sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Hahmovikinää

Koska viimein olen vapaa pänttäämisestä (ainakin toistaiseksi) ja jonkin sortin entryn tekeminen on kuluneen viikon aikana ehtinyt syyhyttää, ajattelin viikonlopun kunniaksi kirjoittaa hahmovalinnoista. Tai tarkemmin sanottuna typerien hahmojen tuskasta.

Itselleni perusteet hahmovalintoihin vaihtelevat asun mukaan, mutta painotan enemmän designia. Tykkään myös pukuilla ryhmissä, joten minua ei ole mitenkään erityisen vaikea saada ylipuhuttua joksikin hahmoksi, jos tiedossa on isompi porukka ja puvussa on Sitä Jotain™ - ihan sama tunnenko hahmoa entuudestaan vai en.
Uskon kuitenkin hahmotuntemuksen ja -uskollisuuden olevan tärkeä osa harrastusta (no, cosplay) ja esimerkiksi kuvissa poseeraaminen onnistuu hahmotuntemuksen avulla huomattavasti helpommin, joten opiskelen lähdemateriaalin parhaani mukaan ennen asun tekemistä. Toisinaan se johtaa pään ja käden/pöydän/seinän kohtaamiseen, kuten viimeisimmässä tapauksessa:


Saanko esitellä: Kureha Touka pelistä Shining Wind.


 Minulta puuttui asu Bakaconin lauantaille, joten Lefrin heitti kuvan ja *köh* pienellä *köh köh* suostuttelulla lupauduin mukaan. No mikä ettei, kun kuvaa katsoo niin onhan asu ihan nätti. Pidän väreistä, en ole ennen tehnyt jousta proppina ja kun kerran kehittymään pyrin...

Joten tuumasta toimeen. Minulla ei sattuneista syistä ollut peliä hyllyssäni, mutta kaikeksi onneksi siitä on tehty anime. Katselinpa sen siis toisella silmällä samalla kun työstin Bakaconin sunnuntain projektia (josta lisää sitten, kun jaksan kirjoittaa jonkin sortin work in progress -entryn).
Olin hieman pelännyt neito-pulassa-syndroomaa koska hahmo on päähenkilön love interest, mutta mikään ei olisi valmistanut minua siihen tunteiden skaalaan, jonka koin pelkän ensimmäisen jakson jälkeen.

Ensinnäkin itse anime oli järkyttävää kuraa. En odottanut siltä yhtään mitään enkä juuri kuvitellut, että sillä voisi olla jotain tarjottavaa, mutta sillä ei ollut laatua sitten senkään vertaa. Jo pelkkä opening, animointi, hahmot, juoni, kaiken epäloogisuus... Sanat eivät riitä. Okei, maailma oli laaja, joten ehkä itse peli toimii (ainakin jos sen myyntilukuihin on luottaminen). Anime ei toimi missään nimessä. Ehkä sen syynä on kolmeentoista jaksoon ängetty juonentapainen jonka takia kaikki tapahtuu ihan liian nopeasti, mutta toisaalta olen iloinen, että katsottavaa oli vain sen verran eikä tuplasti (ja oikeasti vielä vähemmän, koska kahta jaksoa en saanut toimimaan, mutten usko menettäneeni mitään). Jotain laadusta kertoo varmaan sekin, että nauroin ääneen silloin, kun jaksoin työstämiseltäni kiinnittää tapahtumiin kunnolla jotain huomiota. En muista aiemmin nauraneeni ääneen edes oikeasti hauskoja sarjoja katsoessani sellaisille asioille, joita oikeasti pidän hauskoina. Mikäli haluatte säästää elinajastanne tunteja, joita ette koskaan saa takaisin, pysykää erossa tästä. Eri asia tietenkin on, jos etsimällä etsitte jotain huonoa katsottavaa.

Enkä vielä edes päässyt parhaaseen osaan! Hahmoon, jonka takia vaivauduin tekeleeseen edes koskemaan. Ta-daa:


Derrrrrrp.


Kaikessa yksinkertaisuudessaan Kureha tuntui älyttömän turhalta. Hahmon olemassaolon tarkoitus oli ilmeisesti olla ainakin ne pari ensimmäistä jaksoa päähenkilön ihastuksen kohde, kohtalotoveri vieraaseen maailmaan jouduttua ja ___aiheuttaa harmaita hiuksia___. Mikä merkitys sillä jousipyssyllä on, kun sitä käytetään harvoin ja silloin kun käytetään, ei edes osuta maaliin? Kureha demonstroi hienosti avuttomuutta mm. olemalla yleisesti rasittava ja neito hädässä sekä kaatumalla ensimmäisen jakson takaa-ajokohtauksessa useampaan otteeseen. Miksi, oi miksi sitä pitää jäädä maahan makaamaan-voi-eih-paitani-repeytyi-vilauttelenpa-tässä-vähän ja odottamaan - iih - päähenkilön pelastamista, vaikka jalat toimivat ihan hyvin? Aadasdsadasd.

