Ai kamala, heti lähdetään liikkeelle vaikeilla kysymyksillä. Minulla taitaa olla kaikissa puvuissani jotain mitä tahtoisin korjata tai mihin en ole muuten vain tyytyväinen, mutta sanoisin ehkä kuitenkin, että Fullmetal Alchemistin Envy. Vaikka se ehkä onkin vanhempia pukuja paremmin tehty, en yksinkertaisesti tuntenut oloani sen kanssa kovinkaan mukavaksi ja conin jälkeen tuli mietittyä paljon, että miksi, oi miksi.

Lähes ainoa kuva jonka kehtaan näyttää tästä puvusta, hurrdurr.

2. Olen jauhanut tästäkin jo aivan tarpeeksi, joten lyhyesti vuonna kivi ja keppi ilkeä setä, joka sanoi pahasti kun cosplayasin Ropeconissa magmatiimiläistä Pokémonista. Ei se oikeastaan enää vaivaa, onpahan vain jäänyt mieleen.

3. Tsukicon 2009. Tarpeeksi sanottu.

Positiiviset

1. Vincent Valentine ja Gwendolyn ovat tasoissa, jos lempipukua mietitään. Nautin todella paljon koko Vincentin työprosessista, Gwendolyniä taas on hirmuisen kivaa pitää päällä.

2. En osaa valita erityistä lempikokemusta koska yleensä jokaisella tapahtumalla on omat huippuhetkensä, joten valitsen mieleenpainuvimman. Ensimmäinen Iso tapahtuma, johon osallistuin oli Animecon IV vuonna 2006. Cosplayasin Fullmetal Alchemistin Edwardia ja odottelin tapahtuma-alueen pihalla kavereitani, jotka olivat lähteneet sisälle katsomaan jotakin ohjelmaa. Taisin näyttää vähän eksyneeltä, sillä eräs conikävijöistä lähestyi minua ja alkoi laulaa Melissaa. Minulla ei tosin vieläkään ole mitään hajua kuka se oli, muistan vain että se piristi päivääni todella paljon.

3. Ääh, minun on hirveän vaikeaa laittaa tapahtumia paremmuusjärjestykseen, sillä kuten tuossa edellisessä kohdassa sanoin, jokaisella tapahtumalla on omat huippuhetkensä (ja vastaavasti aallonpohjansa). Lisäksi aika kultaa muistot, eli vanhempia tapahtumia on vaikeampi vertailla sellaisten kanssa, jotka ovat vielä tuoreessa muistissa. Ropecon, Tracon ja uutena nousijana Desucon ovat lempitapahtumiani, mutten taida osata määritellä parasta coniani sen paremmin.

Minut taganneet linkkailinkin jo tuonne ylös. Ja koska minusta tuntuu, että kaikki ja kaikkien äidit on jo ehditty tagailla, sanotaan vaikka, että sinut on tagattu jos jaloissasi on vihreät sukat.

Ps. Heittelin tuonne Assyraporttiin pari kuvaa. Ei näytä enää niin kamalalta tekstiseinältä.

Assembly Summer 2011: Hengitä syvään ja ajattele viivaa

2011-08-10T16:06:00.002+03:00

Tämän piti olla tapahtumaraportti, mutten saa muistiinpanoistani enää mitään selvää ja mielikuvat tapahtumasta ovat paikoin aika hämäriä. Muistan, että oli kivaa silloin kun en jännännyt itseäni puolikuoliaaksi. Se, että kirjoitan tätä flunssassa ei taida auttaa asiaa, mutta yritetään nyt ennen kuin ne viimeisetkin muistikuvat karkaavat ulottumattomiin.

???

Sain tietää Assyistä ensimmäisen kerran muistaakseni serkultani joskus yläasteella. Tapahtuma kuulosti mielettömän siistiltä ja siitä asti minun on pitänyt osallistua, mutta joka kerta olen joko unohtanut koko tapahtuman, tai sitten olen tajunnut juuri pari päivää sen päättymisen jälkeen että ai jaa, se meni jo. Kun kuulin huhuja, että Assembly tulee taas ja tällä kertaa siellä järjestetään cosplay-kisakin, painuin saman tien sivulle tutkimaan lippujen hintoja. Nyt! Nyt tai ei koskaan.

Minun ei pitänyt osallistua kisaan. Palkintosummat nähtyäni päällisin tunne oli harmi siitä, ettei minulla ollut pukua, jolla olisi voinut kisata. Asiaa tarpeeksi puituani päätin kuitenkin yrittää vääntää jotain aikaiseksi, vaikka se pari viikkoa tuntuikin jo aloittaessa aivan liian vähältä ajalta. Kyseessä oli yksi oma hahmosovellukseni, josta en nyt viitsi sen syvällisemmin kertoa - tuskin tulee yllätyksenä kenellekään, että puku ei viimeisenä iltana ollut lähelläkään valmista. En halunnut taas stressiromahdusta, joten irrotin tyynenä ompelukoneen johdon seinästä ja painuin nukkumaan.

Aamulla suurin tukijani äiti kysyi missä vaiheessa puku oli, ja kun totesin että ei onnistu, en kisaa, äiti ihmetteli miksen kisaisi valmiilla puvulla. Siksi, että minulla on tasan kaksi pukua joilla kisaamista voisi edes harkita: Vincent ja Gwendolyn. Kisan säännöt olisivat sallineet kummatkin asut, mutta Vincentillä on voitettu jo se yksi kisa, joten kisaaminen olisi tuntunut... en tiedä, ei epäreilulta, mutta epämiellyttävältä. Gwendolyniä taas en ole tehnyt kokonaan itse. Pienen suostuttelun jälkeen (haloo pahvi, pääpalkintona kahden kuukauden vuokraraha!1!) tulin siihen tulokseen, että enemmän minua harmittaisi jos en edes yrittäisi - ja jos ei muuta, voisin olla edes täyttökisaaja, jotta kisa saataisiin ylipäätään järjestettyä.

Kisan ulkopuoliset tekemiseni eivät varmaan hirveästi kiinnosta lukijoita, joten käydään vain nopeasti läpi, että ohjelmista tuli seurattua paria seminaaria, compoja, tietysti konsertit ja robosodan esikarsinta. Kaikki ohjelma oli hauskaa ja mielenkiintoista ja erityisesti seminaareja olisin voinut käydä kuuntelemassa enemmänkin. Onneksi ne löytyvät näin jälkikäteen Assyjen arkistoista. Kannattaa muuten vilkaista noita compojenkin töitä, ovat nimittäin todella hienoja. Lauantai meni paljolti blogimiitin merkeissä - sori että olin niin palikka enkä hienosta opetustuokiosta huolimatta osannut syödä puikoilla ja ja ja buhuu, lupaan että ensi kerralla yritän olla vähän aktiivisempi - ja sunnuntaina oli kirpputori, joten en sinä päivänä päässyt paikalle enää ollenkaan.

Tiivistettynä, vaikka se 40 e sisäänpääsy oli paljon totuttuun cosplayaajan tapahtumahintatasoon verrattuna, sillä sai niin paljon vastineeksi, että hinta ei harmita yhtään. Itse asiassa olin vähän kateellinen tuplahinnan maksaneista tietokonepaikoista. :''D Kuka tietää, ehkä ensi kerralla ostan sellaisen.

Sitten itse kisasta. Olisin toivonut infoamista ja asioiden vääntämistä rautalangasta ehkä vähän enemmän, mutta järjestäjät olivat todella mukavia ja tietävän vastauksen sai hyvin nopeasti, kunhan tajusi itse ensin kysyä. Tuomarointitilanteesta minulla on vähän ristiriitaiset fiilikset - esitys piti vetää läpi jo siinä, mikä oli toisaalta ihan jees (omani oli puvun vaihtumisen takia häthätään kasattu, ja meni itse asiassa vielä tuomarointitilanteessa noin 3/4 improamalla), mutta toisaalta tilaa oli vähän hankala hahmottaa koska lavalla ja käytävällä on aika paljon eroa. Tuomarointi oli avoin tilaisuus, jolloin ei ihan tiennyt, että pitäisikö tässä nyt esiintyä tuomareille vai yleisölle.

Varoitusaikaan nähden kisassa oli hyvä taso. Yhdeksästä esikarsintalaisesta valittiin viisi finalistia, jotka pääsivät esiintymään päälavalle. Tähän olisin toivonut myös parempaa infoamista, sillä jotenkin oletin, että tulosten päättämisestä oltaisiin kuulutettu. Istuskelin hyvän aikaa ihan tuomarointipöydän läheisyydessä ja vasta kun pari tuomaria lähti toimittamaan omia asioitaan, he vinkkasivat minulle että olin jatkossa ja voisin käydä pyytämässä palautetta. Vastaavasti eräs ei-jatkoon päässyt karsintalainen tuli ihmettelemään lavan viereen juuri ennen kisan alkua, että mitä tapahtuu ja pitäisikö hänenkin olla paikalla. Ei varmaan ole hirveän kivaa kuulla vasta siinä vaiheessa, ettei ole jatkossa. :/

Päälavalla asiat sujuivat enimmäkseen paremmin. Muut kisaajat olivat todella mukavia, joten jännitys helpotti vähän kun sai jutella niitä näitä. Myös kylmät vesipullot olivat taivaallinen lahja.
Esiintyjistä olin itse ensimmäisenä, joten musiikkini tuli aluksi niin hiljaa etten kuullut sen alkua, mikä vähän sotki keskittymistäni. Pienenä yllätyksenä tuli myös tuomaripöytä lavalla (karsintojen ja finaalin väliin jäi aikaa, jonka olin kuluttanut suunnittelemalla esitykseni kulkua yläkatsomosta käsin), mutta enemmän säikähdin kameraa, joka kuvasi esitystä lavan isolle valkokankaalle. Ajatuksenjuoksuni oli siinä vaiheessa suunnilleen "pyöri ympäri, ympäri, ymp--- MITÄ, miksi bebani on valkokankaalla?!?". Jälkikäteen ajateltuna ratkaisu tuntui ihan luonnolliselta, oltiinhan kaikki muutkin päälavan ohjelmat kuvattu samalla tavalla. Siitä oltaisiin ehkä kuitenkin voitu muistuttaa kisaajiakin vielä etukäteen. Kokonaisuudessaan esitys meni kuitenkin huomattavasti paremmin kuin esikarsinnassa, osittain siksi että lavalla on helpompi eläytyä ja osittain siksi, että nyt minulla oli parempi käsitys siitä, mitä olin tekemässä.

Noin yleensä lava oli aivan ihana, koska no, Hartwall-areena. Olen aiemmin kisannut vain Glorialla, joten harppaus oli aikamoinen niin tilan kuin valojenkin suhteen - yleisön määrästä puhumattakaan, mutta minusta vähän tuntuu, ettei kovin moni ainakaan tietokonepaikallisista kiinnittänyt kisaan hirveästi huomiota. Yleisön reaktio oli yksi arviointikriteereistä, mutta yleisö alkoi vasta lämmetä viimeisten kisaajien kohdalla.

Pisteytys oltiin ilmeisesti tehty pitkälle jo esikarsinnassa, sillä tulokset julkaistiin hyvin nopeasti. Sijoituin itse kolmanneksi ja olen siihenkin sijaan tyytyväinen, koska pelkäsin vähän, että minulta oltaisiin vähennetty pisteitä siksi, ettei puku ollut täysin itse tehty. Korkeampaa sijaa en ehkä olisi nähnyt ansaituksi, eikä hyvälle sitä paitsi harmita hävitä. Ja ennen kuin kukaan ehtii itkeä että yhyy, miksi kisaat puvulla jota et ole tehnyt itse, niin tietenkin kerroin tuomareille kuka on tehnyt puvusta minkäkin osan. :p

Finalistit

Rehellisesti sanottuna minua nolotti ihan hirveästi liikkua Assyilla puvussa, joten lähdin vaihtamaan sitä pois heti kisan jälkeen. Järjestäjien puolesta kisaajille (tai ainakaan minulle) ei oltu neuvottu minkäänlaisia pukuhuoneentapaisia, joten lähdin kyselemään sellaista infosta. Ajattelin, että koska täällä on saunatilat, kyllä täällä varmaan pukuhuoneetkin jossain on. Noh, minut neuvottiin infosta jonnekin alakertaan, missä kyllä oli pukuhuoneet, mutta niitä ei saanut käyttää. En jaksanut kipittää infoon uudestaan, joten etsin kolmannesta kerroksesta syrjäisen naistenvessan, jossa sain vaihtaa vaatteet onneksi rauhassa. Jos Assyilla järjestetään jatkossa cosplay-kisaa (ja toivon että järjestetään, koska puitteet siihen ovat erittäin sopivat), toivoisin tähän muutosta parempaan.

Oliko stressaantuminen, panikoiminen ja järjetön pahoinvointi ennen kisaa sen arvoista, että pääsin vetämään pienen skitin? Olisi ollut, jos olisin heti kättelyssä valinnut tämän puvun ja siten voinut käyttää aikani harjoittelemiseen. Toisaalta palkinto lohduttaa ja tapahtuma itsessään oli niin hieno kokemus, että lähden ehdottomasti uudestaan, oli siellä sitten cosplay-ohjelmaa tai ei.

Pahoittelen kuvien puutetta, minulla ei ollut kameraa mukana ja kuvaus taisi olla kiellettyäkin. Assemblyn kuvagalleriassa on kisasta joitain kuvia, mutta niitä ei saa käyttää ilman lupaa, eikä kuvaajien sähköpostiosotteita ole laitettu näkyviin niin en voi kysyäkään. :/

EDIT: Kiitokset Rikulle, lisäilin tekstin joukkoon BatMUDin galleriasta pari kuvaa. Kuvaajakrediitit ilmeisesti mordacille.

Yht' äkkiä, Assembly

2011-08-05T20:45:00.001+03:00

Istun parhaillani Hartwall-areenan yläkatsomossa seuranani kaverin miniläppäri ja sen nukkuva omistaja. Yksi ainoa valonsäde lankeaa vastapäisen katsomon oviaukosta tietokonepaikoille; halli on pimeä näyttöjä, jouluvaloja ja satunnaisia muita valonlähteitä lukuun ottamatta. PRESS PLAY ON TAPE -yhtyeen konsertin pitäisi alkaa suunnilleen vartin sisällä ja odotukset ovat korkealla, sillä eilinen MACHINAE SUPREMACYn keikka oli suoraan sanottuna mahtava. Konserttia ennen halli täyttyy kilpaa pauhaavasta musiikista, Epic Sax Guyn, Nyan Catin ja ties minkä meemujen äänikirjosta. Ensikertalaiselle tapahtuma on ollut varsin muikea, nähtävää ja kuultavaa on ollut paljon ja uutuudenviehätys tekee kaikesta kymmenen kertaa hienompaa.

En osaa kirjoittaa tällä näppäimistöllä enkä näe mitään, joten typoan ~~hatkuvast~~ ~~jatkuvastio~~ jatkuvasti. Ilmaiset korvatulpat olivat äsken loppuneet, mutta nyt niitä jaetaan taas. Konsertti on viisi minuuttia myöhässä ja 64k Intro Compo Jury on peruttu, ilmoittaa päälavan valkokangas. Lavalle ilmestyy juontaja, joka lahjoo ihmisiä ilmaisilla t-paidoilla - se tuntuu toimivan, porukkaa juoksee lavan eteen. Juontaja sanoo ettei tarvitsisi - sinne menivät ilmaistuotteet.

Ilmeisesti jonkinlaista väliohjelmaa odotellessa, lisää ilmaspaitoja niille jotka huutavat kappaleen nimen nopeimmin. "Live very soon". Koneesta loppuu kohta akku, mutta onneksi konsertti alkaa juuri.

Linkkikirjasto

2011-08-02T14:34:00.006+03:00

Kesän tapahtumasuunnitelmat ovat omalta osaltani menneet varsin kauniisti puihin - suunnitelmista huolimatta ainoa con jossa kävin oli Desucon, sillä kovasti odotettu Ropeconkin jäi väliin sukulaisvierailun takia. Tämä tarkoittaa, että minulla ei ole jakaa hienoja conraportteja tai pukupäivityksiä, joten joudun repimään kirjoitettavaa muualta jos tahdon edes yrittää pitää bloginpahaistani hengissä.

Rakastan tutoriaalien lukemista ja keräämistä, vaikkei minulla välttämättä olisi aikomuksia tehdä tulevaisuudessa mitään ohjeen kaltaistakaan. Laittaisin tutoriaalikansioni jakoon koska sharing is caring jne, mutta tiedän etteivät kaikki arvosta tekeleidensä jakamista toisen osapuolen kautta, joten tutoriaalien sijaan ajattelin jakaa linkkejä sivustoille, joilta näitä löytää ja joita itse kovin mielelläni selaan.

Yhteisöt ja erikoistuneet sivustot

Costuming.org - Tietoa pukukulttuurin historiasta ja paljon linkkejä hyödyllisille sivustoille, kuten oppaisiin ja kauppoihin.

Craftster - Internetin vanhempiin lukeutuva D.I.Y.-yhteisö. Paljon erilaisia oppaita, projekteja ja artikkeleita.

Instructables - Toinen toistaan ihmeellisempiä tutoriaaleja ruoanlaitosta elektroniikkaan.

Käspaikka - Suomalainen sivusto käsityöharrastajille. Suuri määrä oppaita eri tekniikoista ja materiaaleista ynnä muuta käsitöihin liittyvää: suosittelen kovasti mm. Lasketaan langasta -liitesivustoa, sillä pukujen tekemisessä tarvitaan enemmän matematiikkaa kuin aluksi voisi luulla (tai ainakin laskeminen tekee tietyt asiat huomattavasti yksinkertaisemmiksi).

ThreadBanger - Mieletön määrä videoituja D.I.Y.-oppaita kaikenlaisesta, liittyi se sitten ompeluun, askarteluun tai sisustukseen. Perinteisempien vaateohjeiden lisäksi voit vaikka tehdä oman sovitusnuken tai koota steampunk-asun. Kuuluu omiin lempisivustoihini.

#CosplayTutorial @ DeviantART - Kuten nimestäkin voi päätellä, DeviantART-yhteisön sisäinen ryhmä, joka on keskittynyt keräämään cosplay-aiheisia tutoriaaleja.

#Photoshop-tutorials @ DeviantART - Tämän olenkin linkittänyt aikaisemmin; DeviantARTin sisäinen ryhmä, joka kerää Photoshop-tutoriaaleja. Paljon hyviä vinkkejä valokuvien muokkaamiseen, joitain tutoriaaleja voi soveltaa myös muilla ohjelmilla (esim. GIMPillä)

Yksityishenkilöiden kotisivut

Alley Cat Scratch Costume - Elokuvapukuja. Sivusto vaatii hieman navigointia, mutta siltä löytyy kaikenlaisia oppaita kirjonnasta haarniskoihin ja kengistä kankaan värjäämiseen.

Amethyst's Closet - Paljon kauniita pukuja ja tutoriaaleja. Erityisen hyödyllinen on omalle sivulleen linkitetty Armormaking 101, jossa käsitellään niin materiaalit, työkalut kuin työvaiheet. Lisäksi sivustolta löytyy paljon hahmokohtaisia oppaita proppeihin ja asusteisiin.

Carolyn's Frodo Baggins Costume Page - LotR-tutoriaaleja hobittinäkökulmasta.

Cosplay Props by fev - Taidetta, proppeja, pukuja ja paljon work in progress -kuvia. Sivuston yhteydessä myös blogi.

Craft tutorials for LARP - LARP-aiheinen tutoriaalisivusto, jonka ohjeista on hyötyä myös cosplayssa. Perinteisempien asututoriaalien lisäksi ohjeet mm. oman paviljongin tekemiseen.

God Save the Queen Fashions - Laadukkaita tilauspukuja ja -peruukkeja. Tutoriaaliosiossa paljon hyviä perustutoriaaleja ompelusta ja peruukeista.

Jia*Jem - Pukujen lisäksi hieman erikoisempia tutoriaaleja, mm. poseeraamisesta. Kannattaa katsastaa myös linkkiosio!

Matrices.net - Suuri määrä fursuit-aiheisia tutoriaaleja.

Penwiper Unlimited - Jälleen LotR-aiheisia tutoriaaleja. Tältä sivustolta löytyy kenties yksi Internetin linkitetyimmistä softistutoriaaleista.

Pixelninja - Taidetta ja cosplayta. Kunkin puvun yhteydessä runsaasti work in progress -kuvia.

The Armour Archive - Kaikki mitä haarniskoista tarvitsee tietää. Cosplayaajalle erityisen hyödyllisiä ovat osiot Armouring Essays ja Pattern Archive, joista löytyy hyvin suuri määrä sanallisia ohjeita ja kaavoja panssarin tekoon kaikille ruumiinosille.

The Realm of the Jedielfqueen - Paljon LotR-aiheisia pukuja ja tutoriaaleja, oma suosikkini lienee tutoriaali, jossa softiksesta tehdään nahan kaltaista. Saman domainin alla myös Haldir's Elven Archers, jossa sama linja jatkuu; tutoriaaleja löytyy referenssikuvien keräämisestä aina haarniskoihin ja aseisiin.

The Realm of Venus - Paljon tietoa italialaisesta renessanssimuodista tekstiileistä alusvaatteisiin. Myös referenssikuvia ja ylläpitäjän omia asuja.

Volpin Props - Volpin lienee jo kaikkien tuntema, mutta eihän linkittäminen mitään haittaa. Paljon kauniita proppeja ja work in progress -kuvia.

Weekend Designer - Blogi jota ei päivitetä enää, mutta täältä löytyy paljon tutoriaaleja ja kaavoja erilaisille vaatekappaleille. Saman kirjoittajan uudempi blogi Bag'n-telle kannattaa myös katsastaa, mikäli laukut kiinnostavat.

Näiden lisäksi suosittelen vilkaisemaan oman blogini sivupalkista löytyvää linkkilistaa, jonne kerään mielestäni käymisen arvoisia blogeja. Mistä puheen ollen, pitäisikin päivitellä taas tuota listaa...

Massa-asiaa

2011-07-14T16:23:00.002+03:00

Minulla on kestänyt pieni ikuisuus löytää itselleni sopivat askartelumassat, joten halusin kirjoittaa niistä jonkin sortin tuotevertailun. Jos siitä vaikka olisi jollekulle hyötyä. Arviot perustuvat omiin kokemuksiini, joten jätän mm. Paperclayn ja Holzplastin toistaiseksi käsittelemättä, kun en ole niihin päässyt vielä kajoamaan.
Jotkin kuvat ovat jo vanhoja ja otettu aikana ennen kuin tajusin että massoja voi hioa, joten pahoittelen kökkölaatua.

Das-massa

Hyvin riittoisa, savenkaltainen massa, joka kovettuu huoneilman vaikutuksesta. Massaa saa valkoisena ja terrana kilon ja puolen kilon paketeissa, eikä hintakaan huimaa päätä. Varjopuolina massaa jää helposti yli ja nopean kuivumisajan tähden sen säilöminen ei ota onnistuakseen. Raskautensa ja helposti särkyvän/murenevan koostumuksensa vuoksi massa sopiikin paremmin esim. suurille (ontoille) muodoille ja pinnoille kuin pieniin yksityiskohtiin, erityisesti propeissa joita käsitellään tai jotka liikkuvat paljon. Käytin tätä itse pitkään, kun en vielä tiennyt muista massoista mitään.

+ Halpaa (Hobby Pointissa 0,5 kg paketti 3,55 e ja 1 kg paketti 5,90 e).
+ Löytyy helposti, olen nähnyt myytävän askartelukauppojen lisäksi mm. Suomalaisessa kirjakaupassa ja Prismassa.
+ Työstäminen on melko helppoa, joten tämä on hyvä perusmassa harjoitella jos massoista ei ole hirveästi kokemusta.
- Massaa jää helposti yli (ainakin itselläni jopa tuosta pienemmästä paketista) ja sen säilyttäminen hyvänä on vaikeaa.
- Työstäessä nopeus on valttia, ettei massa ehdi kuivahtaa ja murentua kun työ on vielä puolivalmis.
- Kuivunut lopputulos painaa paljon ja särkyy herkästi.

Polymeerimassa

Uunikovetettavista polymeerimassoista Cernit ja Fimo lienevät ihmisille tutuimpia. Cernit on näistä hieman kovempi työstää, eli sitä saa veivata kauemmin, mutta muoto pysyy vähän paremmin. Myös Premo on vastaava massa, mutta siitä minulla ei ole kokemusta. Värivalikoima on hyvin laaja ja lopputulos "pehmeä", muovimainen (viisivuotiaana halusin aina maistaa Cernitistä tehtyjä asioita, koska ne näyttivät minusta karamelleilta :''D). Paketit ovat pieniä ja kokoonsa nähden melko kalliita, joten nämä soveltuvat paremmin pieniin osiin kuten nappeihin, koruihin yms. Hinta saattaa myös vaihdella suurestikin kaupasta riippuen, itselleni on tullut massaa vastaan hintahaarukalla 2,50-5,0 e/paketti.

+ Paljon erilaisia värejä ja tekstuureja (tavallisten lisäksi mm. metalli- ja neon-sävyjä sekä kivijäljitelmiä)
+ Pitää muotonsa hyvin.
+ Ainakin Fimoa saa myös nestemäisenä.
- Paketit pieniä ja kalliita - paitsi merkkien "nukkemassat", jotka ovat isompia ja kalliita
- Muovaillessa kannattaa varoa, ettei pintaan jää sormenjälkiä (ne tosin voi onneksi hioa myöhemmin pois).

Super Sculpey

Super Sculpey kuuluu polymeerimassoihin, mutta halusin ottaa sen erikseen siksi, että se on huomattavasti korkealaatuisempaa kuin Fimo ja Cernit. En oikeastaan osaa selittää tarkalleen miten, mutta eron kyllä huomaa kun omin käsin kokeilee. Yksityiskohdat pysyvät massassa todella hyvin, joten pikkutarkankin työn tekeminen onnistuu. Jotakin kertoo varmaan se, että Super Sculpey on yleinen massa mm. 3D-mallintamisessa (massasta tehdään veistos, joka skannataan tietokoneelle).
Vaikka värejä on vain yksi (beige, rakenteeltaan erilaista Super Sculpey Firmiä saa harmaana), sitä voi ilmeisesti sekoittaa saman valmistajan Premo-massojen kanssa. Värien vähyys ei haittaa siksikään, että kovettuneen massan pintaa on helppo maalata akryylimaaleilla. Super Sculpey soveltuu hyvin yksityiskohtaisiin töihin, suurempiin muotoihin ja pintojen tasoittamiseen se on turhan hienoa ja kallista. Massa säilyy rasiassaan pienen ikuisuuden ja sen saa riittämään pidempään, kun tekee rungon rautalangasta ja/tai foliosta. Olen itse käyttänyt samaa pakettia useampaan projektiin kahden vuoden ajan.

+ Muotoutuu kuin unelma, soveltuu hyvinkin pikkutarkkaan työhön.
+ Säilyy erinomaisesti ja on fiksusti käytettynä riittoisaa.
+ Kohtuuden rajoissa kestävää: massa ei murene tai hajoa kovin helposti ja pienet halkeamat on helppo paikata uuden massanokareen ja esim. kuumailmapuhaltimen avulla.
- Voi olla vaikeaa löytää, olen nähnyt myytävänä nettikauppojen lisäksi vain Temperassa ja Hobby Pointissa.

Kevytmassa

Uusin tuttavuuteni, jota käytän jatkossa ehdottomasti Das-massan sijaan. Massaa saa ainakin huoneilmassa ja mikroaaltouunissa kovettuvina versioina. Merkkejäkin taitaa olla useampi (ainakin Efaplast tekee juuri tuota mikrokovettuvaa massaa), itse olen käyttänyt Fimon Air Light -massaa, jota saa valkoisena 125 g:n ja 250 g:n paketeissa. Se voi vaikuttaa aluksi vähältä, mutta massa on niin kevyttä, että nuo vastaavat määriltään käytännössä raskaampien massojen puolta kiloa ja kiloa. Työstäminen on vähän vaikeampaa kuin esim. Das-massan kanssa, mutta käyttämätön massa säilyy paremmin kun sen käärii tiukasti salpapussiin. Pinta kuivuu äkkiä, joten tämänkin massan kanssa nopeus on valttia. Sisältä massa kuivuu noin vuorokaudessa, joten jos massaa tahtoo esim. hioa, sen kanssa ei kannata hätäillä.

+ Ihanan kevyttä.
+ Oikein pakattuna säilyy hyvin.
- Työstäminen etenkin hyvin pienissä määrissä hankalaa.
- Massa kutistuu kuivuessaan jonkin verran, mikä saattaa johtaa halkeiluun ja irto-osien "vetäytymiseen".

Savi

Olen muutamia kertoja nähnyt ihmisten käyttävän savea cosplayssa, mutta en itse suosittelisi sitä siksi, että se on raskasta ja särkyy herkästi, enkä tiedä voiko pintaa hioa samoin kuin askartelumassojen kanssa (ei ole ikinä tullut kokeiltua, mutten usko että onnistuu...). Savi kuivuu hitaasti verrattuna askartelumassoihin ja lisäksi se pitäisi polttaa keramiikkauunissa, jollaista varmaan ei ihan jokaiselta löydy. En viitsi listata tähän edes plussia ja miinuksia, sanon vaan että ei kannata käyttää ellet sitten oikeasti ole todella hyvä savitöissä ja uskalla riskeerata proppisi särkymistä.

Peruskoulun kuvataidesijaisen näköispatsas ja syy siihen, miksi en tee savitöitä. :''D

Kauppalinkkejä:
Hobby Point
Tempera
Sinelli
CCHobby

Olisin heittänyt tähän vielä yhden pohjoismaisen askartelukaupan linkin mistä ollaan joskus kaveriporukalla tilattu, mutten nyt kuollaksenikaan muista sen nimeä tai osoitetta. :c Editoin myöhemmin, jos onnistun selvittämään sen.
EDIT: Löytyi. :>

Tuotekuvat lainattu Hobby Pointin kotisivuilta.

L4D photoshoot - kulissien takana

2011-06-26T16:25:00.001+03:00

Eli kuten lupasin, niitä vähemmän onnistuneita (tai kenties nimenomaan onnistuneimpia?) valokuvia Desu-sunnuntain photoshootista. "Kunnon" kuvat sekä roolijako löytyvät täältä. Nauttikaa!

"Olkaa kauhuissanne ja vihaisia! Paniikki-ilmeet än-yy-tee-nyt!" ":D:D:D:D:DD"

Ja lopuksi viikonlopun helmi: klikkaa, niin näet kauniin gif-animaation!

Olisiko tällaisiin photoshoot-päivityksiin muuten enemmän kiinnostusta? Enköhän laita jatkossakin kuvia esille sitä mukaa kun niitä tulee otettua (olen sitten kameran edessä tai takana), mutta minulla olisi tuolla kovalevyn uumenissa vähän vanhempiakin kuvia. Osan olen spämminyt jo mm. deviantARTiin ja Cosplay.comiin, mutten tiedä kuinka laajalle alueelle lukijat ovat levittäytyneet ja ovatko siis nähneet niitä. Herpderp-kuvia ainakin pyydettiin lisää jo viime vuoden puolella. Mistä tulikin mieleeni, että minulla on vieläkin se kauniiden kasvojen päivitys tekemättä...

Ps. Kertokaa tyhmälle, onko sanalle "outtake" olemassa fiksua suomenkielistä käännöstä?

Left 4 Dead photoshoot

2011-06-23T17:46:00.001+03:00

Kuten Desucon-raportissani mainitsin, pääsin tosiaan pitkästä aikaa kuvailemaan oikein kunnolla. En ole hirveän kokenut valokuvaaja, mutta tykkäsin muutamista otoksista aika paljon, joten ajattelin jakaa niitä täällä bloginkin puolella. :3 Kuvista on värien puolesta editoitu vähän tummempia ja niitä on luonnollisesti pienennetty ja käännelty tarpeen mukaan. Klikkaamalla saa suuremmaksi.

Aika ja paikka: Desucon-sunnuntai conin päättymisen jälkeen, Sibeliustalon ympäristö
Witch: AG
Hunterit: Anzudo ja Berneri
Smoker: Ewwu
Zoeyt: Biitti ja Johis
Ellis: Eilinen
kuvaaja ja muokkaaja: Wepi

Ryhmäkuvalla on hyvä aloittaa. Wut is dis?

Biitin ilme! <3

Pakollinen kohtihyppäyskuva...

...ja pakollinen vaanimiskuva.

Parhaat kuvat otetaan vahingossa -kuva.

"HHHrrrgrgrrrhh" sanoo Ellis.

AG naulasi hahmonsa kyllä täydellisesti. Ilme! <3

No katsoisitte nyt vähän mihin juoksette. :I

Minun oli tarkoitus iskeä tähän loppuun kevennykseksi vielä niitä astetta kauniimpia kuvia, mutten osaa valita niistä vain yhtä tai kahta, ja kun tämä kuvapläjäys varmaan lataa jo nyt ihan tarpeeksi niin teenpä sen ihan suosiolla erikseen vähän myöhemmin. :D

Eeppistäkin eeppisempi viikonloppu

2011-06-21T18:23:00.000+03:00

Voi ei, mistä sitä aloittaisi? Monen muun tapaan seikkailin viikonloppuna Lahdessa Desuconissa ja täytyy kyllä sanoa, että tapahtuma nousi kevyesti henkilökohtaiselle parhaat tapahtumat ikuna kukuna -listalleni.

Matkani alkoi perjantaina, koska olin tosiaan ilmoittautunut vänkäriksi. Olin alun perin ajatellut meneväni tapahtumaan aikaisin että voisin olla tarvittaessa apuna, mutta nukuin vahingossa pommiin, junani oli myöhässä ja arvioin ihan metsään ajan, joka kuluu kun kävelee Lahden juna-asemalta Sibeliustalolle. Vastoinkäymisistä huolimatta saavuin kuitenkin ajoissa työvoimainfoon ja onnistuin jopa bongaamaan matkan varrelta seuraa.

Työvoimahakemusta lähettäessäni olin ajatellut, että "joo ne antaa mulle varmaan jotain narikkaduunia tai vastaavaa", joten pakko myöntää että jouduin lievään paniikkiin kun ensimmäisessä mailissa luki, että minut on valittu AV-vänkäriksi. Hyvä kun tiesin, mitä AV tarkoittaa. Kyselin briiffauksessa ehkä vähän turhankin paljon tyhmiä kysymyksiä, mutta onneksi minulle jaksettiin vastaillakin kärsivällisesti. Pakko sanoa tähän väliin, että työtoverini olivat aivan ihania! Rento ilmapiiri lievitti omaa jännitystänikin huomattavasti, joten kiitoksia kovasti kaikille (ja anteeksi että olin välillä niin kujalla), tämä oli ehdottomasti paras vänkärikokemukseni tähän mennessä. Toivottavasti näemme vielä tulevissakin tapahtumissa. ;u;
Myös työvoimapaita oli vaikka kuinka hieno tänä vuonna. Pitää vaan muistaa seuraavalla kerralla ottaa vähän pienempi malli, mahtuisin tuon nykyisen sisään kahdesti...

Look at dat shirt!

Perjantai oli siinäkin mielessä jännä päivä, etten muistaakseni koskaan aiemmin ole ollut lattiamajoituksessa vielä conia edeltävänä yönä. Contunnelma alkoi jo nousta, kun pidin kavereille seuraa heidän viimeistellessä asujaan. Samalla olin itselleni kiitollinen siitä, ettei minun tarvinnut olla samassa tilanteessa.

