sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Taiteilijan vapaus vs. Lähdekuva vs. Realismi

Cosplay on minulle askartelun ja animen/mangan/pelien yhdistämisen lisäksi kolmiulotteista fanitaidetta. Ihastun hahmoon, sen ulkomuotoon tai parhaassa tapauksessa molempiin niin paljon, että tahdon jäljentää kokonaisuuden itse.

Piirretyssä fanitaiteessa pidän eniten siitä, jos piirtäjä on onnistunut tuomaan teokseen oman kädenjälkensä eikä pelkästään kopioinut lähdeteoksen tyyliä, mutta kuitenkin pysynyt alkuperäiselle hahmolle uskollisena. Sama kanta pätee cosplayhin: minusta on jännittävää vertailla erilaisia toteutustapoja ja ratkaisuja saman hahmon eri cosplayaajien välillä, mutta kulmani kurtistuvat hiukan aina kun huomaan, että tekijä on ottanut puvun kanssa suurempia vapauksia. Ajanpuute voi johtaa yksityiskohtien karsimiseen kun niille ei yksinkertaisesti riitä aikaa, mutta en aina ihan ymmärrä tietoisesti tehtyjä ja suunniteltuja muutoksia.

Tämäkin toki jakaa mielipiteitä.

Minusta tuntuu edellistä esimerkkiä vastaavaa tekstiä lukiessani usein siltä, ettei alkuperäisen hahmosuunnittelijan design ollut cosplayaajan mielestä yksinkertaisesti tarpeeksi hyvä tai hieno, joten hänen piti itse parannella sitä. Mutta kannattaako sellaista asua, jonka ulkomuodosta ei pidä, lähteä toteuttamaan lainkaan? Hahmoilla on usein kuitenkin edes muutamia erilaisia asuvariaatioita, joista voisi valita toteutettavakseen mieleisimmän.
Toiset perustelevat puvun muokkaamista sillä, että tahtovat olla luovia tai erottua muista saman hahmon cosplayaajista. Miksi ei siinä tapauksessa tekisi kokonaan uutta asusuunnitelmaa sen sijaan, että ronkkisi olemassa olevaa? Jos fanitaiteessa hahmolle voi piirtää uudet vaatteet ilman että kukaan valittaa siitä, miksei sama pätisi cosplayhin? Olen puhunut tästä aiemminkin, mutta minusta concept cosplay on okei niin kauan, kun mietitään millainen vaate sille hahmolle oikeasti sopisi, eikä vain heitetä satunnaisgeneraattorilla valittuja vaatekappaleita päälleen ihan miten sattuu. Ja voihan sitä erottua muista cosplayaajista niinkin, että pysyttelee canonin sisällä - esimerkiksi Fullmetal Alchemistin Edward Elric on varsin suosittu hahmo, mutta kotimaassa vastaani tulleet automailit voin laskea yhden käden sormilla.

Oma lukunsa ovat esimerkiksi kaikenlaiset helmikirjailut, jotka on lisätty designiin mitään kuitenkaan poistamatta. Animeen ei budjettisyistä voi tietenkään jok' ikistä helmeä ja koristeommelta piirtää, mutta tässä kohtaa vastauksena toimivat yleensä saman sarjan mangaversio tai taidekirjakuvat. Vaikka nämäkään eivät olisi kovin yksityiskohtaisia, pienten asioiden lisääminen voi toimia nimenomaan silloin kun ne ovat pieniä - sillä tavalla, että niiden puuttuminen ei oikeastaan haittaa, mutta niiden lisääminen tuo pukuun tiettyä juhlavuutta, jonka syytä katsoja ei välttämättä edes tajua. Miten olisi vaikkapa heikosti näkyvä kuviopinta takin vuorissa, pieni helmiyksityiskohta saumassa tai kankaan luonnollinen tekstuuri prinsessahameessa? Hyvänä esimerkkinä toimii Taru Sormusten Herrasta -elokuvatrilogian Gandalf Valkoisen puku. Selatkaapa kuvia ja tutkikaa niistä asun yksityiskohtia. Kuinka moni huomasi elokuvan aikana kaikki eri kangaskerrokset, kirjailut ja erityisesti alemman vaatteen tekstuurin, josta ei kuvissakaan tahdo saada kunnolla selvää?
Toisaalta nämä lisäykset eivät missään nimessä sovi kaikkiin asuihin ja omaa harkintakykyä sopii käyttää sellaistenkin hahmojen kohdalla, joille lisäysten luulisi sopivan. Jos hahmon pukuun kuuluu jo kultainen applikoitu koristekuvio, sitä ei ehkä kannata ympäröidä Swarovski-kristallein. Liian täyteen ängetty asu alkaa näyttää jo mauttomalta ja pöyhkeilevältä (puhumattakaan siitä, miten paljon se vie ylimääräistä aikaa ja rahaa).