Tässä vaiheessa allekirjoittaneen aivokopassa syntyy dilemma: hahmo on pirunmoinen urpo, mutta se asu olisi silti kiva tehdä kun se on nätti ja olisi ryhmä ja yhyy. Onneksi budjetti ratkaisi ongelman puolestani. Sunnuntain projekti söi enemmän rahaa kuin olin olettanut, joten minulla ei yksinkertaisesti ole varaa siihen - ainakaan vielä. Toisaalta haluaisin tehdä asun kaikista seikoista huolimatta, joten näillä näkymin se debytoi Kikuconissa. Ehkä.

Moni on sanonut, ettei voisi cosplayata hahmoa, josta ei pitäisi. Itselleni ei loppujen lopuksi ole kovin vaikeaa unohtaa hahmon typeryyttä, jos muut tekijät nousevat tarpeeksi vahvoiksi, mutta toisaalta minun on hankala vihata hahmoja. Toki on ärsyttäviä, raivostuttavia, turhia, ihansamaeikiinnosta ynnä muita hahmoja joista en erityisemmin pidä, mutta hyvin harvaa voin sanoa oikeasti vihaavani. En pidä esimerkiksi Kingdom Heartsin Soraa kovin älykkäänä, mutta olen silti hahmoa cosplayannut - useaan otteeseen jopa.

4 kommenttia:

  1. Aaaah, olen onneksi säästynyt tällaisilta rasittava hahmo/hieno puku dilemmoilta. Vielä tähän asti ainakin. Saa sitten nähdä, mitä tulevaisuus nenäni edessä tulee vielä heiluttelemaan.

    Itse en ainakaan voi kuvitella cossaavani hahmoa, jota en vain rehellisesti voi sietää. Näitä tapauksia on kuitenkin aika harvassa, ennemminkin jokin hahmo on minulle yhdentekevä kuin sellainen, että sitä vihaisin. Eli aika samoilla linjoilla liikun kanssasi, ystävä~

    VastaaPoista
  2. Sinä onnekas. 8( Se on kovin ikävä tunne, kun on ensin ihan innoissaan jostain puvusta, ja sitten saa tietää karun totuuden... Sitten alkaa miettiä, haluaako laittaa sitä rahamäärää sellaiseen hahmoon, josta ei niin perusta kun ei tämä mikään halpa harrastus ole, mutta laittaa lopulta kuitenkin.

    No joo, onneksi niillä omankin inhokkilistan hahmoilla on sellaiset puvut, joita ei erityisesti tee mieli tehdä. Odotan kauhulla sitä päivää, kun jostain ilmestyy luonteeltaan raivostuttava hahmo, jonka asu olisi ihkupihkuin ikinä.

    VastaaPoista
  3. Sitä harrastettu selkeää yömyöhän filosofointia. X3 Mutta oikein jouhevaa luettavaa ja laittoiva allekirjoittaneenkin aivonesteet liikenteeseen näin "aikaisin aamusta". Kuten olen monesti sanonut, en välttämättä lue itseäni tr00 cosplayharrastajaksi, mutta en verran on itselläkin kuitenkin pukuilu kokemusta, että tiedän sanoa valitsevani hahmot juuri sen perusteella pidänkö niistä vai en. Ymmärrän kuitenkin myös varsin hyvin sen, miksi jotkut valitsevat hahmot välillä designin perusteella, varsinkin kun tekee pukunsa itse. :) Like you do.

    Katsoin itsekin tuon ensimmäisen jakson SHAININGU WINDZIÄ ja en voi kun seisoa samalla maaperällä kanssasi - voi hyvä luojah~! :,D

    VastaaPoista
  4. Yöllähän ne parhaat ajatukset juuri syntyvät. 8'D Okei, oikeasti postaaminen meni noin myöhään osittain siksikin, että tappelin Bloggerin kanssa vajaan tunnin (sotki ensin koodit tästä postista, sitten kun sain tämän toimimaan niin tuo ensimmäinen merkintä meni sekaisin). Onneksi sain sen lopulta toimimaan.

    Hyvä jos meikäläisen "yöllinen filosofiointi" ei ole ainakaan liian epäselvää, tarkoitus oli ensin kirjoittaa aiheesta pari muutakin pointtia, mutta hukkasin punaisen lankani jonnekin valittamisen sekaan. Ehkä joku toinen kerta saan aikaiseksi kunnon syväluotauksen. 'D

    Jep jep, yhdelle sopii yksi tapa ja toiselle toinen. :3 Itselle vain tuntuu käyvän turhan usein niin, etten ihan oman suosikkilistani kärjen hahmoja tahdo cosplayata syystä tai toisesta. Yleensä ulkoasu ei kiinnosta tarpeeksi tai en vain koe sopivani hahmoksi sitten yhtään, enkä tahdo "pilata" sitä itseltäni.
    Harrastuksen alussa valitsin kyllä enemmän sellaisia hahmoja, jotka asenteensa puolesta iskivät, vaikkei puku sitten olisikaan ollut niin näyttävä. Ehkä se on nykyään juuri sitä haasteiden etsintää.

    VastaaPoista