Ja lauantaina oli vihdoin h-hetken aika. Pääsalin cosplay-ohjelmista missasin juuri ja juuri Eurocosplay-karsinnan koska olin säätämässä ohjelmasalien kameroiden kanssa, mutta näytöksestä sen verran, että hirveän kivaa kuinka ihmiset ovat alkaneet ottaa enemmän lavaa haltuunsa! Ainakin minusta näytti siltä, että aikaisempaan verrattuna esityksiä oltiin harjoiteltu enemmän ja tilaa hyödynnettiin paremmin. Palkintojenjaonkin ehdin nähdä, joten vaikka en osaa itse esityksistä sanoa vielä mitään (pitää metsästää ne jossain välissä YouTubesta), onnea kovasti kärkikolmikolle!

Varsinaisesta puheohjelmasta kävin katsomassa vain Cosplaykilpailut meillä ja muualla -paneelin, joka oli kyllä hyvin mielenkiintoinen ja informatiivinen paketti, mutta minulle tuli vielä enemmän sellainen olo, etten ehkä ikinä halua osallistua mihinkään ulkomaan karsintoihin jos niistä saattaa vahingossa päätyä edustamaan Suomea. Ehkä olen outo, mutta ajatus ulkomaiden kisalavoista lähinnä ahdistaa. :c

Muusta ohjelmasta näin avajaiset, AMV-kisan ja noin puolet sekä Visual Quest -loppuottelusta että päättäjäisistä. Avajaiset ja päättäjäiset olivat ihan viihdyttäviä, AMV-kisa lähinnä ärsytti (tosin olin siinä vaiheessa muutenkin niin pihalla, etten saanut videoista kauheasti irti) ja Visual Quest oli ihan hauska idea, mutta minulla meni niin paljon siitä ohi etten uskalla kommentoida tarkemmin.

Lauantai-sunnuntai-välisenä yönä olisin siinä kahdentoista maissa ollut valmis petiin, mutta minun piti odotella videoiden siirtymistä että sain yhden kameran kiinni, joten vedin vähän turhan paljon teetä pysyäkseni hereillä eikä sitten enää väsyttänytkään. Hups. Kahdella kaverilla oli infossa yövuoro ja he houkuttelivat minut valvomaan kanssaa lupaamalla, että pääsisin toisen kaverin siskon kämpille (sänkyyn!!!) nukkumaan jos odottaisin vuoron loppuun asti, joten niinhän siinä kävi että yö kului Flash-korneria katsellessa ja hienon filosofisen keskustelun (= huonon läpän) merkeissä.

Vänkärimajoituksesta muuten sen verran noottia, että voisiko ihmisiä opastaa nukkumaan vähän tiiviimmin? Ymmärrän, ettei kukaan ehkä halua nukkua ihan kylki kyljessä jonkun vieraan kanssa, mutta kun itse käväisin paikalla alkuillasta, porukka oli jättänyt juuri sen kokoisia hajurakoja, että niihin ei itse viitsinyt mennä nukkumaan, mutta vähän tiivistämällä olisi saanut vaikka kuinka monta paikkaa lisää (autoilijat varmaan ymmärtävät, jos vertaan tätä leveästi parkkeeraamiseen). Monilla oli mukanaan myös suuria ilmapatjoja, joiden päällä on varmaan joo ihan mukavaa nukkua, mutta jotka myös vievät tilaa. Etenkin, jos sellaisen päällä nukkuu vain yksi tai kaksi henkilöä. Infossa kävi yön aikana vaikka kuinka moni kysymässä, että mahtuuko sinne vielä nukkumaan tai onko mahdollista saada majoitus jostain muualta, koska vaikka tilaa olisi, sitä ei yksinkertaisesti näe.
Tai ehkä minä vain partiolaisena olen tottunut siihen, että kun nukutaan isossa porukassa, niin makuualustat laitetaan oikeasti vieri viereen, ei niin että siinä olisi puoli metriä tilaa joka suuntaan...

No, hyvin valvotun yön jälkeen olin luonnollisesti jälleen kerran pihalla kuin lumiukko, joten kun kaverit pääsivät vuorosta kahdeksan maissa aamulla, suuntasimme omaan majoitukseemme. Onneksi minulla alkoi työvuoro vasta kahdelta, joten saimme nukuttua sellaiset nelisen tuntia, minkä jälkeen väsymys oli jäänyt fyysiseksi ja mieli toimi huomattavasti kirkkaammin. Loppupeleissä olen päätökseen ihan tyytyväinen, sillä vaikka nukuin määrällisesti vähemmän kuin olisin nukkunut vänkärimajoituksessa, uneni laatu oli parempaa.

Kuten viime vuonna, olin ajatellut kuvaavani ahkerasti kun kerrankin ei ollut pukua tiellä ja tavaratkin sai jättää narikkaa helpompaan paikkaan. No just joo, niin varmaan. Hienoja pukuja bongatessani olin joko työvuorossa tai muuten vain jättänyt kameran jonnekin, cosplayaaja näytti niin kiireiseltä etten kehdannut sillä hetkellä mennä pyytämään kuvaa tai sitten olin vain yksinkertaisesti liian hidas/laiska, etten ehtinyt kipittää pukuilijan perään pyytämään kuvaa. Toisaalta huomasin myös aika nopeasti, etten vain yksinkertaisesti jaksa ottaa käytäväsnapshotteja, kun siellä on taustalla aina kaikkea epämääräistä ja tulee sellainen olo, että pakkonytäkkiä ottaa se kuva kun en kehtaa pidätellä tuota mallia hirveän kauaa. Kameran asetuksetkin ovat näemmä välillä olleet vähän miten sattuu, kun en ole ehtinyt säätää niitä kummemmin.

Yritin kyllä mennä juttelemaan ja kehumaan aina kun näin jotakin mistä pidin (bongasin mm. Tsukimin ja Kuranosuken, iih iih! <3<3<3), koska Desucon oli minulle tänä vuonna jostain syystä poikkeuksellisen sosiaalinen tapahtuma. Taisin pariin otteeseen miettiä ääneenkin, etten ole viimeisen kolmen vuoden aikana tutustunut pahemmin kehenkään uuteen kun minulla on jo se oma verkostoni, ja nyt vain poukkoilin porukoiden ja ihmisten välillä sinne tänne. Yritin olla rohkea ja tervehtiä kanssabloggaajiakin, mutta jostain syystä minun on hankalampi puhua netistä "puolituttujen" kuin täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. En ikinä tiedä, millä sanoilla minun pitäisi tervehtiä tai pitäisikö minun esitellä itseni, koska jos esittelen niin alan miettiä liikaa ("luuleeko nää nyt että kuvittelen että kaikkien pitäisi muistaa mun nimimerkki", "onkohan se hirveän kummallista sanoa että luen sun blogia ja oon se-ja-se" jne.) ja jos jätän esittelemättä, tunnen olevani yksinkertaisesti epäkohtelias. Ehkä siinä on sitäkin, etten voi tietää onko keskustelukumppanini jo muodostanut minusta jonkin mielipiteen. On taas hankalaa!

Olin ajatellut, että olisin jäänyt purkamaan conia ja osallistunut kaatajaisiin, mutta conin loputtua kaverit olivat sopineet tapaavansa muita Left 4 Dead -cosplayaajia ja halusin käyttää mukaan raahattua kameraa edes johonkin, joten päädyin valokuvaamaan. Ja voi että kun minulla oli aivan mielettömän hauskaa! Ryhmä suostui mukisematta pöhköihin päähänpistoihini (mm. juoksemaan laituria päästä päähän), ehdotteli itsekin hienoja kuvaideoita ja ylipäätään oli hirmuisen mukavaa ja rentoa napsia kuvia kanssanne, eli kiitos kiitos kauheasti! Pitää jatkossakin yrittää päästä kuvaamaan tämmöisiä useamman hengen porukoita, kuviin saa heti ihan erilaista dynamiikkaa kun kaikki selkeästi tuntevat omat ja toistensa hahmot ja osaavat käyttäytyä sen mukaan. Ainakin itse tykkään useammastakin kuvasta, joten teen varmaan kohtapuoliin taas pienen photoshoot-päivityksen, jahka olen saanut muokattua nuo omat lempparini. Sitä odotellessa viikonlopun aikana otettuja kuvia voi käydä katselemassa täältä. Ilmoita toki, jos haluat oman kuvasi sieltä pois tai tahtoisit siitä isomman version (L4D-photoshoottilaisille; pakkaan vielä teidän kuvanne ja lataan ne mediafireen asap, joten jos haluatte itsellenne joitain noista kuvista, pyydän sen verran malttia ettei tarvitse noita huonompilaatuisia käyttää).

Tähän on varmaan hyvä lopetella. Omalla kohdalla conkauden avaus ei olisi voinut ollut parempi, sillä odotan jo kesän tulevia tapahtumia ja ensi vuoden Desuconia - sekä tietenkin Desucon Frostbitea - enemmän kuin innoissani. Kummasti se pukuintokin lähti taas nousuun, kun pääsi pitkästä aikaa näkemään ihan livenä kanssaharrastajien työn tuloksia.

Photobomb'd! YumiKoyuki kuvasi, komean lunnin teki Pablo.

Kesäsiivous!

2011-06-16T12:40:00.002+03:00

EDIT: Lehdet löysivät uudet omistajat, kiitos huomiostanne. :3

En tiedä, ehtiikö kukaan lukea tätä merkintää ennen Desuconia, mutta omapa on vikani kun meni taas näin myöhäiseksi tämä.

Siis! Jos joku vielä muistaa, lupasin aikaisemmassa merkinnässä jakaa vanhoja käsityölehtiä pois. Suurin osa meni kirpputorilla, mutta pari jäi yli, eli heittäkää kommenttia tähän tai sähköpostiini (tatorchild[AT]gmail[DOT]com), jos jokin numero kiinnostaa. Myös kysymykset samoihin osoitteisiin.
Kaikki kaavat ja muut härpäkkeet pitäisi olla mukana, mutten uskalla luvata, ettei esim. jotain irtonaisia kirjontaohjeita ole saattanut pudota tuolta välistä (en ole jaksanut lukea lehtiä niin tarkkaan).
Mitään ei tarvitse maksaa, mutta en viitsisi alkaa postitella näitä erikseen, joten nouto conista (tai Helsingistä) olisi toivottavaa.

Klikkaamalla suurenee.

Ja nyt kun tähän mainostamisen makuun päästiin, sopii varmaan mainita että myyn Anikin foorumeilla mangaa ja figuureita, jaossa on myös pari ilmaista julistetta.

Vähäpukuinen vänkärikesä

2011-06-06T00:40:00.002+03:00

Kesä ja loma ovat nyt virallisesti alkaneet, ja sehän meinaa sitä, että pukujen tekemiseen löytyvää aikaa pitäisi olla vaikka muille jakaa. No, aikaa saattaa löytyä, mutta into lepää jälleen kerran vähän huterammalla pohjalla. Mikä siinä on, etteivät ne hetkelliset innonpuuskat jaksa kantaa pidemmälle sitten millään?

Olen näillä näkymin osallistumassa varmasti Desuconiin, Ropeconiin ja Traconiin, joista kaikissa olen työvoimana. Finncon-Animecon on edelleen lievä kysymysmerkki, mutta jos olen menossa sinne, osallistuisin vaihtelun vuoksi peruskävijänä. Tykkään vänkäröinnistä, mutta se laskee jo valmiiksi vuoristoradalla poukkoilevaa cosplay-intoa entisestään, kun en jaksaisi hankaloittaa työtäni ja yksinkertaisessakin puvussa on oma vaivansa. Varoittelen siis jo etukäteen, että tämä vuosi saattaa jäädä cosplayn puolesta välivuodeksi, tai ainakin uusien pukujen määrä on omalla kohdallani ennätyksellisen alhainen. Blogi ei kuitenkaan hiljene, sillä tapahtumia riittää ja minulla on kansioideni uumenissa luonnosteltuna useampikin kirjoitus, jotka haluaisin vielä julkaista.

Jo viime vuonna päätin tämän kesän deadlinettomasta cosplaykalenterista ja harkitsin kovasti myös pukumäärän vähentämistä. Näyttää vähän siltä, että nuo päätökset kulkisivat käsi kädessä, mikä on minun kohdallani ihan hyvä juttu, sillä näin ehdin ottaa harrastukseen vähän etäisyyttä ja tarkastella sitä laajemmasta näkökulmasta; miksi ja kenelle minä tätä teen ja mitä minä siitä hyödyn. Hengähdystauon jälkeen jaksaakin taas paremmin tarttua keskeneräisiin projekteihin, sillä en aio aloittaa uusia pukuja ennen kuin olen saanut vanhat valmiiksi.

Aikaisemmin minua hävetti ihan kauheasti tämä saamattomuus, mutta nyt olen alkanut hyväksyä, että on vähän tyhmää yrittää vääntää uutta pukua joka tapahtumaan vain siksi, että olen menneinä vuosina tehnyt niin. Jos ei innosta niin ei innosta, enkä minä ainakaan pakottamalla saa intoani takaisin.

Hyvää kesää kaikille! Ja muistakaa te ahkerammatkin puvuntekijät ottaa välillä rennommin!

Ps.

Gaudeamus igitur, baby! ♥

kuvaajakrediitit: Islienne

Kaappicosplay lähtee... än-yy-tee-NYT

2011-05-21T18:18:00.008+03:00

Valmistujaishässäkkä ja pääsykokeet ovat pitäneet minut kiireisenä, joten en ole ehtinyt vieläkään työstämään mitään. Vast'ikään lefrinin kanssa käyty keskustelu kuitenkin herätti aivan järkyttävän puvuntekokipinän, joten askartelin sen hillitsemiseksi tällaisen haasteentapaisen.

Säännöt:

1. Kuka tahansa halukas voi ottaa haasteen vastaan riippumatta siitä, harrastaako hän cosplayta. Kokoa kolmenkymmenen (30) minuutin aikarajan sisällä cosplay-asukokonaisuus materiaaleista, jotka löydät kotoasi.

2. Saat käyttää vaatekappaleita, peruukkeja, meikkejä ja maskeerausvälineitä. Jos olet nopea, saat myös ommella/askarrella jotakin uutta (esimerkiksi rusetin kankaasta tai propin paperista). Et saa käyttää sellaisenaan valmiita cosplay-asuja, jotka olet jo joskus tehnyt.

3. Kun olet valmis tai 30 minuuttia on kulunut, ota asustasi kuva ja laita se haasteen sääntöjen kanssa esille blogiisi. Kerro myös, kuka hahmosi on ja liitä mukaan lähdekuva.

4. Haasteen tarkoitus ei ole luoda täydellistä pukua lyhyessä ajassa, vaan testata haasteen tekijän mielikuvitusta ja pitää hauskaa.

Valitsin hahmokseni Persona 3 Portablen naisprotagonistin/FeMC:n/Minako Arisaton/Hamukon/kutsukaa-miksi-kutsutte, koska minua on kyselty hahmon rooliin aiemmin mainitun henkilön toimesta. Tykästyin tuohon talviasuun, joten olen huvikseni yrittänyt silmäillä sopivaa hamekangasta, kun olen penkonut kangaslaareja muita pukuja varten. Viime viikon kirpputorireissulta silmiin ostui kuitenkin tuo hame, jonka kangas on tähän mennessä ollut lähimpänä oikeaa ja kun se maksoi vain euron, se lähti mukaan.

Peruukki on lainattu neiti Starrilta ja paita on oikeasti äidin vaatekaapista löydetty napitettava pusero, jonka selkäpuolen käänsin eteen. Peruukin kanssa säätäminen kesti sen verran kauan, etten juuri ehtinyt meikata - vähän puuteria naamaan ja kulmakarvat luomivärillä tummemmaksi, mutta en minä ole tämän kanssa ulos lähdössä, joten saan ehkä anteeksi. :D Asennon imitoiminenkaan ei nyt ihan täydellisesti onnistunut, mutta tuota poseerausta oli älyttömän hankala tehdä näyttämättä jäykältä.

EDIT: Muiden vastauksia haasteeseen:

Pumpkin Lara Croftina
Biitti Zoeyna
wilma Izayana
Asagi Simonina
Odoshi Renona
Milla Kaitou Kidinä
Fukka Naminéna
Ilona Buffynä

Jos olet ottanut haasteen vastaan, ilmoita toki itsestäsi niin lisäilen sinutkin listaan. :>

Röyhkeä mainos

2011-05-13T21:09:00.001+03:00

Hyväksikäytän pikaisesti blogiani, sillä ajattelin että lukijoissa saattaa olla joku kiinnostunut. Olen menossa tulevana sunnuntaina (15.5.) myymään tavaraa Valtteri-kirpputorille ja jaan ilmaiseksi pois joitakin vanhoja Suuri Käsityö -lehden numeroita vuosilta 1992-2005 ja mahdollisesti tilkkuja. Lisäksi myyn halvalla mm. mangaa ja figuureita. Jos siis satut olemaan pääkaupunkiseudulla etkä esimerkiksi Bakaconissa, tervetuloa hamstraamaan! Pöydän numero on 780, se sijaitsee melko keskellä päähallia.

Jos lehtiä jää kirpputorilta yli, laitan ne esille tänne blogiin ja voin tuoda halukkaille johonkin kesän tapahtumaan, johon olen itsekin tulossa.

Terveisiä maailmalta, haasteita ja muuta kivaa

2011-04-30T22:55:00.002+03:00

On se kumma, kun en osaa pitäytyä edes tapahtumalistassa muutamaa päivää kauempaa. Jouduin sittenkin jättämään Tampere kupliin väliin, sillä lähdin seuraavana päivänä kiertämään Eurooppaa. Enkä taida ehtiä Bakaconiinkaan, sillä yhdet pääsykokeet osuvat saman viikonlopun perjantaille, eikä minulla ole enää hirveästi energiaa reissata. Toivotaan nyt, että edes sinne Desuconiin pääsisin, vaikken ole alkuvuoden suunnitelmista huolimatta osallistumassa Eurocosplay-karsintoihinkaan - nyt ei yksinkertaisesti ole kaiken maailman valmistujais- ja pääsykoehässäkän lisäksi minkään sortin inspiraatiota tehdä Orpheusta tai mitään muutakaan kisakelpoista pukua valmiiksi.

Matkani takia blogikin on ollut hiljainen, vaikka minulla oli suuria suunnitelmia tehdä jonkin sortin synttäripäivitys vielä ennen lähtöäni - monen muun tavoin Kukkii se perunakin täytti nimittäin vuoden 21.3. Unohdin kuitenkin, mitä jännää minulla oli mielessäni (muuta kuin ulkoasun päivittäminen), joten juhlapäivityksen sijaan heittelen tähän jo useammallakin blogaajalla kiertäneen haasteen, jonka YumiKoyuki minulle lähetti.

You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!

Tämä menee nyt ehkä vähän offtopiciksi, mutta koska minulla ei ole hirveästi julkaisemattomia cosplaykuvia itsestäni (varsinkaan omasta kamerasta), ajattelin esitellä vähän cosplayn ulkopuolista elämää.

...paitsi etten oikein löytänyt arkipäiväisiäkään kuvia. :''D Lukuun ottamatta sellaisia, joissa on muitakin ihmisiä, enkä tiedä tykkäävätkö kaverit hirveästi, jos alan postailla heitä tänne ilman lupaa... No, tullaan toimeen sillä mitä on.

Aiemmin mainostamallani reissulla otettu kuva öisestä Prahasta. Matkustimme ystäväni kanssa reilun kahden ja puolen viikon aikana Ruotsin, Tanskan, Alankomaiden, Belgian, Ranskan, Italian, Itävallan, Tšekin ja Saksan läpi, ja kyseinen reissu on helposti hienoin koskaan tekemäni joistakin hieman... hmm... kyseenalaisista majoituspaikoista huolimatta. Valitettavasti asu, jota olin ajatellut mukaan ei ehtinyt valmiiksi, mutta toisaalta se ei jaksa harmittaa, sillä rinkka oli tarpeeksi painava muutenkin ja välipysähdyksemme olivat sen verran nopeita, että suurin osa ajasta meni turistinähtävyyksien metsästämiseen.

Kuvan maastonakit ovat olennainen osa perhettä. Etualan koira Siri on mamma, ilmeikäs on nuorimmainen Puru ja takimmainen isosisko Aruruu, tuttavallisemmin Aru.

Jos tähän sitä "naiskauneutta" kaivattiin, niin löytyipäs sittenkin kuva, joka on melkein cosplayta. Useaan otteeseen mainittu Gwendolynin mekko alkuperäisessä käytössään, eli wanhojentanssipukuna.

Vink vink, kuva liikkuu kun sitä klikkaa.

Lopuksi kauniita kesämuistoja photoshoot-miitistä vuodelta 2008. Löysin Isliennen kuvaaman sarjan, joka oli niin kaunis että minun oli pakko muokata siitä nopeasti animaatio. Minäkin kuulun näemmä kuminaamojen aatelistoon.

Olisi hirmuisen kivaa saada porukkaa taas pitkästä aikaa kasaan, sillä onnistuin miittien kautta tutustumaan todella moneen ihanaan ihmiseen ja ne olivat minulle muutenkin cosplayn kannalta tärkeää aikaa. Uskaltaisin jopa väittää, että niillä on voinut olla suomalaisten harrastajien (ainakin nuorempien) asenteisiin vaikutusta yleisemmälläkin tasolla, sillä en ainakaan muista, että ennen miittejä kotimaassa oltaisiin muutamia yksityishenkilöitä lukuun ottamatta kuvattu asuja hirveästi muutoin, kuin itse tapahtumissa. Saatan tosin olla väärässäkin.

En tykkää tagailla ketään (ja stalkkauslistallani on liikaa nättejä ihmisiä), joten huijaan ja tagaan kaikki, jotka sattuivat lukemaan haasteen ja haluavat sen tehdä.

Ja ai niin, hyvää vappua kaikille!

Inspiraatio ei katso aikaa, paikkaa tai kohdetta

2011-03-02T22:19:00.005+02:00

Jostakin käsittämättömästä syystä mieli tehdä asioita iskee aina silloin, kun ei joko voi työstää mitään (esimerkiksi bussissa) tai silloin, kun olisi kaikkea muka tärkeämpää puuhaa (kuten kokeisiin lukeminen). Ei siis mikään ihme, että kun olen tässä sopivasti lukulomalla, cosplaykärpänen otti ja puraisi pitkästä aikaa. Onneksi lukuaikatauluni sallii kaiken "turhankin" tekemisen, jos saan opiskeltua edes puolet päivästä.

Kaveri pyysi minua mukaansa interrail-matkalle, ja koska olen koko pienen ikäni kuunnellut äidin hienoja tarinoita reilaamisesta ja kirjoitusten ja pääsykokeiden välissä on täydellinen rako, minua ei tarvinnut kauaa suostutella. Luonnollisesti näen matkan myös pukuilijan silmin, joten jokin asu olisi pakko saada mukaan. En halua raahata mahdottomia peruukki/proppi/haarniskaviritelmia pitkin Eurooppaa, mutta toisaalta en myöskään tahdo kantaa liian yksinkertaista pukua, jota voisi yhtä hyvin kuvata kotonakin. Tämänhetkisellä työstölistalla ei ollut oikein mitään sopivaa, joten aloin penkoa referenssikansioitani ja löysin ratkaisun.

Tulin, näin, ihastuin.

Menin vast'ikään tykästymään Assassin's Creed -pelisarjaan (juu juu, olen nyyppä) ja kuinka ollakaan, suunniteltu matkareitti kulkee Venetsian kautta (pelin jatko-osa sijoittuu Italiaan ja Venetsia on yksi pelattavista alueista). Olin ajatellut renessanssiassassiinin toteuttamista muistakin syistä ja onnistuin löytämään lähes kaikki materiaalit kotoa, joten... näillä mennään.

Valkoisen ja tummansinisen kankaan olen saanut kummitädiltäni, punainen jäi yli Orpheuksesta ja harmaa oli tarkoitettu pukuun, jota en halunnutkaan tehdä.

Ensimmäinen ongelma oli aina niin ihanien referenssikuvien puute. Haluaisin toteuttaa ylemmästä kuvasta tuon ympyröidyn puvun, mutta ainoa lähde on tämä Brotherhoodin mainos. Pukua ei kuulemma näy edes varsinaisessa pelissä ja tuossakaan se ei vilahda kovin kauaa. Sitä ei näy takaa kertaakaan ja edes suuntaa antavan kokovartalokuvan nappaaminen oli työn ja tuskan takana. Onneksi vastakkaisessa reunassa olevan tyypin puku näkyisi olevan samaa mallia, joten saatoin katsoa apua siitä. Kun kuvia ei ole tarpeeksi, niitä tietysti tehdään itse.

En tunne historiallista muotia kovinkaan hyvin ja suurin osa hakutuloksista kertoi lähinnä naisten renessanssimuodista. Lisäksi minulla ei ole hajuakaan, kuinka suuri osa puvusta on historiallisesti asianmukaista ja kuinka suuri osa pelintekijöiden omaa sävelmää, joten pyydän anteeksi jos joku asiasta enemmän tietävä irvistelee nyt näyttönsä ääressä. :''D Minua kyllä ehtii ohjata vielä oikeaan suuntaan, kaikkia kankaita ei ole leikattu.

Sain viimein käyttöä myös kaverilta lainatulle sovitusnukelle. Enpäs muistanutkaan, ettei se ompelu ehkä olekaan niin kamalaa kun mallikappaleet voi vain nuppineulata jonkun muun päälle eikä ole hirveää kiirettä ja sähellystä tekemisen kanssa. Pitää ottaa tämä tavaksi.

Helmalakanan uusi elämä kokeilukappaleen muodossa.

Ehdin jo leikata päällimmäisen tunikan/paidan/minkälie kankaat ja ommella sen olka- ja sivusaumat yhteen, mutta olinpas liian laiska ottaakseni siitä kuvaa. Lisäksi olen edistynyt vähän muidenkin cosplay-projektien kanssa, mutta ei niistä vielä sen enempää.

Hmmh, ehkei minun kannata edes yrittää mainostaa blogissa mitään selkeää listaa tai järjestystä siitä, mitä asua olen seuraavaksi tekemässä. Minusta on kauhean paljon mukavampaa työstää pukuja sitä mukaa kun siltä tuntuu sen sijaan, että tekisin yhden puvun valmiiksi ja siirtyisin siitä järjestelmällisesti seuraavaan... Valmistumisaika pitenee ehkä kymmenellä vuodella, mutta en minä toisaalta koskaan ole kovin järjestelmällinen ollutkaan.

Tekotukkia

2011-02-13T16:12:00.001+02:00

Lähiposti ilmoitti muutama päivä sitten, että olin saanut kirjatun kirjeen. Koska minulle suunnatut kirjatut kirjeet sisältävät lähes poikkeuksetta jotakin kivaa netistä tilattua, lähdin noutamaan lähetystä varsin innoissani. Arvaukseni osui oikeaan, peruukkejahan sieltä tuli ja tietenkin niitä piti päästä heti sovittamaan.

Alun alkaen lähdin selailemaan eBayn ihmemaata Tsukimi-peruukin toivossa. Heitin peruukin nopeasti leteille, jotta näkisin riittääkö pituus. Pelkäsin peruukin olevan lyhyenpuoleinen, koska kaupan kuvista oli vähän hankalaa arvioida pituutta, mutta olen tuohon itse asiassa erinomaisen tyytyväinen. Peruukki on kihara, koska joidenkin lähteiden perusteella Tsukimin hiukset näyttäisivät olevan melko taipuisat. Suoristan tuota kuitenkin vähän, koska tahtoisin hiusten olevan enemmän laineilla kuin varsinaisella kiharalla ja suorempi hius pysyy letissäkin vähän nätimmin. Lisäksi ajattelin lisätä kuitua, koska vaikka tämäkin määrä periaatteessa riittäisi, haluan lettien olevan enemmän... puff! Ja sitten pitää tietysti parturoida otsatukka.

ARRRR ME SO ANGRY

Pitkä blondi peruukki oli puolittainen heräte/riskiostos. Olin miettinyt aiemmin, että Orpheuksen otsatukka voisi kaivata vielä vähän lisätuuheutta, joten kun vastaan tuli tämä sopivan väriseltä näyttävä ja pituuteensa nähden halpa peruukki, se oli tietenkin pakko lisätä tilaukseen. Minulla kävi tuuri, sillä kuidun väri osuu täydellisesti yhteen Orpheuksen kanssa ja peruukki on niin ihanan tuuhea, että voin hyvin napsaista niskasta vähän pois ja käyttää sitä vielä johonkin muuhun asuun. Vaikkapa Tengen Toppa Gurren Lagannin Viraliin, joka on myös niitä pidempään houkuttaneita hahmoja. Olisin kyllä Viraliksi aika tappi, mutta kun... Viral. <3 ;_; Esim. Rap is a Man's Soul etc. Parallel Works -asu olisi niin kauhean kiva toteuttaa.

Ja viimeisestä olisi tarkoitus muokata Margarita/Lavie. Peruukeista tämä oli ainoa jonka väri poikkesi kaupan kuvista enemmän, mutta se ei oikeastaan edes harmita minua sillä ajattelin värjäillä sitä joka tapauksessa. Pitää vielä katsoa, pystynkö tekemään samalla peruukilla molemmat hahmot vai pitääkö uhrata tämä jommalle kummalle ja tilata toiselle uusi... Väri ei eroa häiritsevän paljon (etenkään jos katsoo Lavien muita kuvia), mutta Margaritalla on tukassaan aika paljon enemmän volyymiä.

Loppuilmoituksena pitää varmaan varoittaa, että viimeiset yo-kirjoitukset ja pääsykoetehtävät lähenevät uhkaavasti, joten blogi luultavasti hiljenee joksikin aikaa. Ehkä. Tai sitten ei, koska yleensä päädyn tekemään aina sitä mitä ei pitäisi, jos vaihtoehtona on koulutöiden tekeminen...

Jostakin pitää aloittaa

2011-02-05T11:02:00.003+02:00

Täyttelin tässä deviantARTin puolelle hauskan taulukon, josta näkee kehityksensä kuluneiden vuosien aikana. Minun piti muutenkin kirjoittaa jotakin jännää kehityskaarestani, joten tämä inspiroi kivasti. Asiasta kiinnostuneille, kuva (jota voisi ehkä kutsua myös tämän blogitekstin tiivistelmäksi) löytyy täältä.

Alkuperäinen ideani oli esitellä vain "ensimmäisiä asioita" (tyyliä ensimmäinen naishahmo, ensimmäinen proppi jne.), mutta kehitysmeemiä täyttäessäni huomasin, että olen oppinut joka vuosi jotakin olennaista, joten päätin noudattaa tekstissä samaa kaavaa. Tämä ei ole puku- tai tapahtumalista, vaan käytän esimerkkeinä niitä pukuja ja tapahtumia, joilla on ollut kehityksen kannalta suurempi merkitys.

Vuonna 2005 kovasti Japanista innostunut kaveri esittelee kahdeksasluokkalaiselle Wepille termin cosplay. Tennispalatsiin on tulossa japanilaisen populaarikulttuurin näyttely ja koska D.N.Angel on sillä hetkellä kuuminta hottia, Wepin kaveri saa tämän ylipuhuttua cosplayaamaan kanssaan päähenkilön... öh... kahta persoonaa?

Ai kamala.

Opittua:
+ cosplay on hauskaa, sitä kannattaa tehdä jatkossakin

Rikokset:
- ei peruukkia
- ei bindauksia
- poseeraus, joka ei sovi hahmolle (no oli minulla joskus vähän edustavampiakin kuvia, mutta kaikki ovat kadonneet näemmä bittiavaruuteen vanhan koneen mukana...)
- sinisellä kajaalilla piirretyt kulmakarvat, ei muuta meikkiä
- referenssikuvien epätarkka seuraaminen, jonka takia virheellinen toteutus (mm. paidan keskellä kulkeva valkoinen raita liian leveä, mielenkiintoiset hihansuut)
- materiaalivalinnat ja työvälineiden väärinkäyttö ("Miksi tää ohut ei-farkulle-tarkoitettu-neula ei mee tän paksun farkkukankaan läpi voi hiivatin kumiankka!1!")

Vuonna 2006 uutuudenviehätys on vielä ilmassa. Talven aikana Wepi on löytäny Fullmetal Alchemistin, rakastunut sarjaan ja päättänyt, että haluaa cosplayata sen päähenkilöä. Äidin miesystävän avustuksella tehdään ihka ensimmäinen proppi - kierrätysmateriaaleista (eli vanhasta muoviputkesta, ämpäristä ja kasasta muuta rompetta) tietenkin! Ihmeen kaupalla puku on valmis kuukausia ennen Animeconia, jonne se on tarkoitus laittaa päälle.
Kaveri (ei se sama joka esitteli cosplayn) pyytää Wepia Ropeconiin, joten tämä tekee pikapikaa magmatiimiläisen univormun ja saa siitä hyvästä jonkun kyynisen roolipelisedän vihat niskoilleen. Magmatiimiläinen on reunoista siksakattua lakanakangasta ja siis voimasanan ruma, pukua käytetään uudestaan Helsingin sarjakuvafestivaalien ei näin -cosplaynäytöksessä.

Taustat ja photoshopskilzzien paluu. <3

Opittua:
+ ompelu on plääh, propit on paljon kivempiä!1!
+ puvuista voi ottaa kuvia hyvässä valossa ja niin, ettei taustalla ole hirveästi ihmisiä! (ensi kerralla toivottavasti muistetaan myös sarjauskollisuus maiseman kanssa...)

Rikokset:
- ei vieläkään peruukkia
- ei vieläkään bindauksia
- ei vieläkään meikkiä (ei edes sitä kulmakarvakajaalia)
- edelleen materiaalivalinnat

2007. "Oon tehny tätä kaksi vuotta, kyllä mä nyt osaan!" ajatteli Wepi, kun aloitti kunnianhimoisen projektin tehdäkseen uuden version D.N.Angelin Darkista, koska "Vanha ei ole hyvä." Ensimmäiset peruukit astuvat kehiin - Punanaamiosta, luonnollisesti. Wepi miettii, kuinka saisi aikaan Darkin painovoimaa uhmaavan kampauksen, ja keksii laittaa peruukin päähänsä väärin päin! (ajsahdkjahsdksaj) Oho, verkko näkyy - no ei se mitään, lisätään kuitua (Internetistä™ opittu kikka)! Wepi ei kuitenkaan oikein ymmärrä weftien tekemistä, joten ompelun sijaan hän liimaa parturoidut kuidut jesarisuikaleiden väliin, maalaa jesarin akryylimaaleilla violetiksi ja ompelee tekeleen kiinni peruukkiin (joo sori, valehtelin näemmä kun väitin, että lisäsin ensimmäisen kerran kuitua orpheus-peruukkiin :-----D). Nerokasta! Jostakin täysin käsittämättömästä syystä conipäivän aikana useampi ihminen tulee kysymään, onko peruukki Wepin luonnollinen hiuskuontalo. Wepi oppii bindaamaan ja enkelikuoro laulaa!

:---------D

Koska Kingdom Hearts on ~ihanin peli ikinä~, Wepi haluaa tehdä Ropeconiin Roxas-puvun (kenties ihan vain kettuillakseen edellisen vuoden sedälle) ja oppii paljon tekonahan ompelusta ja kaavoista, mutta tekee silti takin kanssa huvittavia mokia ja mm. kaavoittaa taskut liian alas. Takapakkia peruukin kanssa - "Kyl mä voin mun omia hiuksia käyttää kun oon blondi ja toi Punanaamion punky on niin ruma eikä ole rahaakaan." Wepi ei ole kuullut eBaysta.

En käsitä, miten niin järkyttävästä puvusta on saatu näinkin hyvä kuva. Vorona on loistava kuvaaja?

