maanantai 30. elokuuta 2010

Digitaalinen kauneusleikkaus 2/2

Edellisessä tekstissä kirjoitin siitä, mikä minua cosplay-kuvien muokkaamisessa ärsyttää. Kuten lupailin, pyrin toisessa osassa jakamaan joitain vinkkejä kuvien jälkikäsittelyyn. En itse ole mikään photoshop-velho, joten tämän entryn ei ole tarkoitus olla korkean luokan tutoriaali. Sellaisia voi etsiä vaikka deviantARTista, oma suosikkipaikkani on #photoshop-tutorials.

Ennen kuin mitään voi muokata, tarvitaan tietenkin kuva ja ohjelma. Tavallisissa digipokkareissakin on nykyään usein varsin paljon megapikseleitä ja erilaisia kuvausasetuksia. Ennen kuvaamista kannattaa varmistaa, että kuvat ovat kooltaan ja laadultaan mahdollisimman suuria ja että valotusasetukset ovat edes jotenkuten kohdallaan (= ei puhkipalamisia, hirveän suuria kontrastieroja tai tummia varjoja, elleivät nämä taas ole nimenomaan niitä mitä haetaan). En pohdi kamera-asetuksia sen tarkemmin, laitteissa on kuitenkin paljon poikkeavuuksia ja paremman avun löytää luultavasti kameran omasta ohjekirjasta.

Ohjelmana käytän itse enimmäkseen Adobe Photoshop CS3:a, mutta ilmainen GIMP ajaa periaatteessa saman asian ja vertailen molempia rinnakkain, koska Photoshopin warettaminen on *köh* vähän laitonta. Toki siitä on olemassa 30 päivän kokeiluversio niille, jotka tahtovat kokeilla. Hyvänä muokkausapuna toimii myös piirtopöytä, mutta sitä ei tietenkään voi ladata netistä, joten sellaista tuskin kannattaa hankkia jos ei piirrä koneella muuten ahkerasti.
Kannattaa jättää kuvankäsittelyohjelman kieli englanniksi, vaikka ainakin kummastakin edellämainitusta ohjelmasta on olemassa myös suomenkieliset versiot. Tämä siksi, että suomenkielisiä tutoriaaleja löytyy paljon vähemmän kuin englanninkielisiä ja tutoriaalien kääntäminen voi osoittautua yllättävän hankalaksi. Kokemuksen syvä rintaääni puhuu, olen välillä ihan hukassa suomenkielisen GIMPini kanssa...

Tallenna usein, mutta älä alkuperäisen kuvan päälle. Kannattaa tallentaa itselleen myös suuri versio muokatusta kuvasta (jossa esimerkiksi layereitä ei ole vielä yhdistetty) varastoon, sillä koskaan ei voi tietää, mihin kuvia voi tarvita. Esimerkiksi OTACOOL 2 -projektiin haluttiin mahdollisimman suuriresoluutioisia kuvia ja jos minulla ei olisi ollut muokatuista kuvista isoja versioita tallella, kaikki olisi pitänyt muokata uudestaan.

Mieti, mihin kuva keskittyy. Cosplay-kuvissa huomio suunnataan yleensä luonnollisesti cosplayaajaan. Kannattaa rajata liika tila ja ylimääräiset ihmiset pois, mutta toisaalta kuvasta ei pitäisi tehdä liian ahdasta. Ihmisten kanssa kannattaa katsoa ettei rajaa kuvaa nivelten kohdalta, koska silloin malli näyttää helposti siltä, että katkeaisi - samaan tapaan kuin kasvokuvia ei katkota kaulasta, vaan mukaan otetaan hieman hartioita ja rintaa. Rajaamalla voi myös parantaa sommittelua, jos alkuperäinen ei syystä tai toisesta miellytä.

Alkuperäinen - muokattu. Tiukempi rajaus tuo enemmän huomiota hahmoon ja luo taustalla olevalle tornirakennelmalle jatkuvuutta. Aigisina YumiKoyuki.
Kohdetta voi korostaa myös taustan vahvalla sumentamisella, sillä esimerkiksi conien taustat eivät osu välttämättä aivan yksiin hahmon kanssa. Loistava esimerkki rapakon takaa.

Kannattaa hyödyntää layereita, blending modeja ja läpinäkyvyysasetuksia. Photoshopissa layervalikko näyttää tältä, GIMPin vastaava valikko on tällainen. GIMPissä blending mode = tila. Jotta blending modeista olisi jotain hyötyä, pohjakuvan päälle täytyy lisätä jotain. Esimerkiksi yhdellä värillä täytetty layer tai pohjakuvan kopio. Itse kopioin pohjakuvan yleensä kahdesti niin että minulla on niitä kolme, joista alinta en muokkaa lainkaan. Siten näen eron alkuperäisen ja muokatun kuvan välillä parilla klikkauksella ja niiden vertaileminen on helpompaa. Blending modeista käytän melko paljon overlayta ja soft lightia matalilla läpinäkyvyysasetuksilla (yleensä luokkaa 20 %). Kannattaa leikkiä ja kokeilla, mikä näyttää hyvältä. Jos et pidäkään jostakin muutoksesta, sen voi aina kumota.