Sanoisin, että kaikkein lähimmäs lähdekuvaa pääsevät kigurumicosplayt (ja siis nimenomaan ne naamarit, eivät haalarit). Pakko myöntää, että minunkin tekisi mieleni joskus kokeilla sellaista ihan vain kokeilemisen vuoksi, mutta naamarit ovat sen verran kalliita että se saa toistaiseksi odottaa.
Jos alkuperäisteoksella on jokin tietynlainen tyyli, referenssikuvan tarkka seuraaminen voi tehdä puvusta hyvin mielenkiintoisen ja omaperäisen. En onnistunut löytämään esimerkistäni nyt kuvaa, mutta vastaani tuli taannoin eräs Halloween-puku, jossa nainen oli pukeutunut muistaakseni joksikin Marvelin hahmoksi ja hänen ihonsa oli maalattu täyteen rasteripisteitä. Samaa ideaa hyödyntäen olisi mielettömän siistiä cosplayata esimerkiksi jotakuta Hotel Dusk: Room 215 -pelin hahmoa, hahmot kun ovat suurimman osan peliajasta mustavalkoisia. Ôkami on toinen peli, jonka visuaalisen ilmeen tuominen cosplaypukuun voisi olla jännittävä haaste.
Jos jaksaisin tehdä tätä vielä 60-vuotiaana, cosplayaisin niin varmasti Helen Parkeria.

Piilolinssienkin realistisuudesta on ollut harrastajien kesken jonkin verran puhetta. Itse haluan tavallisesti linssieni olevan mahdollisimman realistiset, mutta esimerkiksi Titanian (oikealla) katse on lähdekuvassa hieman aavemainen ja sellainen, ettei se olisi tästä maailmasta - mikä sopii minusta varsin hyvin, hahmohan ei ole ihminen. Tästä syystä en itse halua luonnollisia sinisiä piilolinssejä, vaan aion etsiä enemmän hahmokuvaa vastaavat linssit sitten, kun aika puvun tekemiselle tulee.

Noin yleisesti haluan kuitenkin monen muun tavoin tuoda omat asuni lähemmäs todellista hahmoa kuin kaksiulotteista kuvaa. Pyrin tekemään asuni omien mittasuhteideni mukaan, tekemään kolmiulotteiset asiat kolmiulotteisiksi kerrosten avulla sen sijaan, että vain piirtäisin ne ja valitsemaan värit siten, että ne ovat harmoniassa keskenään. Toimivuuskin pitää ottaa huomioon - Orpheuksen hansikkaissa ei ole peukalosaumaa, mutta minun pitää lisätä niihin sellainen, koska käsi on muuten hyvin jäykkä.

Asujen realistisuuden suhteen minulla onkin eräs pet peeve, joka kerta toisensa jälkeen onnistuu ärsyttämään minua ehkä jopa pahemmin kuin huono photoshoppaus: huonot/epärealistiset siivet.

Siipiä? Vai kampa, käpy ja... öh... karvaisia asioita?
Ovat muuten kaikki tulleet oikeasti vastaan.

Siivissä on muotoa. Ne eivät ole kaksiulotteiset selästä lerpattavat pahvinpalat, joiden päälle on liimattu vähän untuvaa. Ylipäätään siivissä on useampia erilaisia sulkia ja höyheniä, ne eivät ole mopit tai rätit (tämä ei tietenkään päde niihin hahmoihin joiden siipien ei kuulukaan näyttää "perinteisiltä", kuten esimerkiksi Rozen Maidenin Suigintoulla). Sulkien kanssa saa toki soveltaa eri materiaaleja, jos sen osaa tehdä hyvin - esimerkiksi moni Odin Spheren Gwendolyniä cosplayannut on tehnyt siipensä softiksesta, koska se sopii pelin visuaaliseen ilmeeseen (Trinoden siivistä pidän erityisen paljon juuri niiden muodon takia) ja niin suuria sulkia voi olla hankala löytää. Jos sulkia kuitenkin käyttää, niitä ei kannattaisi kiinnittää ihan miten sattuu, koska muuten tulos on vain epäsiisti. En väitä, että siipien olisi ehdottomasti oltava kuin linnuilla koska cosplayattavat hahmot ovat harvemmin lintuja itse, mutta silti paras tapa oppia oikea rakenne on katsoa esimerkkiä luonnosta ja soveltaa sitten oppimaansa pukuun. Jos ei yhtään tiedä mistä aloittaa, niin ottakaa tästä vaikka kuva jonka piirsin joskus 12-vuotiaana eläinkirjan mallista.
Erilaisilla linnuilla on erilaisia siipiä. Katsomalla, vertailemalla ja yhdistelemällä pääsee varmasti hyvin alkuun.

Taiteilijan vapaus, lähdekuvan seuraaminen ja realistisuus ovat kaikki hyvästä. Lähtökohtaisesti niiden olisi suotavaa olla tasapainossa keskenään, mutta yhden venyttäminen muiden yli voi olla hyvä tehokeino - niin kauan kun ei mennä liiallisuuksiin.