Hieman syksymmällä Wepi oppii, että pukua ei ole hyvä tehdä 24 tunnin sisällä (muttei muista tätä tulevaisuudessa). Se johtaa ahdistukseen ja väsymykseen, ja peruukki kärsii, kun kesken päivän nukahtaa kaverin olkapäätä vasten.
Ensimmäiselle Cosplayviikolle Wepi haluaa tehdä Silkroad Onlinen varaspuvun, muttei tajua ettei haarniskan tekeminen ole parin illan juttu, ja että sellainen ei muutenkaan olisi paras mahdollinen asuste kouluun.
Talvella Wepi osallistuu ensimmäiseen cosplaykilpailuunsa.

Toinen todiste siitä, että hyvä kuvaaja voi pelastaa järkyttävän puvun.

Opittua:
+ puvun piirtäminen helpottaa sen hahmottamista
+ miehillä ei ole rintoja
+ sideharsoa ei kannata käyttää bindaamiseen, jessekorsetti on parempi
+ pukua täydentämään voi ostaa myös peruukin! peruukkia voi parturoida!
+ jonkinlaista hahmotuskykyä materiaalivalinnoissa
+ kisaaminen on jännää, hauskaa ja kamalaa samaan aikaan
+ kenkiin voi panostaa enemmänkin kuin "no kunhan on jotain siihen suuntaan"

Rikokset:
- ei osaa aloittaa tekemistä ajoissa, tuloksena kiirehdittyjä ja epäsiistejä pukuja
- yliarvioi omat taitonsa pahemman kerran

2008 on erityinen oppimisen vuosi. Tähän mennessä Wepi on vain crossplayannut, mutta kesällä listalle eksyy myös yksi naishahmo. Wepi on selannut paljon tutoriaaleja ja alkanut seurata niin suomalaista kuin vähän ulkomaistakin cosplay-yhteisöä tarkemmin. Yht'äkkiä PALJON pukuja, joskin suurin osa kiireellä tehtyjä ja osa hieman keskeneräisiäkin.

Wepi mm. alkaa opetella meikkaamaan, tekee puvuilleen harjoituskappaleita, oppii paremmaksi peruukinkäsittelijäksi, hioo ompelu- ja propintekotaitojaan ja ymmärtää cosplayvalokuvien merkityksen. Ensimmäinen "photoshoot-miitti" järjestetään talvella ja kesään mennessä Wepillä on enemmän hienoja valokuvia ja cosplayaavia kavereita kuin koskaan aiemmin.

Taustoissa olisi kyllä vieläkin parantamisen varaa...

Opittua:
+ EI JESARIA IHOLLE, se jättää arpia
+ meikkiä saa ja pitää käyttää
+ naisena ei olekaan niin kamalaa, mutta ensi kerralla pidempi hame
+ harjoituskappaleet on jees
+ peruukkeja voi tilata -le gasp- netistä ja ne ovat parempia kuin Punanaamiosta ostetut
+ photoshootien kautta voi laajentaa verkostoaan ja niiden järjestäminen on kivaa

Rikokset:
- ei vieläkään osaa tehdä pukujaan ajoissa, osa puvuista päällä keskeneräisenä

2009 on hiljaisempi vuosi. Wepi tekee yhden hankalamman puvun, jota parantelee pitkin vuotta ja sen lisäksi muutaman puvun, jotka saa kasaan huomattavasti pienemmällä vaivalla. Äidin tekemä wanhojentanssimekko on hirmu kiva, joten Wepi käyttää sitä ahkerasti.

Toiseen pukuun tarvittavat vaatteet löytyivät kirpputorilta ja vaatekaapista. Toista väännettiin puoli vuotta.

Opittua:
+ asukokonaisuuksia voi maustaa piilolinsseillä (näistä Wepi sentään tiesi aiemmin, ei vain kokenut tarpeelliseksi)
+ vanhoja pukuja voi parannella ja käyttää uudestaan (useammassakin kuin kahdessa tapahtumassa)
+ softis on ihanaa
+ jos puvulle on deadline, peruukki kannattaa tilata ensimmäisenä ettei se unohdu tai jää tulematta postin takkuilun vuoksi

Rikokset:
- ei _vieläkään_ osaa aloittaa ajoissa - muutamassa tapauksessa peruukin tilaaminen jää niin viimetippaan, että toinen ehtii juuri ja juuri, toisen tilaaminen unohtuu kokonaan ja pitää hankkia korvike Punanaamiosta.

2010 Wepi on jäänyt hitaalle vaihteelle. Suuria suunnitelmia olisi kovasti, mutta koulu vie aikaa, nettikauppojen kanssa on epäonnea ja laskuvirhe kostautuu materiaalien kanssa. Epäonnistumiset masentavat, mutteivät onneksi lannista täysin. Wepi palaa perusteisiin, selaa paljon käsityölehtiä ja yrittää oppia ompelemaan, jotta pääsisi kammostaan viimein eroon.
Wepi hyppää muotivillitykseen ja perustaa blogin, joka antaa lisämotivaatiota.
Photoshooteissa Wepi viettää enemmän aikaa kameran takana kuin edessä, mutta cosplayatessaan kiinnittää silti aiempaa enemmän huomiota omaan eläytymiseensä. Paljon harjoittelua peilin edessä, itseilmaisun tueksi näytelmäkurssi.

Iloinen Wepi näyttää oravalta.

Opittua:
+ valokuvaaminenkin on hauskaa
+ improvisaatioharjoittelu auttaa cosplayssa
+ liika työskentely ei ole hyvästä, vaikka pukua ei jättäisikään viimeiseen iltaan
+ jos jokin asia tuntuu hankalalta, on hyvä palata perusteisiin

Rikokset:
- aikataulut aina ja ikuisesti
- ei osaa arvioida omaa jaksamistaan

Minulla oli tähän kohtaan valmiiksi kirjoitettuna tyylikäs loppukommentti, mutta nuoremman minäni pöljyys alkoi hajottaa siinä määrin, ettei se tuntunut enää sopivalta. Ensi vuonna mietin kuitenkin taas miten tyhmä olen ollut tänä vuonna, mutta toisaalta myös paikoilleen jämähtäminen on pelottava ajatus, joten ehkä näin on ihan hyvä.
Tämän vuoden "uusi juttu" näkyisi muuten olevan liikunta. On sitä aikaisemminkin yritetty vaihtelevin tuloksin, mutta nyt minulla on oikeasti liikuntasuunnitelma ja maksettuja tanssitunteja (sen sijaan, että taas ajattelisin meneväni "ensi viikolla" salille, mutta sairastun sopivasti ja lopetan käymisen parin kerran jälkeen). Mitä on tämä noituus!

Kuvaajakrediitit: Heidi, Johis, Kuroari, Vorona, Janica, Upaa, Ninnu, [midd_, Islienne, Aidu

Ensi kesänä...

2011-01-17T16:32:00.003+02:00

Vuosi otti ja vaihtui ja minä elän cosplaypuolella edelleen hiljaiseloa. Löydän jatkuvasti toinen toistaan kuumottelevampia hahmoja, mutta lupasin itselleni etten haukkaisi taas liian suurta palaa, joten en kehtaa edes kirjoitella niistä toistaiseksi mitään. Olen onnistunut pitämään pukusuunnitelmani melko avoimina, joten en uskalla listata vielä tulevan tapahtumakauden asuja - tapahtumia sen sijaan voisin alkaa jo pohtia.

Näillä näkymin kevään ensimmäinen tapahtuma on minulle Tampere Kuplii (luultavasti lauantaina 9.4., en usko että olen paikalla enempää kuin yhden päivän). En ole käynyt tapahtumassa aikaisempina vuosina, koska yleensä kevääni ovat olleet tarpeeksi täynnä ilman lisäohjelmaakin eikä minua ole yksinkertaisesti kiinnostanut tarpeeksi. Tänä vuonna eräs kaverini (jota en kovin usein näe) on kuitenkin menossa myymään sinne sarjakuvia ja houkutteli minua mukaan, joten mikäs siinä.

Toukokuussa seuraa hyvin todennäköisesti Bakacon. Tapahtuma oli viime vuonna ihan leppoisa, vaikka stressasinkin omaa tehtävääni vähän turhan paljon. Oikeastaan ainoa syy siihen, miksi lähtö ei ole täysin varmistunut on kyyti - en haluaisi taas ajaa Pieksämäelle, mutta junalippujen hinta vähän kirvelee opiskelija-alennuksellakin.

Kesäkuun Desuconin olen merkinnyt kalenteriin punaisella, sillä sinne haluan ehdottomasti tänäkin vuonna. En ole tilannut vielä lippuani, sillä ajattelin hakeutua vänkärihommiin silläkin uhalla, että Eurocosplay-karsinnat pidettäisiin siellä taas ja niihinkin osallistuminen houkuttaisi. Kismittää vieläkin, että viime vuonna suunnitelmat menivät niin pahasti mönkään.

Heinäkuun tapahtumista Nekocon olisi houkutellut kovasti, sillä tapahtumasta on hyviä muistoja, mutta perhetutun häät menevät viikonlopun kanssa päällekkäin ja osallistun niihin. Minua yritettiin nakittaa loppukuukauden ajaksi koiravahdiksi, joten Finncon-Animeconkin on lievä kysymysmerkki, mutta olemme harkinneet kaveriporukalla taas pitkästä aikaa taidekujailua ja ajattelimme tähdätä sitä tuonne.
Myös Ropecon järjestetään näemmä aivan heinäkuun lopussa ja sinne on pakko päästä tänäkin vuonna.

Elokuun ohjelmasta en osaa sanoa vielä mitään, mutta syyskuun Tracon kuuluu myös niihin tapahtumiin, joita odottelen suuremmalla innolla. Erityisesti, jos Tracon ottaa WCS-karsinnat ohjelmaansa.

Lyhyellä matikalla nopeasti laskettuna voisin tehdä noin yhdeksän uutta pukua, mutta veikkaan vähän, että menen suurimpaan osaan tapahtumista joko kierrätyspuvuilla tai ilman cosplayta. En kuitenkaan manaa itseäni vielä saamattomuuden suohon! Aika näyttää, mitä kaikkea sitä jaksaa tehdä ja olla tekemättä. Voi hyvinkin olla, että pääsykokeisiin valmistautuminen ajaa minut tekemään kaikkea muuta kuin mitä pitäisi, eli tässä tapauksessa hassuja pukuja. Joka tapauksessa varsinainen tapahtumakalenteri näyttää omalla kohdallani ihan inhimilliseltä.

Harkitsin vähän aikaa ihan alkuvuodesta jonkin siistin penkkaripuvun tekemistä, kun kaveri yrittää saada minua uusintakierrokselle karkkirekkoihin (juhlin penkkareita jo viime vuonna, olen paha sluibari joka päätti käydä lukion neljässä vuodessa). Toisaalta minun olisi pitänyt aloittaa jo jos olisin halunnut saada jotain valmiiksi, joten ehkä tyydyn viimevuotisiin muistoihin.

"Rambojen kuningas ja hänen vaimoke >: O," kuten Kepa asian ilmaisi.

SO MANRY.

Hienosti päivän (?) varoitusajalla päätimme Lefrinin kanssa että joo näillä mennään, kun aiemmat suunnitelmat olivat kariutuneet siihen oivallukseen, ettei ehkä kannattaisi tehdä mitään liian hienoa kun rekka olisi kuitenkin likainen ja sotkisi puvun.

Okei, myönnetään, oikeasti otin viimevuotiset penkkarit puheeksi ihan vain siksi, että sain siitä ovelan sillan mainosteluun. Vietin viime viikonlopun hyvässä seurassa maratoonaten Metal Gear Solid -pelisarjaa (no joo, minä lähinnä katsoin vierestä kun en ole kovin hyvä missään, mikä ei ole joko vuoropohjaista tai Tetristä). Streamasimme maratonin ja kokemus oli sen verran muikea, että ajattelimme maratoonata jatkossa muitakin pelejä. Perustimme blogin, johon kirjoittelemme jatkossa tiedotuksia tulevista maratoneista, raportteja menneistä ja ehkä jotain muuta mukavaa. Blogi on vielä aika kesken, mutta sitä kuulemma saa jo mainostaa.

Kuvaajakrediitit: Aidu

Koulutöitä

2010-12-31T14:55:00.001+02:00

Olen tainnut mennä joskus kirjoittamaan blogin kuvaukseen, että esittelisin täällä cosplayn lisäksi myös muita käsitöitä. Koska suunnilleen kaikki syksyn merkinnät ovat olleet enemmän tekstiä ja vähemmän käytännön tekeleitä, ajattelin vaihtelun nimissä näyttää muutaman koulussa tehdyn jutun.

Alkusyksystä kävin silkkipainokurssin. Kurssin päätehtävä oli yksinkertaisesti iso tekstiili eikä sille annettu sen kummempia aiheita, joten piirsin tietokoneella tuommoisia mösö-otuksia ja siirsin ne opettajan avustuksella valokaaviolle. Alin kuva tosin jäi pois, koska se ei mahtunut mukaan.

Varsinainen painotyö oli ihanan rentoa ja nopeaa. Alkuperäinen suunnitelmani oli painaa molemmat kuvat samalla värillä, mutta jouduin joka tapauksessa tekemään ensin koko kankaan täyteen yhtä kuvaa samalla kun toinen oli peitettynä, joten päätin saman tien vaihtaa väriä.

Ja tuommoinen kangas siitä tuli. Ajattelin jossain vaiheessa ommella tästä pussilakanan, kunhan vain saisin kerättyä tarpeeksi energiaa. On se suorien ompeleminen niin vaativaa puuhaa! Jos kiinnostaa niin tässä olisi vielä lähikuvat kummastakin hahmosta.
Opettaja säilytti seulat vielä seuraavan jakson ajan, joten kävin myöhemmin tekemässä koulun myyjäisiin pari kangaskassia eri väreissä. Harmi vain, että seulani sivussa oli kulumisesta tulleita reikiä, joten muutamaan kassiin tuli sen takia epämääräisiä tuhruja ja pari kertaa painoväristä tuli liian löysää, jolloin kuva levisi vähän. :/ Mutta no, ei voi mitään. Tässä on muutama paremmin onnistunut yksilö:

En ole ihan varma mikä toisen käymäni kurssin virallinen nimi oli, koska opinto-opas väittää että se olisi raku-keramiikkaa, mutta ei siellä kyllä tehty sitä vaan jonkinlaisia koriste-esineitä lasista. 'D Päädyin kurssille kaverin mukana puolivahingossa, mutta tykkäsin kovasti! En ollut koskaan aikaisemmin työstänyt lasia, mutta työvälineistä ainoastaan leikkuri oli entuudestaan tuntematon, joten pääsin mukaan aika nopeasti.

Ensin oli luonnos. En halunnut tehdä mitään järkyttävän monimutkaista, koska tulin kurssille mukaan aika myöhään eikä minulla tosiaan ollut aiempaa kokemusta. Tuon olisi tarkoitus olla lootus, mutta on siinä nähty myös mm. kolmisilmäistä elefanttia, hämähäkkiä ja poppamiestä, että mielikuvitusta saa käyttää. :''D
En osaa selostaa koko prosessia, mutta noin lyhyesti sanottuna lasinpalaset leikattiin, hiottiin ja kolvattiin kiinni toisiinsa kuparinauhan ja tinan avulla. Yllättävän hauskaa puuhaa! Mietin jo kovasti mahdollisuuksia lasin käyttöön cosplayssa, mutta taitaa olla, että on parempi tehdä propit jostakin vähän kestävämmästä materiaalista...

Pakastimen kantta / ikkunaa vasten.

Tekemiseen meni ehkä... joku kymmenisen tuntia? En ole ihan varma, koska tein valtaosan työstä koeviikolla varsinaisten tuntien ulkopuolella. Koska tulin kurssille tosiaan myöhään, valinnanvarani lasien väreissä olivat aika rajatut kun hienoimmat oltiin jo viety päältä, mutta vähän soveltamalla siitäkin selvittiin. En ole patinointiin ihan tyytyväinen, mutta muuten kyllä innostuin tekniikasta kovasti. Koska kurssia ei järjestetä uudestaan ainakaan tänä vuonna, sain lainata koululta välineitä että pääsen tekemään lisää lasitöitä kotona. :3

Minulla olisi ollut muitakin koulutöitä, mutta ne ovat lähinnä "perinteisempiä" kuvisjuttuja, joten en tiedä ovatko ne hirveän kiinnostavia kun eivät juurikaan sivua blogin aihetta... Eikä minulla kyllä ole niistä kuviakaan.

Ja koska en ehdi tehdä uutta merkintää ennen keskiyötä (ja se olisi muutenkin ehkä vähän turhaa), toivotan jo tässä vaiheessa lukijoille hyvää uutta vuotta 2011!

Hyvää joulua!

2010-12-24T15:26:00.000+02:00

...tai vaihtoehtoisesti hyvää *aseta-tähän-se-juhla-mitä-ikinä-vietätkään*.

Allekirjoittaneella on kiire vahtimaan juhlaruokia (jottei laatikoille käy samalla tavalla kuin kuvan pipareille), joten en sen enempää ala raapustaa. Nähdään toivon mukaan vähän kunnollisemman merkinnän parissa pian, nyt kun lomalla ei tarvitse keskittyä tuhanteen ja yhteen muuhun asiaan kuin cosplayhin.

(...kyllä minä ihan oikeasti osaan kokata... ainakin joskus! Ykköspellillinen onnistui ihan hyvin! ;-;)

Suunnitelmat uusiksi

2010-11-23T21:51:00.003+02:00

Tarkoitukseni oli kirjoittaa tähän väliin raporttia WCS-karsinnoista, mutta koska kaikki ovat varmaan kuulleet hyvin vähäisestä osallistujamäärästä ja Musiikkimessujen lavasta jo kyllästymiseen asti, jätän pidemmän ruotimisen sikseen. Nopeaa tiivistelmää vain sen verran, että kavereita oli kyllä kiva nähdä, mutta omalta kohdaltani suunnilleen kaikki mikä saattoi mennä pieleen myös meni (mm. herätyskellon patterit olivat kuolleet yön aikana, laitoin lounasleidin mekon päälle kiireessä väärin päin ja mukaan ottamani "hiuslakka" olikin muotovaahtoa). Onneksi en ollut kisaamassa.

No, saimme ainakin kauniita kuvia. Angel Starr feat. This Boyfriend, That Boyfriend & The Other Boyfriend - kiitos Lirlys, YumiKoyuki ja Ewwu + kuvaaja Lefrin ja kuvausohjaaja AG.

Mainostelen hiukan myöhässä, mutta jos ette jostain syystä ole jo käyneet lukemassa Biitin WCS-karsinnan mietteitä, suosittelen kovasti. Pakko myöntää, että minuakin alkoi vähän hävettää tuo jokin aikaa sitten kirjoittamani kisaamispohdinta, koska niinhän se on, että jos ihmiset ajattelevat valmiiksi etteivät ole lavan arvoisia eivätkä siksi halua osallistua, niin tulee näitä neljän parin kisoja ja sitähän kukaan tuskin tahtoo.
Juttelimme tämänvuotisten messujen jälkeen Lefrinin kanssa ja olimme kumpikin hiukan turhautuneita kisaavien parien määrään, joten... ensi vuonna...!

Vaan se siitä, jatketaan hei-olen-(juuri-ja-juuri)-elossa-täyttömerkinnän kirjoittamista. Muistaako joku vielä, miten ihan vasta kovasti uhosin, että tekisin työpöydällä olevat asut valmiiksi ennen uusien aloittamista? No. Tuota. Heh heh. Cosplay-suunnitelmat on tehty rikottaviksi, vai miten se meni? Olen tässä katsellut ensi kesän tapahtumalistaa ja olen sentään pysynyt vielä deadlinettomassa päätöksessäni, mutta minun tekisi ihan hirveästi mieli tehdä eräs simppelimpi puku, jota voisin käyttää vaikka kaikissa tapahtumissa, jos en jaksaisi tehdä mitään muuta valmiiksi.

Koska. Vaikka en yleensä jaksa menettää yöuniani sen takia, että minulla ei ole samanlaista ruumiinrakennetta valitsemieni hahmojen kanssa, olen pitkään yrittänyt löytää itselleni sitä "täydellistä" hahmoa ihan senkin vuoksi, että yleensä tuppaan valitsemaan pukuiltavat siitä toisesta ääripäästä ja kaikkea on kiva kokeilla.
Luulen, että olen viimein löytänyt tämän hahmon.

Tykkäätteks' photoshop-skillzzeistäni.

Olen maininnut aiemminkin, etten yleensä jaksa katsoa sarjoja heti kun ne ilmestyvät, mutta Kuragehimeä kehuttiin niin monessa blogissa, että uteliaisuuteni voitti. Ihastuin hahmokaartiin ja erityisesti Tsukimiin saman tien. Puku ei olisi mitenkään liian haastava (ellen päädy tekemään jotain kimonovariaatiota, mutta tuskinpa), saisin käyttää silmälaseja ja minulla on hienoja visioita Sea Life -photoshootista.
Ehkä minä tällaisen simppelimmän puvun kautta saisin kalasteltua muutakin cosplay-intoani takaisin. :3

Littumyyn seikkailut

2010-11-01T20:46:00.000+02:00

Ottakaa tästä messukuvia odotellessa matkaraportti, jonka kirjoittamista lykkäsin kaiken maailman pikkuhommien takia. Varoitus hitaampien yhteyksien käyttäjille: paljon kuvia.

Lokakuun alussa (tarkemmin 9.10.-10.10.) teimme Lefrinin kanssa viikonloppureissun Tallinnaan. Vaikka kaupunki on pitkään tunnettu suomalaisten keskuudessa halvoista päihteistään ja piraattituotteistaan, meitä ei kiinnostanut näistä kumpikaan. Halvan viinan sijaan mielissämme pyörivät halpa kangas ja paikallinen arkkitehtuuri.

Reissu alkoi... lupaavasti. Sain Lefrinin porukoilta kyydin lauantaiaamuna satamaan, mutta tunnelma oli vähintään hilpeä hyvin valvotun yön jälkeen. Tarkoituksemme oli viettää maissa kaksi päivää, sillä halusimme käyttää lauantain ostosten tekemiseen, sunnuntaina kierrellä ja etsiä mahdollisia kuvauspaikkoja.

~~Köyhin~~ Paras läppä syntyy silloin, kun et ole nukkunut, ruokavaliosi koostuu hedelmäpastilleista ja luet/sanot kaiken miten sattuu.

Kulkuvälineemme oli Tallinkin Superstar, joten risteilyosuus kesti kaksi tuntia. Tallinnan puolella etsiydyimme ensimmäisenä majoituspaikkaan "pienen" kiertotien kautta, mutta ei se mitään - tulipahan nähtyä vanhaakaupunkia. Muutaman lagaustunnin ja reittisuunnittelun jälkeen lähdimme kauppoihin.
Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, jatkan tästä eteenpäin enimmäkseen kuvilla. Pahoittelen huonohkoa laatua, en jaksanut nillittää hirveästi valotusasetusten tai kuvakulmien kanssa (ja jätin paremman kameran kotiin, koska en jaksanut ottaa sitä mukaan). Kuvat saa klikattua suuremmiksi ja yhteen liitetyt kuvat on otettu paikoista, jotka ovat toisiaan hyvin lähellä.

Ensimmäinen kohteemme oli Tartu maantee 35:ssa sijaitseva KangaDzungel XXL. Suuri kangaskauppa, jonka valikoima oli varsin monipuolinen ja erityisesti alepuolen kankaat kiitettävän halpoja (suurimmassa osassa katsomissamme kankaissa metrihinta oli 45-95 kroonia, eli noin 3-6 euroa). Myös solkia, neppareita, palttausnauhaa ja vetoketjuja sai Suomen hintoihin verrattuna halvalla sekä kangaspuolelta että viereisestä pikkuhärpäkkeelle omistetusta liikkeestä.

KangaDzungel oli auki myös sunnuntaina, joten päätimme käydä katsomassa muita liikkeitä ja tulla myöhemmin tekemään varsinaiset ostokset. Olimme suunnitelmamme kanssa vain hiukan myöhässä, koska seuraava liike Abakhan Fabrics (Tartu maantee 58) oli juuri mennyt kiinni. Tämä harmitti, sillä ensimmäistä kertaa käydessämme sieltä löytyi hyvin erilaisia ja käyttökelpoisi kankaita, mm. Lounasleidin hamekangas on sieltä. Ehkä ensi kerralla.

Lähdimme etsimään ostoskeskusta, jossa oli myös yksi kangaskauppa. En muista sen nimeä enää, mutta sillä taisi olla jotakin tekemistä nappien kanssa. Siinä missä Dzungel ja Abakhan olivat melko lähekkäin, tätä piti etsiä useamman mutkan kautta eikä asiaa kauheasti helpottanut se, että yritimme selvittää samalla talojen numeroita, koska olimme merkanneet karttaan myös kauempana olevia liikkeitä, mutta emme tienneet mihin suuntaan numerot suurenivat. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että pisimpien teiden päästä päähän kulkeminen ei olisi hyvä idea ja olimme liian pihejä käyttääksemme julkisia kulkuvälineitä.
Joka tapauksessa bongasimme matkalta paljon mielenkiintoisia rakennuksia, joten kiertely ei mennyt hukkaan.

Ostoskeskus löytyi, mutta mysteerikaupan hintataso oli sen verran korkealla, että jätimme kankaat suosiolla rulliinsa ja lähdimme kohti vanhaakaupunkia.

Puhuin eräässä aiemmassa merkinnässäni taidekaupasta, josta olen ostanut akryylimaaleja. Sen lisäksi että kiertelimme katselemassa taloja, kirkkoja ja kiviaitoja, yritimme löytää sen nimenomaisen kaupan. Pienen kiertelyn jälkeen onnisti, mutta vaikka liike oli paikallaan, sieltä sai enää pelkkiä maalauksia - ei taidetarvikkeita. Pitää siis etsiä toinen liike. Tuolla reissulla se ei vielä onnistunut, koska kaikki listaan merkkaamani kaupat olivat sen verran kaukana, ettemme olisi jaksaneet lähteä niihin (emmekä varmaan olisi ehtineetkään - monet liikkeistä menivät lauantaina aikaisin kiinni).

Seuraavat kuvat ovat reitin varrelta. En ole ihan varma kaikista kaduista, mutta taidekauppa sijaitsi Nunnella ja vaelluksemme päättyi Vapaudenaukiolle.

Muistaakseni joskus seitsemän maissa etsiydyimme takaisin majoitukseen. Loppu ilta kului teen, mantelikakun ja YLEn luontodokumentin parissa.

Lähdimme sunnuntaina heti aamusta takaisin KangaDzungelille, koska meidän piti luovuttaa huone muistaakseni yhdeltä. Vertailimme kankaita ahkerasti tulostettuihin referenssikuviin, vietimme kaupassa hyvän aikaa ja lähdimme tyytyväisinä majoitukseen hakemaan tavaroitamme.

Edelliset kuvat on otettu kankaanhakureissulla, loput sen jälkeen kun olimme käyneet noutamassa tavaramme. Kävelimme vanhakaupungin läpi satamaan päin.

Tässä poistuimme vanhastakaupungista.

Vielä yhdet portaat, ja sitten mahdollisesti siisteimmät rakennelmat koko reissulta. Näille on pakko päästä kuvaamaan joskus, pitäisi vain keksiä sopivat asut.

...mmmitä.

Toivottavasti eivät ole purkamassa tätä vähään aikaan. Siellä oli vähän kauempana työmaajuttuja, mutta piipussa luki jotain suojelukohteesta. Aivan vieressä sijaitsi Linnahall, jota olimme katselleet lauantaina kauempaa.

Se vain... jatkuu ja jatkuu...

...ja jatkuu... Anteeksi kuvan kummallinen muoto, yritin yhdistää kuvat niin, että rakenne pysyisi suht' selvänä.

Vähän yksityiskohtia. Jokin post-apocalypse-photoshoot y/y?

Ja sitten piti raahautua takaisin matkatavaroiden kanssa...

Linnahallin vieressä sijaitseva Tallinkin rakennus, joka myös näytti ihan jännältä. En kyllä tiedä tykkäisivätkö hyvää, jos tuonne menisi kuvailemaan cosplayta...

Tässä vaiheessa kamerasta loppui akku ja meidän oli suunnattava kohti satamaa. Koukkasimme kaupan kautta ostamassa evästä, mukaan tarttui myös kaulahuivi josta askartelen ehkä jotain. Tai sitten vain pidän sen huivina.

Kaikkiaan ihan hedelmällinen reissu. Löysimme paljon kivoja kuvauskohteita ja ostoksiakin tuli tehtyä sen verran, että kannatti lähteä.

Siinä vielä saalis (miinus suklaat, jotka äiti ehti syödä ennen kuvan ottamista). Kankaita, vetoketjuja, nauhaa, solkia ja kaulahuivi. En nyt jaksa muistaa kaikkien metrimääriä tai hintoja, mutta mm. tekonahan (alin, tumma) nappasin palalaarista ja sillä oli kilohinta, joten maksoin siitä euroissa ehkä parikymmentä senttiä.

....

Se siitä. Loput ja muokkaamattomat matkakuvat voi käydä katsomassa täältä (aika paljon lisää mm. kirkkoja), jos jokin osoite kiinnostaa niin kysykää ja voin yrittää selvittää sen.

Hiljaisuuden lokakuu

2010-10-22T21:57:00.001+03:00

Taisin aloittaa blogin pitämisen vähän huonoon aikaan. Lukion abivuodesta ja syksyn kirjoitusten päättymisestä huolimatta olen koulussa loppuvuoden kiireisempi kuin ehkä koskaan aiemmin, mikä tarkoittaa sitä, etten jaksa uhrata aikaani kovin moneen muuhun asiaan. Anteeksi siis tekstien puute.

Koulukiireistä huolimatta nakittauduin kuitenkin mukaan Cosplay.fi-hankkeeseen, koska haluan, että sivusto oikeasti saadaan pystyyn. Ensimmäinen IRC-kokous on nyt takana ja suuhun jäi hyvä maku. Veikkaan, että arvoisat lukijat ovat saaneet tarvittavat infot jo muualta, mutta mainostellaan silti:
seuraava kokous pidetään IRCNetin #cosplay.fi-kanavalla 21.11.2010 klo 18.00, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan. Kanava on auki myös kokousten ulkopuolella, eli seuraan saa liittyä jos haluaa esimerkiksi muuten vain jutella reaaliaikaisesti suomalaisten harrastajatovereiden kanssa. Jos ohjelmien lataaminen arveluttaa, kanavalle pääsee myös web-ircin kautta. Ohje.

Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa käydä lukemassa Voronan teksti, suosittelen myös uusimmassa Japan Popin numerossa julkaistua Rimpun kirjoitusta. Eikä pidä unohtaa alkuperäistä Anikin ketjua, erityisesti piirtotaitoisten kannattaa vilkaista kolmannen sivun ensimmäistä viestiä.

Vielä toinen, hieman enemmän jälkijunassa tuleva mainos: jos ette ole käyneet vielä katsomassa Lorenzon Cosplay Finland Projectin kuvia, ne löytyvät täältä. Allekirjoittanutkin löytyy sieltä Angel Starrina, samassa puvussa olen näillä näkymin tulossa katsomaan myös WCS-karsintoja.

Lopuksi lukijagallup: Jos kommentoit blogitekstiä (siis ylipäätään, ei välttämättä minun kirjoittamaani), haluatko että kommenttiisi vastataan? Miksi/miksi et?

Minusta tuntuu, että olen kauhean epäkohtelias jos en vastaa, mutta välillä en oikein tiedä mitä vastaisin. Haluaisin kuitenkin sanoa muutakin kuin "Kiitos kommentista." :c

Kisaamismietteitä ja itsearviointia

2010-09-27T18:43:00.005+03:00

Suomen World Cosplay Summitin karsintojen ilmoittautuminen avattiin eilen (puolet paikoista jo täynnä, onko tämä jonkin sortin ennätys?). Vaikka en itse olekaan osallistumassa, ajattelin että voisin tämän varjolla pohtia vähän omaa suhtautumistani cosplay-kisaamiseen.

Omat kisakokemukseni ovat itse asiassa hyvin vähäiset niin katsomon kuin lavankin puolelta, vaikka olen harrastanut cosplayta sen viisi vuotta. Kyseessä ei kuitenkaan ole kiinnostuksen puute - erityisesti esiintymiseen painottuvia tai esityksen mahdollistavia kisoja (kuten CosplayGaalan yksilö- ja ryhmäkisat, WCS- ja Eurocosplay-karsinnat) seuraan hyvin mielelläni. Usein coneissa järjestettävien kisojen jonot vain ovat niin pitkiä, että käytän aikani mieluummin muuhun kuin paikoillani seisomiseen.

Nuorempana olin pariin otteeseen katsellut vierestä kavereideni kisaamista ja kuullut juttuja kisoihin valmistautumisesta, ja minusta tuntui, että kisaaminen vei omaan makuuni liikaa aikaa. Erityisesti aikaisempina vuosina kun tapahtumia ei ollut näin paljon (tai ne järjestettiin niin kaukana etten voinut lähteä kaikkiin) koin conviikonloput hyvin ainutlaatuisiksi tapahtumiksi, joten halusin nähdä ja kokea kaiken mahdollisen - niin ohjelmasta toiseen juoksemisen, kavereiden kanssa hengaamisen kuin myyntipöytien väenpaljouden. Jos cosplay-ohjelmien jonot eivät olleet kilometriluokkaa, myös ne kuuluivat toki listaan.

Pidän kuitenkin lavasta. En taida olla kovin hyvä näyttelijä, mutta minusta on silti kivaa esiintyä ja viihdyttää yleisöä. Jos koulussa on ollut minkäänlaisia näytelmäprojekteja, minua ei ole tarvinnut kysyä kahdesti mukaan ja mm. Deittiohjelman juontaminen on ollut aina hyvä kokemus (vaikka Biitti onkin yli yhdeksäntuhatta kertaa minua parempi improamaan ja kuuluu ilman mikkiäkin!). Jännitän lavalle astumista ja lavalta poistumista älyttömästi, mutta kumma kyllä yleisön edessä olo ei tunnu niin pahalta - niin kauan, kun alla on tosiaan lava ja voin ottaa itselleni jonkin roolin.

Lavan viehätys ja kokeilunhalu houkuttelivat minut kisaamaan ensimmäisen kerran Tsukiconissa 2007. Cosplayasin Soraa Christmas Townin asussa pelistä Kingdom Hearts II: Final Mix+ ja muistan päivästä lähinnä sen, että olin koko ajan ennen kisaa hirveän jännittynyt (mikä tosin lienee ensimmäisessä kisassa ihan luonnollista). Kisassa järjestettiin esikarsinta, jonka osallistujista tuomarit valitsivat lavalle pääsevät finalistit. Olin itse finalistien joukossa ja vaikken päässytkään tuolloin palkintosijalle, jo se että minun annettiin kaikkien esikarsintalaisten joukosta kävellä lavalle oli minulle iso juttu.

Siellä menee.

Tulin tuolloin kuitenkin siihen tulokseen, että vaikkei lavalla käyminen ollutkaan niin kamalaa kuin olin luullut, kisaaminen ei ehkä siltikään ollut ihan minun juttuni. Vaikka pidin esiintymisestä, yksilökisan formaatti oli silloin oikeastaan kaikissa kisoissa liukuhihnaluokkaa ja minusta tuntui turhalta mennä pitkän letkan jatkoksi, poseerata hetki lavalla ja kävellä pois. Kyllä minusta oli hauskaa katsoa hienoja pukuja ilman esityksiäkin, mutten uskonut että kukaan haluaisi katsoa minun pukujani enkä tosiaankaan halunnut joutua niiden kuiskuttelujen (tai pahimmissa tapauksissa huutelujen) kohteeksi, joita joskus takarivistä kuulin; "Hyi ruma", "Kato nyt totakin, ei ees bindejä", "Eikä, taas jotain Narutoa/Koohoota/Sarjaa X!"

