maanantai 25. kesäkuuta 2012

Vielä kerran huorista ja huomiosta


En aikonut kirjoittaa aiheesta mitään, koska tuntuu, että se on puitu läpi jo tuhat ja yksi kertaa. Mutta joka ikinen kerta kun aihetta käsitellään, tekstissä tai viimeistään kommenteissa vilahtaa monesti useampaankin otteeseen väite, että ” kaikki cosplayaajat huomiohuoraa kuitenkin.”

Mitä huomiohuoraus on? Itse käsitän määritelmän niin, että (cosplayn yhteydessä) cosplayaajan suurin tai ainoa kriteeri asuvalinnalleen on ollut se, kuinka paljon sillä saa huomiota. Rakkaus hahmoa ja/tai lähdeteosta kohtaan jätetään täysin pois, jolloin huomiosta tulee itseisarvo. Tähän ei minusta lasketa edes sitä, että valitsee pukunsa sen haastavuuden ja näyttävyyden perusteella, sillä usein tällaiset henkilöt kuitenkin ihastuvat vaatteeseen tai tahtovat haastaa itsensä, eikä huomio ole ensimmäisenä mielessä vaikka ulkopuoliselle siltä saattaakin näyttää. Esimerkiksi kisoissa sijoitusta havitteleville on täysin luonnollista valita jokin astetta näyttävämpi puku, mutta se ei sulje pois sitä, että cosplayaaja voisi silti rakastaa hahmoaan palavasti. Huomio itseisarvona ei kuitenkaan ole paha asia.

”No kun kaikki cosplayaajat kuitenkin haluavat päästä coneissa kuvattavaksi ja kehutuksi.” Eivät välttämättä. Itse lähinnä ahdistun käytäväsnapshoteista ja tiedän, etten ole tuntemuksen kanssa yksin. Myöskään palautteen haluaminen kättensä töistä ei minusta vielä riitä täyttämään huomiohuoraamisen kriteereitä.

Pystyn näkemään cosplayn ja cosplay-valokuvaamisen taidemuotona siinä, missä muunkin ompelun/puvustuksen ja valokuvauksen. Se, että kyseessä on fanitaidetta puhtaasti omien visioiden sijaan, ei tee siitä vähemmän taidetta. Tässä kohtaa joku huikkaa takarivistä, että kun kaikki taiteilijatkin ovat huomiohuoria kun tunkevat teoksiaan Internetiin. No, ei. Monelle ammattilaiselle tai ammattilaiseksi pyrkivälle taustalla on toki pyrkimys saada huomiota, mutta motiivina on usein tarve saada palautetta ja sen kautta kehittyä, mahdollisiin työnantajiin ja kollegoihin verkostoituminen, tai ihan vain halu inspiroida muuta maailmaa. Internet olisi aika tylsä paikka, jos jokainen ajattelisi, ettei kehtaa tai halua julkaista siellä töitään.

Cosplay on monelle myös henkireikä, joka on avannut mahdollisuuden ilmaista itseään ja kehittää kykyjään ja minä-kuvaansa. Ihan oikeasti, näissä piireissä liikkuu todella paljon sosiaalisia hylkiöitä, koulukiusattuja ja ihmisiä, joiden itsetunto on muista syistä voinut olla pirstaleina jo vuosia. Kuinka moni onkaan sanonut, että on ensimmäisen kerran elämässään jonkin cosplay-puvun tai -valokuvan ansiosta kokenut olevansa kaunis?

Saman tien voidaan väittää, että jokainen elävä olento on huomiohuora. Lapsi huomiohuoraa, seurustelukumppani huomiohuoraa, lemmikki huomiohuoraa - paitsi että näissäkään tilanteissa huomio ei välttämättä ole itseisarvo, vaan sillä pyritään saavuttamaan jotain muuta, olkoonkin niin primitiivisiä asioita kuin ruoka ja hellyys. Ja mistä minä tuntisin maailman kaikki elävät olennot, ihan hyvin jossain voi olla joku, joka ei tahdo minkäänlaista kontaktia yhtään mihinkään. Eri asia on, miten tervettä tällainen on.

Mitä tässä yritän sanoa on se, ettet ikinä pysty pääsemään toisen ihmisen pään sisään, etkä ikinä pysty tietämään tai tuntemaan toisen motiiveja täysin. Se, että jokin mielipide tuntuu olevan yleisesti hyväksytty, ei vielä tarkoita sitä, että joka ikinen ihminen olisi samaa mieltä. Joten pliis, mieti vähän seuraavan kerran kun olet leimaamassa koko harrastajakuntaa. Nimittely ei ole kivaa ja tässä skenessä on jo ihan tarpeeksi negatiivisuutta.