7 kommenttia:

  1. Siipiasia on niin totta!

    Omituisinta on kuitenkin, kun ihmiset ostavat valmiita siipiä jostain naamiaistarvikeliikkeestä ja laittavat ne selkäänsä väärin päin. Naamiaiskauppasiivethän ovat yleensä litteitä lättyjä, tuon piirtämäsi kuvan yläoikealla muotoisia. Joka conissa tulee bongattua viitisen tapausta, joilla siivet on niin päin, että terävä kärki on ylös. Aivopieruja kenties?

    VastaaPoista
  2. Asiaa. Vaikka olenkin pääpiirteittäin samaa mieltä asiasta (ja itsekin haen pukuilussa realistisuutta kuin täydellistä hahmonäköisyyttä juuri esim. väreissä), en ole kuitenkaan yhtä myönteinen edes pieniin lisäyksiin. On todella harvoja asuja joihin esimerkiksi mainitsemasi helmikirjailut edes sopivat, ja miksi jotain ylimääräistä, joka ei jo valmiiksi ole kankaassa, pitäisi edes lisätä? On tietty eri asia jos kyseessä on vaikkapa lava-asu, joilloin pitää jo miettiä kangasvalintojakin ja lisäblingi on vain hyväksi (olettaen että se on tehty hyvin ja sopii esitykseen). Mielipideasiota..

    Tekstuuri taas on imho ihan eri asia, koska sitähän pitää jo miettiä kangasvalinnoissa. Tietty sen pilkullisen, kohokuviollisen pellavan voi jättää laariin, mutta tekstuuri on kyllä todella yksinkertainen tapa saada asusta, jos ei nyt julhava, niin vähän erityisempi (koska jokainen harrastaja, joka väittää ettei halua olla uniikki lumihiutale, valehtelee) ja näyttävämpi.

    Ja woah, haistanko ragea lopussa. Enhän enää uskalla edes ajatella tekeväni mitään siivellistä kun pelkään hirveää kyyläystä~ ;o

    VastaaPoista
  3. Hui: Ehkä ne yrittävät olla keijusiipiä? Silloin terävän kärjen ylös osoittamisen voisi ainakin periaatteessa ymmärtää... Ainakin siinä tapauksessa, että siivet ovat sitä läpinäkyvää mallia. Sitten en ihan tajua, jos ne ovat sulkaisia (tai jos niihin on painettu sulkakuvio) ja ne ovat silti selässä ylösalaisin.

    lefrin: Tarkoitin lisätyillä yksityiskohdilla tosiaan sellaisia asioita, joita ei oikeasti välttämättä pysty erottamaan jos ei tutki pukua alle metrin päästä. Olet esimerkkini jo nähnyt, mutta USA:n tämän vuoden WCS-parin kisapuvut toimivat esimerkkinä niin hyvin: http://community.livejournal.com/wcs_usa10/3366.html#cutid1 ja http://community.livejournal.com/wcs_usa10/2094.html#cutid1)

    Pakko kyllä myöntää, että omasta puolestani olen niin laiska etten yksinkertaisesti jaksaisi nähdä samalla tavalla vaivaa tehdäkseni jotain, jota ei valmiista kuvasta jo löydy.

    Haistat, valitettavasti. Pet peeve mikä pet peeve. Mutta turhaan minun takiani kannattaa tekemistä säikkyä, halusin nimenomaan herättää ihmiset ajattelemaan siiven rakennetta enemmän, en sanoa ettei siipiä saisi tehdä lainkaan. Olen vain perin kyllästynyt näkemään selästä roikkuvia pannukakkuja.
    Ja jos tälle linjalle lähdetään niin mikä minä olen sanomaan, kun en ole itse tehnyt vielä yhteenkään asuun siipiä enkä siis _missään__nimessä_ osaa arvioida, miten paljon verta ja muita ruumiinnesteitä ihmiset niiden tekoon uhraavat. Tosin siinä onkin koko jutun pointti - jos jotain noin suuritöistä lähtee tekemään, siihen voisi saman tien panostaa kunnolla. Anatomiatasolta lähtien.

    VastaaPoista
  4. Noup, sulkaisia! Kiinnitin tähän huomiota joskus yhdessä Tsukiconissa vuosia sitten ja nyt siipien pitäminen väärinpäin särkee silmiäni pahemmin kuin öö.. vaikka halpissatiini. Toimiiko tässä nätti html-linkki? Ilmeisesti ei, mutta http://i54.tinypic.com/2wfocuu.jpg ihmiset miksi? (satunnainen ei-suomiesimerkki coscomista)

    VastaaPoista
  5. Hui: Enpä tähän osaa sanoa muuta kuin hurp derp. :''D

    VastaaPoista
  6. emilia, tehdään hotel dusk -cossit! hieno on idea, puhuttiinkin tästä joskus miten siistiä olisi mustavalkoisena tehdä ja hoho <3 eks mä ois hyvä louis! >8'''DDD (haluisin kyl niin tehdä hyden... sob ois hieno mies.)

    VastaaPoista
  7. Yumi: tehdään! Jos ei ihan neljääkymmentä vuotta odoteta niin voisin ihan hyvin olla joku muukin hahmo kuin Helen. :''D
    Kaunis Louis olisit. ;D Ja Hyde on kyllä joo aika kuumis.

    VastaaPoista