Vuonna 2009 tein kuitenkin siihen mennessä haastavimman pukuni - Final Fantasy VII: Advent Childrenin Vincent Valentinen neljänteen Traconiin ja aloin mielessäni leikitellä kisaamisen mahdollisuudella uudestaan. En halunnut kisata vielä Traconissa, koska stressasin ensimmäistä Deittiohjelman juontoani, mutta kun alkukeväästä kuulin puheita ensimmäisestä CosplayGaalasta, päätin pitkän juu-ei-pähkäilyn jälkeen korjata puvun ja ilmoittauduin yksilökisaan.

Esiintymistä enemmän jännitin tällä kertaa tuomaristoa. Saan harvoin rakentavaa kritiikkiä, mutta toisaalta pelkään vastaanottaa sitä, vaikka tiedänkin sen olevan vain hyväksi. Lähinnä minua inhottaa kuulla virheistä jotka tiedän itsekin tehneeni, muun palautteen nielemisessä ei ole niin suuria vaikeuksia kunhan se esitetään asiallisesti.
Tuomaristosta jäi kuitenkin hirveän hyvä mieli ja esiintyminenkään ei jännittänyt niin pahasti, vaikka lavalle nousu ja sieltä poistuminen tuottivat kenkien takia pieniä vaikeuksia enkä jälkitärinöissäni kuullut juontajan kysymystä. Kai rauhassa kehittyminen kuitenkin kannatti, sillä yksilökisasta napsahti ensimmäinen palkinto.

Yksilökisan kärkikolmikko.

09-Gaalan jälkeen en ole kisannut, koska en ole joko jaksanut tai olen ajatellut ettei siinä ole puvun yksinkertaisuuden takia mitään järkeä (tai Orpheuksen tapauksessa en vain saanut pukua valmiiksi). En oikeastaan ole kisatessani (cosplay- tai muissa kisoissa) hakenut koskaan voittoa vaan enemmänkin yleisön viihdyttämistä, enkä usko että olisin onnistunut tässä tavoitteessa viimeaikaisilla yksinkertaisemmilla puvuillani. Samasta syystä en ole osallistunut cosplay-näytöksiinkään.

Lisäksi minulta puuttuu ehkä kisaamiseen tarvittava tietynlainen kunnianhimo. Näen itseni keskinkertaisena. Joku voisi sanoa tähän "Höpö höpö, olethan saanut ykköspalkinnonkin", mutta kun ei yksi kisavoitto tee minusta automaattisesti mitenkään loistavaa cosplayaajaa.
En voi hyvällä tahdollakaan väittää olevani perfektionisti, sillä menen helposti siitä mistä aita on matalin ja teen erityisesti kiireessä helposti virheitä, joita en välttämättä ehdi tai jaksa korjata. Yritän pyrkiä omilla taidoillani parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, mutta yritys ei aina riitä, etenkään itse asettamieni liian tiukkojen aikataulujen kanssa. Cosplayn päämerkitys minulle on kuitenkin hauskanpito, joten en jaksa piiskata itseäni liikaa, vaikken olisikaan täydellisen tyytyväinen lopputulokseen. Ehkä en ole kokenut olevani tarpeeksi omistautunut nousemaan lavalle niin usein. En ole ikinä ymmärtänyt sitä asennetta, että on "pakko" lähteä kisaamaan (tai esiintymään) vain siksi, että on laittanut hassun puvun päälleen.

Joskus olen kokenut tämän ongelmaksi kisojen osallistujakategorioiden kanssa - en ole nähnyt itseäni aloittelijaksi, mutten myöskään kokeneeksi (saati "proksi"), joten en ole kuulunut mihinkään ja osallistuminen on jäänyt. Voronan ehdottamat kolme kategoriaa mukaan edes johonkin kisaan, pliis!

Eräs kaverini kysyi minulta kerran, että jos minä olen keskinkertainen niin mikä hän sitten on. En osannut vastata, sillä en määrittele itseäni keskinkertaiseksi muihin vaan itseeni nähden. En voi sanoa olevani täysin surkea, koska turha itsensä alentaminen on lähinnä ärsyttävää. Tiedän, että osaan välttää pahimmat aloittelijavirheet ja uskaltaisin sanoa kehittyneenikin cosplayssa jos vanhimpia ja uudempia pukujani vertaa keskenään, mutten oikeastaan ole vieläkään kovin hyvä esimerkiksi ompelemaan (joka kuitenkin on monissa tekemissäni asuissa varsin keskeinen asia) ja minulla on paljon opittavaa niin perusasioissa kuin niissä lukuisissa materiaaleissa ja tekniikoissa, joita en ole ehtinyt edes kokeilla. Oppiminenhan ei pääty koskaan, joten jatkan kulkuani keskinkertaisena.

En tarkoita keskinkertaisuutta tässä yhteydessä negatiivisena asiana, sillä se ei kuitenkaan estä minulta kisaamisen mahdollisuutta jos sille päälle satun. Minulla ei ole aikomuksia ryhtyä "veteraanikisaajaksi", mutta toivoisin löytäväni itseni jatkossa edes yleisön puolelta - ja ehkä jopa järjestäjistä - hieman useammin. :>

Kuvaajakrediitit: Reetta, Hanna Hyttinen

Herätys, harrastajat!

2010-09-13T16:43:00.001+03:00

Näen itseni enemmän seuraajana kuin johtajana. Sanon ystävilleni, että olen korva, en suu. Minun on joskus vaikea tehdä päätöksiä ja otan tietyistä asioista paljon enemmän stressiä kuin minun pitäisi - erityisesti, jos olen vastuutehtävässä. En pidä konflikteista, joten liian usein pyrin välttämään niitä pysymällä hiljaa. Varhaisteininä minulla oli vaihe, kun ajattelin ettei minulla yksinkertaisesti ollut mielipidettä mistään asiasta, sillä halusin pysyä mahdollisimman neutraalina. Vielä myöhemminkin olin mielipiteistäni ja niiden ilmaisemisesta hyvin tarkka, sillä ajattelin ettei sanomisillani ollut paljoakaan painoarvoa - mitäpä minä olisin tiennyt, pahainen nyyppä jonka kaikilla keskustelutovereilla olisi varmasti enemmän ikää, kokemusta, kielellisiä lahjoja ja joiden mielipiteet olisivat siis varmasti paljon parempia, kuin omani. Toisinaan tunsin, että muut olivat jo sanoneet sanottavani paremmin kuin siihen itse pystyin ja jäin siksi sivummalle.

Minulla oli myös typerä tapa yhdistää mielipiteen arvo lahjakkuuteen - tosin vain omalla kohdallani. Kuuntelin muita auliisti vaikkeivät he olisikaan olleet kädentaitojensa kanssa aivan samalla tasolla joidenkin muiden kanssa tai eivät välttämättä olisi edes harrastaneet koko touhua, mutta jos joku ompeli kanttinauhat minua paremmin tai hänen kynänjälkensä oli taidokkaampaa, ajattelin automaattisesti, että hänen mielipiteensäkin oli parempi ja alistuin omani kanssa.

Onneksi ihminen kasvaa.

Muistan, kun olin ensimmäisiä kertoja tekemisissä sellaisten cosplayaajien kanssa, joita katsoin silmät loistaen ylöspäin. Minulta kysyttiin, miksi olin niin hiljainen ja vastasin, etten oikein tiennyt mitä sanoa sellaisten super-ihmisten keskellä. Sain takaisin huvittuneita viestejä ja ymmärsin, että upeidenkin pukujen sisällä on vain ihmisiä (vaikka myönnettäköön, että ujostelen edelleen välillä pahastikin sellaisia henkilöitä, joita en tunne niin hyvin).

Nykyään ymmärrän, että minulla on täysin samat oikeudet mielipiteille kuin heilläkin, joiden keskusteluihin en ennen uskaltanut ottaa osaa. Mielipiteeni on hyvä niin kauan, kun osaan perustella sen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että minun olisi järkähtämättä pysyttävä omassa mielipiteessäni; on parempi katsoa asioita useammasta näkökulmasta ja ottaa huomioon toistenkin keskustelijoiden pointit. En koe olevani hirveän hyvä väittelijä enkä aina osaa ilmaista ajatuksiani niin selkeästi kuin haluaisin, mutta internet-kommunikoinnissa on se hyvä puoli, että vastauksiaan voi miettiä ja muotoilla pidempään kuin kasvokkain puhuessa.

Suomen cosplayskenessä on jo pitkään ollut puhetta harrastajien hajanaisuudesta. En ole aiemmin juuri kiinnittänyt tähän huomiota, sillä olen menneinä vuosina verkostoitunut suhteellisen hyvin ja pysynyt edellämainituista sokeana. En rehellisesti sanottuna edes halunnut uskoa niidelin kirjoitukseen cosplayaajien tyhmyydestä (pinnallisuutta ja kaksinaamaisuutta en kommentoi), ennen kuin sain epäaloitteisuudesta omakohtaista kokemusta.

Liityin reilu kuukausi sitten deviantARTin suomalaisille cosplayaajille tarkoitettuun ryhmään, yhteisöön yhteisön sisällä. Ylläpitotiimillä ei tuntunut olevan kauheasti aikaa hoitaa asioita, joten tarjouduin auttamaan paikkojen järjestelyssä, koska minusta on kivaa olla hyödyllinen. Ryhmällä ei ollut esimerkiksi kunnon sääntöjä, joten suuntasin ensimmäisenä kulkuni adminien omalle keskustelualueelle katsomaan, josko siellä olisi käynnissä jonkinlaista suunnittelua. Järkytyin hieman; kovasti oltiin lupailtu aktiivisempaa yhteisöä, mutta ainoan keskustelun viimeisin viesti oltiin kirjoitettu viime maaliskuussa ja viimeisimmät käynnit alueella oltiin tehty toukokuussa. No, päätin tästä huolimatta olla itse edes hiukan aktiivinen ja aloitin kaksi keskustelua siitä, mitä ryhmän eteen voisi tehdä. Ryhmän tämänhetkinen johtajajäsen oli ainoa, joka otti keskusteluihini kantaa.

Ihmiset, huhuu! Ei teillä ole niitä hienoja titteleitä vain näön vuoksi! Olen oppinut kantapään kautta, etteivät nettiyhteisöjen jäsenet ole kovin aktiivisia, jos heillä ei ole ketään näyttämässä esimerkkiä. Haluaisin edelleen, että #Finnish-Cosplayers olisi muutakin kuin paikka, jonne jokainen spämmää cosplaykuviaan pahimmassa tapauksessa edes katsomatta muiden kuvia, mutta ihmisten aktiivisuustasoa on vähän hankalaa nostaa yksin. Onneksi edes jotkut jäsenistä ovat osoittaneet aktiivisuuttaan myös keskustelemalla.

Toinen minua kuohuttava seikka liittyy edellisessäkin entryssäni mainostamaan keskusteluun siitä, mitä Suomen cosplayskene voisi netissä vielä kaivata. Minulla ei ole varsinaisesti mitään pakottavaa tarvetta tuoda kaikkia harrastajia yhteen, mutta pidän Cosplay.fi-sivuston ajatuksesta. Olisi paljon kätevämpää, jos kaiken tarvittavan löytäisi yhdestä paikasta ja etsin mielelläni mm. Cos.comista ihmisiä, jotka ovat olleet kanssani samoissa tapahtumissa. Selaan suomalaisten pukuja silloin tällöin muutenkin huvin vuoksi.

Cosplay.com toimii asujen listaamiseen, mutta se ei minusta ole kuitenkaan paras paikka kotimaisen skenen yhdistämiseen juuri sen tähden, että se on maailmanlaajuinen sivusto. Kotimaisia harrastajia ja tapahtumia on välillä hankala löytää kaiken kirjon seasta, puhumattakaan siitä, että Cos.com ei edes listaa kaikkia tapahtumia (menneiden vuosien tapahtumia ei käsittääkseni voi edes lisätä ja mm. Ropeconia ei löydy, vaikka olen sitä sinne ehdottanut - muut ehdottamani tapahtumat on kyllä lisätty, mutten tiedä johtuuko se minusta vai siitä, että joku muukin on lisännyt ne sinne). Kaikki suomalaiset harrastajat eivät tahdo tehdä tunnusta; esteenä voi olla esimerkiksi kielimuuri, paine siitä, että kuvat ovat varmasti näkyvissä koko maailmalle tai se, ettei sivusto yksinkertaisesti toimi (itse en pysty aina lähettämään yksityisviestejä, helpdeskin sähköpostiosoite heittää takaisin virheilmoitusta ja foorumeiden apuosiostakaan ei ollut hyötyä, kun moderaattoreilla ei ole aikaa vastata kaikkiin viesteihin).
Aniki-foorumeiden laajentamistakin on ehdotettu, mutta sekään ei tässä tapauksessa minusta toimisi, koska foorumit eivät lähtökohtaisesti keskity cosplayhin ja olisi jotenkin epäreilua venyttää cosplay muiden aiheiden yli.
Irc-galleria ei toimi, sillä vaikka siellä on paljon harrastajia, enemmistö on muita ihmisiä. Keskustelua on hankala seurata, kun kaikki teksti on yhdessä paikassa ja ihmiset puhuvat ristiin ja päällekäin - puhumattakaan siitä, mitä kuvia on yhteisöihin luokiteltu tai jätetty luokittelematta.

Suomalaisten cosplayaajien ~omaa sivustoa~ ei kuitenkaan ole järkevää lähteä toteuttamaan, jos kiinnostuneita ei ole tarpeeksi. Seurauksena voisi olla taas epäaktiivisuuden noidankehä; pienessä yhteisössä kukaan ei jaksa olla aktiivinen jos kukaan muukaan ei ole, eikä kukaan näytä esimerkkiä jos kaikki vain istuvat ja tuijottavat tyhmänä näyttöä. Näin kävi Suomi-cgl:lle ja joku voisi kysyä, onko millään mulla yhteisöllä mahdollisuuksia menestyä kun sillä ei ollut, mutta sanoisin, että Cos.comin kaltainen formaatti on ihmisille paljon kuvalautaa tutumpi. Itsekin kokeilin Suomi-cgl:ää hetken, mutta sen käyttäminen oli hankalaa enkä hirveästi pidä anonyyminä keskustelemisesta, kun keskustelusta tuntuu tulevan paljon herkemmin aggressiivista.

Mistä siis tarvittavat noin nelisenkymmentä kiinnostunutta? Lähdin liikkeelle mainostamalla keskustelua #Finnish-Cosplayersissa. Muutama ilmaisi kiinnostuksensa deviantARTin puolella, toivottavasti joku eksyi Anikin foorumeillekin asti (sillä mainostuksestahan ei kauheasti ole hyötyä, jos alkuperäinen keskustelun aloittaja ei tiedä kiinnostuneista). Muistin, että Irc-gallerian cosplay-yhteisössä on jäseniä yli 800, joten heitin linkkiä seuraavaksi sinne ja ajattelin sinisilmäisenä, että neljänkymmenen kiinnostuneen löytäminen voisi olla hyvinkin mahdollista.

Toisin kävi. Ymmärrän, etteivät kaikki jäsenet taatusti seuraa kommentteja, mutta yhteisössä on ennenkin saatu vuorokauden aikana useampi sivu tekstiä. Nyt vain muutama ihminen kommentoi ideaa, sitten keskustelu oli taas vanhoilla linjoillaan; valitettiin conkuvien viipymistä ja pyydettiin apua kokeneemmilta.

Ihmiset hei. Eikö teitä ihan oikeasti muka kiinnosta keskustella jostain vähän isommasta aiheesta? En sano, että kaikkien pitäisi tukea ideaa (yksi negatiivinen kommentti tuli ja minusta se oli hienoa, koska kohtaavista mielipiteistä saa aikaan keskustelua ja joskus uusia ideoitakin) tai että galtsuyhteisössä avun pyytäminen olisi pahasta. Minua ärsyttää, että eräs jo mielettömästi skenen eteen tehnyt ihminen heittää Anikin foorumeilla ihan toteutuskelpoisen idean, antaa sen valmiina hopeatarjottimella, ja sitten suurin osa ihmisistä tuntuu vain pyörittelevän peukaloitaan.

Eivät asiat muutu, jos niille ei tehdä jotain! Ja juuri nyt asioiden eteneminen vaatisi sitä, että porukka ottaisi itseään niskasta ja kirjoittaisi mielipiteensä julki. Kirjoitin alkupuolen rantin mielipiteistä siksi, että pelkään harrastajissa piilevän hirveästi ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavoin kuin minäkin ajattelin en-edes-kovin-kauan-sitten, eivätkä siksi uskalla tai halua sanoa mitään. Teidän mielipiteidenne ei tarvitse olla hienojen sivistyssanojen kirjomia eikä teidän missään nimessä tarvitse olla samaa mieltä, mutta ottaisitte asioihin edes kantaa.

Motiiveista

2010-09-10T14:42:00.002+03:00

Tähän mennessä olen onnistunut pitäytymään suunnitelmassani tulevien pukujen deadlinettomuudesta. Ehkä liiankin hyvin - en ole vieläkään ostanut lisää tekonahkaa Orpheukseen, mutta annettakoon se minulle anteeksi. Elämässäni on nyt vähän muutakin kuin cosplayta ja stressaan niistä asioista ihan tarpeeksi. En tahdo, että rakkaasta harrastuksesta tulee pakkopullaa.

En ole nakittanut itseäni yhteenkään cosplayryhmään tai lyönyt yhdellekään puvulle tavoitetapahtumaa. Oikeastaan en ole lyönyt varsinaisesti yhtäkään ensi vuoden pukua lukkoon, koska en tahdo sitoa itseäni liikaa. Teen keskeneräiset puvut loppuun ja katson sitten, miltä tuntuu - tosin myönnettäköön, että CosplayGaalaan osallistuminen houkuttaisi taas pitkän kisatauon jälkeen (siis olettaen, että tapahtumaa ylipäätään järjestetään taas ensi talvena) jolloin kisapuku menisi muiden edelle, mutta sekin riippuu lähinnä siitä, onnistunko löytämään kankaat tulevalta Tallinnanreissulta.

Tästä huolimatta mahdollisten cosplayattavien hahmojen lista kasvaa kasvamistaan. No, sen siitä saa kun ei osaa pitää näppejään erossa populaarikulttuurin tuotteista. Olen aika myöhässä suurimpaan osaan "isommista" fandomeista, koska jaksan hyvin harvoin seurata sarjoja silloin kun ne julkaistaan ensi kertaa (pidän enemmän maratoonaamisesta) ja äidin vastahakoisuus videopelejä kohtaan piti huolen siitä, että koskin mm. Final Fantasyihin ensimmäistä kertaa vasta lukion alussa. Vaan eipä sillä, nuorempana tykkäsin muutenkin enemmän katsoa muiden pelaamista kuin pelata itse.

Tästä päästäänkin muutamaan viimeisinpään jännyyteen, jotka pukurintamalla kuumottelisivat, mutta joita melko varmasti - koskaan ei saa sanoa ei koskaan - en ole vielä ihan lähivuosina tekemässä. Yritän olla spoilaamatta, mutten lupaa että onnistuisin välttämään sitä lainkaan (etenkään kun yksi listan hahmoista on välipomo). Ei siis kannata jatkaa lukemista, jos ei tahdo tietää tagaamistani sarjoista tai peleistä mitään.

Ensinnäkin Last Exile. Olen kuullut siitä vähän juttua eri tahoilta viimeiset pari vuotta ja se päätyi listalleni viimeistään siinä vaiheessa, kun kyselin huvikseni Aniki-foorumeiden hahmonhakuketjussa hahmoa, johon sopisin kasvoiltani ja ruumiinrakenteeltani jonkun ulkopuolisen mielestä. Minulle ehdotettiin Lavieta ja sulkeissa myös Clausia, koska etsin ensisijaisesti tyttöä/naista.

No, miksipä ei! Intoni kasvoi kun tajusin, että Clausille minulla olisi jo peruukki ja Lavien kanssa voisi mahdollisesti käyttää samaa tukkaa kuin GrimGrimoiren Margaritan asussa (vaikka Lavien kuontalo näyttääkin ainakin tuossa viereisessä kuvassa paljon ohuemmalta), joten otin itseäni viimein niskasta ja aloitin katseluoperaation. Ensimmäinen reaktio oli "Ai oho, nääkö on jotain päähenkilöitä", mutta mitäpä siitä jos hahmot ovat kivoja. Ja tähän mennessä olen kyllä pitänyt näkemästäni, vaikka olenkin vasta jaksossa 13. Toisaalta pidän Clausin tasaisemmasta luonteesta, mutta samaistun Lavieen enemmän. Minullakaan tuskin olisi pokkaa lähteä toteuttamaan vaarallista tehtävää vain siksi, että lupasin kuolevalle tuntemattomalle miehelle niin, oli lastina kuinka söpö pikkutyttö tahansa.
Muutkin hahmot ja maailma vaikuttavat kiinnostavilta ja oppisin niistä mielelläni lisää, joten katsominen jatkuu vaikka maratoonaamaan en juuri nyt ehdi. Lisäksi ne lentohaalarit ovat aika siistejä. Lavien casuaaliasu ei ainakaan toistaiseksi hotsita ihan järjettömästi, mutta tätä voisin oikeasti harkita vakavammin.

Osasyy siihen, etten ole ehtinyt katsoa animea on se, että olen liimautunut pelikonsolien ääreen. GameStopista tarttui jokunen aika sitten mukaan Final Fantasy III:n DS-remake, jota olen tahkonnut ahkerasti bussimatkoilla. Pelin juoni ja hahmot eivät ehkä ole siitä syvällisimmästä päästä, mutta taisteleminen on ihanan simppeliä, maailmankarttaa on kiva tutkia (ja hahmojen leveloiminen menee nätisti siinä sivussa) ja erityisesti työluokat ovat varastaneet sydämeni. En aina jaksa edes välittää, mitä luokkia minun oikeasti kannattaisi partyssani pitää, sillä haluan vain kokeilla kaikkea! Ja mikä parasta, työasuissa on pieniä eroja sen mukaan kuka niitä käyttää, itse luokkia on 23 erilaista ja lähes kaikki ovat sellaisia, joita voisi olla ihan vänkää cosplayata. Kivasti saisi samalle peruukille enemmän käyttöä.
Kaikki päähenkilöt ovat hirveän söpöjä ja pukuiltavan näköisiä, mutta eniten olen tykästynyt Ingukseen ja Refiaan (Arcin ulkomuoto miellyttää myös, mutta yritän tyrkyttää sitä hahmoa Lefrinille).

Luneth, Arc, Ingus ja Refia. En yleensä edes pidä hirveästi chibeistä, mutta katsokaa nyt niitä! ;3;

Eniten olen kallistunut ehkäpä Inguksen puoleen, koska pidän erityisen paljon sekä Inguksen freelancer- että red mage -univormuista (maagi näkyy ylemmässä kuvassa, freelancer alemmassa). Jälkimmäinen ei varmaan tullut yllätyksenä kenellekään joka minut tuntee, mutta freelancerin kanssa saisi mm. työstää silmukkapanssaria.

Ja kun nyt FF-linjalle lähdettiin, niin pysytään täällä vielä hetki. Minulla on nimittäin tähän saakka ollut yhdeksännen pelin mentävä aukko sivistyksessäni. Olen kuunnellut pelin soundtrackia haltioissani jo pitkään ja kuullut peliä kehuttavan, mutta minulla ei ole ollut mahdollisuutta hankkia sitä omaksi eikä kellään kaverilla lainata. Tähän tuli onneksi muutos reilu viikko sitten. Peliä on takana nyt ensimmäisen levyn verran ja olen kovin ihastunut; taustat ovat hirveän nättejä, kaupungeissa on oikeasti tilan tuntua ja musiikkia ehdinkin jo kehua. Hahmot vaikuttavat mielenkiintoisilta, mutta kukaan ei innostanut varsinaisesti cosplayaamaan (no, ehkä Viviä lukuun ottamatta) ennen erästä välianimaatiota.

Hei beibe, meille vai teille?

AAAAA äiti äiti mä haluuuun! Voitte kuvitella ilmeeni, kun tämä komistus pärähti TV-ruudulle. Katselin jo pomon kahta... eh... sukulaista vähän sillä silmällä, mutta Black Waltz No. 3 iski sen verran lujaa, että pääsi suoraan varmempaan pukulistaani. Noin luonteen puolestahan hahmossa ei hirvästi riitä syvyyttä ("I exist only to kill I exist only to kill I exist only to kill" jne.), mutta hitot siitä kun on noin hieno design! Ja pääsette nauramaan minulle, kun edellisen entryn rantin jälkeen menen ja feilaan noiden siipien kanssa oikein komeasti. 'D

Jokunen pelitunti tästä eteenpäin sain partyyni Freyan, jonka konspetikuvia myönnän katselleeni jo kauan ennen pelin pelaamistakin cosplayta ajatellen. Nyt kun olen oikeasti tutustunutkin hahmoon vähän paremmin, puvuntekosyyhy vain kasvaa...

Mutta! Jottei koko entry menisi (taas) pelkäksi spekuloinniksi ja luetteloksi hahmoista jotka haluaisin tehdä mutta en vielä, palataan siihen mistä minun alun alkaenkin piti kirjoittaa, kun tekstiäni luonnostelin. Nimittäin työpöydällä istuviin pukuihin, koska olen tainnut mainita niistä kaikista jotain, mutten ole perustellut yhdenkään valitsemista sen tarkemmin. Kaikkiin pukuihin on olemassa materiaalit ja suurinta osaa on aloitettukin jonkin verran.

Orpheus (Shin Megami Tensei: Persona 3), Mamiina (Simoun), Gwendolyn (Odin Sphere) ja Gon Freecss (Hunter x Hunter)

Megatenit ovat jälleen niitä pelejä, joiden fandomiin olen päässyt mukaan ihan vasta (enkä niistäkään ole pelannut kuin muutamaa Personaa). Muistan katsoneeni Tilt TV:n arvostelun kaiketi silloin kun Persona 3 ilmestyi, mutta pääsin kokeilemaan sitä ensi kerran vasta viime syksynä, kun asia tuli puheeksi erään kaverin kanssa ja sain pelin häneltä lainaan. Kummallinen yhdistelmä mösönmättämistä ja deittipelaamista onnistui pian koukuttamaan. Ehdin pelata päätarinan kahdesti ja Aigisinkin tarinan kerran (versio oli tosiaan FES) läpi, ennen kuin maltoin luovuttaa pelin takaisin omistajalleen.

Idea Orpheuksen cosplayaamiseen tuli muistaakseni jutellessani vuoronperään YumiKoyukin ja Lirlyksen kanssa. Olin miettinyt huvikseni miten Orpheuksen saisi tehtyä, koska se näytti minusta yhdeltä niistä "mahdottomista" puvuista, mutta kun Yumi oli tekemässä Aigista, Lirlyksellä oli jo protagonistin asu, ryhmät ovat aina niin hirveän kivoja ja minä olen joskus vähän tyhmä näiden asuvalintojeni kanssa, päädyin lyömään puvun lukkoon. Ei selvästikään pitäisi miettiä liikaa hankalien asujen toteutusmahdollisuuksia, muuten ne päätyy tekemään oikeasti. :I
Eikä puvun tekoa mitenkään hirveästi helpota se, että Orpheuksesta löytyy kyllä kuvia, mutta suunnilleen kaikki ovat erilaisia (äl oo äl). Omia hermojani säästääkseni otin pääreferenssiksi ensimmäisen kuvan, vaikka ulkomuoto ei vastaakaan ihan sitä, joka näkyy itse pelissä.

Valmistumisensa puolesta asu on ihan hyvällä mallilla. Harppu on edistynyt hiukan viime näkemästä, nyt pohjaranka on täysin kasassa eikä mikään osa lerpata enää rumasti. Etenemistä olen raportoinut aiemminkin, joten ei siitä sen enempää.

Mamiina oli tarkoitus tehdä viimeisimpään Desuconiin Voronan järjestämän ryhmän jatkoksi, mutten ehtinytkään tehdä asua kun minulla oli kädet täynnä Orpheusta. Olen edelleen tästä kovin harmissani, koska Simoun on älyttömän hieno sarja ja eeppinen ryhmä olisi ollut eeppinen.

Minun piti itse asiassa tehdä alun perin Limone, mutta tarkemman pohdiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että hahmo olisi ollut minulle vähän turhan loli (ellen olisi tehnyt vanhempaa versiota, mutta sitten en olisi enää sopinut ryhmään niin hyvin). Tykästyin Mamiinan tarinaan ja kehitykseen jaksojen kuluessa kovasti ja pukukin näytti kivalta tehdä, joten päädyin vaihtamaan hahmoa viimeistään tajutessani olevani oikean mittainen - character sheetin mukaan Mamiina olisi 160 cm pitkä, minä olen pituudeltani 162 cm. Kerrankin pätkyydestä on jotain hyötyä. Ja jos minä jonkun asun takia menen voittamaan lävistyskammoni, niin minähän myös teen sen puvun loppuun.

Lisäksi leikittelen ajatuksella, että askartelisin pienen Simounin, jota voisi roikottaa siiman avulla hahmojen taustalla valokuvissa.

Seuraava on osittain copypastea LiveJournalistani, mutta kovin moni tämän blogin lukijoista on tuskin nähnyt alkuperäistä kirjoitusta, joten ehkei se haittaa. Olen aina pitänyt hirveästi tarinoista, joissa samat asiat/tapahtumat käydään läpi useammasta eri näkökulmasta, kuin myös jumaltarustoista ja kaikenlaisista fantasiajutuista. Kun nämä yhdistetään ja lisätään päälle laittoman nätit 2D-grafiikat, mielenkiintoiset hahmot ja hyvä musiikki, ei varmaankaan ole mikään ihme, että uskallan sanoa Odin Sphereä yhdeksi lempipeleistäni sen itseään toistavasta taistelusysteemistä huolimatta.

Antaisin varpaani, jos saisin pelin taidekirjan hyllyyni. ;_;

En muista tarkkaan, koska pelasin peliä ensimmäisen kerran, mutta se oli aika pian Eurooppajulkaisun jälkeen. Sain pelattua Gwendolynin kirjan melko nopeasti läpi ja ihastuin hahmoon kovasti - mitä oli tämä, naishahmo, jolla oli sekä vahva luonne että hieno asukokonaisuus! Ensimmäisen kirjan loppu on kenties älyttömän juustoinen, mutta valehtelisin jos väittäisin, etten olisi ollut pelkkää hymyä viimeisen parvekekohtauksen aikana. Muiden kirjojen pelaamisessa meni hieman pidempään, mutta jokainen antoi edellistenkin kirjojen hahmoihin uusia ulottuvuuksia ja erityisesti Mercedes nousi lempihahmokseni kehityksensä ansiosta.

Suurempia perusteluita hahmon cosplayattavaksi valitsemisesta tarvitsee tuskin kertoa. Tosin kun edellisestäkin hahmosta mainitsin pituuden, niin taidekirjan mukaan Gwendolyn on varreltaan 163 cm. Toinen pätkä. :D Mainostin peliä vähän kavereille ja aloimme koota ryhmää, joka ei viime Traconiin valitettavasti ihan onnistunut, mutta toivottavasti saisimme koottua ihmiset tulevaisuudessa edes photoshoottiin. Olemme nimittäin miettineet kuvauspaikkoja jo valmiiksi ja suuri osa ryhmäläisistä on vähintään aloittanut pukujensa teon. Minullakin olisi suurin osa materiaaleista valmiina ja keihään varsi hiottuna.

Paineet ovat korkealla kun eräs on ehtinyt tehdä Gwendolynin valkyrie-asun jo mielettömän hyvin ja minulla on toinenkin kaveri jolla on sama puku työn alla, mutta minkäs teen. Tiedän, että ihmiset tulevat vertailemaan pukuja keskenään (teenhän sitä itsekin), mutta onneksi minulla ei ole mitään tarvetta olla suurin/parhain/kaunein. En tahdo hylätä pitkään suunniteltua asua vain muiden mielipiteiden takia, joten tavoitteeni on tehdä puku niin hyvin kuin siihen itse pystyn, ihan sama vaikka jollain muulla olisi hienompi.

Hunter x Hunter on pitkään kuulunut lempisarjoihini. Pidän sekä animesta että mangasta, erityisesti jälkimmäisestä. Jos Limone oli turhan loli niin Gonkin lienee turhan shota, enkä varmaan olisi hahmoa edes ajatellut cosplayaavani, jos J-rakun porukka ei olisi ollut järjestämässä - yllätys yllätys - ryhmää. Heiltä puuttui päähenkilö ja jotenkin minä päädyin mukaan.

Mitä enemmän olen kuitenkin ajatusta pyöritellyt, sitä enemmän olen halunnut tehdä asun loppuun. Olisi hirveän kivaa ottaa kaikenlaisia kalliokiipeilykuvia ja "tilannekuvia" muiden päähenkilöiden kanssa, koska hahmojen ryhmähenki on sarjassa yksi asia, josta pidän kovasti.

Olen itse asiassa jo käyttänyt pukua kerran ilman takkia (viimevuoden Mangapäivänä), mutta takin lisäksi pitäisi muokata uusi peruukki ja tehdä uudet bootcoverit, koska en ole vanhoihin tyytyväinen.

Tähän loppuun voisin vielä heittää linkin tapahtumakalenteriini, josta löytyy myös pidempi lista kuumottelevista hahmoista, mikäli se jotakuta kiinnostaa. Lista ei ole varsinaisesti järjestyksessä (muuten kuin tapahtumien päivämäärien osalta), välillä olen laittanut uusimman tuttavuuden ylimmäs, välillä olen korjaillut järjestystä niin, että ylimpänä on se puku jota eniten huvittaisi työstää. Olen yrittänyt niputtaa saman lähdeteoksen tai sarjan hahmot allekkain, mutta ihan kaikkia kutkuttelevia pukuja en ole listalle edes lisännyt, koska pitäähän sitä jotain ~mysteeriäkin~ olla.

Olen muuten addiktoitunut listaamaan muitakin asioita, kuin tapahtumia. Minusta on aivan ihanaa järjestellä omia listojani, verrata niitä muiden listoihin ja mahdollisesti löytää kavereiden listoilta asioita, jotka itseänikin voisivat kiinnostaa. Joten jos jollakulla on tunnusta vaikka MyAnimeListissä tai videopelaajille tarkoitetussa The Backloggeryssa, minua saa vapaasti pyytää kaveriksi. Tunnukseni on kummallakin sivustolla Wemppa, suorat linkit profiileihin löytyvät blogin allekirjoittanut-lehden takaa jos niitä ei jaksa etsiä.

Ps. En tiedä kuinka moni lukijoista seuraa Anikin foorumeita, mutta mikäli ei ole jo niin tehnyt, suosittelisin erityisesti kanssapukuilijoita tutustumaan tähän keskusteluun liittyen suomalaiseen cosplay-yhteisöön. Omasta puolestani kannatan ideaa Cosplay.fi-sivustosta täysillä, mutta se vaatisi enemmän kiinnostuneita, ennen kuin mitään olisi oikeasti järkevää lähteä toteuttamaan.

Taiteilijan vapaus vs. Lähdekuva vs. Realismi

2010-09-05T22:40:00.003+03:00

Cosplay on minulle askartelun ja animen/mangan/pelien yhdistämisen lisäksi kolmiulotteista fanitaidetta. Ihastun hahmoon, sen ulkomuotoon tai parhaassa tapauksessa molempiin niin paljon, että tahdon jäljentää kokonaisuuden itse.