Jälkiviisas edit: Painotetaan nyt vielä kerran, että minua ei haittaa, jos itse haluat hakea asuillasi huomiota tai haluat huomiohuoritella itsestäsi. En halua, että käytät sanaa minusta tai muista harrastajista, jotka kokevat näin. Haen huomiota ihmisenä, mutta en cosplayharrastajana.

14 kommenttia:

  1. Tätä tekstiä olen kaivannut jo hyvin pitkään ja monta kertaa olen ollut avaamassa oman sanaisen arkkuni tästä, mutta nyt onneksi
    tekstisi kertoo juuri sen, mitä itsekin olen halunnut sanoa.

    Itselläni on sama suhtautuminen käytävällä kuvaamiseen, ellei vastaan sitten kävele henkilö, joka selkeästi haluaa ottaa hyviä kuvia ja on varustautunut sen mukaan. Toki annan pienellä pokkarillakin kuvaavalle henkilölle luvan kuvata, koska kuva on mukava muisto kuvan ottajalle. En ajattele silloin sitä, että ihanaa, saan tässä huomiota, vaan sitä, että ihanaa, että joku toinen saa puvustani iloa.

    Kilpaileminen on mielestäni vieläkin kauempana jostain huomiohuoraamisesta, koska kilpailu tilanne on cosplay-harrastuksessa se hetki, jolloin pystyy mittaamaan konkreettisesti omia kykyjään. Tuomariston numerot antavat osviittaa siitä, mitä osaat jo hyvin ja missä tarvitset harjoitusta.

    Ja voisin tatuoida tämän lauseen otsaani:

    "Se, että jokin mielipide tuntuu olevan yleisesti hyväksytty, ei vielä tarkoita sitä, että joka ikinen ihminen olisi samaa mieltä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa tietää, ettei ole näiden ajatusten kanssa yksin. Tuntuu välillä, että negatiivisia mielipiteitä on kyllä helppo levittää, mutta jos yrittää sanoa erilaisen mielipiteen, joku on kohta leimaamassa tekopyhäksi ja ties miksi.

      Sama homma; en kieltäydy kuvasta, koska minusta on ihanaa että joku tykkää samasta sarjasta tai hahmosta kuin minä.

      Poista
  2. En voisi olla enempää samaa mieltä. Mä en ole koskaan ollut kirjoittajatyyppiä, mutta onneksi on muita, jotka ovat. Täyttä asiaa - kiitos! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, on aina lohdullista tietää ettei ole ajatustensa kanssa yksin.

      Poista
  3. Cossaamiselle on niin lukuisia syitä että pelkkä että kaikki huomiohuoraa kuulostaa niin vieraannuttavalta..... Sama kun sanoisi että aloittelevatkin cossarit aloittaa alkujaan cossaamisen sen takia että saavat huomiota.. cossaaminen voi lähtä ihan yksinkertaisesti vaikka hahmorakkaudestakin tai halusta kuulua jonnekkin :D

    Itse koen että huomio ei ole huono motiivi cosplayhyn ja sitäkin löytyy paljon, mutta harvoimpa löytyy niin narsistista ihmispersettä että ainut syy pukuiluun on se että saa loistaa valokeilassa. Huomiohuora on sanana niin järkyttävä että itse en tykkää sanasta yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. En minäkään ole sitä mieltä, että ihminen joka cosplayaa huomion takia olisi jotenkin hierarkiassa alempana - haluan vain muistuttaa, että niitä syitä on oikeasti lukuisia, eikä huomio välttämättä silti kuulu jokaisen cosplayaajan motiiveihin, vaikka sitä usein hehkutetaankin.

      Lähinnä minua ärsyttää se, että cosplay kerta toisensa perään leimataan jotenkin erityisesti "huomiohuorien harrastukseksi" vain sillä perusteella, että puvut ovat värikkäitä ja näyttäviä. Ja kuten itsekin sanoit, sana on niin ruma etten ymmärrä miksi sitä pitää käyttää.

      Poista
  4. You made my day darling! <3

    Jotkuthan jopa heittävät huomiohuorakortteja täysin läpällä tai sillä periaattella, että "haahaa, näinhän kaikki sanoo", mutta tämähän juuri aiheuttaa sen yleistyksen.

    Itse totean, että pidän siitä jos joku haluaa kuvan. Alunperin se toi uskoa siihen, että jes, pukuni on oikeasti hyvä. Myöhemmin sitä on alkanut arvostaa aivan eri tavalla, enemmän juuri sitä kautta että joku ihanko oikeasti haluaa kuvan. Itse pidän nykyään photoshooteista paljon enemmän kuin käytäväkuvauksesta.