Värit ja kontrasti ovat etenkin vähän huonommilla kameroilla huonossa valaistuksessa otetuissa kuvissa asia, jota pitää usein hienosäätää. Yksi helppo kikka (jonka muuten opin #photoshop-tutorialsista) on säätöarvojen (GIMP) / levelsien (Photoshop) muokkaaminen.

Yllä Photoshop, alla GIMP.
Photoshopista työkalu löytyy kohdasta Image --> Adjustments --> Levels, GIMPistä Värit --> Säätöarvot. Musta osoitin kannattaa siirtää jonnekin palkin alkuun, valkoistakin voi hieman siirrellä mutta se ei ole aina tarpeellista. Ero työkalun käyttämisessä näkyy tuossa aiemmassa Aigis-kuvassa: vähän kuin joku olisi pyyhkinyt kuvasta pölyt pois. Tämä on myös huomattavasti siistimpi työkalu kuin esimerkiksi Brightness/Contrast, jota useat käyttävät samaan tarkoitukseen.
Kuvan yleisilmettä voi muokata värien avulla myös muuten. Esimerkiksi säätämällä värit kylmiksi (tai heittämällä päälle vaikka sinisen filterin) kuvaan voi saada viileyttä, uneliaisuutta tai vaikkapa pysähtyneisyyden tuntua. Tummentamalla sävyjä voi luoda uhkaavuutta, kirkastamalla pirteyttä. Lirlys esitteli jo hyvä säätötyökalun Photoshopille, GIMPissä vastaavin työkalu taitaa olla Värit --> Väritasapaino. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, ettei esimerkiksi keltaisuutta vähentäessä poista samalla asun keltaisia värejä, jos siitä sellaisia löytyy.

Lopuksi layerit yhdistetään ja kuva pienennetään julkaisukelpoiseksi. Yhdistäminen onnistuu Photoshopissa valitsemalla Layer --> Flatten Image (tai klikkaamalla hiiren oikealla näppäimellä layereitä ja valitsemalla sitten Flatten Image), GIMPissä klikkaamalla layereita hiiren oikealla näppäimellä ja valitsemalla yhdistä kuva.
Itse pienennän kuvani yleensä niin, että määritän pidemmän sivun kooksi 900 tai 800 pikseliä (lyhyemmän sivun koon pitäisi määrittyä automaattisesti sen mukana) riippuen siitä, missä kuva julkaistaan. Photoshopissa Image --> Image Size, GIMPissä Kuva --> Skaalaa kuva.
Tallentaessa passeli tiedostomuoto on vaikkapa JPG, sillä Photoshopissa ja GIMPissä tiedoston koon ja laadun voi vielä määrittää, jolloin kuvasta ei tule automaattisesti hirveän rakeista (toisin kuin esimerkiksi MS Paintin kanssa). Muista laittaa esikatselu päälle! Kokokin kannattaa määrittää sen mukaan, missä kuva julkaistaan: esimerkiksi Cosplay.com ei hyväksy yli 300 mb:n kuvatiedostoja. Jos kuvan laatu kärsii pahasti tiedostokoon pienentämisestä, kannattaa kuvaa yksinkertaisesti kutistaa lisää.
Kaiken tämän voisi tiivistää oikeastaan siihen, että kokeilemalla oppii ja kaikki on kuvakohtaista. Mikä ei toimi yhdessä kuvassa, voi oikeasti toimia toisten kuvien kohdalla vallan mainiosti. Sekä Photoshop että GIMP ovat täynnä erilaisia työkaluja, joten rohkeasti vain leikkimään niillä. Kaikkia efektikokeiluita ei kuitenkaan ole pakko ladata muiden nähtäväksi, samaan tapaan kuin osa kuvistakin jää tietokoneen kansioihin vain omaksi iloksi.

 Mikäli jollakulla on jotakin kysyttävää tai lisättävää, sana on vapaa. Lisävinkit kelpaavat allekirjoittaneelle ja niistä on varmasti hyötyä muillekin, jotka sattuvat tämän tekstin lukemaan. :>

2 kommenttia:

  1. Kannattaa huomata, että tuossa tekstissä julkaisemisella tarkoitetaan verkkojulkaisua. Jos tarjoaa kuvia paperijulkaisuihin, käytettävät koot/tarkkuudet ovat suurempia.
    Hyvä perustaso sanomalehtiin on 200 kuvapistettä tuumalla (dpi), aikakauslehtiin 300. Eli esim. jos kuva julkaistaan sanomalehdessä 25 sentin levyisenä (joka on noin 10 tuumaa), leveyteen tarvitaan 2000 kuvapistettä.
    Osa lehdistä haluaa kuvat CMYK-väritilaisina, osa RGB-väritilaisina.

    VastaaPoista
  2. Futoi yatsu: Hyvä huomio. Ajattelen itse cosplay-kuvien julkaisemista ensisijaisesti juuri nettijulkaisuna, joten en tajunnut edes mainita muista tavoista (vaikka esittelinkin yhden paperijulkaisun ohimennen, öh...).

    VastaaPoista