Piirretyssä fanitaiteessa pidän eniten siitä, jos piirtäjä on onnistunut tuomaan teokseen oman kädenjälkensä eikä pelkästään kopioinut lähdeteoksen tyyliä, mutta kuitenkin pysynyt alkuperäiselle hahmolle uskollisena. Sama kanta pätee cosplayhin: minusta on jännittävää vertailla erilaisia toteutustapoja ja ratkaisuja saman hahmon eri cosplayaajien välillä, mutta kulmani kurtistuvat hiukan aina kun huomaan, että tekijä on ottanut puvun kanssa suurempia vapauksia. Ajanpuute voi johtaa yksityiskohtien karsimiseen kun niille ei yksinkertaisesti riitä aikaa, mutta en aina ihan ymmärrä tietoisesti tehtyjä ja suunniteltuja muutoksia.

Tämäkin toki jakaa mielipiteitä.

Minusta tuntuu edellistä esimerkkiä vastaavaa tekstiä lukiessani usein siltä, ettei alkuperäisen hahmosuunnittelijan design ollut cosplayaajan mielestä yksinkertaisesti tarpeeksi hyvä tai hieno, joten hänen piti itse parannella sitä. Mutta kannattaako sellaista asua, jonka ulkomuodosta ei pidä, lähteä toteuttamaan lainkaan? Hahmoilla on usein kuitenkin edes muutamia erilaisia asuvariaatioita, joista voisi valita toteutettavakseen mieleisimmän.

Toiset perustelevat puvun muokkaamista sillä, että tahtovat olla luovia tai erottua muista saman hahmon cosplayaajista. Miksi ei siinä tapauksessa tekisi kokonaan uutta asusuunnitelmaa sen sijaan, että ronkkisi olemassa olevaa? Jos fanitaiteessa hahmolle voi piirtää uudet vaatteet ilman että kukaan valittaa siitä, miksei sama pätisi cosplayhin? Olen puhunut tästä aiemminkin, mutta minusta concept cosplay on okei niin kauan, kun mietitään millainen vaate sille hahmolle oikeasti sopisi, eikä vain heitetä satunnaisgeneraattorilla valittuja vaatekappaleita päälleen ihan miten sattuu. Ja voihan sitä erottua muista cosplayaajista niinkin, että pysyttelee canonin sisällä - esimerkiksi Fullmetal Alchemistin Edward Elric on varsin suosittu hahmo, mutta kotimaassa vastaani tulleet automailit voin laskea yhden käden sormilla.

Oma lukunsa ovat esimerkiksi kaikenlaiset helmikirjailut, jotka on lisätty designiin mitään kuitenkaan poistamatta. Animeen ei budjettisyistä voi tietenkään jok' ikistä helmeä ja koristeommelta piirtää, mutta tässä kohtaa vastauksena toimivat yleensä saman sarjan mangaversio tai taidekirjakuvat. Vaikka nämäkään eivät olisi kovin yksityiskohtaisia, pienten asioiden lisääminen voi toimia nimenomaan silloin kun ne ovat pieniä - sillä tavalla, että niiden puuttuminen ei oikeastaan haittaa, mutta niiden lisääminen tuo pukuun tiettyä juhlavuutta, jonka syytä katsoja ei välttämättä edes tajua. Miten olisi vaikkapa heikosti näkyvä kuviopinta takin vuorissa, pieni helmiyksityiskohta saumassa tai kankaan luonnollinen tekstuuri prinsessahameessa? Hyvänä esimerkkinä toimii Taru Sormusten Herrasta -elokuvatrilogian Gandalf Valkoisen puku. Selatkaapa kuvia ja tutkikaa niistä asun yksityiskohtia. Kuinka moni huomasi elokuvan aikana kaikki eri kangaskerrokset, kirjailut ja erityisesti alemman vaatteen tekstuurin, josta ei kuvissakaan tahdo saada kunnolla selvää?

Toisaalta nämä lisäykset eivät missään nimessä sovi kaikkiin asuihin ja omaa harkintakykyä sopii käyttää sellaistenkin hahmojen kohdalla, joille lisäysten luulisi sopivan. Jos hahmon pukuun kuuluu jo kultainen applikoitu koristekuvio, sitä ei ehkä kannata ympäröidä Swarovski-kristallein. Liian täyteen ängetty asu alkaa näyttää jo mauttomalta ja pöyhkeilevältä (puhumattakaan siitä, miten paljon se vie ylimääräistä aikaa ja rahaa).

Sanoisin, että kaikkein lähimmäs lähdekuvaa pääsevät kigurumicosplayt (ja siis nimenomaan ne naamarit, eivät haalarit). Pakko myöntää, että minunkin tekisi mieleni joskus kokeilla sellaista ihan vain kokeilemisen vuoksi, mutta naamarit ovat sen verran kalliita että se saa toistaiseksi odottaa.

Jos alkuperäisteoksella on jokin tietynlainen tyyli, referenssikuvan tarkka seuraaminen voi tehdä puvusta hyvin mielenkiintoisen ja omaperäisen. En onnistunut löytämään esimerkistäni nyt kuvaa, mutta vastaani tuli taannoin eräs Halloween-puku, jossa nainen oli pukeutunut muistaakseni joksikin Marvelin hahmoksi ja hänen ihonsa oli maalattu täyteen rasteripisteitä. Samaa ideaa hyödyntäen olisi mielettömän siistiä cosplayata esimerkiksi jotakuta Hotel Dusk: Room 215 -pelin hahmoa, hahmot kun ovat suurimman osan peliajasta mustavalkoisia. Ôkami on toinen peli, jonka visuaalisen ilmeen tuominen cosplaypukuun voisi olla jännittävä haaste.

Jos jaksaisin tehdä tätä vielä 60-vuotiaana, cosplayaisin niin varmasti Helen Parkeria.

Piilolinssienkin realistisuudesta on ollut harrastajien kesken jonkin verran puhetta. Itse haluan tavallisesti linssieni olevan mahdollisimman realistiset, mutta esimerkiksi Titanian (oikealla) katse on lähdekuvassa hieman aavemainen ja sellainen, ettei se olisi tästä maailmasta - mikä sopii minusta varsin hyvin, hahmohan ei ole ihminen. Tästä syystä en itse halua luonnollisia sinisiä piilolinssejä, vaan aion etsiä enemmän hahmokuvaa vastaavat linssit sitten, kun aika puvun tekemiselle tulee.

Noin yleisesti haluan kuitenkin monen muun tavoin tuoda omat asuni lähemmäs todellista hahmoa kuin kaksiulotteista kuvaa. Pyrin tekemään asuni omien mittasuhteideni mukaan, tekemään kolmiulotteiset asiat kolmiulotteisiksi kerrosten avulla sen sijaan, että vain piirtäisin ne ja valitsemaan värit siten, että ne ovat harmoniassa keskenään. Toimivuuskin pitää ottaa huomioon - Orpheuksen hansikkaissa ei ole peukalosaumaa, mutta minun pitää lisätä niihin sellainen, koska käsi on muuten hyvin jäykkä.

Asujen realistisuuden suhteen minulla onkin eräs pet peeve, joka kerta toisensa jälkeen onnistuu ärsyttämään minua ehkä jopa pahemmin kuin huono photoshoppaus: huonot/epärealistiset siivet.

Siipiä? Vai kampa, käpy ja... öh... karvaisia asioita?

Ovat muuten kaikki tulleet oikeasti vastaan.

Siivissä on muotoa. Ne eivät ole kaksiulotteiset selästä lerpattavat pahvinpalat, joiden päälle on liimattu vähän untuvaa. Ylipäätään siivissä on useampia erilaisia sulkia ja höyheniä, ne eivät ole mopit tai rätit (tämä ei tietenkään päde niihin hahmoihin joiden siipien ei kuulukaan näyttää "perinteisiltä", kuten esimerkiksi Rozen Maidenin Suigintoulla). Sulkien kanssa saa toki soveltaa eri materiaaleja, jos sen osaa tehdä hyvin - esimerkiksi moni Odin Spheren Gwendolyniä cosplayannut on tehnyt siipensä softiksesta, koska se sopii pelin visuaaliseen ilmeeseen (Trinoden siivistä pidän erityisen paljon juuri niiden muodon takia) ja niin suuria sulkia voi olla hankala löytää. Jos sulkia kuitenkin käyttää, niitä ei kannattaisi kiinnittää ihan miten sattuu, koska muuten tulos on vain epäsiisti. En väitä, että siipien olisi ehdottomasti oltava kuin linnuilla koska cosplayattavat hahmot ovat harvemmin lintuja itse, mutta silti paras tapa oppia oikea rakenne on katsoa esimerkkiä luonnosta ja soveltaa sitten oppimaansa pukuun. Jos ei yhtään tiedä mistä aloittaa, niin ottakaa tästä vaikka kuva jonka piirsin joskus 12-vuotiaana eläinkirjan mallista.

Erilaisilla linnuilla on erilaisia siipiä. Katsomalla, vertailemalla ja yhdistelemällä pääsee varmasti hyvin alkuun.

Taiteilijan vapaus, lähdekuvan seuraaminen ja realistisuus ovat kaikki hyvästä. Lähtökohtaisesti niiden olisi suotavaa olla tasapainossa keskenään, mutta yhden venyttäminen muiden yli voi olla hyvä tehokeino - niin kauan kun ei mennä liiallisuuksiin.

Digitaalinen kauneusleikkaus 2/2

2010-08-30T17:03:00.000+03:00

Edellisessä tekstissä kirjoitin siitä, mikä minua cosplay-kuvien muokkaamisessa ärsyttää. Kuten lupailin, pyrin toisessa osassa jakamaan joitain vinkkejä kuvien jälkikäsittelyyn. En itse ole mikään photoshop-velho, joten tämän entryn ei ole tarkoitus olla korkean luokan tutoriaali. Sellaisia voi etsiä vaikka deviantARTista, oma suosikkipaikkani on #photoshop-tutorials.

Ennen kuin mitään voi muokata, tarvitaan tietenkin kuva ja ohjelma. Tavallisissa digipokkareissakin on nykyään usein varsin paljon megapikseleitä ja erilaisia kuvausasetuksia. Ennen kuvaamista kannattaa varmistaa, että kuvat ovat kooltaan ja laadultaan mahdollisimman suuria ja että valotusasetukset ovat edes jotenkuten kohdallaan (= ei puhkipalamisia, hirveän suuria kontrastieroja tai tummia varjoja, elleivät nämä taas ole nimenomaan niitä mitä haetaan). En pohdi kamera-asetuksia sen tarkemmin, laitteissa on kuitenkin paljon poikkeavuuksia ja paremman avun löytää luultavasti kameran omasta ohjekirjasta.

Ohjelmana käytän itse enimmäkseen Adobe Photoshop CS3:a, mutta ilmainen GIMP ajaa periaatteessa saman asian ja vertailen molempia rinnakkain, koska Photoshopin warettaminen on *köh* vähän laitonta. Toki siitä on olemassa 30 päivän kokeiluversio niille, jotka tahtovat kokeilla. Hyvänä muokkausapuna toimii myös piirtopöytä, mutta sitä ei tietenkään voi ladata netistä, joten sellaista tuskin kannattaa hankkia jos ei piirrä koneella muuten ahkerasti.
Kannattaa jättää kuvankäsittelyohjelman kieli englanniksi, vaikka ainakin kummastakin edellämainitusta ohjelmasta on olemassa myös suomenkieliset versiot. Tämä siksi, että suomenkielisiä tutoriaaleja löytyy paljon vähemmän kuin englanninkielisiä ja tutoriaalien kääntäminen voi osoittautua yllättävän hankalaksi. Kokemuksen syvä rintaääni puhuu, olen välillä ihan hukassa suomenkielisen GIMPini kanssa...

Tallenna usein, mutta älä alkuperäisen kuvan päälle. Kannattaa tallentaa itselleen myös suuri versio muokatusta kuvasta (jossa esimerkiksi layereitä ei ole vielä yhdistetty) varastoon, sillä koskaan ei voi tietää, mihin kuvia voi tarvita. Esimerkiksi OTACOOL 2 -projektiin haluttiin mahdollisimman suuriresoluutioisia kuvia ja jos minulla ei olisi ollut muokatuista kuvista isoja versioita tallella, kaikki olisi pitänyt muokata uudestaan.

Mieti, mihin kuva keskittyy. Cosplay-kuvissa huomio suunnataan yleensä luonnollisesti cosplayaajaan. Kannattaa rajata liika tila ja ylimääräiset ihmiset pois, mutta toisaalta kuvasta ei pitäisi tehdä liian ahdasta. Ihmisten kanssa kannattaa katsoa ettei rajaa kuvaa nivelten kohdalta, koska silloin malli näyttää helposti siltä, että katkeaisi - samaan tapaan kuin kasvokuvia ei katkota kaulasta, vaan mukaan otetaan hieman hartioita ja rintaa. Rajaamalla voi myös parantaa sommittelua, jos alkuperäinen ei syystä tai toisesta miellytä.

Alkuperäinen - muokattu. Tiukempi rajaus tuo enemmän huomiota hahmoon ja luo taustalla olevalle tornirakennelmalle jatkuvuutta. Aigisina YumiKoyuki.

Kohdetta voi korostaa myös taustan vahvalla sumentamisella, sillä esimerkiksi conien taustat eivät osu välttämättä aivan yksiin hahmon kanssa. Loistava esimerkki rapakon takaa.

Kannattaa hyödyntää layereita, blending modeja ja läpinäkyvyysasetuksia. Photoshopissa layervalikko näyttää tältä, GIMPin vastaava valikko on tällainen. GIMPissä blending mode = tila. Jotta blending modeista olisi jotain hyötyä, pohjakuvan päälle täytyy lisätä jotain. Esimerkiksi yhdellä värillä täytetty layer tai pohjakuvan kopio. Itse kopioin pohjakuvan yleensä kahdesti niin että minulla on niitä kolme, joista alinta en muokkaa lainkaan. Siten näen eron alkuperäisen ja muokatun kuvan välillä parilla klikkauksella ja niiden vertaileminen on helpompaa. Blending modeista käytän melko paljon overlayta ja soft lightia matalilla läpinäkyvyysasetuksilla (yleensä luokkaa 20 %). Kannattaa leikkiä ja kokeilla, mikä näyttää hyvältä. Jos et pidäkään jostakin muutoksesta, sen voi aina kumota.

Värit ja kontrasti ovat etenkin vähän huonommilla kameroilla huonossa valaistuksessa otetuissa kuvissa asia, jota pitää usein hienosäätää. Yksi helppo kikka (jonka muuten opin #photoshop-tutorialsista) on säätöarvojen (GIMP) / levelsien (Photoshop) muokkaaminen.

Yllä Photoshop, alla GIMP.

Photoshopista työkalu löytyy kohdasta Image --> Adjustments --> Levels, GIMPistä Värit --> Säätöarvot. Musta osoitin kannattaa siirtää jonnekin palkin alkuun, valkoistakin voi hieman siirrellä mutta se ei ole aina tarpeellista. Ero työkalun käyttämisessä näkyy tuossa aiemmassa Aigis-kuvassa: vähän kuin joku olisi pyyhkinyt kuvasta pölyt pois. Tämä on myös huomattavasti siistimpi työkalu kuin esimerkiksi Brightness/Contrast, jota useat käyttävät samaan tarkoitukseen.

Kuvan yleisilmettä voi muokata värien avulla myös muuten. Esimerkiksi säätämällä värit kylmiksi (tai heittämällä päälle vaikka sinisen filterin) kuvaan voi saada viileyttä, uneliaisuutta tai vaikkapa pysähtyneisyyden tuntua. Tummentamalla sävyjä voi luoda uhkaavuutta, kirkastamalla pirteyttä. Lirlys esitteli jo hyvä säätötyökalun Photoshopille, GIMPissä vastaavin työkalu taitaa olla Värit --> Väritasapaino. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, ettei esimerkiksi keltaisuutta vähentäessä poista samalla asun keltaisia värejä, jos siitä sellaisia löytyy.

Lopuksi layerit yhdistetään ja kuva pienennetään julkaisukelpoiseksi. Yhdistäminen onnistuu Photoshopissa valitsemalla Layer --> Flatten Image (tai klikkaamalla hiiren oikealla näppäimellä layereitä ja valitsemalla sitten Flatten Image), GIMPissä klikkaamalla layereita hiiren oikealla näppäimellä ja valitsemalla yhdistä kuva.

Itse pienennän kuvani yleensä niin, että määritän pidemmän sivun kooksi 900 tai 800 pikseliä (lyhyemmän sivun koon pitäisi määrittyä automaattisesti sen mukana) riippuen siitä, missä kuva julkaistaan. Photoshopissa Image --> Image Size, GIMPissä Kuva --> Skaalaa kuva.

Tallentaessa passeli tiedostomuoto on vaikkapa JPG, sillä Photoshopissa ja GIMPissä tiedoston koon ja laadun voi vielä määrittää, jolloin kuvasta ei tule automaattisesti hirveän rakeista (toisin kuin esimerkiksi MS Paintin kanssa). Muista laittaa esikatselu päälle! Kokokin kannattaa määrittää sen mukaan, missä kuva julkaistaan: esimerkiksi Cosplay.com ei hyväksy yli 300 mb:n kuvatiedostoja. Jos kuvan laatu kärsii pahasti tiedostokoon pienentämisestä, kannattaa kuvaa yksinkertaisesti kutistaa lisää.

Kaiken tämän voisi tiivistää oikeastaan siihen, että kokeilemalla oppii ja kaikki on kuvakohtaista. Mikä ei toimi yhdessä kuvassa, voi oikeasti toimia toisten kuvien kohdalla vallan mainiosti. Sekä Photoshop että GIMP ovat täynnä erilaisia työkaluja, joten rohkeasti vain leikkimään niillä. Kaikkia efektikokeiluita ei kuitenkaan ole pakko ladata muiden nähtäväksi, samaan tapaan kuin osa kuvistakin jää tietokoneen kansioihin vain omaksi iloksi.

Mikäli jollakulla on jotakin kysyttävää tai lisättävää, sana on vapaa. Lisävinkit kelpaavat allekirjoittaneelle ja niistä on varmasti hyötyä muillekin, jotka sattuvat tämän tekstin lukemaan. :>

Digitaalinen kauneusleikkaus 1/2

2010-08-22T13:17:00.004+03:00

Lirlys ehtikin jo kirjoittaa cosplaypiireissä paljon keskustellusta aiheesta, eli kuvien jälkikäsittelystä (tunnettu myös nimellä shooppaaminen/photoshoppaaminen), mutta koska itsellänikin on tästä varsin vahvat mielipiteet, halusin avautua myös omasta näkökulmastani. En näemmä taaskaan osaa tiivistää ajatuksiani tarpeeksi, joten keskityn ensimmäisessä osassa siihen mitä saisi/ei saisi tehdä (siis minun mielestäni) ja jatko-osassa yritän antaa enemmän vinkkejä siitä, miten kuvia voi muokata. Suosittelen kyllä ehdottomasti lukemaan nuo Lirlyksenkin entryt, etenkin jälkimmäisessä tekstissä esitelty Selective Color on varsin kätevä työkalu.

Tahtoisin erityisesti tämän entryn kanssa painottaa, että mielipiteet ovat omiani enkä missään nimessä yritä käännyttää ketään ajattelemaan samalla lailla. Yritän pitäytyä tuomitsevasta tekstistä, mutta pahoittelen jo etukäteen siltä varalta, että kirjoitus menisi ranttaamisen puolelle.

Päällimmäisin asia, mikä minua kuvien photoshoppaamisessa häiritsee tiivistyy hyvin tähän vastaani tulleeseen entryyn. Tiedostan, että nyt ollaan internetissä ja kuvien leviämistä ei voi täällä estää, mutta minusta tuollainen kuvien "parantelu" on hirveän epäkunnioittavaa kuvien kohteena olleille ihmisille, niin ulkonäkökeskeistä kuin tämä harrastus onkin.
Jotkut muokkaavat kuvansa tuohon tapaan itse, enkä aio puuttua siihen vielä sen enempää, koska kukin taaplaa tyylillään jne. Itse en kuitenkaan halua, että minusta otettuja kuvia lähdetään muokkaamaan noin paljon ilman lupaani. Kyllä minä tiedän, että olen muodoiltani pyöreä ja että minulla on kasvoissani enemmän luomia kuin yhdelläkään cosplayaamallani hahmolla, mutta siltä minä näytän! Ja vaikka cosplayatessa onkin tarkoitus näyttää hahmolta, haluan saavuttaa sen puvun ja maskeerauksen avulla - en digitaalisesti. En koskaan tahdo joutua sellaiseen tilanteeseen, että joku katsoo jotain cosplaykuvaani netissä, näkee minut sen jälkeen livenä ja toteaa itsekseen, ettei tuo asu sittenkään ollut niin hieno tai kantaja niin kaunis kuin kuvissa. Haluan wow-faktorin pysyvän suurempana nimenomaan silloin, kun asua pääsee tarkastelemaan lähempää.

Toisaalta olen sitä mieltä, että ennen kuvan julkaisemista sitä myös pitää muokata. Vähintään kuvan koon ja kenties pieni väritasapainon säätö riittää, sillä on äärimmäisen rasittavaa selata esimerkiksi deviantARTista sellaisia kuvia, jotka täyteen resoluutioonsa ladattuina täyttävät koko näytön. Hirveän suurta kuvaa on vaikeampi hahmottaa ja pikselit tiivistyvät kutistettaessa, jolloin kuva näyttää terävämmältä.
Kannattaa myös vähän katsoa, millaisia kuvia nettiin lataa - kymmenen samasta tai vain hiukan erilaisesta kuvakulmasta otettua kuvaa näyttää auttamatta tylsältä ja laittaa katsojan ajattelemaan, ovatko kaikki tosiaan tarpeellisia. Hyvin rakeisia kuvia ja huonossa valaistuksessa otettuja kuvia kannattaa ehdottomasti välttää, koska huono kuva saa hyvänkin puvun näyttämään huonolta. Kaikilla ei ole varaa superjärkkäreihin, mutta tavallisella digipokkarillakin voi ottaa ihan hyviä kuvia, jos käyttää vähän mielikuvitusta ja jälkikäsittelee niitä sopivasti. Ei kuitenkaan liikaa! Hyvän muokkauksen ei pitäisi pompata silmille, ellei se ole toivottu efekti.

Vähän erilainen Hetalia-kuva. Vasemmalla alkuperäinen, oikealla muokattu - kuvan säätöarvoja on hienosäädetty, siihen on lisätty kehykset ja sen kokoa on pienennetty, ei sen kummempaa. Kamerana Canon Digital IXUS 40, mallina Pablo.

Värienkin kanssa kannattaa kuitenkin muistaa, että liika on liikaa. Pahimpana esimerkkinä toimii varmaankin kontrastin liiallinen lisääminen, josta Lirlyskin puhui omissa entryissään. Mieleni tekee kirkua aina, kun näen kuvan, joka näyttää tältä:

"Hihhei, kukaan ei erota kasvonpiirteitäni koska olen niin puhkipalanut. 8D"

...

Oikeasti, näyttääkö tuo jonkun mielestä muka hyvältä?

Tietyissä kuvissa - jos ympäristön on esimerkiksi tarkoitus olla hyvin valoisa - suuri kontrastikin voi toimia, mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen. Kaikkea voi kokeilla, mutta yleensä hyvä nyrkkisääntö on, ettei mikään saisi palaa puhki.

Toinen inhokkini on epämääräinen hehku, jonka huono muokkaus voi saada aikaan. Esimerkkiä voi katsoa hiukan ylemmän kuvan käsistä. Vielä ärsyttävämmältä photoshop-hehku näyttää esimerkiksi mallien kasvoissa tai hiuksissa. Photoshopin layereillä ja niiden asetuksilla saa toki leikkiä, mutta esimerkiksi kuvan päälle lätkäisty Hard Light -efekti ei yksinkertaisesti näytä sellaisenaan hyvältä.

Jälkikäsittelen omia kuviani yleensä siis hyvin vähän, olin sitten kuvaaja tai malli. Jos minua valokuvannut tahtoo muokata kuviani, annan hänen muokata ja joskus pyydänkin muokkausta, jos satun olemaan laiskalla päällä enkä ala nillittää, vaikka kuvaan olisi tehty enemmän muutoksia kuin mitä itse olisin tehnyt. Näyttäähän se vähän kummalliselta, jos osaa kuvista on muokattu enemmän kuin toisia, mutta olen asian kanssa sinut niin kauan kun en näytä täysin vieraalta ja muokkaus on luonnollinen. Esimerkiksi ihon tasoittamista en vastusta, jos se ei saa minua näyttämään kumiselta. En kuitenkaan halua missään nimessä, että esimerkiksi kehoni muotoja aletaan muokata, koska no...

LAAMA.

Photoshopista löytyy eräs työkalu, jolla kuvaa voi venytellä eri tavoin. Joka ikinen kerta kun huomaan jonkun käyttäneen sitä, mieleeni hiipii tuo yllä näkyvä kuva (jonka muokkasin joskus sokerihumalassa) ja mietin, miksi ihmeessä kukaan haluaisi näyttää tuolta. Kehon muokkaamisella voi olla myös muita karuja seurauksia.

Jos vartalo nojaa kaarella, toinen puoli menee luonnollisesti kasaan. Vasemmasta kuvasta on luultavasti poistettu ihon tekemiä poimuja, mutta lopputulos on jäykkä ja epäluonnollinen, koska keho ei yksinkertaisesti toimi noin. Eikä se toimi oikeanpuolimmaisessakaan kuvassa, verratkaapa vyötärön ja lantion kokoa hartioihin... Näyttää siltä, että cosplayaaja voisi katketa hetkenä minä hyvänsä. Lisäksi molemmissa kuvissa näkyy pientä suhrua siinä kohtaa, missä muutoksia on tehty ja ainakin omia silmiäni se häiritsee. Ja sitten oli tämä eräs sankari, joka photoshoppasi yhden sormistaan pois, kun kavensi itseään...

Tähän mennessä olen puhunut lähinnä cosplayaajan, eli henkilön muokkaamisesta. Puku on minulle cosplayssa pääasia, joten en mielelläni muokkaa sitä ollenkaan. Tietysti kuvan väritasapainon mukana itse puvunkin väri muuttuu jonkin verran, mutta siihen se useimmiten jää. Sanon useimmiten, koska tähänkin sääntöön on poikkeuksensa. Jos esimerkiksi olosuhteet ovat olleet huonot ja se ainokainen hakaneula nyt sattui vilkkumaan sieltä vaikkei muuten näkyisi, sen piilottaminen on ihan okei. Esimerkin aika!

Alkuperäinen - muokattu.

Muokkasin pukua poistamalla gauntletista lumikökön, koska se häiritsi sisäistä harmoniaani. Muuten kuvaa on muokattu vain säätämällä värejä, jolloin kuvan yleisilme on muuttunut hiukan ja pakkasen aiheuttama puna on poistettu kasvoista. Rajasin kuvasta myös kiipeilytelineen pois (siksi alkuperäinen on noin kaksi pikseliä korkeampi, muokatussa kuvassa ei ole oikeasti kehyksiä).

Sen sijaan en ole koskaan ymmärtänyt, miksi joitain pukujen osia tai jopa kokonaisia pukuja pitää piirtää päälleen, koska useimmiten se näyttää vain tyhmältä. Ymmärrän, jos tahtoo esimerkiksi kuvamanipulaation avulla kokeilla sopisiko joksikin hahmoksi, mutta se ei minusta ole enää cosplayta eikä sitä pitäisi siksi kutsuakaan.

Kuvaajakrediitit: Saana, Kepa, Lirlys

Eläytymisen jalo taito (tai sen puute)

2010-08-07T00:47:00.000+03:00

Minun piti tehdä jokin hieno entry Cosplayviikosta, mutta öh, eipä minulla ole siitä hirveästi sanottavaa. Cosplay alkaa tässä vaiheessa vuotta tunkea allekirjoittaneella korvista ulos, joten en omasta puolestani jaksanut tiedottamisen ja piknikin organisoinnin lisäksi panostaa enää pukuiluun, vaikka jonkin photoshootin järjestäminen pyörikin mielessä. Roihuvuoren piknikillä tosin oli vähäisestä asukirjosta huolimatta ihan mukavaa, joten kiitokset kaikille osallistuneille! Cosplayviikon sijaan ajattelin kirjoittaa eräästä toisesta aiheesta, josta minun on pidempään pitänyt tehdä entry.

Rimppu puhui eräässä merkinnässään siitä, miten on paljon hauskempaa cosplayata hahmoja jotka eivät vain katso coolisti kaukaisuuteen, vaan jotka oikeasti elehtivät ja ovat ehkä vähän höpsöjä. Olen itse samoilla linjoilla, sillä monesti kuvistakin tulee paljon eeppisempiä, jos kuvattavat saavat luvan kanssa riehua ja tehdä tyhmiä ilmeitä. Tunnetta voi toki kuvata kaukaisuuteen katsomisellakin, mutta se on paljon vaikeampaa ja ainakin itse tunnun kärsivän tyhjän naaman syndroomasta, eli katson kyllä kaukaisuuteen, mutten näytä yhtään miltään.

Tulin jo kauan sitten tulokseen, että minun kannattaisi valita itselleni - jos vain mahdollista - sellaisia hahmoja, jotka hymyilevät edes jonkin verran, koska minulla on myös päinvastainen ongelma: pokka ei tahdo pitää millään. Demonstroidaanpa vähän lisää:

Jonkun Soran kanssa repeily ei ehkä haittaa niin paljoa koska no, Sora on Sora, mutta eräisiin toisiin hahmoihin yhdistettynä se näyttää lähinnä dorkalta. Erityisesti, jos nauru pyrkii pintaan noin joka kymmenes sekunti. Uu jea, osaan olla aika in character...

Ilmeiden lisäksi minulla on ongelmia poseeraamisen kanssa. Vaikka kuinka harjoittelisin kotona etukäteen, osaan olla kameran edessä joko hirveän tönkkö tai vaihtoehtoisesti vedän ihan överiksi. En voi sille mitään, aina jos huomaan että minua osoitellaan linssillä teen tosi nätin naaman ja se siitä kuvasta. Meinasin koota tähän hienon kollaasin kaikista derp-naamoistani, mutta päätin säästää silmiänne ja valitsin vain ~kauneimman~. Kaappicosplay!Zexion dos not approve.

Kävin viime kevättalven aikana Suomenkielisen työväenopiston järjestämän näytelmäkurssin ja pakko myöntää, että se on antanut lisää varmuutta eläytymiseen ja poseeraamiseen. Ongelmani on nimittäin tainnut pitkään olla nimenomaan se, etten ole _uskaltanut_ tehdä kotona opeteltuja poseerauksia julkisesti, koska olen pelännyt, että ne näyttävät sittenkin muiden silmissä ihan typeriltä. Tämä on harmi, sillä usein puvusta jää loppujen lopuksi käteen vain valokuvia ja vaikka tyhmille ilmeille on hauska nauraa, ei niitä kehtaa hirveästi esitellä portfolioissa.

Kuvaajillakin on melko suuri vastuu kuvien onnistumisen kannalta. Muutama vuosi sitten kuvaajakontaktini olivat lähinnä pari kaveria, joilla oli tavallinen digipokkari - nyt verkostoni on kasvanut ja olen erittäin kiitollinen siitä, että he onnistuvat ninjataidoillaan saamaan minusta myös parempia puolia esille, vaikka teenkin kuvatessa kaikenlaista typerää. Olen tosin silti edelleen sitä mieltä, että parhaat kuvat minusta saa silloin, kun en edes tajua olevani kuvattavana.

Persona 3:n Ryoji ei ehkä ole edustavin asuni, mutta tämä on siitä huolimatta yksi lempikuviani koskaan.

Jos joku onnistuu photoshootissa nappaamaan edes sen yhden hyvän kuvan, reissu on ollut vaivan arvoinen.

Kuvaajakrediitit: Sneep, Fictionary, Lirlys, Aidu ja Aiden

"Mua täällä uhkaa suuri Harmagedon don don..."

2010-08-02T12:09:00.000+03:00

"...Onneks' vain kerran vuodessa on
Ropecon con con!"

Päätin olla vaihteeksi runollinen ja aloittaa ropeconraporttini lainaamalla tapahtuman tunnuslaulua, jossa piilee viisauden sana. Niin paljon kuin Ropeconista pidänkin, yksi kerta vuoden sisään on minulle ihan tarpeeksi.

Pahoittelen jo etukäteen entryn heikkoa cosplay-sisältöä, sillä vaikka pukeutuminen liittyykin vahvasti roolipelaamisen tiettyihin osa-alueisiin, ei tapahtumassa ymmärrettävistä syistä näkynyt paljoa varsinaista cosplayta. Jonkin verran kyllä, mutta taso ei ollut erityisen ihmeellinen.

Paljon mm. upeita fantasia-aiheisia asuja sen sijaan bongasin, mutta voisin taas pyöritellä pienen ikuisuuden sitä, mikä loppujen lopuksi on cosplayta ja mikä ei. Tiivistän sen nyt oman näkemykseni mukaan pikaisesti siihen, että jos puvun kantaja on tarkoittanut sen cosplayksi ja esittää jotakin tiettyä hahmoa, se on cosplayta. Itse olen hiukan vastahakoinen mieltämään lauantain asuani cosplayksi. Kyllä, kyseessä on hahmo, mutta puku on tehty alun perin larppiin, joten näen sen enemmän larppiasuna enkä välttämättä nimenomaan cosplaynä harrastuksien yhtäläisyyksistä huolimatta.

Olen menneiden vuosien jäljiltä muutenkin hieman varpaillani, jos puhutaan cosplaysta ja Ropeconista samassa lauseessa. Olen kyllä sen verran paksunahkainen etten anna muutaman kommentin pilata koko viikonloppua, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteivät ne latista tunnelmaa yhtään. Avauduin Rewen aihetta käsittelevän kirjoituksen kommentteihin jo tarpeeksi, joten en kehtaa toistella itseäni sen enempää - ymmärrän kyllä joidenkin vanhempien kävijöiden huolen tapahtumansa laadusta, mutta sen voisi ilmaista asiallisemminkin... Onnekseni vältyin tänä vuonna kommenteilta, vaikka toisaalta ei minua olisi ulkoapäin arvannutkaan "animuteiniksi".

Paikkana Espoon Dipoli on mukavan lähellä ja pääsen sinne helposti seutuliikenteen bussilla. Rakennus toimii conpaikkanakin varsin kivasti, vaikka pakko myöntää, etten vielä viidennelläkään kerralla aina hahmottanut kaikkien salien sijainteja. Onneksi opasteita oli kuitenkin paljon (myös Dipolin ulkopuolella toisille tapahtuman rakennuksille tietä näyttämässä!), joten en eksynyt kovin pahasti kertaakaan.

Lähdin coniin perjantaina Lefrinin ja Lirlyksen kanssa. Tähtäsimme saapumisen neljäksi, sillä minulla ja Lefrinillä alkoi narikkatyövuoro viideltä ja halusimme viedä tavarat majoitukseen ja hakea staffipaidat sekä badget ilman hoppua. Olen maininnut jossain aiemminkin, että Ropeconilla on minusta ehdottomasti suomalaisten tapahtumien hienoimmat staffipaidat ja olen edelleen samaa mieltä.

Narikassa työskentely oli ilo. Vaikka valtaosa perjantaista kuluikin tiskin takana myöhäisen saapumisen takia, asiakkaiden laukkujen edestakaisin juokseminen ei ollut mitenkään epämiellyttävä tehtävä enkä onnekseni kertaakaan törmännyt yhteenkään nyrpeään tai erityisen happamaan henkilöön. Uskalsin jopa hymyillä ja jutella useampien kanssa ja moni antoi meille tippiä, jolla kävimme myöhemmin Lefrinin kanssa hakemassa lähikaupasta narikkatyöntekijöille syötävää ja juotavaa.