    Itse koen, että niin kauan jos harrastuksesta nauttii ilman, että saa laskea kuinka monta kuvaa omasta pärstästä on otettu päivän aikana, harrastaa oikeasta syystä. Jos onni cosplayhyn tulee kuvien määrästä, pitänee miettiä miksi taas tätä oikeastaan harrastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Glad if I did! <3

      Näinpä, näinpä. Itsellä tuo kuvan pyytämisestä/puhumaan tulemisesta tuleva ilo liittyy lähinnä siihen, että jes, joku tykkää samoista sarjoista kuin minä. Vedän silti itsekin mieluummin kunnon photoshooteja, koska koen, että sillä tavalla pystyn antamaan oman tribuuttini lähdeteokselle paremmin.

      Ja loppuun ei voi todeta, kuin että veit sanat suustani.

      Poista
  5. Kiitän tästä tekstistä. Huomiohuoraus on mielestäni pelkkä ruma sana, käytti sitä millä motivilla tahansa. Hyväksyntäähän suurin osa valokuvauksesta nauttivista ja kehuissa piehtaroivista ihmisistä hakee. Sama koskee tietääkseni paljastavia pukuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljastavienkin asujen tapauksessakin uskon, että hahmorakkaus voi ihan hyvin olla katalyyttina asuvalintaan. Miksi joku valitsee siltä tietyltä hahmolta juuri sen bikiniversion sen vähän peittävämmän koulupuvun sijaan voi olla esimerkiksi se, että koulupuku on jo tehty, mutta hahmoa haluaa silti cosplayata jotenkin tuoreesti.

      Joka tapauksessa hyvä pointti hyväksynnän hakemisesta, itse en ehtinyt ajatella niin pitkälle.

      Poista
  6. Tässä jo kaikki pointit on tullut sanottuakin yllä olevissa kommenteissa, mutta kunhan kiitän vaan tästä tekstistä. Että joku pohti tätäkin ääneen näin selkeällä kielellä.
    Aihe, mistä voisi keskustella pitkään, mutta ehkä mielummin ääneen - ainakin oma argumentointi jää niin sekavaksi jos alan kirjoittamaan, joten jätän asian sikseen.
    Mutta kiitos kuitenkin, paljon ajatuksia herättävä teksti ja aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no, itsekin olen yrittänyt kirjoittaa tätä ulos jo vuoden päivät, mutta argumentoiti ei oikein ole ottanut onnistuakseen... Maanantaina vaan jotenkin napsahti ja oli pakko istua blogaamaan.

      Kiitos siis itsellesi, mukavaa jos teksti laittaa lukijan omat ajatukset liikkeelle.

      Poista
  7. Tunnustan itse olevani tällainen nk. huomiohuora, sillä nautin saamastani huomiosta, ja myös siitä, että ihmiset ovat halukkaita kuvaamaan minua. Rakastan olla parrsvaloissa ja loistaa, pidän siitä, että ihmiset haluavat muistaa minut jälkeenpäin.

    Minulle cosplay on kauan sitten rei'ittyneen itsetunnon paikkailemista ja oman minä-kuvan etsimistä.
    Mikä mieletön fiilis siitä lähtee, kun juuri MINUA tahdotaan kuvata, MINÄ saan poseerata, MINUT huomattiin, minäminäminä! Tiedätte mitä tarkoitan, kun ystävänne on malli. Tunnette tarvetta todistaa itsellenne olevanne yhtä arvokas ja haluttu kuin ystävänne.

    Huomiosta nauttivat ihmiset eivät siis aina ole kusipäisiä ihmisp*rseitä, vaan ihmisiä, joilla on motiivit ja halu tulla hyväksytyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomion takana kuitenkin lähes poikkeuksetta on jokin muu motiivi - kuten sinulla omien sanojesi mukaan itsetunnon paikkailua ja minä-kuvan etsimistä.

      Tekstin pointtina oli, että jos jokainen elävä olento hakee joka tapauksessa huomiota, miksi juuri cosplay pitää erikseen leimata huomiohuoraajien harrastukseksi - ja miksi sitä sanaa 'huora' pitää ylipäätään käyttää? Miksei voi haluta huomiota ja nauttia siitä ilman nimittelyä? Ja miksei voida hyväksyä sitä, että meillä kaikilla ihan oikeasti on omat syyt harrastaa, eikä kenenkään tapa ole toista parempi.

      Olen nähnyt paljon kirjoituksia huomionhakuisuuden puolesta ja se on täysin okei - mutta sitten teksteissä todetaan, että huomion takia harrastaminen on okei, koska kaikki tekee sitä juuri sen huomion takia kuitenkin, edes pienissä määrin. Ja näin asia ei minusta ole.

      Poista