En ole ollut narikkalaisena muissa coneissa, mutten muista törmänneeni vastaavaan tippikäytäntöön toisaalla. En ole muutenkaan ehtinyt toimia vänkärinä kovin monessa tapahtumassa, mutta olen kuullut kavereilta kauhujuttuja huonosta opastuksesta, epäinhimillisistä työajoista/tehtävistä ja henkilökohtaisista kokemuksistani esimerkiksi Kirjamessujen nakkikoneiluun verrattuna Ropecon vie työnantajana voiton kirkkaasti. Työohjeet olivat selkeät, kahdeksan tunnin työaika hujahti todella nopeasti, työvastaava oli helposti lähestyttävä ja asiakkaiden lisäksi muidenkin työntekijöiden kanssa juttu luisti hyvin. Tuntui, että työntekijöinä meistä oikeasti välitettiin ja meitä arvostettiin, emmekä olleet vain ilmaista ja kasvotonta työvoimaa, joka ei vaadi minkäänlaista huoltoa. Iso plussa muuten italialaisille työtovereillemme! On aina hienoa tavata coneissa ulkomaalaisia vieraita, mutta vielä hienompaa on, että he kielimuurista huolimatta uskaltautuivat auttamaan conin järjestämisessä.

Oikeastaan ainoa hieman negatiivisemmaksi jäänyt asia oli järkyttävä sotku, kun saavuimme sunnuntain aamuvuoroon. Miksi ihmeessä roskia pitää jättää tiskin päälle, kun roskis on noin kahdenkymmenen senttimetrin päässä teipattuna tiskiin kiinni? Miksi ihmeessä sipsit pitää levitellä pitkin lattiaa ja _jättää_ siihen? No, sainpahan jotain tekemistä kun siivosin asiakkaiden puutteessa, mutta olisi silti ollut huomattavasti mukavampaa tulla töihin niin, ettei olisi tarvinnut varoa mihin kätensä laskee.

Myös Ropeconin ruokapuoli oli hoidettu tänäkin vuonna kiitettävästi. Heti pääovien ulkopuolelta sai makkaraperunoita, lörtsyjä ja muuta lämmintä ruokaa kellon ympäri kohtuuhintaan, parkkipaikan toisella puolella sijaitsi snägäri (jonka ruokia tosin en itse ole koskaan kokeillut) ja ihan siinä vieressä Alepa, jota ilmeisesti infotaan aina conin tullessa täydentämään varastoja tai sitten osaavat itse varautua, en osaa sanoa. Joka tapauksessa leipähyllystä sai tuoretta pullaa lauantai-iltanakin, samaa en voi sanoa läheskään kaikista kaupoista, joista olen muissa coneissa yrittänyt metsästää ruokaa.

Ohjelmakartasta minulla sen sijaan on huonompaa sanottavaa. Ohjelman sisällössä tai kirjossa minulla ei ole moittimista, mutta Ropeconin sivujen ohjelmakartta on oikeasti vain iso lista tekstiä, josta on kovin vaikea hahmottaa esimerkiksi ohjelmien päällekkäisyyksiä. Ohjelmalehtisen kartta on niin ikään ihan yhtä hankala. Lajitteleminen tyypin mukaan toimii kyllä kuvauksissa ja se on varmasti helppo sellaisille kävijöille, joita kiinnostaa vain tietynlainen ohjelma, mutta itse haluaisin nähdä vähän kaikenlaista. On siis hieman turhauttavaa hyppiä eri kategorioiden välillä ja yrittää hahmottaa, koska tapahtuu mitäkin ja missä ja tarkan suunnittelun jälkeen huomata, ettei tiettyyn puheohjelmaan voi sittenkään mennä kun samaan aikaan menee tosi jännä työpaja.

Päällekkäisyyksiä ei tietenkään voi välttää, mutta itse pidän enemmän muiden conien käyttämästä taulukkosysteemistä, josta päällekkäisyydet näkee heti eikä vasta kovan alleviivaamisen jälkeen. Minun piti ottaa erillinen paperi, johon listasin kiinnostavat ohjelmat enkä sittenkään saanut sitä kellonaikojen mukaiseen järjestykseen, joka olisi helpottanut aikatauluttamista huomattavasti. Ja sitten se paperi vielä unohtui lauantaina majoituspaikkaan. Olisi siis kiva, että ohjelmalehtisessä itsessään olisi jotain tilaa muistiinpanoille, jos ohjelmakartan rakennetta ei voida tai haluta muuttaa.

Jaksoin alleviivata pari ohjelmaa, sitten luovutin.

Ohjelmasta kävin perjantaina katsomassa vain Alan Wake -luennon. En ole pelannut peliä itse, mutta lähdin Lefrinin seuraksi ja onhan se aina jännä katsella/kuunnella making ofeja, etenkin kun kyseessä on suomalainen tuote. Paketti oli mielenkiintoinen, sillä sekä huumori että informatiivisuus olivat siinä mukavassa tasapainossa keskenään. Pitää katsoa, josko minulle jossain välissä tarjoutuisi mahdollisuus pelatakin sitä, sen verran jänskältä vaikutti.

Lauantaina minulla ei ollut työvuoroa, joten heitin Sauronin puvun niskaan. Asu on pääasiassa koottu vaatekaapista, mutta sentään osittain kotitekoisista kappaleista; housut ovat tonttu!Sorasta, viitan ja silmän tein aikoinaan larppia varten ja alemman kaavun äiti on tehnyt minulle joskus alakouluun kirjan ja ruusun päivään, mutta tuunailin sitä hiukan conia edeltävänä iltana repimällä ja polttamalla helmoja. Larpissa paitakin oli itsetehty, mutta nyt en jaksanut etsiä sitä vaan käytin tehdastekoista. Sukkahousujakaan en luonnollisesti kutonut itse. Ei puhuta kengistä, onnistuin kadottamaan saappaani ja jouduin nappaamaan kaapista toiset, jotka edes kaukaisesti toimivat (no, ainakin ne olivat katu-uskottavammat kuin marimekkokuvioiset tennistossut...).

Silmä itse on tehty perinteikkäästi metodilla ilmapallo ja paperimassaa. Gessosin kuoren, heitin pohjalle vanhat punaisen ja mustan spraymaalin jämät ja maalasin loput useammalla kerroksella akryylimaalia. Pupillin kohdalla on reikä ja mustaa tukikangasta, joten silmästä näkee edes vähän ulos, mutta ei sisään.

Sormuskin minulla oli - se on pronssia ja sain sen syntymäpäivälahjaksi ehkä kymmenisen vuotta sitten. Voisin avautua Tolkien-faniudestani vähän lisää, mutta se ei ehkä ole kovin olennaista tämän entryn kannalta, joten antaapa olla.

Takaisin coniin. Aamuohjelmassa olisi ollut mm. kiinnostavia esitelmiä kidutuksesta sekä viktoriaanisesta kauhusta (jotka menivät kaikeksi pahaksi päällekäin), mutta aamu-unisuuden takia emme kumpaankaan ehtineet. Ritarisormustyöpaja oli jo täynnä kun ehdimme ilmoittautumispisteelle ja arpivahapajaan tai ruumispajaan emme lopulta jaksaneet raahautua, niin paljon kuin olisikin kiinnostanut. Vampyyrihampaat sen sijaan käväisimme tekemässä. Itse en jaksanut omiani kovin kummoisesti muotoilla, sen verran että pysyvät suussa ja muistuttavat edes vähän hampaita. Teen ne jossain välissä kunnolla loppuun.

Satunnaisen pyörimisen ja idlaamisen lisäksi kävimme etsimässä kavereita Visual Gay's random fightin yleisöstä ja jäimme hetkeksi katsomaan ohjelmaa. Vetäjien show'sta olen aina pitänyt, mutta nyt esimerkkitaistelut olivat ehtineen mennä jo kauan sitten enkä jaksanut lämmetä kauheasti halihyökkäyksille tai panovitseille. Ehdin tosin käydä nolaamassa itsenikin, kun ei siellä ollut muita vapaaehtoisia eeppistä Ghost Busters -ryhmää vastaan. Olisi vain ehkä pitänyt miettiä niitä liikkeitä vähän paremmin etukäteen ja tajuta, ettei rajoitettu näkyvyys ollut varsinaisesti eduksi...

Illemmalla käväisimme Lefrinin kanssa kuuntelemassa Rooleja ja pelaamista verkossa -esitelmää, mutta kumpaakin väsytti todella paljon ja auditorioon nukahtaminen olisi ollut sekä hirveän noloa että epäkohteliasta puhujia kohtaan, joten poistuimme paikalta puolivälissä. Kävimme virkistäytymässä ulkona photoshootin merkeissä ja suuntasimme sieltä vaatteidenvaihdon jälkeen hartaasti odotettuihin tanssiasiin.

Dipolin kiviaitaus on toiminut taustana yhdelle jos toisellekin puvulle.

Ropeconin tanssiaiset toimivat niin, että ensin tulee setti historiallisia tansseja, sen jälkeen väliohjelmana Pornopolkkaa, toinen setti, Polkkaa ja niin eespäin. Minun on useampana vuonna pitänyt käydä tanssiharjoituksissa, jotta voisin osallistua muihinkin tansseihin kuin Pornopolkkaan, mutta se on aina jäänyt (paitsi kerran, mutta silloin minulla ei ollut tanssiparia enää varsinaisiin tanssiasiin). Historiallisia tansseja on joka tapauksessa hauska katsoa, etenkin jos tanssijoilla on päällään asianmukaiset puvut.

Etenkin illan kolmas Pornopolkka on yleensä varsin eeppinen, koska biisistä on miksattu _pitkä_ versio. Siinä ehtii oikeasti tulla kunnolla hiki, mutta hauskaa se siitä huolimatta on. Oli ihanaa huomata myös, miten oma energia tarttui muihin - lauloin pitkässä versiossa mukana minkä hengästymiseltäni jaksoin ja huomasin, että eräs mies alkoi aina kohdalleni tullessa laulaa myös. :D

Ja vielä selkeyden vuoksi, tässä on videota tämän vuoden Pornopolkasta. Kaoottista ehkä, muttei oikeasti mitään asiatonta.

Olin ostanut aiemmin Kaubamajasta Munchkinin peruspaketin, koska minun on pitänyt ostaa se viimeiset neljä vuotta enkä ole ikinä muistanut tai pystynyt. Tanssiaisten jälkeen lähdimme pelaamaan sitä, koska täytyyhän tiettyjä perinteitä noudattaa. En muuten perusta hirveästi korttiroolipeleistä, mutta Munchkin on yksinkertaisesti kaunis kaikkine selkäänpuukottamisineen. Aikomus oli käydä kuuntelemassa vielä Grimmin satuja, mutta peli pitkittyi ja painuimme sen jälkeen Lefrinin kanssa nukkumaan, koska meillä alkoi aamuvuoro viideltä.

Sain omasta puolestani unta ehkä puolitoista tuntia, mutta eipä se mitään. Valvoimme narikkaa Lefrinin kanssa kaksin yhdeksään asti eikä hommaa ollut onneksi paljoa ennen puolta yhdeksää, jolloin ihmiset olivat alkaneet heräillä. Sotkusta kitisin jo aiemmin, joten ei siitä sen enempää. Muutama conkävijä piti meille seuraa ja aamu kului hyvin jv-radiopuheluita kuunnellen (niin mikä se "älä apinoi radioverkossa" -sääntö taas olikaan... ''D). Iso kiitos jv-Emmalle, joka haki nälkäisille ja nuutuneille narikkalaisille staffihuoneesta vähän nuudeleita, teetä ja muuta hyvää!

Vuorosta päästyämme valtasimme hetkeksi nurkan ja siirryimme kymmeneltä kuuntelemaan Tekstiilit ja käsityötekniikat -luentoa. Luento oli hyvin kiinnostava ja hyödyllinen cosplaynkin kannalta, mutta siinä vaiheessa olo alkoi olla hieman kehno ja univelka vain pahensi tilannetta, enkä pystynyt keskittymään niin hyvin kuin olisin halunnut. Yritin tehdä muistiinpanoja, mutta olin niin väsynyt etten saa niistä enää mitään selvää. Puhuja kuitenkin osasi asiansa ja onnistuimme sinnittelemään loppuun asti, koska aihe oikeasti kiinnosti.

Tarkoituksena oli käydä katsomassa vielä CSI vs. Tosielämän rikostutkinta ja ehkä pelata hieman livetetristä, mutta allekirjoittaneen vointi vain paheni, joten lähdin kotia kohti (kiitos Lefrinille ja kumppaneille, joilta sain kyydin). Flunssanpoikanenhan sieltä tarttui mukaan, olen näemmä tekemässä Ropeconissa sairastumisestakin perinnettä ahkerasta käsienpesusta huolimatta. Mutta mitään en kadu, kaiken kaikkiaan olen conkokemukseen erittäin tyytyväinen ja se oli hieno päätös kesän tapahtumille.

Kuvaajakrediitit: Lefrin

Iso juttu ja paljon sinistä

2010-07-28T19:40:00.000+03:00

Päivittelin blogin ulkoasua ja mietin pitkään, mistä ihmeestä nyt tekisin täyte-entryn kun en kehdannut häiriköidä ihmisten stalkkauslistoja pelkällä "Öhöhö tulkaa kattoo mun uutta leiskaa" -höpinällä. Piti muuten tosiaan tehdä tästä vihreä, mutta lopputulos näytti lähinnä homeiselta joten päädyin siniseen, kun sitä tuossa uudessa otsikkokuvassakin aika paljon on. Palautetta saa oikein mieluusti antaa, sanokaa vaan jos jokin väri näyttää liian tunkkaiselta/kirkkaalta/muuten vaan rumalta niin katson, jos saisin tehtyä asialle jotain. Askartelin huvikseni myös Blogista-sivulle pari linkitysbuttonia, jos jotakuta vaikka sattuisi kiinnostamaan~

Mutta notta! Tajusin, että vaikka olen Orpheus-asusta pöpissyt jo useampaan otteeseen, olen tehnyt vain yhden kunnollisen WIP-entryn (ellei silitysrautaweftejä lasketa mukaan) vaikka materiaalia olisi enemmänkin. Olkaapa siis hyvät, kasa kuvia ja väsynyttä selitystä. Ja koska en tiedä kuinka moni lukijoista tietää/muistaa vielä hahmon ulkonäön, tässä olisi mallikuva.

Aloitetaan armoreista. Aluksi muotoilin jo aiemmin esittelemäni jessetorson päälle paperista jonkin sortin mallin ja piirtelin siihen saumoja mittanauhan ja vapaan käden yhteistyöllä. Kun olin valmis, taitoin paperin kahtia ja leikkasin kaavani irti, jotta puolista tuli symmetriset.
Sitten jäljensin kaavan softikselle ja tekonahalle. Värjäsin osan tekonahoista turkoosiksi Copic-liemellä Krauterteen peruukinvärjäystutoriaalia hyväksikäyttäen - tosin huomasin, että sain tasaisempaa jälkeä siveltimellä kuin suihkepullolla, sillä suihkepullo jätti tekonahkaan ikäviä roiskejälkiä.
Orpheuksen torson keskipallon askartelin kuorruttamalla jalkapallon paperimassalla ja leikkaamalla kuoren kahtia. Pienensin kumpaakin puolikasta vielä jälkikäteen, sillä kokonaiset puolikkaat olivat liian suuria ja näyttivät vain tyhmiltä. En ehtinyt tehdä puolikkaista myöskään niin tasaista kuin olisin halunnut, joten heitän jossain välissä pintaan uudet gessot, hion ja värjään ne uudestaan.

Harpulle tein myös ensin kaavat, jotka jäljensin sitten pahville ja leikkasin irti saksilla ja mattoveitsellä. Tungin pahvien liitoskohtiin katkottuja syömäpuikkoja antamaan lisätukea ja kontaktiliimasin saumat yhteen. Pysyivät kasassa yllättävän hyvin.

Kaikkien osien kuivuttua liimasin ne harpun muotoon ja annoin kuivua vähän lisää, vahvistin heikoimmat kohdat vielä ylimääräisellä pahvikerroksella ja jesarilla ja yhdistin puolikkaat tursottamalla niiden väliin polyuretaanivaahtoa.

Tässä välissä kaikki, jotka kehuivat minua edellisen entryn kommenteissa siistiksi pääsevät huutamaan ähäkuttia....

Ja siinä alkaa olla valmis ranka. Kielet ovat teräslankaa enkä ylläripylläri saanut niitä poikki, joten jouduin taittamaan pari yli tulevaa päätä sisään - siksi se lerpattaa noin. Päälle tulee kyllä vielä samanlainen lisäkappale kuin tuossa alla on, mutten ole jaksanut vielä liimata sitä kiinni.

Valmiin naamarin ehdin näyttää jo peruukkientryssä, mutta tuossa se on viimeisten hiomiskertojen jälkeen. Että osasikin olla tuskaista saada se edes noin tasaiseksi...

Tein kipsisuikaleista pohjan ensimmäisen naamarini päälle ja lähdin soveltamaan siitä. Ainakin silmät, nenä ja suu ovat erimuotoiset kuin alkuperäismallissa. Kipsin sisällä on tukena kanaverkkoa ja päällä seinäpakkelia tukkimassa kanaverkosta johtuvia kuoppia.

Pahoittelen vanhojen kuvien kierrätystä, mutta tuo alempi toimii esimerkkinä niin hyvin. Pinnassa on akryylimaalia ja lakkaa, silminä vanhojen aurinkolasien peililinssit ja niiden päällä punainen kalvo, joten ulos näkee mutta sisään ei. Liimasin silmien sisäpuolelle vielä mustat tekonahkasuikaleet, koska kuumaliima paistoi sieltä muuten ikävästi.

Orpheuksen jalat ovat varsin... hmm... palikanmalliset. Mietin pitkään kuinka ne toteuttaisin kaiken maailman purkkijaloilla tai haloilla ja lopulta päädyin yksinkertaisimpaan ratkaisuun, eli tilasin itselleni kor(k)eat korot. Jos joku muuten on lukenut blogiani jo Bakaconin aikoihin, hän saattaa muistaa minun valittaneen kenkien hitaasta toimituksesta. No, ne Joybootsin kengät eivät koskaan tulleet, toisin kuin sivuilla ilmoitetaan en saanut hidastelusta minkäänlaista viestiä ja jouduin itse olemaan yhteydessä kauppaan, että sain asiaa kulkemaan eteenpäin. Silloinkin vain yhteen kolmesta sähköpostista vastattiin, puhelimeen ei vastattu lainkaan ja jouduin tappelemaan kuukauden, että sain edes rahani takaisin (yrittivät ensin tarjota jotain korvaavaa tuotetta). Jälkikäteen sain tietää, ettei kaupan maine muutenkaan ole parhaita. Olisinpa vain tiennyt sen etukäteen, niin olisin säästynyt isolta vaivalta... :/ Onneksi Anikin foorumit pelastivat ja pääsin mukaan Roran järjestämään kimppatilaukseen, josta sain uudet ja jopa tarkoitukseen sopivammat kengät.

Korkoa noilla on 21 cm, joten olen niiden kanssa noin 183 cm pitkä. Aika hurjaa, kun olen tottunut olemaan porukan lyhin. :D Ostin päkiätuskia helpottamaan tuollaiset balleriinojen käyttämät Ouch Pouchit (kiitos Lefrinille vinkistä!), mutten ole vielä ehtinyt testailla niitä paljoa - Pleasereilla kun on yllättävän mukava kävellä. En ole vielä ehtinyt niillä epätasaiselle alustalle, mutta olin ihan varma, että heittäisin kuperkeikkaa jo parin ensimmäisen askeleen jälkeen.

Leikkelin jalkojen tukirakenteiksi vanhan makuualustani, mutta se on tarkoitukseen vähän turhan paksu, joten laitan nekin osat luultavasti uusiksi jahka kerkiän.

Ei tässä ole enää hirveästi työtä jäljellä, minun pitäisi vain raahautua etsimään lisää sitä pirun tekonahkaa - mutta vielä on kesää jäljellä ja niin päin pois, lomaillaan nyt hetki kun vielä voidaan. Seuraavassa entryssä jälkitunnelmia Ropeconista.

Ei romua vaan aarteita

2010-07-23T00:07:00.001+03:00

Uskaltaisin väittää, että ainakin lähes kaikki cosplayerit ovat roinamagneetteja. Henkilökohtaisesti en ole törmännyt vielä yhteenkään harrastajaan, joka hirveän mielellään heittäisi tavaraa pois - verukkeena tietenkin se, että mysteerijuttua x voi ihan hyvin vielä joskus tarvita johonkin pukuun. Kun varastoa kuitenkin on kerännyt sen muutaman vuoden, voi oikeasti joutua miettimään, kuinka ja missä kaiken säilyttäisi. Muuten käy helposti näin:

Ehhehheh, järjestelin vähän...

Luen hirveän mielelläni juttuja muiden ihmisten tarvikkeista ja työtiloista, joten ajattelin esitellä vähän omaakin varastoani. Kuten aina, kuvat saa klikattua isommiksi.

Aloitetaan tärkeimmästä. Kankaat olen joutunut survomaan useampaan paikkaan. En sentään ole tuhlannut rahojani kaikkeen mitä en välttämättä tarvitse, mutta äiti on ommellut etenkin nuorempana paljon ja olen perinyt jäljelle jääneen kangasvuoren. Kuviokankaat ja vähemmän hyödyllisiksi luokittelemani kankaat makaavat kellarissa, tärkeimmät taas tämän laatikon sisällä:

Sain boksin enoltani, kun olin vaahtosammuttimen kokoinen (*köh* enkä siis suinkaan tehnyt tätä merkintää vain siksi, että pääsisin esittelemään sitä 'D). Kaikki tiettyyn pukuun tarkoitetut kankaat ovat aina yhdessä muovipussissa, loput irrallaan ja kaikki luonnollisesti siististi viikattuina. Muuten laatikko toimii kivasti esimerkiksi jakkarana ja yöpöytänä. Perunanenä!Link on kaunein.

Loput kankaat olen lajitellut seuraavasti:

Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: metallinvärisessä tynnyrissä tilkut ja pienemmät palat hyviä kankaita, tekonahat nurkassa rullalla (vieressä myös kaavapaperia ja ruskeaa kartonkia). Vihreässä tynnyrissä säilytän isoja paloja "huonoja" kankaita, kuten lakanaa, joitain aivan järkyttävän värisiä kankaita ja sellaisia, missä on huono tekstuuri. Hyödynnän niitä lähinnä kokeilukappaleissa. Sängyn alla on kaksi vetolaatikkoa, joista vasemmassa säilytän pörrökankaita muovipusseissa ja oikealla kaikkia valkoisia kankaitani, koska olen hamstrannut niitä varsin paljon periaatteella "Mustaa ja valkoista tarvitsee aina!"

Alin kuva on vaatekaappini lattia. Pussista löytyy "erikoiskankaita", eli fleecea, tylliä, mokkia, tukikankaita ynnä muuta jännää.

Proppeja varten minulla on oma kaappi, joka näkyy tuossa oikealla. Ylimmällä hyllyllä säilytän pääasiassa pienempään tilaan meneviä valmiita proppeja ja joitain kosmetiikkajuttuja, kuten piilolinssejä. Keskellä vasemmalla on peruukkilaatikko, joka tosin alkaa vyöryä yli äyräidensä (laatikon ulkopuoliset peruukit eivät ole minun vaan kavereiden). Oikealla säilytin ennen pelkkiä peruukkijuttuja, mutta tahdoin hyödyntää tilan paremmin, joten siirsin sinne myös proppimateriaaleja kuten kuvassa näkyvät kipsinauhat, IKEAsta sesongin jälkeen hamstratut joulupallot ja rikkinäiset kuulokkeet. Hei, kyllä minä vielä joskus sen pakollisen Vocaloid-puvun teen...!

Alhaalla vasemmalla säilytän loppuja kosmetiikkatarpeita, eli maskeerausvälineitä, hiuspinnejä, joitain koruja ja niin edelleen. Laukun ostin joskus kirpputorilta. Ja lopuksi alhaalla oikealla pidän loppuja pienempiä satunnaisromujani, esimerkiksi koulun kierrätyspöydältä napattuja peltipurkkeja ja sähköjohdoille tarkoitettua suojamuovia.

Pitkäkestoisempia, erissä ostettavia materiaaleja säilytän erillisessä näpertelylaatikossa. Ylemmässä kuvassa sen päällä näkyy myös vanha kerniliina, joka on ollut meillä siitä asti kun muistan askarrelleeni. Onhan se jo aika nuhjuinen, mutta toimii hyvin suojana esimerkiksi copic-värjäyksiä tehdessä.

Ylimmässä lokerossa pidän sulkia, toisiksi ylimmässä maaleja. En kovin mielelläni käytä askartelukauppojen akryylimaaleja, jotka lupauksistaan huolimatta ovat toisinaan vesiliukoisia, vaan hamstraan eräästä Tallinnan taidekaupasta aina mukaani paljon kunnon tuubeja (tai pyydän äitiä tuomaan niitä, koska lähden harvemmin mukaan). Värit ovat sekä laadukkaampia että halvempia, mutta se huono puoli niissä on, että korkit ovat aika heikkoa tekoa.

Kolmannessa lokerossa säilytän enimmäkseen massoja ja niiden muokkaamiseen käytettäviä tarvikkeita, kuten puutikkuja. Yksi kaverilta saatu nauhapussikin on näemmä eksynyt sinne, vaikka muut nauhat ja nyörit pidän viimeisessä lokerossa.

Vetoketjuja, neppareita, nappeja, sirkkoja, solkia ja muita ompelujuttuja säilytän vielä erillisessä laatikossa, mutten muistanut ottaa siitä kuvaa.

Loput tarvikkeet - kuten myös valmiit puvut ja propit - olen piilottanut vähän sinne tänne. Erilaiset laatikot syövät hyvin pikkutavaraa, pahvit ja kartongit mahtuvat hyllyjen ja seinien väleihin ja gesso, liimat sekä peruukkipää ovat löytäneet kotinsa vaatekaapistani.

Ja sitten pitäisi tunkea vielä valmiit puvut johonkin! Säilytän omassa kaapissani pienempiä vaatekappaleita, kuten housuja ja paitoja, jotka on helpompi silittää. Samaan tilaan menee myös vyöteline, jonka vöistä näin sivumennen sanoen valtaosan olen bongannut UFF:n euron päiviltä. Kävin hyllyt pari kuukautta takaperin läpi ja heitin julmasti menemään joitain vanhempia pukuja tai niiden osia, joissa oli pahoja ompeluvirheitä, noloja materiaaliratkaisuja tai jotka muuten vain näyttivät järkyttäviltä ja jotka eivät kelvanneet enää edes kokeilupaloiksi. Mitä ihmettä olin ajatellut niitä tehdessäni... Hankalammat ja isommat vaatteet, kuten viitat ja takit ovat vallanneet tilaa äidin reviiriltä, koska minulla ei ole omaa vaatetankoa.

Kirpputorien ja kierrätyskeskusten kiertäminen lienee jokaiselle tuttua. Itse tykkään niiden lisäksi käydä läpi outlet- ja ystävämyyntejä, eli eri yritysten järjestämiä myyntejä, joissa tavaraa saa kivoilla polkuhinnoilla. Luonnollisesti suurin osa tuotteista on ylijäämää tai kakkosluokkaa, mutta ei sitä useimmiten edes erota. Ystävämyyntejä järjestetään keväisin ja syksyihin enkä ole ihan varma mitkä kaikki nimikkeet niitä pitävät, mutta kirjo on varsin laaja ja etsimällä löytää paljon erilaisia kankaita, vaatteita ja pikkutilpehööriä kuten koruja, hiuspinnejä ja tuurilla proppeihin kelpaavaa tavaraa.

Oikeat löydöt ovat kyllä muutenkin vähän tuurista kiinni. Marimekosta tulee kenties ensimmäisenä mieleen unikkokuvio ja muut ihastuttavat tai vihastuttavat kuosit, mutta ostin kaikki viereisen kuvan kankaat sieltä. Alempi musta on muistaakseni gabardiinia, punainen pellavaa ja kahden muun nimiä en valitettavasti muista, mutta hyvänlaatuisia ovat kuitenkin. Kaikki 5 e/metri. Toisaalta viimeksi käydessäni Marimekko oli täynnä kuviokankaita, enkä löytänyt mitään.

Useimmiten mukaan tarttuu kuitenkin jotain, vaikkei se olisikaan sitä mitä lähdin etsimään. Esimerkiksi juuri niitä pinnejä, hiuspantoja ja muuta peruukkihuoltoon kelpaavaa tavaraa hintaan 1-5 euroa, normaalihinta usein 3-7 euroa. Kuvan kengät ostin Luhdan outlet-myynnistä ja maksoin lestivirheen takia niistä huiman euron. Päällystän ne uudestaan ja saan kivasti Hunter x Hunterin Gonille uudet kengät vanhojen (ja sangen järkyttävien) shoecovereideni tilalle.

Myynneissä käynti vaatii muutenkin vähän taktikointia. Usein parhaat viedään päältä, mutta juuri ennen sulkemisaikaa halpaa tavaraa voi saada vielä halvemmalla - esimerkiksi erään toisen kangasliikkeen (jonka nimeä en muista, anteeksi, mutta se sijaitsi Helsingin Kalliossa) varastomyynnistä sain viime minuuteilla kassillisen kankaita hintaan 20 snt. Eikä muuten ollut mitään lakanaa tai sikaa säkissä, sain itse valita kankaat isommasta laarista ja nappasin mukaan mm. jonkinlaista luonnonvalkoista kudoskangasta ja sinistä organzaa. Eivätkä ne olleet mitään pikkutilkkujakaan, vaan ihan kunnon paloja joista sai jopa tehtyä jotain.

Roskisdyykkaustakin on hyvä harrastaa, jos tarvitsee vaikka pahvia. Erään propin bongasin sattumalta ojasta ja se on aika täydellinen, jahka joskus saan taas tehtyä jonkin Silent Hill -aiheisen cosplayn:

Ta-daa! Ei tuota varmaan mihinkään coniin saa raskaan tekonsa vuoksi viedä, mutta on se älyhieno vaikka jotain photoshootia ajatellen.

Lisäksi kokoelmiini kuuluu mm. rikkinäinen sateenvarjo (jolle on ollut jo käyttöä ja jolle on myös lisää suunnitelmia tulevaisuudessa!), auton tuulilasinpyyhkijä, vanhoja piirtoalustoja, vanhoja piirustuksia ja koulukirjoja joista teen paperimassaa, hyödynnettyjä ilmaistuotteita (esim. avainnauhoista irti leikattuja solkia ja renkaita) ynnä muuta mukavaa. Ai siis miten niin olen kauhea hamsteri?

Toisaalta säilytettäviä asioita pitää priorisoida jonkin verran ja vanhasta romusta on pakko luopua, jos säilytystila ei yksinkertaisesti riitä. Vanhasta jousipatjastani olisin saanut hirveästi kivaa metalliromua ja vaahtomuovia, mutta kun ei se mahtunut mihinkään (rungosta sentään nappasin jalat ja pari lankkua talteen, hys hys).

Odotan vain kauhulla sitä päivää, kun muutan pois kotoa.

P-p-p-photoshoot!

2010-07-15T00:49:00.002+03:00

Koska lupasin heitellä kuvia, heittelen ne nyt ennen kuin ehdin spämmiä kaiken deviantARTin ja Cosplay.comin puolelle.

Aika ja paikka: Tracon V:n sunnuntai, jokin puistikko Tampere-talon lähellä (siellä oli vieressä myös hiekkakenttä)
Kuvaajat: Lefrin, Lirlys
Velvet: YumiKoyuki
valkyrie!Gwendolyn: Trinode
gown!Gwendolyn: Wepi

Lirlys muokkasi omat kuvansa, minä Lefrinin kuvat (lukuun ottamatta yhtä vilkkuvaa ranneketta, jonka editoi Lirlys). Klikkaamalla saa isommaksi.

Allekirjoittaneen lempikuvia koko shootista. *u*

Minäkin sain pidellä Trinoden keihästä. Hieno tikku oli.

Pakollinen helmaherukuva.

"O-onee-sama..!" "Voi jumalauta nyt-"

Saatiin me pari semmoistakin kuvaa, missä ollaan kaikki. 'D

"Älä sit shooppaa mun luomia pois! :c" "Okei :D"

...ja loppukevennys. Oli muuten _ihan_pirun_kuuma_ maata tuolla niityllä.

Mitäs nyt?

2010-07-12T22:13:00.003+03:00

Kesän pukukausi alkaa allekirjoittaneen kohdalta olla ohi, vaikka olenkin suuntaamassa vielä parin viikon päästä järjestettävään Ropeconiin. Kävin tapahtumassa ensi kertaa vuonna 2006 ja se on siitä asti kuulunut vuoteni kohokohtiin mielenkiintoisine puheohjelmineen, työpajoineen ja ennen kaikkea tanssiaisineen. Lauantai-sunnuntaiyön Pornopolkkaa en jättäisi mistään hinnasta väliin (ja jos joku ei entuudestaan tiedä kyseistä tanssia niin ei, se ei ole niin häröä kuin miltä kuulostaa).
Olen kuitenkin sen verran poikki vielä Traconin ja kaiken alkukesän stressin jäljiltä, etten ajatellut cosplayata mitään. Alun perin minun piti tehdä eräs oma hahmoni, sitten jokin yksinkertaisempi zombi tapahtuman kauhuteemaan sopien, mutta helle ja lähestyvä deadline ovat imeneet minusta kaikki mehut. Pidän siis suosiolla vähän taukoa omista projekteistani ja jatkan niitä taas kun intoa riittää.

Oikeastaan sanavalintani oli väärä - intoa kyllä riittäisi, mutta energiaa ei. Selasin nimittäin tässä yksi päivä taas vaihteeksi Cosplay.comia ja törmäsin muutamiin hienoihin fantasia- ja scifi-aiheisiin asuihin, joista sain kovan "Minäkin haluan!" -boostin. Cos.com onkin itselleni ehkä paras paikka pukuiluinnon nostamiseen: jos näen jotain hienoa, se inspiroi minuakin tekemään lisää ja yrittämään kovemmin. Kun lisätään tähän se, että yhdeltä suunnalta heitellään naaman eteen toinen toistaan namimpia Star Wars -asudesigneja ja toisaalla ehdotellaan puolijumalahaltiaryhmää, on vaikea sanoa ei.

Tiedän kuitenkin rajani, enkä halua stressata omalla kohdallani ennen kesän viimeistä ja odotetuinta tapahtumaa. Jos oikein innostun (enkä sula tähän helteeseen), saatan kokeilla josko saisin vaatekaapin antimista kasattua jotakin jännää, koska pukeutuminen on kivaa. Mitään oikeasti uutta en kuitenkaan jaksa vääntää.

Tai jos lämpötila vähän laskee, voin aina vetäistä päälle vanhan larppiasuni - Sauronin silmän :D

Muista loppuvuoden tapahtumista en osaa vielä pahemmin sanoa. Ainakin WCS-karsinnat ajattelin käydä katsastamassa ja itse asiassa niihin osallistuminenkin käväisi mielessä, mutta taidan kuunnella tällä kertaa järkeni ääntä - jos kaikki menee hyvin, minun pitäisi saada ensi keväänä valkolakki ja sitä seuraa tietysti hirveä rumba lakkiaisjärjestelyiden ja pääsykokeiden kanssa itse kirjoituksista puhumattakaan, enkä todellakaan halua niiden lisäksi kärsiä vielä jostain cosplaystressistä.

Mutta vaikka asupäivityksissä olisikin taukoa, en aio jättää blogiani päivittämättä. Etsin vielä itselleni luontevaa kirjoitustyyliä (jos joku luki ensimmäisiä päivityksiä niin huomasi varmaan, että alku oli kovin tönkköä - mitäs yritin olla asiallisempi kuin oikeasti olen) ja mikä olisikaan kirjoittamista parempi tapa sen löytymiseksi. Lisäksi minulla on ideamuistiossani vielä paljon käsittelemättömiä aiheita ja muiden blogaajien merkinnät ovat saaneet omiakin ajatuksiani liikkeelle, joten katsotaan josko onnistuisin jatkossa olemaan hiukan keskustelevampi. :>

Ps. Ja kun ainakin Vorona ja Ilona ovat paljastaneet stalkkaavansa lukijoita, niin ehkä minäkin voin. ''D Asensin heti blogin perustamisen jälkeen tuonne alanurkkaan eXTReMe Trackerin ja olen kaikessa hiljaisuudessa seurannut statsejani silloin tällöin. Paras Google-hakutulos on tähän mennessä ollut ehdottomasti "eroon miestisseistä" ja on joku eksynyt tänne ihan perunoiden kukkimisellakin. Anteeksi puutarhavinkkien puuttuminen, toivottavasti kyseinen henkilö löysi jonkun fiksummankin sivuston. Eniten kävijöitä on ollut maanantaista keskiviikkoon ja kävijäpiikit sijoittuvat yllättäen kellonajoille 21:00-23:59. Joka tapauksessa kävijöitä on ollut paljon enemmän kuin osasin odottaa blogia perustaessani, joten kiitos kaunis kaikille, jotka tätä ovat jotain kautta päätyneet lukemaan! Toivottavasti tekstini ei ole liian puuduttavaa tai vaikealukuista, tai jos on niin rohkaisen antamaan siitä palautetta. Rakentava kritiikki on aina jees.

Kuvaajakrediitit: Rewe

Onigirihattu, crossdressaaja ja röyhelörinsessa

2010-07-11T01:59:00.000+03:00

Hei jes, viimeinkin pääsen selittämään siitä, mikä tässä blogissa on vähännoinniinku pointtina; puvuista! En tajunnut ottaa yhdestäkään Traconin asusta mitään work in progress -kuvia (enkä oikeastaan usko, että tappelemiseni muotolaskosten kanssa olisi niin hirveän kiinnostavaa ollut...), mutta onpahan sentään vihdoin jotain valmista esiteltävänä.

Hahmovalintojen puolesta viides Tracon oli minulle varsin jännä kokemus, sillä kaikki conin pukuiltavat olivat naisia - olkoonkin, että se yksi feikkaa poikaa. Lisäksi minulla on ollut koko cosplayhistoriassani ehkä huimat... neljä naishahmoa, joista yhdestä ei puhuta, yksi oli viikko sitten päällä kierrätettynä ja kaksi muuta debytoin ensi kertaa samassa tapahtumassa.

Lauantain asuna minulla oli tosiaan Ace Attorneyn lounasleidi Angel Starr. Olin tehnyt puvun alun perin ryhmää varten, mutta olinkin ryhmästä ainoa joka ilmaantui coniin AA-puvussa. No, kerrankin näin päin! Jätin bentolaatikkokorin suosiolla kotiin kun se olisi vienyt turhan paljon tilaa ja kantelin vain yhtä boksia mukanani - sinne sai mahdutettua hyvin ompelutarvikkeet, hakaneuloja ja pinnejä. Lisäksi minulla oli karvatakki (joka tarvitsee vielä vuorin ja muutakin kuin hakaneuloja pörröihinsä *köhköh*), mutta arvatkaa kahdesti, jaksoinko pitää sitä päällä siinä helteessä.

Asu ei päällepäin näytä kovin hankalalta tai uhrauksia vaativalta (etenkään ilman sitä karvatakkia), mutta Starrilla on järkyttävän kokoiset kultaiset korvarenkaat ja minulla ei ollut entuudestaan reikiä korvissani, koska pelkään neuloja. Pelkään niitä paljon. Ja kun Simounin Mamiinallakin (puku, joka minun piti tehdä Desuconin sunnuntaille, mutta valmistuu... joskus) on korvissa napit, päätin suosiolla miehistyä ja ottaa viimeinkin ne reiät. YumiKoyukilla oli lävistyssetti ja kun hän oli onnistuneesti rei'ittänyt parin muunkin kaverin korvat, lupasi ystävällisesti rei'ittää minunkin. Väittivät mokomat, ettei se sattuisi. Valehtelivat. Eivätkä ne killuttimet sitten loppujen lopuksi edes näkyneet juuri missään kuvissa, mutta mitä sitä ei cosplayn eteen tekisi... ;___;

Mitä asuun muuten tulee, en ole tainnut ennen ommella tuollaista mekkoa (tai mekkoa ylipäätään, jos yhtä kaapua ei lasketa), joten se oli ihan jännä projekti ilman kaavoja (joita muutenkin vasta yritän opetella käyttämään, argh). Minun pitää korjata toinen muotolaskos ja ainakin toinen olkain, mutta muuten saatan olla siihen ehkä ihan tyytyväinen. Oho. En uskonut kun Lirlys joskus väitti että rypyttäminen olisi rentouttavaa, mutta pääsin sitäkin kokeilemaan ensimmäisen kerran omin nokkineni ja yllättävän kivastihan se meni perjantaiaamuna Draculaa kuunnellen. Kiitti äänikirjavinkistä, Ilona! Olen tähän saakka laittanut taustalle pyörimään yleensä huonoa animea tai animea jonka olen jo nähnyt, mutta se vie keskittymiskykyä joskus hiukan liikaa.
En ole ihan varma mitä kangas on, sillä ostin sen Tallinnasta. Jotain morsiussatiinin tapaista, laskeutuu kivasti ja vähän kiiltelee, muttei niin että silmiin sattuisi.

Kengät eivät ole ihan sellaiset kuin pitäisi, mutten löytänyt sopivia tappokorkoja mistään, joten en alkanut nirsoilla kun äiti kaivoi nuo kaapista ja kysyi, kelpaisivatko. Olin ajatellut käyttää samoja kenkiä seuraavana päivänä Gwendolynin kanssa, mutta ne tappoivat jalkani päivän mittaan aika tehokkaasti, joten menin suosiolla matalapohjilla. Jännää, että Orpheuksen 21 cm:n korko ei tuota juuri mitään ongelmaa, mutta noiden kanssa jalkoja poltteli iltaa kohden ikävästi. Ehkä se johtuu jalan asennon kulmasta.

Kuten yleensä, pidän tässäkin puvussa yksityiskohdista ja niiden tekemisestä eniten. Hattu on sattumalta täsmälleen oikeansävyistä mohairia (Lefrinille enkelikuoroja sen löytämisestä, oot ihku!) ja onigirit makuualustapalojen päälle huovutettua villaa ja askarteluhuopaa.
Kaulakoru näkyy kaikissa kuvissa aika huonosti, joten tässä on muistinvirkistykseksi sama kuva, jota käytin Traconia edeltävässä pukuentryssä. Mietin pitkään, teenkö nakin massasta vai softiksesta - eli siis onko se kolmiulotteinen vai läpyskä. Loppujen lopuksi päädyin softikseen, koska referenssikuvissa se ei juuri heitä varjoja eli on luultavasti varsin litteä. Kattokaa vaikka! Lisäksi pelkäsin, että raskaampi massa vetäisi kaulanauhaa rumasti alas. Kangas on jotain mustaa ylijämää tilkkuvarastosta ja helmi vain joku laatikon pohjalta löytynyt, josta hioin vanhat maalit pois ja vedin uudet tilalle.

En ole täysin tyytyväinen peruukkiin. Se oli paljon tummempi kuin kaupan kuvissa, joten "tumman blondin" sijaan tukka on nyt aika suklaanruskea. Siitä tosin plussaa, ettei minun tarvinnut stailata sitä ollenkaan - otsatukkakin oli juuri sopivan mittainen.

Itselleni ehkä isoin jänskyys tässä puvussa oli se, ettei minulla varmaan koskaan ole ollut noin paljon meikkiä naamassa, ei puvuissa tai niiden ulkopuolella. Olen vasta hiljalleen totutellut silmämeikin käyttöön, vaikka meikkivoide-puuteri-ydistelmä (ja crossplayssa lisäksi tietysti luomivärivarjostukset) onkin ollut harrastuksessa mukana jo pidempään. Nyt oli kaiken maailman ripsentaivutinta, poskipunaa ja *le gasp* huulipunaa. Ennen minulle riitti coniin mukaan ihan pieni pussi ehostustarpeita, nyt se on jo käsilaukun kokoinen... en kyllä jaksaisi tätä joka päivä. Mutta joo, ehkä avaudun maskeerausvälineistä jossain toisessa entryssä enemmän.
Lauantainen ravintola muuten oli ihan kiva taustakin, kuten vasemmalla näkyy.

Loppujen lopuksi yllätyin siitä, miten kivaa hameessa ja koroissa oli sipsuttaa ympäriinsä. Paria kaveria lukuun ottamatta kukaan ei tainnut tunnistaa asua (ei edes eräs Phoenix, jonka kanssa pyysin yhteiskuvaa ;_;), mutta enpä minä sitä kauheasti ihmettele - mitäs cossasin jotain sivuhahmoa, joka on lisätty ykköspelin DS-version lisäkeissiin. Mut kattokaa nyt tota karvatakkia, sen design on vaan niin... niin... kuuma! Se oli pakko tehdä!

Sunnuntaiaamu, kuten olen jo pariin otteeseen todennut, kului Ouran High School Host Clubin Haruhina. Tein asun alun perin pelkästään Cosplay-deitin juontohommia varten, mutta kuten cosplayn kanssa aina tuntuu käyvän, onnistuin jollain tasolla tykästymään hahmoon (etenkin sen jälkeen, kun olin muita ompeluksia tehdessäni katsellut Ouranin uudestaan läpi).

En ole mitenkään hirveän tyytyväinen lopputulokseen, sillä tein takin ihan liian kiireessä. Se voisi istua paremmin enkä ilkeä edes vihjaista, miltä puku näyttää sisältäpäin, mutta yhtä kaikki Ouranin koulupuku oli minulle tärkeä opettaja - jouduin oikeasti opettelemaan kaavojen piirtämistä ja tein ensimmäisen herrainkaulukseni. Hommasta ei olisi tullut mitään ilman äitiäni, jonka luokse juoksin koko ajan kysymään, mitä nyt pitää tehdä. Kiitti mamma, et varmaan lue tätä ikinä mutta oot ihana. Vaikka nykyään osaankin tehdä lähes poikkeuksetta pukuni itse, olen tosiaan siinä luksusasemassa että minulla on joku, joka neuvoo jos jossain kohtaa menee täysin sormi suuhun. Siis ompelussa, proppien kanssa ongelmat pitää yhä ratkoa itse.

Kangasmerkit ovat Biitin eBaysta tilaamia, peruukin lainasin Lefriniltä ja muut romppeet löytyivät valmiina kaapista. Olisin halunnut lisätä takkiin ainakin vuorin ja olkatoppaukset (ja ehkä vähän muotolaskoksia) jos olisi ollut aikaa, mutta tällä kertaa meni vähän näin.
On kuitenkin hyvin mahdollista, että teen puvun vielä joskus uudestaan paremmin - lisänä myös oikeanlaiseksi modattu peruukki. Nyt en tosiaan kehdannut kauheasti nirhiä tai lakata sitä, kun se ei ollut omani.

Lefrin Kaoruna, minä Haruhina (feat. Esterin beban kokoiset silmäpussit - sori!) ja Noora Honey-senpaina

Deittiohjelman jälkeen kipitin vessaan vaihtamaan koulupuvusta Gwendolynin prinsessamekkoon. Viikonlopun stressi oli jättänyt minulle vähän ei-jaksa-ihan-sama-asenteen enkä jaksanut meikata kunnolla, mikä näin jälkikäteen vähän harmittaa iltapäivän shootin kannalta. Otin kuitenkin ensi kertaa käyttöön PinkyParadiselta tilaamani violetit piilolinssit, jotka sattuivat myös olemaan ensimmäiset vahvuuksilla tilaamani. Näköni on -1, joten en aiemmin ole raaskinut maksaa ylimääräistä vahvuuksista kun pärjään semihyvin ilmankin, mutta nyt vahvuuksista ei tullut lisäkustannuksia joten ajattelin että menkööt. Pakko myöntää, että olihan se paljon mukavampaa kun ei tarvinnut koko ajan siristellä. Ja niissä piilareissa on yksi toinenkin jännä juttu - ne suurentavat iiristä. :D

Se on Iso!

Minulla on aika pienet silmät muutenkin (tai lähinnä kai raskaat luomet, mutta kuitenkin), joten linssin 14,5 millimetrin halkaisija söi valkuaista aika tehokkaasti.

Itse mekon tekoprosessista minulla ei ole kauheasti sanottavaa, koska kuten olen aiemminkin maininnut, äiti teki sen minulle vanhojentansseihin noin puolitoista vuotta sitten. Olisin halunnut tehdä asun itse, mutta väänsin samaan aikaan Vincentiä senvuotiseen Traconiin ja äiti halusi tehdä tanssiaismekkoni, joten annoin sen kerran mennä. Olin kyllä mukana koko tekoprosessissa ja autoin aina sen mitä ehdin, mutten niin paljoa että kehtaisin ottaa kunniaa itselleni.

Sen sijaan peruukin muokkasin itse. Mietin pitkään käyttäisinkö hopeista vai valkoista ja lopulta päädyin valkoiseen, koska pelkäsin, että hopeisesta tulisi liian mummomainen. Alkuperäinen peruukki näkyy tuossa oikealla, leikkasin otsatukan tasaiseksi ja suoristelin kiharoista osan kokonaan pois ja osan laineille. Sulkahärpäkkeissäkään ei sen isompaa vaivaa ollut, ostin sinisiä ja mustia sulkia joita vähän muotoilin uudestaan ja liimasin nätisti lakanakangastaskuun. Minun oli tarkoitus tehdä sulista irrotettavat, mutta mokasin vähän ja jouduin liimaamaan ne kiinni peruukkiin. Vaan mitäpä tuosta, en minä sille varmaan muuta käyttöä olisi keksinytkään. Jälleenmyyntiarvo vain laskee.

En kuitenkaan loppupeleissä ollut tyytyväinen tuohon maidonvalkoiseenkaan väriin, joten pitkän etsimisen jälkeen tilasin eBaysta hopeanvalkoisen peruukin Gwendolynin valkyrie-versiota varten. Pitää ottaa siitä kuva jahka aihe tulee ajankohtaisemmaksi, koska se on _pitkä_.

Loppusunnuntai meni tosiaan lähinnä photoshootatessa YumiKoyukin, Trinoden, Lefrinin, Lirlyksen ja Porkkishin (ja myöhemmin myös Kangaskasan) kanssa. Minua on pitkään häirinnyt se, etten osaa oikein poseerata kameralle (joko olen hirveän jäykkä tai vääntelen naamaani tyhmästi), joten olin yrittänyt harjoitella jotain "Oih, Oswald...!" -ilmettä aina kun kuljin peilin ohi. Toivottavasti se näkyy enkä näytä taas joka kuvassa tältä: :|

Shootista aion edelleen tehdä vielä jossain välissä oman entrynsä, mutta kiitokset vielä kaikille osallistujille! Kuvaajille kun jaksoitte karmeasta helteestä ja kiireisestä viikonlopusta huolimatta kuvata, Yumille kun olit sunnuntaina ainoa alkuperäisryhmäläinen, joka oli saanut tarkoitetun puvun tehtyä ja päälle vielä sovittuna päivänä ja muutenkin superhieno Velvet sekä Trinodelle, jonka Gwendolyniä fanityttöilen edelleen. Olin tosi otettu kun suostuit poseeraamaan meikäläisenkin kanssa ja lainaamaan keihästä. Ää. ;w;

Lisää esimakua sunnuntain shootista. Trinode valkyrie!Gwendolyninä, minä mekko!Gwendolyninä

Kuvaajakrediitit: Porkkish, Lefrin

Häh, olinko minä viikonloppuna jossain?

2010-07-08T22:30:00.001+03:00

Yritän ottaa oppia Ilonalta ja parantaa päivittelytahtiani. En varmaankaan saa pidettyä ihan näin nopeaa tahtia yllä kovin pitkään (etenkään kun conikausi alkaa olla lopuillaan), mutta olen jo ylittänyt oman tavoitteeni kirjoittaa useammin kuin kerran kuussa. Jee. :D Ja koska en näemmä osaa kirjoittaa tiiviisti, kirjoitan nyt ensin tapahtumasta ja toiseen entryyn tarkemmin siellä käyttämistäni puvuista.

Mutta notta, kuten luultavasti kaikki blogia lukevat jo tietävätkin, Tracon V järjestettiin tosiaan viime viikonloppuna Tampereella. Itse olin paikalla myös vuoden 08 Animeconissa ja täytyy myöntää, että minun oli pitkin viikonloppua muistutettava itselleni missä tapahtumassa taas olenkaan, vaikka Tracon olikin hoitanut tietyt käytännön asiat paremmin. Olen vain niin tottunut tapahtumaan talviconina.

Aloitetaan kuitenkin alusta. En tietenkään saanut pukuja valmiiksi vielä torstai-perjantai-yönä, mutta heitin hanskat nurkkaan siinä kolmen maissa päivällä ja totesin olevani ihan tarpeeksi valmis (deitin juontopukua sainkin viimeistellä sitten hotellilla, mutta onneksi se tarvitsi vain napit ja Ouran-logon...). Pakkailin hitaasti ja kahdeksan maissa Lefrin kuskeineen tuli noukkimaan minut kotoa ja kaunis matka Tampereelle alkoi. Vorona oli tarjonnut meille mahdollisuutta tulla samaan kimppaan Omenahotelliin jonkun perumisen takia ja otimme paikan ilomielin vastaan - kaverimajoitus oli aika täynnä ja lattiamajoitus ei kauheasti houkuttanut. En ole ennen nukkunut con-yötä hotellissa, mutta ai vitsi, tämän hemmottelun jälkeen tuskin enää ikinä tyydyn lattiamajoitukseen (Ropeconia lukuun ottamatta, mutta siellä lattiamajoitus kuuluu mielestäni asiaan). Nukun melkeinpä missä vain ja milloin vain jos olen tarpeeksi väsynyt, mutta oli se silti ihan kiva nukahtaa sänkyyn lattian sijaan, käydä aamulla ruuhkattomassa suihkussa ja olla tappelematta peilitilasta viidentoista muun ihmisen kanssa, näin mainitakseni muutaman luksusasian. Kiitoksia siis kovasti hotelliseurasta koko porukalle! :>

Lauantaista päivänä jäi mieleen lähinnä se, että se vain humpsahti jonnekin. Heräsimme joskus seitsemältä, sitten kello oli kaksi ja yht'äkkiä se tuli puoli kuusi.
Istuin alkupäivän taidekujalla Johiksen ja Annun kanssa ja vaikken saanutkaan töitä kaupaksi läheskään yhtä hyvin kuin aiemmalla kerralla Animeconissa, onnistuin tienaamaan pöytäosuuteni hinnan takaisin ja tavoitteessani mainostaa proppitilaustöitä. Taidekujan sijainnista minulla onkin hieman ristiriitaiset ajatukset - toisaalta kolmannessa kerroksessa oli viileämpää kuin olin odottanut (ilmastointi, sua armastan!), mutta toisaalta moni potentiaalinen ostaja tuskin edes löysi paikalle. Itsekin tiesin mihin mennä vain siksi, että muistin rakennuksesta jotain Animeconin jäljiltä. Sorsapuistokin taisi verottaa asiakkaita aika paljon. Eivät ihmiset tietenkään löydä tuotteita, jos eivät tule edes sisälle rakennukseen.

En ole nettijulkkis, joten olen saanut tuottoni yleensä nimenomaan satunnaisilta ohikulkijoilta. Kun taidekuja oli nyt niin syrjässä, suuri osa siellä kävijöistäkin luultavasti tuli etsimään jotain tiettyä. Toisaalta en ollut ehtinyt tehdä niin paljoa myytävääkään kuin olisin halunnut - edelliskerralla myin käsitöitä ihan hyvin, nyt minulla oli vain parit postikortit, tarroja ja Vincentin gauntlet mainoksena. No, tiedänpähän keskittyä taas jatkossa pehmoihin ja muihin pikkuväkerryksiin. 'D
Kiitos kuitenkin kovasti kaikille, jotka tulivat tervehtimään, kehuivat tai ostivat jotain! Kyllä sekin lämmittää kovasti että joku tykkää tekeleistä, vaikkei kuluttaisikaan siihen varojaan. :>

Kolmen-neljän maissa lähdin käymään kaupassa Lefrinin ja Porkkishin kanssa ja eksyin sille tielleni aika pitkäksi aikaa, kun kävin samalla vilkaisemassa Sorsapuiston meininkiä ja tervehtimässä mm. Dashia, Susi Iteä, Subbia, uudestaan Voronaa ynnä muita ihmisiä. Lauantain ohjelman missasin oikeastaan täysin, koska en ollut kauheasti edes vilkuillut ohjelmakarttaa kun olin varautunut istumaan koko päivän aloillani.
Kävin vielä kiertämässä muiden taiteilijoiden pöytiä (mukaan tarttuivat mm. Weenyahin tekemä Habanestro-kännykkäkoru, tosi söpöt origami-korvakorut, pari sarjakuvaa ja muutama printti) ja ehdin istua pöydässä vielä hetken ennen kuin aloimme pakkailla tavaroita.

Conin sulkeuduttua valtasimme deittiläisten kanssa pienen nurmikkopläntin syrjemmältä ja kävimme käsikirjoitusta ja muita käytännön asioita läpi. Tunnin harjoitusten jälkeen lähdimme kipittämään Lefrinin ja Porkkishin kanssa Marusekiin, sillä Susi Ite oli varannut sieltä isommalle porukalle teehuoneen. Olimme harjoitusten takia jonkin verran myöhässä ja suurin osa oli jo syönyt kun pääsimme paikalle, mutta eipä tuo mitään - ravintola oli vallan hurmaava, seura mainiota ja ruoka todella hyvää (keittiössä oltiin kuulemma taisteltu samurai-hengellä ettemme joutuisi odottamaan pitkään, emmekä kyllä ihmeeksemme joutuneetkaan). Tarjoilijakin oli hirveän mukava, pitää tehdä tästä Tampereconien perinne. ...ja minun pitää opetella syömään puikoilla ennen sitä...

Se oli niiiiiin hyvää...! ;w;

Kymmenen maissa palasimme Lefrinin kanssa hotellihuoneelle, vaihdoimme viimein cosseista yöpukuihin ja aloimme pänttäämään käsikirjoitusta sekä viimeistelemään univormujamme. Noin tunnin päästä Vorona & co. palasivat takaisin, olivat olleet iltabileissä. En muista monelta pääsin nukkumaan, mutta nukahdin joka tapauksessa melkein heti kun pää osui tyynyyn.

Sunnuntaiaamuna taas pikameikkaus ja kahdeksalta marssi kohti Tampere-taloa. Meidän piti luovuttaa huone kahdeksitoista, joten jouduimme ottamaan tavarat mukaan (en vieläkään tajua, miten onnistuin pakkaamaan matkalaukkuni niin painavaksi viikonloppureissua varten). Pääsimme perille etuajassa ja kävimme muita deittiläisiä odotellessamme jälleen käsikirjoitusta läpi Lefrinin, Porkkishin ja Namibbon voimin.
Muu porukka saapui noin yhdeksäksi ja pääsimme sisään säätämään esitystämme (siis heti CANDY*LOVEn soundcheckin jälkeen).
Kymmeneltä yleisöä alkoi valua sisään ja saimme aloittaa shown. Teemana meillä oli tosiaan Ouran High School Host Club, deittiohjelman formaatista selitin jo ehkä tarpeeksi kahdessa edellisessä entryssä. Yleisesti ottaen ohjelma sujui ihan nätisti muutamia jäätymisiä lukuun ottamatta ainakin kun ottaa huomioon, ettei juuri kukaan ollut ehtinyt harjoitella käsikirjoitusta kunnolla... Nyt muistimme pyytää jopa kaksi mikkiä, ehkä ensi kerralla niitä irtoaa kaikille esiintyjille. ''D
Kiitos ihan älyttömästi deitin takapiruille, muille hosteille, kaikille osallistujille ja yleisölle, joka oli mukana ihan täysillä. Oli kunnia olla mukana tekemässä tätä. ;w; (mut seuraavalla kerralla ollaan pliis aikaisemmin liikkeellä, nyt hajoili stressiin yksi jos toinenkin ja kyllä tosta esityksestä näkee että oltaisiin voitu harjoitella enemmän :c).

Deitin jälkeen kävin Lefrinin avustuksella vaihtamassa Gwendolynin päälle ja sieltä taidekujalle viemään kavereille vaihtokassaa. Olin jo ajatellut etten istuisi siellä sunnuntaina, mutta siellä tajusin etten tosiaan edes voisi - Gwenin helmat veivät liikaa tilaa, en olisi mahtunut istumaan pöydän taakse. Annu ja Johis kumminkin suostuivat pitämään meikäläisenkin töitä näytillä koko päivän ja kun illemmalla kävin hakemassa romuni pois, erityisesti gauntletista oltiin kuulemma kyselty paljon. Miten minulle käy aina niin, että minua tarvittaisiin juuri silloin kun en ole pöydän lähettyvilläkään...

No, joka tapauksessa siirryimme Lefrinin kanssa YumiKoyukin seuraan, koska meillä oli tosiaan ollut sunnuntaille sovittuna isompikin Odin Sphere -ryhmä. Lähes kaikki tipahtivat ryhmästä pois aikataulun, talousongelmien tai muiden henkilökohtaisten syiden takia enkä itsekään saanut armoriversiota tehtyä, mutta halusimme joka tapauksessa ottaa edes parit kuvat. Siinä sivussa ehdin käydä tunnustamassa Rimpulle seuraavani RECosplayta ja fanityttöilin Trinoden Gwendolyniä, joka on edelleen imho parhaita mitä maailmalta löytyy. Anteeksi kummallekin jos olin hirveän kankea, ujostelen aina alussa uusia ihmisiä ja erityisesti sellaisia, joita katson ylöspäin. ;-;

Palloilimme siinä aika pitkään ja juttelimme niitä näitä, ennen kuin oikeasti pääsimme etsimään paikkaa jossa photoshootata. Miehityksemme oli tosiaan YumiKoyuki, Trinode ja minä puvuissa, Lefrin, Porkkish ja Lirlys kameroiden kanssa. Myös Kangaskasa liittyi jossain vaiheessa seuraamme.
En ole vielä saanut kaikkia kuvia, mutta näin jo osan ja uskallan luvata, että siellä on aika siistiä materiaalia. :D Teen kunnon kuvapostauksen jahka olen saanut loputkin kuvat. Sitä odotellessa voitte nauttia tästä:

Lefrin kuvaa, Kangaskasa avustaa, YumiKoyuki poseeraa ja allekirjoittanut nauraa vieressä.

Mitä Traconista siis jäi käteen taidekujatuotteiden lisäksi? Ainakin muutama uusi tuttavuus ja läjä ihan hyviä muistoja. Ohjelmasta en sano mitään koska en omani lisäksi missään muussa ehtinyt käydä (se ainoa must-see-peruukkiluentokin kun oli tungettu samaan aikaan deitin kanssa - kiitti nyt tästä, vielä silloin kun sovittiin aika ohjelmavastaavien kanssa samaan aikaan ei mennyt muuta cosplay-ohjelmaa :<). Vesipisteet oli jees, narikka oli tosi jees, tapahtumapaikkakin oli jees vaikka olisinkin ehkä tykännyt useammista opasteista. Minua kiinnosti myös ihan hirveästi se Tracon Quest, mutten ehtinyt kiireideni takia varsinaisesti pelaamaan missään vaiheessa. Ehkä joku toinen kerta...!

Isoimpina miinuksina keksin ehkä sen, että tapahtuma loppui hirveän nopeasti (etenkin kun on tottunut siihen, että Traconissa hengaa ties miten pitkään) ja sen, että ainakaan meidän kohdallamme info järjestäjien kanssa ei kulkenut mitenkään erityisen hyvin. Olimme esimerkiksi todella pitkään pimennossa siitä, että isoimman työn tehneet deittiläiset saivat ilmaisen sisäänpääsyn molemmille päiville (itse asiassa emme olisi tienneet siitä lainkaan, ellei Lirlys olisi maininnut) ja aika pitkään sai säätää sitäkin, pääsemmekö aamusta katsomaan pientä salia ennen ohjelmamme alkamista (se kun ei illalla kuulemma missään nimessä onnistunut).

Kuumuudesta en valita, koska se ei ole millään tapaa tapahtumajärjestäjien vika ja pääsin itse loppupeleissä aika vähällä, vaikka pitkät peruukit hiostivatkin kumpana päivänä ihan kivasti.

PS. Siivoilin vähän tagejani, toivottavasti ne ovat nyt vähän selkeämpiä. Olisi myös ihan kiva säätää jotain uutta ulkoasua kun olen niin kyllästynyt nykyiseen, millaista värimaailmaa arvon lukijat haluaisivat katsella?

Kuvaajakrediitit: Lefrin, Porkkish

Fanipalvelua crossoverin keinoin 2/2

2010-07-07T18:59:00.000+03:00

Cosply-deitti kulkee pitkälti kierrosten kysyjien ja vastaajien varassa, vaikka olemmekin alkaneet tuoda pieniä välinäytöksiä mukaan. Osallistujilla on siis melko suuri vastuu esityksen kulusta, sillä vaikka lonkeroläpän heittäminen voi olla jonkun mielestä hauskaa, se syö koko ohjelman uskottavuutta mikäli esiintyjä käyttäytyy kovin out of character (ja imho sen tyyppiset vitsit alkavat hiljalleen käydä vanhoiksi - ellei hahmolla oikeasti ole sen sanomiseen jotain hyvää syytä).
Aivan loistavana esimerkkinä hahmoeläytymisestä mieleeni on jäänyt esimerkiksi Animecon VI:n deittiohjelmassa esiintynyt Belldandy, jonka esityksen olisin halunnut linkittää tähän mutta valitettavasti sitä ei näemmä ole YouTubessa. :c Linkkaan myöhemmin jos Unita sen sinne lisää.

Osallistujia rohkaistaan värittämään myös omia esityksiään jollain tapaa. Animecon VII:n Deittiohjelman randomkierroksen Zangoose asteli lavalle pienen Pokémon-taistelun siivittämänä ja useammin kuin kerran osallistujilla on ollut yleisössä kaveri, joka cosplayaa samasta sarjasta ja on voinut omalla paikallaan eläytyä mukaan esimerkiksi elein tai kommentoimalla jotain sopivaan väliin kuitenkaan itse showta häiritsemättä. Tällaista lisää! Meille järjestäjille saa toki lähettää vaikka etukäteen sähköpostia asiasta, jos mielessä on joku kiva pieni toteuttamiskelpoinen idea.

Kuten entryn otsikostakin voinee päätellä, deittishow on jossain määrin myös fanservice-ohjelma. Fanservicestä ja sanan erilaisesta ymmärtämistavasta ranttasin jo jonkin verran Desuconin raportissanikin ja yritämme deitin kanssa pitää samaa linjaa - pysyä hyvän maun rajoissa, siis. Yleisössä on toisinaan istunut kuitenkin nuorempaakin väkeä, vaikka muutaman tapahtuman ohjelmakuvauksessa meillä on ollut ikärajasuositus. Kysyjien ja vastaajien improvisointiinhan emme enää voi lavalla kauheasti vaikuttaa, mutta jos ennakkokysymyksissä on ollut jotain turhan yliampuvaa, olemme voineet pyytää uutta kysymystä tai toisenlaista muotoilutapaa.

Tämän pidemmälle ei servussa mennä. Tamaki on kauhuissaan ja Haruhi naamapalmuaa, mutta annetaan nyt kaksosille anteeksi - hey, it's what they do!

Mainitsin kirjoituksen ensimmäisessä osassa, miten deitin yaoi-viboille tunnutaan joskus laittavan hiukan liikaa painoarvoa. Viimeisimmässä deittishowssa siirsimme shounen-ai-kierroksen taktisesti viimeiseksi suunnitelluksi kierrokseksi jotteivät ihmiset lähtisi nyt kesken pois, kuten esimerkiksi edeltävässä Animeconin deitissä kävi (mikä oli kovin harmillista - ainakin omasta mielestäni viimeinen randomkierros oli koko shown paras).
Kyllä minä ymmärrän että poikarakkaus on suosittua, mutta olisi kiva jos muutkin kierrokset saisivat enemmän arvostusta niin yleisöltä kuin osallistujilta. On nimittäin fakta, että tällä hetkellä suurin osa deittiin ilmoittautuneista cosplayaa (tai lähinnä crossplayaa) miehiä ja harvemmat mukaan ilmoittautuvat naiset edes haluavat shoujo-ai-kierrokselle. Moni pyytää päästä nimenomaan heterokierrokselle ja useampi tuntuu olevan aika vastentahtoinen, kun heiltä kysytään olisiko shoujo-ai-kierros kuitenkin ookoo. Koska siis jotain tyttörakkautta, hyi iik, ihan kamalaa! ;o Jos hahmolla taas on oikeasti joku syy vihata sukupuoltaan niin ehkä sitten ymmärtäisin, mutta siitäkin luonteenpiirteestä voisi nyhtää esitykseen jotain ihan jännää ~draamaa~.

Tracon V:ssä vähän säädettiin ja laitettiin meikäläinen kysyjäksi. Jos joku ei tiedä, Haruhi on siis oikeasti tyttö joka crossdressaa poikaa.

Jokainen voi itse päätellä, onko tämä nyt shoujo-ai- vai heterokierros vai mitä.

Mainost mainost: jos siis koet että sinulla olisi edes vähän esiintymiskykyä ja jokin kiva cosplayattava naishahmo, harkitse toki ilmoittautumista seuraavaan deittiin shoujo-ai-kierrokselle! ;3 Ei sillä, saa niille muillekin kierroksille oikein mielellään tulla, sillä deitistä toiseen ilmoittautumislistalla tuntuu olevan aikalailla samoja nimiä. Eikä tässä tietenkään mitään suoranaisesti pahaa ole, etenkään jos olemme aiemmin todenneet kyseiset esiintyjät improvisaatiokykyisiksi, mutta olisi ihan kiva nähdä lavalla myös uusia naamoja.

Kaiken kaikkiaan Cosplay-deittiä on ollut tosi kivaa olla toteuttamassa kaikesta ylimääräisestä stressistä huolimatta. Siinä näkee coniakin vähän eri kuvakulmasta, kun on jollain tapaa mukana sen tekemisessä. Biitti lupasi kirjoittaa itse deitin kehittelyprosessista tarkemmin joten en ala siitä erikseen selittää, mutta jos jollakulla lukijoista heräsi kysymyksiä tai ajatuksia, meitä saa vapaasti heittää palautteella.
Menneitä deittejä voi katsella Unitan YouTube-kanavalta ja osallistujia haetaan Aniki-keskustelualueilta (tarkemmin tapahtumat --> conit ja festarit) yleensä noin kuukautta ennen tapahtumaa, jossa deitti pidetään. ;3

Kuvaajakrediitit: Minorea

Fanipalvelua crossoverin keinoin 1/2

2010-07-06T22:04:00.003+03:00

Olen pari viimeistä päivää hakannut äf vitosta Anikin foorumeilla, Irc-gallerian cosplay-yhteisöissä sekä Ani.mussa traconraportteja metsästäen. Syy on yksinkertainen; olin pitkästä aikaa järjestämässä ohjelmaa (Cosplay-deittiä, kuten edellisessä merkinnässä mainitsin) ja yritän bongailla siitä mahdollisimman paljon mainintoja. Palautteellahan sitä kehitytään ja tämänkertainenkin edellistä huomattavasti toimineempi formaatti oli saatu aikaan nimenomaan edeltäneiden deittipalautteiden perusteilla.

En tahdo julkaista omaa varsinaista conraporttiani ennen kuin olen saanut käyttööni tiettyjä kuvia, mutta sain tästä mukavan aasinsillan puhuakseni ohjelmasta muuten vähän enemmän.
Entry uhkasi venyä liikaa, joten päätin napsaista sen kahteen osaan. En oikeasti sano ensimmäisessä osassa mitään hirveän tärkeää, joten sen voi hyvällä omatunnolla skipata mikäli tekstiseinä hirvittää. Toisessa osassa puin enemmän ohjelmasta heränneitä ajatuksia, nyt käyn läpi lähinnä historiaa ja sitä, mikä deittishow on.

Moni ei tunnu tietävän, että Cosplay-deitti on kulkenut pitkään ainakin suurin piirtein samalla järjestäjäporukalla. Ainakin juuri Anikin puolelta olen huomannut pariin otteeseen vakiporukkaan liittymättömiltä ihmisiltä pyyntöjä päästä järjestämään ohjelmaa - missä ei kai sinäänsä ole mitään pahaa, jos oma poppoomme ei ole tapahtumaan menossa deittiä vetämään. En muista, että vielä olisi sattunut kiusallisia päällekkäisyyksiä (kuten aikoinaan mm. Visual Gayn ja FFFightin kanssa on käynyt), mutta ajatus sellaisesta ei tunnu hirveän kivalta. Ehkä sitten olen ohjelmasta vähän mustasukkainen, mene ja tiedä.

Lyhyesti selitettynä Cosplay-deitti on Napakympin tyylinen "seuranhakuohjelma" anime/manga/videopeli/you-name-it-hahmoille. Vielä emme tosin ole saaneet tietoomme, että yksikään ohjelmassa syntynyt pari olisi oikeasti pysynyt yhdessä, joten kyse on nimenomaan yleisön viihdyttämisestä miedon fanservicen ja crossovereiden avulla. Osallistuja on hahmo, ei cosplayaaja.
Pyrimme järjestämään tasapuolisuuden nimissä hetero- shojo-ai- ja shonen-ai-kierrokset, sekä ajan salliessa randomkierroksen yleisöstä. Yksi kysyjä haastattelee sermin takaa kolmea vastaajaa ja valitsee näistä lopuksi yhden deitikseen - ja jutun jujuhan piilee siinä, ettei kysyjä näe vastaajia. Kahdessa viime deitissä meillä on ollut mukana myös Biitin tekemä käsikirjoitus maustamassa esitystä.

Unita ja Elina suunnittelivat ensimmäistä deittiä vuoden 2007 Animeconiin inspiroituneena rapakontakaisen Anime Bostonin ohjelmasta. Olin tuolloin ilmoittautunut vastaajaksi, mutta liikkeellä oltiin liian myöhään, deitti ei saanut sisätiloja ja sen järjestäminen kariutui vesisateeseen ja yhteydenpito-ongelmiin.

Ensimmäinen järjestetty Cosplay-deitti näki päivänvalon kolmannessa Traconissa vuonna 2008 (itsehän tulin mukaan järjestäjäporukkaan vasta vuotta myöhemmin, mutta olen ollut molemmissa aiemmissakin deiteissä mukana vastaajan roolissa). Mary juonsi, Unita, Usoda, AmiRose ja Elina (joka ei tosin päässyt coniin asti) toimivat taustapiruina. Itse cosplayasin Utawarerumonon Hauenkuaa ja muistan vieläkin, miten ennen ohjelman alkua panikoimme järjestäjien kanssa kun iso osa ilmoittautuneista ei saapunut paikalle. Jo ensimmäiselle kierrokselle piti napata yleisön joukosta Roxas paikkaamaan puuttuvaa esiintyjää (kiitos, YumiKoyuki! ;_;). Tila oli kamalan pieni ja yleisöä vähän, mutta itse esiintyminen ja muiden esitysten seuraaminen oli silti hauskaa. Aika tosin loppui kesken, 45 min kolmelle kierrokselle oli liian vähän.

Seuraava deittiohjelma järjestettiin tulevana kesänä vuoden 2008 Animeconissa (käytän nyt pelkästään termiä Animecon koska koen, että deitti on kuitenkin enemmän Animeconin kuin Finnconin ohjelmaa vaikkei kukaan olekaan kieltänyt scifihahmoja osallistumasta). Enkel juonsi, tila oli suurempi, yleisöä enemmän ja aikaa liiaksi. Osallistuin taas vastaajana (Kingdom Heartsin Atlantica!Sorana) ja muistan lähinnä sen, että kierroset vain jatkuivat jatkumistaan. En jaksanut jäädä katsomaan kaikkia.

Tunsin pääjärjestäjämme Unitan muutakin kautta ja kaiketi jossakin animeseuran kokouksessa tuli puheeksi, ettei seuraavaan deittiin ollut juontajaa. Tarjouduin käytettäväksi ja päädyin hommaan. Ongelmana vain oli, että seuraava deittiohjelma oli tarkoitus pitää Tracon IV:ssä ja pukusuunnitelmani sinne oli Final Fantasy VII:n Vincent Valentine. Olimme yhtä mieltä siitä ettei hahmo toimisi yksinään, joten laitoimme Anikin foorumeille hakemuksen ja löysimme Renoa cosplayaavan Biitin. Kehittelimme pienen alkujuonen ja jonkin verran etukäteen sovittuja repliikkejä, mutta kokonaista käsikirjoitusta meillä ei vielä ollut. Tapahtumapaikalla yleisöryntäys kuitenkin yllätti meidät täysin - kuuleman mukaan kaikki halukkaat eivät mahtuneet ohjelmatilaan.

Jossain tässä vaiheessa taisimme saada myös hiukan ikävän yaoi-lätkän otsaamme. Voin vakuuttaa, että jos joku alkoi juontomme jälkeen shipata Renoa ja Vincentiä, oli sen parin "fanservice" tahatonta ja kyllä ihan katsojan silmissä (mutta toisaalta niin se taitaa vähän mennä alkuperäisissäkin lähteissä).
Olemme muutenkin hiukan ärsyyntyneitä siitä, miten jotkut tuntuvat arvostavan vain shonen-ai-kierrosta vaikka yritämme parhaamme panostaa niihin kaikkiin, mutta tästä lisää myöhemmin entryn jatko-osassa.

Vanha järjestäjäporukka ilmeisesti tykkäsi Biitistä ja minusta, joten saimme jäädä remmiin ja hostasimme seuraavan deitin Animecon VII:ssä (tiimin vahvistuksina myös Misa-Ai ja Juusto). Tällä kertaa teemana oli Fullmetal Alchemist ja meillä oli kokonainen käsikirjoitus kierrosten väliin. Ilmeisesti myös useampi oli nyt kuullut ohjelmastamme, koska osallistujaehdokkaita oli yli 30 kappaletta. Tämä johti siihen, ettemme raaskineet karsia kaikkia pois vaan nostimme vastaajien määrän neljään ja lisäsimme normikierrosten lisäksi random-kierroksen (jolla osallistujien sukupuolet olivat sekaisin ja mukaan mahtuivat mm. Pokémon ja Hetalia-maa). BZZZT. VIRHE. Ohjelma venyi pahasti ja ihmiset puutuivat toistoon. Myös tila (päälava) oli akustiikaltaan aivan järkyttävä, juontajilla oli vain yksi mikki mikä hidasti väliesityksiä aika pahasti ja sermi oli niin suuri, että vain suoraan lavan edessä istuvat näkivät kaikki osallistujat kunnolla.

Tästä ei puhuta.

Ja nyt viimeisimpänä vedimme Cosplay-deitin taas vasta järjestetyssä Tracon V:ssä teemanamme Ouran High School Host Club. Perusporukassa olivat mukana jälleen Unita, Elina (joka tosin ei taaskaan päässyt coniin), Mary, Biitti ja minä, ja lisäksi halusimme mukaan kaikki hostit joten pientä kaverivärväämistä piti tehdä (kiitos Lefrin, Noora, Porkkish ja Namibbo uhrautuvaisuudestanne!). Suurempi väki takasi toki enemmän säätöä, mm. yhden viime hetken peruutuksen. Yllättäen saimme vain 14 osallistujahakemusta, joten meidän oli hiukan säädettävä että saimme shoujo-ai/piiloyuri/epämääräiskierroksen mukaan kun emme sitä tahtoneet poiskaan leikata.

Myönnän itse seonneeni vuorosanoissa pariin otteeseen ja jäätyneeni muuten ainakin kerran, mutta hyvää palautetta olemme silti saaneet tähän asti ja onneksi Biitti pelasti tilanteet improtaidoillaan. ♥
Tila oli tällä kertaa oikein hyvä, saimme valoefektejäkin mukaan eikä kukaan tainnut jäädä salin ulkopuolelle. Olimme palauttaneet vastaajien määrän takaisin kolmeen ja vähentäneet kysymyksiä kymmenestä kuuteen-seitsemään kappaleeseen, joten aikakin meni varsin nappiin. Ehdimme järjestää yhden randomkierroksen yleisöstä, saimme ohjelman päätteeksi otettua kaikista osallistujista yhteiskuvia ja ehdimme silti ajoissa pois seuraavan ohjelman jaloista.

Pyrimme kehittämään ohjelmaa jatkuvasti, joten risuja ja ruusuja saa erittäin mieluusti antaa. Toivottavasti kehityksemme myös näkyy, ainakin itse pidän viimeisintä deittiohjelmaamme myös onnistuneimpana. :)

Kuvaajakrediitit: Mika Valtonen, Timo Virtanen ja Kio_

Kiitti tästä, alitajunta

2010-06-29T20:36:00.002+03:00

Normaalisti stressitaso pukujen kanssa nousee samaa tahtia tapahtuman lähestytessä, tässä ei ole mitään uutta. Itse tiedän stressimittarin nousseen punaiselle siinä vaiheessa, kun tapahtumat alkavat eksyä uniini.

Yhteistä unille on aina tapahtumapaikan kummallinen muutos (olen uneksinut mm. Traconin kerrostaloasuntoomme ja Finncon-Animeconin Linnanmäelle) ja se, etten ole saanut pukujani valmiiksi. Joko olen mystisesti unohtanut tehdä asun ja saan jostain tietää että tapahtuma onkin nythetitänään (jolloin yleensä alan tuskanhiessä vääntää sitä parin tunnin deadlinella) tai asusta puuttuu jokin olennainen osa jonka olen saattanut korvata jollain vähemmän edustavalla (kuten kylpypyyhkeellä).
Niissä parissa tapauksessa kun olen mennyt kisaamaan, unissa asusta on varastettu/kadonnut osa tai osia ja sitten on pitänyt lähteä Eeppiselle Matkalle niitä etsimään.
Onko kellään lukijoista vastaavanlaisia kokemuksia? Olisi kiva kuulla, unet ovat aina niin hieno puheenaihe.

Ennen Desuconia näin kaksi Desu-unta ja yhden Tracon-unen, mutta nyt olen yllättäen nukkunut yöni ilman cosplaypainajaisia vaikka lähtöön on alle viikko aikaa. Ehkä tämä kertoo jotain siitä, että saattaisin kerrankin olla omalla mittapuullani edes vähän aiemmin liikkeellä? Hyvin luultavasti yritän vielä ainakin torstai-iltana vääntää jotain valmiiksi, mutta lähtö Tampereelle tapahtuu perjantaina ja olisi aika bueno, jos saisin sen päivän keskittyä pakkailuun ilman asustressiä.

Mitä itse asuihin tulee, pyrähdän lauantaina paikalle Phoenix Wright: Ace Attorneyn lounasleidinä eli Angel Starrina (vas.), sunnuntaina olen aamusta hetken ~*salaisessa*~ asussa ja vaihdan sitten pienen ryhmän seuraksi Odin Spheren Gwendolyniksi äitinsä mekossa (oik.), eli samaan pukuun mitä käytin mm. Bakaconissa. Tarkoitus oli alun perin tehdä armori, mutta tulin siihen tulokseen ettei aika riittäisi millään. Toivottavasti ensi vuonna...!

---

Yllä olevan tekstin kirjoittamisesta on kulunut nyt nelisen päivää ja olen kumma kyllä edelleen säästynyt unilta, vaikka eteneminen on tuskaisen hidasta (niin, miksi olen kirjoittamassa tätä enkä nuppineulaamassa hamekangastani?). Ehkä vain uskottelen itselleni tarpeeksi vakuuttavasti olevani hyvässä vaiheessa, vaikken oikeasti ole.

Traconin ohjelmissa en taida kauheasti ehtiä pyöriä, lauantaina istun ainakin lähes koko päivän taidekujalla myymässä (saa tulla moikkaamaan!) ja sunnuntaina aamulla hostaan taas Biitin kanssa Cosplay-deittiä (johon tuo salainen asu tulee, sitä stressaan ehkä eniten). Taidekujapöytä on varattu myös sunnuntaille, mutta saa nähdä, kuinka paljon jaksan sen takana istua.

Bentoboksit ovat vielä kartonkeina, mutta kyllä tämä tästä. Sisulla jos ei muulla. >:I

Silitysrautaweftit

2010-06-21T15:53:00.002+03:00

Jouduin lisäämään peruukkiin kuitua ensimmäisen kerran kuukausi sitten (yhtä jesarilisäkettä kolmen vuoden takaa ei lasketa). Yritin selailla ahkerasti tutoriaaleja, mutta lähes kaikki neuvoivat ompelemaan ja pelkäsin kamalasti, että vain sotkisin kuidut ja/tai tukkisin ompelukoneen. Sitten oli tietysti monien tietämä Katie Bairin no-sew-tutoriaali, mutten osannut suomentaa käytettävän aineen nimeä enkä jaksanut lähteä sitä etsimään.
Sen sijaan löysin kaapista ylimääräisiä tukikangaspaloja ja päätin kokeilla vaihtoehtoismetodia niitä hyödyntämällä. Hommahan peräti toimi, joten yleisön pyynnöstä päätin kyhätä tänne jonkinlaisen tutoriaalinpoikasen.
Pahoittelen etenkin jälkimmäisten kuvien huonohkoa laatua, tuossa vaiheessa alkoi olla huono valo. Kuvat saa klikattua isommiksi.

Tarvikkeet:
- peruukkikuitua
- liimapintaista (tuki)kangasta
- leivinpaperia
- sakset
- silitysrauta ja -lauta
- ompelukone ja lankaa
(- kampa)

Ensin leikkasin liimapintaisesta tukikankaasta kaksi sopivanlevyistä ja -mittaista suikaletta. Asetin silitysraudalle suojaksi palan leivinpaperia, sen päälle ensimmäisen suikaleen (liimapuoli ylöspäin, luonnollisesti) ja sen päälle kuidut. Suljin voileipäni samalla tavalla; toinen suikale (nyt liimapuoli alaspäin, niin että kuidut jäivät suikaleiden väliin) ja toinen leivinpaperi suojaksi. Öh, en osaa selittää fiksummin, mutta tällainen siellä leivinpapereiden välissä pitäisi siis olla.

Sitten vain silittelin kivasti tuosta punaisten katkoviivojen sisältä, eli siitä kohtaa, missä tukikangassuikaleet menevät. Lämpötila ja aika kaiketi vaihtelevat tukikankaasta riippuen, itse heitin raudan täydelle teholle ja yksinkertaisesti pidin rautaa aina yhdessä kohtaa niin kauan, että kuitu ehti sulaa kankaiden väliin (kannattaa siirtää rautaa viimeistään siinä vaiheessa, kun kuitu alkaa kärytä... 'D).
En muuten tiedä, toimiiko tämä heat resistant -peruukeilla. Kai nekin jossain lämpötilassa sulavat...

Weftit olisivat saattaneet ainakin periaatteessa kestää noinkin, mutta päätin vielä varmuuden vuoksi siksakata suikaleiden alareunat.

Tein suikaleistani vähän turhan leveitä (tajusin liian myöhään, että ne näkyvät peruukista jos eivät ole ohuempia), joten leikkelin osan pois. Joo, aika ihkupihku tuo meidän kylppärin lattia...

Ja lopuksi kampasin kuidut nätimmiksi. Laitoin alle leivinpaperin irtohiusten varalle, mutta se olikin aika turha - hiuksia irtosi ehkä yksi tai kaksi. Vertailun vuoksi vasemmalla kammattuja kuituja, oikealla kampaamattomia.
Jos peruukkia muuten värjää, kannattaa tehdä weftit ensin - samalla saa valkoisesta tukikankaasta oikean värisen. Itse en viitsinyt lähteä tuon enempää räpeltämään, peruukkini on sen verran vaalea etteivät nuo näy. Tummaan peruukkiin kannattaa luonnollisesti käyttää mustaa tukikangasta ja sitä rataa, kyllä te tiedätte.

Siinäpä se. Jos on kysyttävää tai kommentoitavaa niin kommentoikaa ihmeessä. Aikaa ei mennyt koivin kauaa neljän tuollaisen tekemiseen, reilu tunti suurin piirtein. Tässä vielä pakollinen ennen-jälkeen kuva peruukista (ja naamarista), itse weftien kiinnitystä en kuvannut.

Desu desu, zawa zawa

2010-06-15T20:54:00.004+03:00

Desucon-viikonloppu Lahdessa ohi. Nyt kun olen saanut levähtää pari päivää ja pyöritellä päänsisäistä ajatuskarttaa, on hyvä kirjoittaa mitä tapahtumasta jäi mieleen ja käteen.

Vaikka kavereiden näkeminen onkin kivaa, alan itse olla jo kyllästynyt pelkkään conhengaamiseen ja kaipaan sen lisäksi oikeasti jotain ohjelmaa - erityisesti, jos tapahtumassa on sisäänpääsymaksu. Ja ohjelmaahan Desuconissa onneksi/pahaksi riitti; kun aiemmin katselin ohjelmakarttaa sillä silmällä, mietin vain missä ihmeen välissä ehtisin käydä syömässä. Kiinnostavaa nähtävää kun olisi ollut aina avajaisista pikkutunneille saakka.
Kaiken kaikkiaan neljästätoista kiinnostaneesta ohjelmanumerosta kävin katsomassa noin seitsemän ja puoli. Osittain karsiutuminen johtui päällekkäisyyksistä, osittain siitä etten ohjelman alkamishetkellä jaksanutkaan raahautua saliin.

Ensinnäkin ennakkolippusysteemi toimi loistavasti. Säikähdin ensin pitkähköä jonoa, mutta se kulki todella ripeästi eteenpäin ja pian olimme jo sisällä. Lauantai oli ollut tarkoitus aloittaa avajaisilla ja Haruko Momoin ohjelmalla, mutta jumituin seurustelemaan kavereiden kanssa ja aika katosi mystisesti johonkin. Kävinkin siis sillä ajalla pyörähtämässä myyntipöytäsalissa tavan vuoksi, vaikka mitään en pienen budjetin takia ajatellutkaan ostaa.

Fukumoton talkshown olin kuitenkin pättänyt nähdä sillä ylläripylläri Kaiji kuuluu lempisarjoihini, joten yhden maissa suuntasin nokan kohti pääsalia. Alkupään videopätkä oli hauska lisä (hihittelin itsekseni Emlanin nimelle fanituotoksissa, sillä hän taisi itsekin olla jossain päin salia), herran elämäntarinaa kuunteli mielellään ja livepiirtäminen oli hauskaa katsottavaa.

Fukumoto tosiaan lahjoitti kuvat yleisön Kaiji- ja Akagi-sarjoista cosplayanneille (hahmoina Kaiji itse ja jälkimmäinen taisi olla Yukio Hirayama jos en ihan metsään tulkinnut), joista etenkin Kaijia olin jo fanityttöillyt aiemmin vähän kauempaa. Se nenä! <3

Fukumoton jälkeen käväisin taidekujalla. Jos ostan conista jotain, ostan sen yleensä ihan periaatteesta juuri taidekujalta ja paljon hienoja alemmuuskomplekseja aiheuttavia töitä siellä olikin taas tänä vuonna, mutta budjetti iski taas vastaan ja kävin lähinnä moikkaamassa tuttuja.

Mainitsin jo edellisessä entryssä, miten positiivisesti yllättynyt olin Eurocosplay-karsintojen ja cosplaynaytöksen tasosta. Pelkäsin hieman aikaisten WCS-karsintojen kaltaisia purjonpyörityksiä, mutta kisassa ei ollut mitään sinne päinkään. Niin pukujen kuin esitysten taso oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suorastaan huima! Ihmiset alkavat selvästi ymmärtää eleiden ja ilmeiden liioittelemisen arvon ja esitykset, joissa käytettiin huulisynkkausta se onnistui just eikä melkein, eli ei vain auottu suuta vaan oltiin oikeasti vaivauduttu opettelemaan ääniraita ulkoa. Ehkä sen verran pitää laittaa noottia, että muutamaan otteeseen piti miettiä saako jo taputtaa, kun esityksessä ei välttämättä ollut mitään kunnollista loppuhuipennusta. Samoin se kyllä näkyy yleisöön, jos esitystä ei ole harjoiteltu kunnolla eikä tiedetä, kuinka paljon puvun rajoitteissa voi todella liikkua.
Tuomareiden päätös oli takuulla vaikea, mutta henkilökohtaisesti en voisi olla voittajakolmikkoon tyytyväisempi. Heille vielä kertaalleen kovasti onnea! Nyt kun vielä saataisiin tämä taso WCS-karsintoihin...!

Kuten sanottu, myös näytöksen taso oli hyvä. Mieleen jäivät erityisesti Moonlight Masqueraden soma esitys sekä Soul Calibur IV -ryhmä. Aiemmin on tuntunut vallitsevan joku ihmeellinen uskomus, että vain tanssikoreografia (...jos sekään...) pitää harjoitella ja taisteluksi riittää pelkkä jotain sinnepäin hutkiminen. Näinhän se ei tietenkään ole, joten ihanaa että joku ymmärtää myös hyvän ja opetellun taistelukoreografian päälle! En vieläkään ihan ymmärrä, miksi sillä ensimmäisellä puvulla on pakko osallistua näytökseen tai miksi puhetta sisältävässä esityksessä ei voi käyttää mikkejä, mutta onneksi en ainakaan itse kuullut mitään typeriä heittoja yleisöstä.
Ja pisteenä i:n päälle Rimpun juonto oli jälleen kerran loistava.

Cosplayohjelman alkaminen ja loppuminen venyivät, joten voittajan julkaisun jälkeen tuli kiire saada Fukumoton nimikirjoitus. Pikakävelyä Susilavan jonoon ja hetken siinä seistyämme jono pistettiinkin takaa poikki, eli meni aika tiukoille mutta ehdittiin. Missasin piirustuksen yhdellä nopan silmäluvulla (kahdella samalla luvulla olisi saanut sellaisen, heitin ykkösen ja kakkosen), mutta olin aiemmin ostanut E-card-pakan, joten pyysin nimmarin keisariin ja sain lisäksi vielä toisen tavalliselle paperille. En yleensä jaksa kauheasti fanityttöillä julkkiksia, mutta pakko myöntää että oli tuo aika hieno kokemus. :'3

Pitää etsiä jostain sopivat kehykset...

Seuraavana oli vuorossa Esoteoriaa otakuille. Aihe oli kyllä kiinnostava, mutta ihmiset eivät osanneet istua viereikkäin, joten hajapaikkojen takia luennon alku piti seistä. Saimme vallattua kaverin kanssa yhden tuolin kun joku lähti takarivistä, mutta sieltä ei oikein nähnyt tai kuullut mitään. Videotiedostot olisi voinut laittaa samaan kansioon ennen esitelmää, nyt hyppimiseen kului jonkin verran aikaa vaikka luennoitsija pyysikin sitä anteeksi. Lisäksi jotkut klipit olivat omaan makuuni ehkä aavistuksen liian pitkiä ja kun siihen lisättiin vielä päivän mittaan kehittynyt päänsärky, jouduimme lähtemään kesken pois.

Tarkoitus oli käydä tässä välissä syömässä, mutta pizzeriassa oli tunnin jono, lähikauppa oli ehtinyt mennä kiinni ja R-kioskilta sai lähinnä sipsejä ja jäätelöä. Päädyin siis elämään koko conin riisikakku-korvapuusti-dieetillä, kun tapahtumapaikaltakaan ei enää siinä vaiheessa saanut ruokaa. Ehkä ruokakojussa olisi jotain ideaa ensi vuoden tapahtumaa ajatellen? Ovet olivat kuitenkin auki kolmeen asti yöllä. Jos siihen saakka ulkoa saisi vaikka makkaraperunoita tai jotain muuta helppoa ja ennen kaikkea lämmintä sapuskaa, olo pysyisi virkeänä pidempään. Joo, oma vika kun ei tajunnut käydä syömässä aiemmin, mutta kun oli niin paljon jännää ohjelmaa...!

Olin luvannut mennä katsomaan kaverin esitelmää Yaoin ja slashin erot ja yhtäläisyydet, joten palasimme Puuseppään. Toinen esitelmöijä oli selvästi äänessä enemmän kuin toinen, mutta paketti oli kokonaisuudessaan toimiva. Teknisistä ongelmista huolimatta esitelmä jatkui, oli hyvä ettei sitä oltu laskettu pelkän tietokoneen varaan.

Lauantain viimeisenä ohjelmana kävin katsomassa ensimmäisen K-18-ohjelmani, joka oli Yurin synkempi puoli. Jälleen kattava ja informatiivinen paneeli, jota kuunteli mielellään. Kaikkea materiaalia ei kuulemma ehditty käydä läpi, mutta ainakaan minusta paneeli ei tuntunut mitenkään kiirehdityltä tai hoputetulta, joten lyhennykset oli tehty hyvin. Pitää käydä katsastamassa, jos tämä joskus saa jatkoa niiden loppumateriaalien kera.

Sunnuntaiaamun ensimmäinen ohjelma oli Crossplay, concept cosplay ja saabisu -paneeli, josta pidin kenties kaikista näkemistäni perus-puheohjelmista eniten. Alun hermostuneisuudesta huolimatta paneeli lähti hyvin käyntiin ja vaikka panelisteilla tuntuikin olevan joissain asioissa aika samansuuntainen kanta, eivät kaikki vain nyökytelleet joka asiassa samaan tahtiin. Joka tapauksessa aihe herätti itselläni paljon ajatuksia ja uskalsin jopa pariin kertaan avata omankin suuni, vaikka yleensä tyydyn vain kuuntelemaan sivusta.

Eniten paneelista jäi ehkä kismittämään nimenomaan oma huonosti muotoiltu kommenttini fanservice-kuvista. Useimmilla tuntuu tulevan sanasta "fanservice" ensimmäisenä mieleen kaiken maailman pusupiirit ja julkinen lääppiminen, mutta itse ymmärrän sen ensisijaisesti (ja jos sitä itse menen toteuttamaan) miedompana vihjailuna, kuten katseina, kätten pitelynä tai esimerkiksi lähekkäin seisomisena/istumisena.

Imho jotain tällaista fanservicen pitäisi olla.

Sunnuntain photoshootissa Fictionary Aaeruna, Vorona Nevirilinä.

Kun siis totesin, että kun kuvaajalta kysyy haluaako hän fanservice-kuvan vai ihan tavallisen seisoskelukuvan (ja kyllä, seisoakin voi in character, en kiellä sitä), vastaus on "Ihan sama, tehkää jotain," ja poseeraa sitten vaikka käsi kädessä, on turhauttavaa löytää jälkikäteen jostain Irc-galleriasta itsensä kuva missä kuvaaja pahoittelee kun kaikki conkuvat on nyt niin jaajoo. Etenkin vähän tunnetumpien hahmojen kanssa kun voi olla oikeasti vaikea päätellä, kummanlaista kuvaa tuo nyt olisi tosissaan halunnut. "Tehkää jotain" on tulkittavissa aika monella tapaa, etenkin jos tulee itse siitä lähtökohdasta, että parittaa hahmoja keskenään (tulen ulos kaapista ja myönnän shippaavani tiettyjä hahmoja, iik!). Vaikka myönnettäköön, fanservice toimii joka tapauksessa paremmin photoshooteissa kuin conkuvissa. Toisaalta itse harvemmin käytän conkuviakaan missään, kun niissä on aina tuhat ja yksi henkilöä taustalla ja pukukin usein vähän miten sattuu.

Taaempana joku tyyppi myös buuasi, kun kehtasin myöntää että olen heittänyt jonkun mikälie-casualversion animeyhdistyksen pikkujouluihin. Voi yhyy, onko se oikeasti niin kamalaa, että tykkää pukeutua, muttei tahdo että se "kunnon puku" esimerkiksi likaantuu kun ohjelmassa on leipomista? En minä sellaisella edelleenkään menisi mihinkään tapahtumaan. Casual-cossit sun muut ovat minusta ihan okei, jos oikeasti miettii, kuinka se hahmo pukeutuisi eikä vain heitä jotain randomia Cybershopin verkkopaitaa päälleen ja ole joku rave-versio, paitsi tietysti jos hahmo oikeasti on sellainen. Se esimerkkinä käytetty punk-Axel-mikälie olisi tosielämässä aika... eh. 'D

Voisin jauhaa aiheesta vielä enemmänkin, mutta pitää päästä raportissa eteenpäin. Seuraavana ohjelmassa olisi ollut Näin animefani saa naista ja Ideasta virtuaaliseksi seikkailuksi, mutta ensimmäinen oli niin täynnä ettei sieltä oikein nähnyt tai kuullut mitään ja toisen kohdalla yksinkertaisesti väsytti liikaa, joten sen sijaan vietin aikaani photoshoottaamalla kolmen hengen Simoun-ryhmää, johon minun ja useamman muunkin oli alun perin pitänyt tehdä asu. No, materiaalit on edelleen hankittu, eli vähintään uutta photoshoottia joskus tulevaisuudessa.
Shootin jälkeen kävin vilkaisemassa pelihuonetta ja Touhou-turnauksen alkua, mutten taaskaan nähnyt oikein mitään joten siirryimme kaverin kanssa Metsähallin puolelle odottelemaan päättäjäisiä.

Päättäjäisiäkään emme tosin ehtineet katsoa kokonaan sillä piti ehtiä junaan, mutta Momoi oli kovin söpö. Ja onnea vaan kaikille palkintoja saaneille (olivat muuten hienoja ne pystit, kiva että coni panosti palkintoihin näinkin paljon).

Kaiken kaikkiaan Desuconista jäi ihan positiivinen maku. Minun piti kuvata ahkerasti, mutta se taas kummasti jäi sunnuntain shoottia lukuun ottamatta. Ainoina pahempina miinuksina keksin lähinnä ohjelmien venymisen ja niihin jonottamisen sekä yön ja aamun kylmyyden (joka luultavasti johtui osittain valvomisesta, mutta aloin silti toivoa, että olisin ottanut kaverin tavoin viltin mukaan). Kansainvälisyys oli hieno juttu, toivottavasti vastaava jatkuu tässä ja kenties muissakin coneissa.
Kiitos järjestäjille ja vänkäreille, kunniavieraille ja tietysti niille kaikille, joiden kanssa tuli pyörittyä ja joille tuli juteltua. Tiedätte keitä olette. :3

Kun asu jää kesken

2010-06-13T23:22:00.004+03:00

Toteutan näemmä jo hyvää vauhtia ensi vuodeksi suunnittelemaani deadlinetonta cosplaykalenteria. En saanut kumpaakaan suunnitelluista Desuconin puvuista valmiiksi - lauantain asu söi sunnuntain asun ja lauantain asun söi arviointivirhe materiaalimäärissä, kun tekonahka loppui yllättäen kesken. Kriittisellä hetkellä tunteeni olivat ristiriitaiset; juuri paria päivää aiemmin olin miettinyt pitäisikö minun vetäytyä Eurocosplay-karsinnoista, sillä ajattelin että taso olisi liian kova ja menisin vain nolaamaan itseni. Otin kuitenkin itseäni niskasta ja päätin vielä yrittää - ja sitten resurssipula päättikin jälleen puolestani. No, ei siinä mitään. Pakkautunut stressi katosi saman tien ja ymmärsin, että ehtisin juosta ohjelmissa paremmin. Toisaalta minua harmitti, koska olin kuitenkin nähnyt puvun eteen jo kovasti vaivaa, se oli melkein valmis ja olisin halunnut päästä esiintymään sen kanssa. Kolmanneksi minua nolotti, sillä en ole tehnyt näin pahaa mokaa minkään aiemman puvun kanssa.

Jos joudun jättämään puvun tekemisen kesken tai tinkimään ajanpuutteen takia yksityiskohdista, tunnen ennen kaikkea pettäneeni itseni. Jos olen lupautunut mainitulla puvulla cosplayryhmään, petän lisäksi muut ryhmäläiset, ja jos olen ilmoittautunut kilpailuun, petän ohjelmanjärjestäjät aiheuttamalla heille lisävaivaa ja pahimmassa tapauksessa vien paikan sellaiselta, joka olisi saanut pukunsa ajoissa tehtyä. Nytkin ehkä korkein kynnys oli lähettää kisavastaavalle sähköpostia ja pyytää möhläystään anteeksi, sekä vastailla toistuvasti kavereiden ”Etkö sä cossaakaan hahmoa X?” ja ”Petyin kun en nähnytkään sinua lavalla” -kommentteihin.

No, elämä jatkuu eikä kukaan (muu kuin minä itse) enää luultavasti edes ajattele, miksi puku jäi tällä kertaa kotiin. Tilanteen vaihtoehdot kun olivat
a) yrittää kaikesta huolimatta saada puku valmiiksi
b) laittaa puku päälle keskeneräisenä
c) käyttää vanhaa pukua
d) mennä viikonloppu normikuteissa

Kiireessä tekee helpommin virheitä ja etenkin ilman materiaaleja asukokonaisuus jäisi auttamatta puolivillaiseksi. Ei hyvä, etenkään noin kovatasoisessa kisassa. Keskeneräistä pukua en halua enää päälleni laittaa. Koskaan. Ikinä. Kerta hakaneulattuja saumoja oli jo liikaa (ja onneksi siitä hirvityksestä ei juuri kuvamateriaalia löydy). Löydän vanhemmista puvuistani sitä enemmän virheitä mitä pidempään niitä katson, joten nekin olivat poissa laskuista. Siviilivaatteet olivat siis tällä kertaa itselleni mukavin ratkaisu.

En kuitenkaan aio tällä kertaa jättää Orpheusta kaapin pohjalle lojumaan kuten aiempien ei-tullut-ihan-valmiiksi-tapausten kanssa, siihen on kuitenkin uponnut sen verran aikaa, vaivaa ja varoja. Haluaisin photoshootata sen vielä tänä kesänä, joten Traconin jälkeen alkaa armoton valkoisen tekonahan metsästys.

Ja koska tämä entry sivuaa hieman Eurocosplay-karsintoja ja olin niitä joka tapauksessa katsomassa, pitää heittää tähän loppuun suuret onnittelut voittajille! Odotin kisalta kovaa tasoa ja yllätyin erittäin positiivisesti sen ollessa vielä kovempi. Yritän piakkoin kirjoitella desuraporttia, jossa lisää ajatuksia katsomon puolelta.

ps. Näin viimein vähän tarkemmin, millainen lopullinen OTACOOL 2 on. Käyttivät näemmä sittenkin eri kuvaa... mutta ei se mitään, pidän itsekin siitä enemmän. 'D Sneakpeakin voi käydä katsastamassa akitafukin Flickr-galleriasta.